Mistä elämys tulee

[VKu]

Kun ei tässä juuri nyt tapahdu kuin huoltohommia, filosofoin vähän.

Puoli vuosisataa on ylitetty. 1960-luvulla elämys tuli onkisärjestä, joka vahvasti suolattuna päätyi halsteriin, telttakankaan hajusta ja puisesta soutuveneestä. Münchenin olympialaisten aikaan Abumaticin umpikeloista ja lumpeikosta iskevästä sähäkästä hauesta, joka tavoitteli hopeista Atomia tai Professoria. Afganistanin sodan aikaan oli siirrytty avokeloihin ja hauet kasvoivat. Sittemmin suurimman elämyksen on antanut virkeä meritaimen. Periaatteessa nykyisin kuitenkin eniten kalastan uistellen helpohkoa kuhaa kesäiltoina,kun on kaunis ilma.

35-vuotiaaksi asti kaikki oli selvää. Suurin juttu oli kalan saaminen ja keskeisimmin se oli päätarkoitus. Lasten myötä tärkeintä oli opettaa heitä ja olla yhdessä. Sitten he kasvoivat, saivat kavereita eivätkä enää tulleet äijän kanssa päiväkausien retkille.

Nykyisin parhaita hetkiä ovat yöt yksin tulilla ja toisinaan uuden opetteleminen, kuten perhokalastus, tai sitten joku aivan uusi kohde, se kun kartta on nokan alla ja sitä suunnittelee taktiikkaa piippu hampaissa, että noin ja noin aamulla teen. Ei sen väliä, tuliko mitään. Riskit sinänsä olivat kiinnostavampia, se puolisuunniteltu arpapeli. Kerran etsin suurahventa neljä päivää ja sitä riemua, kun osuin kohdalle.

Keskusteluista päätellen monella keskiössä ovat myös välineet. En itse innostu uudesta vavasta kuin nainen uudesta hameesta enkä kulje hiplaamassa uusia uistimia. Ostan kyllä, jos huhu alkaa kulkea, että nyt on "vuosisadan viehe" taas tullut. Ja ainahan markkinointiteksteissä ja artikkelimainonnassa tulee lyömättömiä välineitä. Ymmärrän myös, että jos oikeasti tarvitsee jotain, kannattaa etsiä tietoa ja kysyä.

Mikä teillä on se kaikkein kovin ydin tässä hommassa? Ulkoilma, kaverit, kalan saaminen... Mikä saa lähtemään merelle, järvelle tai jokivarteen?

[erkkari]

Mä täs oottelen et muksut uskaltais mukaa ottaa eikä koskee hukkuis
Mut sanoisin että oma aika /rauhallisuus kosken ääressä+tietty pullakala ku muksut siitä tykkää

[Jami-]

Kyllä se kalan saamisesta vielä tulee. 2,5v kalastanut ja alle 10 kalaa saaneena ne on harvassa vaikka ekana vuonna tuli joka päivä käytyä kalassa jo toisena joka kolmas päivä. Ja tykkään järvellä olosta.

[Jarmo H]

Itselle on nykyisin tärkeintä vesillä oleminen, joko rauhassa itsekseen tai parin hyvän kaverin kanssa. Viime vuosina kaikkein parasta on ollut viikko lohenpyynnissä seudulla, josta ei pääse kesken viikon kauppaan tai kahvilaan, nettiyhteyttä ei ole ja puhelinkin kuuluu satunnaisesti.
Toisaalta kyllä ne kalatkin vielä säväyttävät, esim. eilen olin vuoden ensimmäisellä koskireissulla, tarkoituksena pääasiassa koeuittaa ja säätää uusia vaappuja. Koeuiton keskeyttikin pirteä taimen ja kyllä se mukavalta tuntui, vaikka reilusti alamittainen olikin. Uusilla tekeleillä voi saada kalaa! Siinäpä toinen elämyksiä antava asia: saaada kala itse veistetyllä vaapukalla. Vaikka saalis sinänsä ei enää se tärkein asia ole, niin eipä sitä ehkä jaksaisi kalalla käydä, jos koskaan ei tärppäisi.

[jurppe]

Kyllä se kalan saamisesta vielä tulee.

Sama täällä vaikka kalastusvuosia on mittarissa kymmeniä. Jos menen pilkkikisoihin, niin onhan se *%&&u jos ongin niin huonosti että terävä kärki tuo puntarille yli triploja mun säkkiin nähden. Kuten esimerkiksi eilen kävi : )

Kun taas perhokalassa kesällä, en lähde koskiturneelle todellakaan vetämään huvikseni tyhjää yli viikon ja yli tuhannen euron budjetilla. Kuten en myöskään lähikoskille...

