mauritius
Alueen säännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
-
KalaHarri
- "Erikoistoimittaja"
- Viestit: 226
- Liittynyt: 10:55:33 01.11.2005
- Paikkakunta: Utsjoki
- Viesti:
Tapasin DC:n livenä yhden oluen ajan.
Sandaaleissa sukkia. MInun piti parina päivänä pitää sandaaleissa sukkia, kun ko. kulkimet olivat hiertäneet jalkoihin rakkoja ilman sukkia.
Kaameampi näky on bermudashortsit, tummat kengät ja harmaat nilkkasukat.
Ehkä suomalaiset ovat sen verran siistiä kansaa, että sukkajalkainen näyttää hygienisemmältä kuin paljasjalkainen, siis minkä tahansa kenkien kanssa.
Mutta sehän on jokaisen tyylissä taapeloida.
Sandaaleissa sukkia. MInun piti parina päivänä pitää sandaaleissa sukkia, kun ko. kulkimet olivat hiertäneet jalkoihin rakkoja ilman sukkia.
Kaameampi näky on bermudashortsit, tummat kengät ja harmaat nilkkasukat.
Ehkä suomalaiset ovat sen verran siistiä kansaa, että sukkajalkainen näyttää hygienisemmältä kuin paljasjalkainen, siis minkä tahansa kenkien kanssa.
Mutta sehän on jokaisen tyylissä taapeloida.
Tuossa kuvaa mun vasemmasta takajalasta yhden uitireissun jälkeen:
Joten sukat kyllä on joskus hyvät vermeet, jopa uidessa, tahi sen jälkeen, kun on kerran potkassu epähuomiossa korallipensaaseen.
Oli sandaalit tahi ei
Joten sukat kyllä on joskus hyvät vermeet, jopa uidessa, tahi sen jälkeen, kun on kerran potkassu epähuomiossa korallipensaaseen.
Oli sandaalit tahi ei
- Liitteet
-
- käpälä korallin jälkeen.JPG (31.68 KiB) Katsottu 6339 kertaa
Kyllä vintillä leipää olis... muttaku lapset söi portaat!
tarkotat varmaan sitä 200 litran olutynnyriä yhdellä oluella, meinaan meni siinä ainakin 4-5 tuntiaKalaHarri kirjoitti:Tapasin DC:n livenä yhden oluen ajan.
Sandaaleissa sukkia. MInun piti parina päivänä pitää sandaaleissa sukkia, kun ko. kulkimet olivat hiertäneet jalkoihin rakkoja ilman sukkia.
Kaameampi näky on bermudashortsit, tummat kengät ja harmaat nilkkasukat.
Ehkä suomalaiset ovat sen verran siistiä kansaa, että sukkajalkainen näyttää hygienisemmältä kuin paljasjalkainen, siis minkä tahansa kenkien kanssa.
Mutta sehän on jokaisen tyylissä taapeloida.
siellä on jopa tapana laittaa pitkät housut parempiin kapakoihin
sukat on hyvät jos paljon kävelee ja sitähän siellä tulee tehtyä kauppoja ja muita kierrellessä, puhumattakaan metsästyksestä, paikallisilla "nokialaiset" jaloissa, mutta me turistit vain kengissä
missä päin majoitut?Beach kirjoitti:Viestiketjusta poimittujen tietojen perusteella hinausreissuja järjestävien lafkojen hinnoissa ja ammattitaidoissa ei suuria eroja ilmeisesti ole, mutta jos paikalla käyneillä olis heittää ilmaan joitakin suositeltavien puljujen nimiä, olisin veri hapi.
Ens viikolla mestoilla...
- Beach
Parin viikon reissu postikorttimaisemissa takana kera emännän. Aivan mahtavaa. Kerta kaikkiaan. 8)
”Tukikohtana” reissulla toimi Trou aux Biches -nimisessä pikkukylässä sijaitseva huoneistohotelli saaren luoteiskulmalla, muutaman kilometrin päässä Grand Baiesta. Viidenkymmenen metrin päässä hotellista kimmelsi turkoosi meri, ja vitivalkoinen hiekka houkutteli Beachia päivittäin beachille. Ei paha.
Rantsusta
Kalareissun järjestelin Sport Fisher -nimisen firman kautta muutamien mutkien kautta jo ekalla viikolla yhden skotlantilaisen hemmon kanssa, jonka kanssa vene päiväksi jaettiin. Paattina toimi 47 jalkainen Paille en Queue II -niminen alus kolmen hengen miehistöineen. Ja jätkät todella osasivat hommansa.
Sport Fisherin venhoja
Aamu startattiin käyntiin puoli seitsemältä taksikyydillä hotellilta Grand Baieen, jossa aluksen miehistö jo odotteli kalastajiaan ”vehkeet tanassa” aamuauringon nostaessa päätään palmujen katveesta. Keli oli siis aamusta alkaen mitä parhain, ainakin jos kalastusmukavuutta ajatellaan: korkeapaine, aurinkoa sinikirkkaalta ja välillä kevyen pilviverhon lomasta. Lämpötilat tavanomaista n. + 30 asteen luokkaa leppoisan 10 m/s tuulenvireen hieman viilentäessä oloa.
Lähtövalmiudessa
Kippari otti heti aamusta suunnaksi pohjoisten saarten takaisen alueen, jonne ”kevyellä” 10-12 solmun uistelunopeudella matka taittui puolessatoista tunnissa. Vapoja vedossa oli koko päivän seitsemän, joihin miehistö ripusteli erivärisiä squideja.
Jätkät hommissa
...uisteineen
Ensimmäistä tapahtumaa saatiin odotella jatkuvasti kasvavassa aallokossa puolisentoista tuntia, kunnes uloimpana vedossa olevaa puna-valkoista squidia vietiin miljuunaa Pennin kelan huutaessa hoosiannaa. Veneen moottorit ärjyivät mahtavalla baritonilla kipparin lyödessä hanat kaakkoon vastaiskuksi.
Ja eikun meikäläinen jakkaraan ja keppi kouraan. Ensimmäinen pumppausliike ja kelausyritys viimeistään osoitti kaverin olevan ”aavistuksen” kotoisten vettemme asukkeja parempaa kaliiberia - toivoton yritys saada siimaa kelalle. Kala ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tulla kalastajaansa tervehtimään. Muutaman kammen pyöräytyksen ja pumppausliikkeen jälkeen 80 paunaista siimaa nimittäin ampui pihalle vähintään tuplamäärä sisään kelatusta. Miehistö tiesi jo tässä vaiheessa päivän ensimmäisen kalan lajin.
Reilun vartin punnerruksen jälkeen sain kuitenkin tehtyä vastustajalle selväksi, etten aio luovuttaa. Toisen mokoman jälkeen peräaalloissa sitten jo vilahtikin jotakin sinihopeaa. Jep, kylki siitä itsestään. Sinimarliinista.
Hahmo syvyyksissä
Miehistö aloitti valmistelut nostoa varten meikäläisen vasemman käden lihasten ollessa tulessa ja hien valuessa noroina päästä. Huh, ei mitään kevyttä hommaa näillä raameilla ja pulkannaruilla. Handu oli pari päivää aika hellänä päivän punnerrusten jälkeen siten, että just ja just sai huurteisen huulilleen nostettua.
Nostokoukun virittelyä
Nostoon ei onneksi sisältynyt sen kummempaa dramatiikkaa, ja kala saatiin muutaman komean ilmaloikan jälkeen vainaaksi ja veneeseen. Painoa veijarille oli kertynyt 51 kg ja pituutta rapiat pari metriä. Ei mikään jätti, mutta eka kertaa ahven-kuha-hauki -osastolta irtaantuneena voin sanoa, että kalan jälkeen oli kungasfiilis. Tuntui, että ei haittais pätkääkään, vaikka koko loppupäivänä ei tulis enää mitään.
Papin aamenet...
ja marliini kyytiin.
Ja tuli kuitenkin. Vaan ei enää marliineja.
Seuraavaan tärppiin meni reilu vartti, jolloin olikin skotin vuoro hypätä puikkoihin. Tovin kestäneen taistelun jälkeen miehistö nosti laidan paremmalle puolelle n. 8-10 kiloisen wahoon (=barracudan tyyppinen naskalihammas), ja johan se hamemiehelläkin tämän jälkeen vieno hymy karehti huulilla.