Siitä huolimatta nautin vesillä auringonnoususta, hienoista keleistä, kuikan huudosta jne. Taltan kärki on kuitenkin aina siinä miten avata päivän taktiikka, miten kala tänään syö, mitä säätöä pitää vielä muuttaa kesken päivän jne. On paikkoja joissa on käynyt jopa vuosikymmeniä, mutta silti useampikin aamu alkaa ns. puhtaalta pöydältä kalan liikkeiden suhteen.

[VKu]

No en mäkään kisoihin menisi hälläväliä-asenteella. Kilpailu on kilpailua. Oman vaapun tekeminen voisi myös olla hyvä ajatus. Taidanpa tehdä koivusta kuin Lauri Rapala - vainaa, koska puukko pysyy kädessä. Hauen ainakin lupaan saada. Laittoivathan pojat kerran piruuttaan koukut Hackmanin lusikkaan ja niin vain lusikalla tuli haukea.

Kyllä se kalan saamisesta vielä tulee. 2,5v kalastanut ja alle 10 kalaa saaneena ne on harvassa vaikka ekana vuonna tuli joka päivä käytyä kalassa jo toisena joka kolmas päivä. Ja tykkään järvellä olosta.

Tapahtumat lisääntyvät vielä. Voitko kertoa pääasiallisen kalalajin järvessäsi ja keskimääräisiä syvyyksiä? Saa järven nimenkin sanoa, jos se ei ole salaisuus. Voimme keksiä uuden "ratekian".

Kalavedeksi sanotaan vesistöä, jossa on kalaa mutta vain 3% kalavedestä on tuottavaa kalavettä, eli että siellä on se kala. Usein se aika menee siihen 97 prosenttiin. Ensin pitää löytää kala ja sitten on tietysti se toinen puoli eli miten sen saa ylös. Siihen on sitten omia pikku viilauksia. Kauan sitten kelasimme tai uitimme viehettä metrikaupalla kalojen yläpuolella, pinta- tai välivedessä. Tuppihauet tulivat sitten paikoista, jossa vettä oli muutenkin vain suunnilleen metri. Pääsi vahingossa pohjaan, kalan luokse. Luulimme, että hauki on aina rannassa.Tehot alkoivat kun oppi menemään pohjaan, kalan luokse.

Kesän kuhalle on sitten omat juttunsa jne.

[Jami-]

Tapahtumat lisääntyvät vielä. Voitko kertoa pääasiallisen kalalajin järvessäsi ja keskimääräisiä syvyyksiä? Saa järven nimenkin sanoa, jos se ei ole salaisuus. Voimme keksiä uuden "ratekian".

Eteläinen Päijänne ja Vesijärvi.

[VKu]

Eteläinen Päijänne ja Vesijärvi.

Vesijärvellä olen käynyt viimeksi 12 vuotta sitten, mutta sitä ennen jonkin verran, kun kaveri asui Lahdessa. Tuossa on aika tyly parin vuoden takainen mielipide järvestä ja mitä sille on tapahtunut. En osaa ottaa kantaa sen oikeellisuuteen, mutta ilmeisesti verkkopaine on ollut kova.

http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/20 ... vokaloista

Taimenen kanssa voi olla hankalaa, sillä 60 senttinen järvitaimen on harvinaista herkkua: voimme verrata taimenta minkä kokoista tahansa vähintään viiden kilon haukeen. Täkyraksilla uisteleminen nostaa todennäköisyyttä verrattuna keinovieheeseen.

Ahventa on varmaan aika mukavasti. Onkia voisi vaikka satamassa tai pienillä jigeillä. Hauen luulisi myös löytävän. Kantaa varmasti on.

Kuhan uistelu voisi olla hauen jälkeen varmin valinta. Toiset väittävät, että Messilän edusta olisi kohtuullinen (Enonselkä). Päivällä pitkälappuisella tai syvääjällä (4-6 m) ja illalla jollain tavallisella Husky Jerkillä tms. Sini-oranssi vaikka normikesään. Oranssi Tail Dancer olisi vielä parempi, mutta sitä on vaikea löytää lyhytlappuisena.

Nämä: Enonselkä, Hammo, Pikku-vesijärvi, Pikku-veskun ja ison välinen alue, Vähäselkä

Mitä kaikki muutkin ovat puhuneet, Etelä-Päijänne on hyvin vaikea. Kuha on ylempänä. Ennen vanhaan lohikalaa oli Tehinselän länsipuolella. Hyllä, Koreakoivu, Rajaluoto, Kotamäenluoto, Linnasaari, Munaluoto. Heinä-elokuussa ja syvyys 10-20 metriä.

Syvännealue, jonka eteläpää on akselilla Pärnäsaari-Valkeistenkärki ja pohjoisreuna akselilla Pulkkilanharju-Isosaaren pohjoiskärki, on lohikalojen aluetta, jos osaa mennä syvänteen reunoilla. Kirkkaassa vedessä ei kannata kalastaa lähellä pintaa, ehkä kuitenkin aikaisin aamulla ja illalla. Isoilla painosyvääjillä tai syvääjälevyillä ottisyvyyksiin. Vahvaa siimaa uistimen ja syvääjän välissä. 0,45mm? Ja siellä 20 metriä ainakin.