Ei ehtinyt paatti kauaksi edellisestä ottipaikasta edetä, kun vapa taas notkahti ja siimaa suoltui kelalta. Kohteliaisuuttani (= saamani marliinin ja käteni tunnottomuuden vuoksi) viittasin kaverin uudemman kerran jakkaralle. Vastustaja oli edellistä astetta väkevämpi ja osoittautui tovin päästä keltaevätonnikalaksi, jolle painoa ehti kuolinpäiväänsä mennessä kertyä n. 15 kg.
Yellowfintuna
Tuon jälkeen poimin vielä yhden 15-17 kg wahoon ennen kuin lintuparven perässä ajeltuamme saatiin ”neloistärppi” doradoista, joista kaksi kuitenkin jatkoi matkaansa kahden päätyessä veneeseen. Painoa kummallakin ylösnousseella 6-7 kg.
Doradon väsytystä
Puoleenpäivään mennessä skottikin oli ehtinyt kelailla sisään vielä yhden wahoon ennen kuin kela rääkäisi tärpin merkiksi viimeisen kerran n. 11.30. Puolen tunnin (allekirjoittaneen säälintunteitakin sisältäneen) väsytystaistelun jälkeen skotti vei lopulta voiton 25 kiloa painaneesta keltaevätonnikalasta, jonka jälkeen syönti hiljeni. Jätkä oli kalan jälkeen pahasti hapoilla, ja taisi siinä merenelävätkin saada sivussa osansa skotlantilaisesta aamiaisesta syödäkseen.
Loppupäivä menikin sitten lintuparvien perässä 3-4 metriä korkeiden ”töyssyjen” keskellä tuloksettomasti ajellen ja mahtavasta kelistä nauttien aina 15.30 saakka, jolloin päivä olikin pulkassa.
Kaiken kaikkiaan kokemus, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Puhdasta mahtavuutta. Tää ei jää tähän…
Päivän saldoa
-Beach
PS. Vaikka paikallisten kalareissujen järjestäjien ammattitaidoissa ei varmasti eroja liiemmin olekaan, ei kalan tulo muiden meidän hotellin asukkaiden tekemien reissujen valossa ole itsestään selvyys - länsinaapurin ”sheriffin” kalareissua (sis. mm. 73 kg keltaevätonnikalan) lukuun ottamatta neljän muun ruotsalaisen kaksi kalareissua tuotti yhden 2-3 kg skipjack tonnikalan, jonka jätkät kuitenkin naurun remakan säestyksellä lusikoivat hotellilla juhlahengessä huiveihinsa.
PPS. Katamaraaniristeily Maeva -nimisellä aluksella tuotti niin ikään positiivisen yllätyksen ja muistutuksen KMC:n levinneisyydestä.
Kipparin jakkaran selkänoja
”Tukikohtana” reissulla toimi Trou aux Biches -nimisessä pikkukylässä sijaitseva huoneistohotelli saaren luoteiskulmalla, muutaman kilometrin päässä Grand Baiesta. Viidenkymmenen metrin päässä hotellista kimmelsi turkoosi meri, ja vitivalkoinen hiekka houkutteli Beachia päivittäin beachille. Ei paha.
Rantsusta
Kalareissun järjestelin Sport Fisher -nimisen firman kautta muutamien mutkien kautta jo ekalla viikolla yhden skotlantilaisen hemmon kanssa, jonka kanssa vene päiväksi jaettiin. Paattina toimi 47 jalkainen Paille en Queue II -niminen alus kolmen hengen miehistöineen. Ja jätkät todella osasivat hommansa.
Sport Fisherin venhoja
Aamu startattiin käyntiin puoli seitsemältä taksikyydillä hotellilta Grand Baieen, jossa aluksen miehistö jo odotteli kalastajiaan ”vehkeet tanassa” aamuauringon nostaessa päätään palmujen katveesta. Keli oli siis aamusta alkaen mitä parhain, ainakin jos kalastusmukavuutta ajatellaan: korkeapaine, aurinkoa sinikirkkaalta ja välillä kevyen pilviverhon lomasta. Lämpötilat tavanomaista n. + 30 asteen luokkaa leppoisan 10 m/s tuulenvireen hieman viilentäessä oloa.
Lähtövalmiudessa
Kippari otti heti aamusta suunnaksi pohjoisten saarten takaisen alueen, jonne ”kevyellä” 10-12 solmun uistelunopeudella matka taittui puolessatoista tunnissa. Vapoja vedossa oli koko päivän seitsemän, joihin miehistö ripusteli erivärisiä squideja.
Jätkät hommissa
...uisteineen
Ensimmäistä tapahtumaa saatiin odotella jatkuvasti kasvavassa aallokossa puolisentoista tuntia, kunnes uloimpana vedossa olevaa puna-valkoista squidia vietiin miljuunaa Pennin kelan huutaessa hoosiannaa. Veneen moottorit ärjyivät mahtavalla baritonilla kipparin lyödessä hanat kaakkoon vastaiskuksi.
Ja eikun meikäläinen jakkaraan ja keppi kouraan. Ensimmäinen pumppausliike ja kelausyritys viimeistään osoitti kaverin olevan ”aavistuksen” kotoisten vettemme asukkeja parempaa kaliiberia - toivoton yritys saada siimaa kelalle. Kala ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tulla kalastajaansa tervehtimään. Muutaman kammen pyöräytyksen ja pumppausliikkeen jälkeen 80 paunaista siimaa nimittäin ampui pihalle vähintään tuplamäärä sisään kelatusta. Miehistö tiesi jo tässä vaiheessa päivän ensimmäisen kalan lajin.
Reilun vartin punnerruksen jälkeen sain kuitenkin tehtyä vastustajalle selväksi, etten aio luovuttaa. Toisen mokoman jälkeen peräaalloissa sitten jo vilahtikin jotakin sinihopeaa. Jep, kylki siitä itsestään. Sinimarliinista.
Hahmo syvyyksissä
Miehistö aloitti valmistelut nostoa varten meikäläisen vasemman käden lihasten ollessa tulessa ja hien valuessa noroina päästä. Huh, ei mitään kevyttä hommaa näillä raameilla ja pulkannaruilla. Handu oli pari päivää aika hellänä päivän punnerrusten jälkeen siten, että just ja just sai huurteisen huulilleen nostettua.
Nostokoukun virittelyä
Nostoon ei onneksi sisältynyt sen kummempaa dramatiikkaa, ja kala saatiin muutaman komean ilmaloikan jälkeen vainaaksi ja veneeseen. Painoa veijarille oli kertynyt 51 kg ja pituutta rapiat pari metriä. Ei mikään jätti, mutta eka kertaa ahven-kuha-hauki -osastolta irtaantuneena voin sanoa, että kalan jälkeen oli kungasfiilis. Tuntui, että ei haittais pätkääkään, vaikka koko loppupäivänä ei tulis enää mitään.
Papin aamenet...
ja marliini kyytiin.
Ja tuli kuitenkin. Vaan ei enää marliineja.
Seuraavaan tärppiin meni reilu vartti, jolloin olikin skotin vuoro hypätä puikkoihin. Tovin kestäneen taistelun jälkeen miehistö nosti laidan paremmalle puolelle n. 8-10 kiloisen wahoon (=barracudan tyyppinen naskalihammas), ja johan se hamemiehelläkin tämän jälkeen vieno hymy karehti huulilla.
Ei ehtinyt paatti kauaksi edellisestä ottipaikasta edetä, kun vapa taas notkahti ja siimaa suoltui kelalta. Kohteliaisuuttani (= saamani marliinin ja käteni tunnottomuuden vuoksi) viittasin kaverin uudemman kerran jakkaralle. Vastustaja oli edellistä astetta väkevämpi ja osoittautui tovin päästä keltaevätonnikalaksi, jolle painoa ehti kuolinpäiväänsä mennessä kertyä n. 15 kg.
Yellowfintuna
Tuon jälkeen poimin vielä yhden 15-17 kg wahoon ennen kuin lintuparven perässä ajeltuamme saatiin ”neloistärppi” doradoista, joista kaksi kuitenkin jatkoi matkaansa kahden päätyessä veneeseen. Painoa kummallakin ylösnousseella 6-7 kg.
Doradon väsytystä
Puoleenpäivään mennessä skottikin oli ehtinyt kelailla sisään vielä yhden wahoon ennen kuin kela rääkäisi tärpin merkiksi viimeisen kerran n. 11.30. Puolen tunnin (allekirjoittaneen säälintunteitakin sisältäneen) väsytystaistelun jälkeen skotti vei lopulta voiton 25 kiloa painaneesta keltaevätonnikalasta, jonka jälkeen syönti hiljeni. Jätkä oli kalan jälkeen pahasti hapoilla, ja taisi siinä merenelävätkin saada sivussa osansa skotlantilaisesta aamiaisesta syödäkseen.
Loppupäivä menikin sitten lintuparvien perässä 3-4 metriä korkeiden ”töyssyjen” keskellä tuloksettomasti ajellen ja mahtavasta kelistä nauttien aina 15.30 saakka, jolloin päivä olikin pulkassa.
Kaiken kaikkiaan kokemus, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Puhdasta mahtavuutta. Tää ei jää tähän…
Päivän saldoa
-Beach
PS. Vaikka paikallisten kalareissujen järjestäjien ammattitaidoissa ei varmasti eroja liiemmin olekaan, ei kalan tulo muiden meidän hotellin asukkaiden tekemien reissujen valossa ole itsestään selvyys - länsinaapurin ”sheriffin” kalareissua (sis. mm. 73 kg keltaevätonnikalan) lukuun ottamatta neljän muun ruotsalaisen kaksi kalareissua tuotti yhden 2-3 kg skipjack tonnikalan, jonka jätkät kuitenkin naurun remakan säestyksellä lusikoivat hotellilla juhlahengessä huiveihinsa.
PPS. Katamaraaniristeily Maeva -nimisellä aluksella tuotti niin ikään positiivisen yllätyksen ja muistutuksen KMC:n levinneisyydestä.
Kipparin jakkaran selkänoja
Viimeksi muokannut Beach, 10:49:26 24.03.2008. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
E.N.Hääppönen
- IVRAN Saunabad
- Viestit: 5850
- Liittynyt: 18:38:19 05.09.2006
- Paikkakunta: Iivantiiran Ypykkä, kukkiva tölli.
- Viesti:
-
Holkkipolvi
- On nähnyt Tuksun aromipesän
- Viestit: 7637
- Liittynyt: 12:15:01 20.03.2006
Mahtirapsa!!!
Taidankin lähteä kalaan...
Taidankin lähteä kalaan...
ISO uisteluvene kaupan! Nettivene 735003
Tsekkaa mun blogi: https://www.facebook.com/ruodollarokotettu/?fref=ts
Tsekkaa mun blogi: https://www.facebook.com/ruodollarokotettu/?fref=ts
Ei se Mauritiuksen reissu tule yhtään kalliimmaksi kun joku Thaimaan pakettimatka. Vaatii vaan hieman omatoimisuutta, että tilaa lennot ja majoituksen itse. Kaikki hoituu kuitenkin netin kautta helposti.Holkkipolvi kirjoitti:Ei tekis yhtään mieli lähteä moiselle reissulle ,mut ei näillä palkoilla
Miksi tehdä samanlainen vaappu, kun muilla? Semmoisenhan voi ostaa kaupasta!
-
Holkkipolvi
- On nähnyt Tuksun aromipesän
- Viestit: 7637
- Liittynyt: 12:15:01 20.03.2006
Edestakainen matka alkaen 700 € Hinta vaihtelee satoja euroja päivittäin. Majoitus riippuu vaatimustasosta. Meillä oli 3 makuuhuonetta ilmastoinnilla, kaksi kylpyhuonetta, iso olohuone / keittiö. yht. n. 100 m2. Hinta oli 90 € / vrk koko huoneisto. Pienempikin olisi riittänyt.Holkkipolvi kirjoitti:Hmm mitähän tollanen reissu kustantas?Hieman kyl kiinnostas...
Ruoka on melko edullista (ja olut), joten eläminen ei tule kovin kalliiksi.
Tietysti jos luxusta haluaa, niin sitäkin löytyy.
Miksi tehdä samanlainen vaappu, kun muilla? Semmoisenhan voi ostaa kaupasta!
hienoa, että reissu meni putkeen 
olitteko siellä pohjoisen matalikolla kalassa, vai kiertelittekö niitä saaria?
ps
tuo christina-vene on frankin omistama, ei enään sportfisherin, vaikka vanhat tarrat onkin kupeessa
tuossa olen laskenut n 800-900e lennoille.
lisätietoja saa kaikista mauritiukseen liittyvistä asioista yv:llä tai meilillä
olitteko siellä pohjoisen matalikolla kalassa, vai kiertelittekö niitä saaria?
ps
tuo christina-vene on frankin omistama, ei enään sportfisherin, vaikka vanhat tarrat onkin kupeessa
hyvällä majoituksella ja esim 4 hengen porukalla , kämpässä jossa on 2-3 makuuhuonetta hinta liikkuu lentoineen reilussa tonnissa, alle 1200 kuitenkin, johtuen tuosta edullisesta majoituksesta, jos on 4-6 henkeä reissussa voi päästä jopa alle tonnin per nokkaHolkkipolvi kirjoitti:Hmm mitähän tollanen reissu kustantas?Hieman kyl kiinnostas...
tuossa olen laskenut n 800-900e lennoille.
lisätietoja saa kaikista mauritiukseen liittyvistä asioista yv:llä tai meilillä
Loistorapsa!
Kerro vielä mitä tommonen vene kustansi tuolla?
Tapetaanko kaikki kalat lähtökohtaisesti (ja mitä niille sitten tehdään?), vai voiko esim Marlinia C&R:tä?
Ollaan katteltu kesälle jotain reissua ja Mauritius on yksi mahdollisten listalla, ja kalapäivälisenssikin varmaan olis.
/T
Kerro vielä mitä tommonen vene kustansi tuolla?
Tapetaanko kaikki kalat lähtökohtaisesti (ja mitä niille sitten tehdään?), vai voiko esim Marlinia C&R:tä?
Ollaan katteltu kesälle jotain reissua ja Mauritius on yksi mahdollisten listalla, ja kalapäivälisenssikin varmaan olis.
/T
Onkia - disconnecting fish
Juu, kiitoksia vaan kaikille, joita raportti miellytti... Mukavahan näitä fiiliksiä on täällä jakaa .
Nypy: Painelimme aamulla mainitsemiesi saarten ohi, joten jos siellä ulompana joku "ottimatalikko" on, todennäköisesti pörräsimme siellä. Jossain vaiheessa tosin vilkaisin luotainta, jolloin alla oli useampia satoja metrejä syvää sinistä.
Tuo alla oleva saari näkyi joka tapauksessa kaukana horisontissa pitkin päivää.
BTW, Christinasta oli Sportfisherin tarrat jo lähteneet kävelemään...
Tube: Sportfisherin kautta täysi päivä (7.00 - 15.30) 47 jalkaisella paatilla kustansi n. 500 euroa (20.000 rupiaa), joka omassa tapauksessani siis puolittui venekaverin myötä. Nypyn suositteleman Top Shotin/Frankin kautta päivä 42 jalkaisella olisi maksanut aavistuksen vähemmän.
Kustannuksia voi toki jakaa ottamalla veneeseen useamman kalastajan (47 jalkaisessa max 3-4 kalastajaa), mutta samalla omat mahikset kalan, ja erityisesti "sen ison", saamiseen luonnollisesti pienenevät.
Hinnat lienevät lähes kaikissa firmoissa suunnilleen samaa luokkaa, ja kuten todettua, ei (ainakaan isoimpien) järjestäjien ammattitaidoissa suuria eroja ole.
Kalojen vapauttamispolitiikan olettaisin riippuvan reissun järjestäjästä: Sportfisherin seinät olivat pullollaan kuvia suurista marliineista ym., joten heidän kalansa ilmeisesti pääsääntöisesti saavat c&k kohtelun
. Laituriin lipumisemme kera punaisen lipun sai aikaan sen verran suurta säpinää rannalla, että olettaisin useamman setelin vaihtaneen siellä omistajaa, koska kaikki kalat "hävisivät" laiturilta alta aikayksikön. Bisnestä, bisnestä.
Tämä tosin oli tiedossa jo ennen retkeä, koska SF ilmoitti ehdoissaan kaikkien kalojen kuuluvan "veneelle".
Marliinin pään olisin saanut täytätettyä, mutta jätin sen tällä kertaa väliin
.
Nypyn suositteleman Top Shotin flyerin mukaan he pääsääntöisesti vapauttavat esim. alle 300 paunaiset marliinit.
Kuten edellä on todettukin, matkustaminen Mauritiukselle on kohtuuhintaista, jos esim. vaatimustasoa hotellille ei aseta pilviin. Itse järkkäsin "pakettimatkan" äkkilähdöllä Finnmatkojen kautta hinnan ollessa n. 1.400 euroa/lärvi.
Eläminen saarella on suht edullista.
Kalastuksen ohella kävin tutustumassa vedenalaiseen elämään myös fyysisesti laitteiden kanssa parina päivänä. Kuvia tullee myöhemmin, kun sukelluskaverini kotiutuu saarelta Saksaan ja saa sähköpostia liikkeelle...
-Beach
.Nypy: Painelimme aamulla mainitsemiesi saarten ohi, joten jos siellä ulompana joku "ottimatalikko" on, todennäköisesti pörräsimme siellä. Jossain vaiheessa tosin vilkaisin luotainta, jolloin alla oli useampia satoja metrejä syvää sinistä
.Tuo alla oleva saari näkyi joka tapauksessa kaukana horisontissa pitkin päivää.
BTW, Christinasta oli Sportfisherin tarrat jo lähteneet kävelemään...
Tube: Sportfisherin kautta täysi päivä (7.00 - 15.30) 47 jalkaisella paatilla kustansi n. 500 euroa (20.000 rupiaa), joka omassa tapauksessani siis puolittui venekaverin myötä. Nypyn suositteleman Top Shotin/Frankin kautta päivä 42 jalkaisella olisi maksanut aavistuksen vähemmän.
Kustannuksia voi toki jakaa ottamalla veneeseen useamman kalastajan (47 jalkaisessa max 3-4 kalastajaa), mutta samalla omat mahikset kalan, ja erityisesti "sen ison", saamiseen luonnollisesti pienenevät.
Hinnat lienevät lähes kaikissa firmoissa suunnilleen samaa luokkaa, ja kuten todettua, ei (ainakaan isoimpien) järjestäjien ammattitaidoissa suuria eroja ole.
Kalojen vapauttamispolitiikan olettaisin riippuvan reissun järjestäjästä: Sportfisherin seinät olivat pullollaan kuvia suurista marliineista ym., joten heidän kalansa ilmeisesti pääsääntöisesti saavat c&k kohtelun
. Laituriin lipumisemme kera punaisen lipun sai aikaan sen verran suurta säpinää rannalla, että olettaisin useamman setelin vaihtaneen siellä omistajaa, koska kaikki kalat "hävisivät" laiturilta alta aikayksikön. Bisnestä, bisnestä.Tämä tosin oli tiedossa jo ennen retkeä, koska SF ilmoitti ehdoissaan kaikkien kalojen kuuluvan "veneelle".
Marliinin pään olisin saanut täytätettyä, mutta jätin sen tällä kertaa väliin
.Nypyn suositteleman Top Shotin flyerin mukaan he pääsääntöisesti vapauttavat esim. alle 300 paunaiset marliinit.
Kuten edellä on todettukin, matkustaminen Mauritiukselle on kohtuuhintaista, jos esim. vaatimustasoa hotellille ei aseta pilviin. Itse järkkäsin "pakettimatkan" äkkilähdöllä Finnmatkojen kautta hinnan ollessa n. 1.400 euroa/lärvi.
Eläminen saarella on suht edullista.
Kalastuksen ohella kävin tutustumassa vedenalaiseen elämään myös fyysisesti laitteiden kanssa parina päivänä. Kuvia tullee myöhemmin, kun sukelluskaverini kotiutuu saarelta Saksaan ja saa sähköpostia liikkeelle...
-Beach
top shotissa kalojen kohtalo on neuvoteltavissa, jos haluaa täytättää, niin onnistuu kyllä, samoin jos haluaan jonkin pienemmän kalan, tai osan isompaa itselleen, onnistuu se varmasti.
normaalisti kaloista tulevat rahat menevät osittain miehistölle ja ne ovat osa heidän palkkaansa, samalla pysyy motiivi tehdä kaikkensa kalansaaliin eteen.
se matalikko on saarista vielä jonkin matkaa ulospäin, siellä ei ole matalimmillaan vettä kuin 200-300m , ympärillä n 4km, heh, jonkinlainen penkka kalastaa
normaalisti kaloista tulevat rahat menevät osittain miehistölle ja ne ovat osa heidän palkkaansa, samalla pysyy motiivi tehdä kaikkensa kalansaaliin eteen.
se matalikko on saarista vielä jonkin matkaa ulospäin, siellä ei ole matalimmillaan vettä kuin 200-300m , ympärillä n 4km, heh, jonkinlainen penkka kalastaa