Nämä ovat koottuja kokemuksia porukalta, jolta siltäkin on mennyt munat pataan useasti.

[lordofgreed]

Mistä elämys tulee?

Suvereeni dominointi tai enemmän, isompia tai useammin kuin muut?
Nykypäivänä on helppo masentua kun kuulee/lueskelee muiden hirmusaaliista, oma tekeminen ja kehittyminen jää helposti muiden varjoon. Kyllä silti mielestäni on parasta oppia ja tehdä asioita ja sitä kautta parantaa saaliita ja reissuja. Parastahan se on edetä kohtuudella, jolloin ennätykset ja saaliit paranee pikkuhiljaa. Kun pitää ajatusta mukana ja tukee toimintaa lukemalla muiden touhuista ja keskustelemalla asiasta ymmärtävien kanssa, voi tuota oppiaikaa lyhentää merkittävästi. Ei enää tarvitse vuosikymmeniä raastaa että saa kokemuksen kautta viimeisillä homman toimimaan.

Saalis ei ole välttämättömyys hyvissä reissuissa mutta kyllähän se kummasti edesauttaa, etenkin marras-joulukuulla lohikalan perässä avoveneessä se hyvän ja huonon reissun ero on monesti yhdessä tärpissä. Uskomattomia elämyksiä on myös joskus saatu isojenkin karkuuttamisesta, vaikka hetken keljuttaakin, ei voi lopulta kun nostaa hattua ja todeta paremman voittaneen. Toki useasti jää epäselväksi mikä oli kiinni mutta useasti on myös selvästi nähty mikä siellä siiman päässä on, mikäs sen hauskempaa kun jäädä haavi kädessä monttu auki katsomaan, että sinne meni...

Kun itse on saanut onnistumisia alle, on myös uskomattoman hienoa kun kaveri kepittää vieressä ennätyksiään vaikka ne jäisi kauas omista recordeista. Nykyisin saakin huomattavasti helpommin adrenaliini-rushit toisen puolesta jännittäessä.

Niin, mistä elämys tulee? Keskimääräisestä poikkeavista reissuista, niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvästä seurasta, hauskasta ajanvietosta, saaliista, kokemuksista ja joskus jopa kurjuuden maksimoinnin jälkeisestä euforiasta...

[Jami-]

Eteläinen Päijänne ja Vesijärvi.

Vesijärvellä olen käynyt viimeksi 12 vuotta sitten, mutta sitä ennen jonkin verran, kun kaveri asui Lahdessa. Tuossa on aika tyly parin vuoden takainen mielipide järvestä ja mitä sille on tapahtunut. En osaa ottaa kantaa sen oikeellisuuteen, mutta ilmeisesti verkkopaine on ollut kova.

http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/20 ... vokaloista

Taimenen kanssa voi olla hankalaa, sillä 60 senttinen järvitaimen on harvinaista herkkua: voimme verrata taimenta minkä kokoista tahansa vähintään viiden kilon haukeen. Täkyraksilla uisteleminen nostaa todennäköisyyttä verrattuna keinovieheeseen.

Ahventa on varmaan aika mukavasti. Onkia voisi vaikka satamassa tai pienillä jigeillä. Hauen luulisi myös löytävän. Kantaa varmasti on.

Kuhan uistelu voisi olla hauen jälkeen varmin valinta. Toiset väittävät, että Messilän edusta olisi kohtuullinen (Enonselkä). Päivällä pitkälappuisella tai syvääjällä (4-6 m) ja illalla jollain tavallisella Husky Jerkillä tms. Sini-oranssi vaikka normikesään. Oranssi Tail Dancer olisi vielä parempi, mutta sitä on vaikea löytää lyhytlappuisena.

Nämä: Enonselkä, Hammo, Pikku-vesijärvi, Pikku-veskun ja ison välinen alue, Vähäselkä

Mitä kaikki muutkin ovat puhuneet, Etelä-Päijänne on hyvin vaikea. Kuha on ylempänä. Ennen vanhaan lohikalaa oli Tehinselän länsipuolella. Hyllä, Koreakoivu, Rajaluoto, Kotamäenluoto, Linnasaari, Munaluoto. Heinä-elokuussa ja syvyys 10-20 metriä.

Syvännealue, jonka eteläpää on akselilla Pärnäsaari-Valkeistenkärki ja pohjoisreuna akselilla Pulkkilanharju-Isosaaren pohjoiskärki, on lohikalojen aluetta, jos osaa mennä syvänteen reunoilla. Kirkkaassa vedessä ei kannata kalastaa lähellä pintaa, ehkä kuitenkin aikaisin aamulla ja illalla. Isoilla painosyvääjillä tai syvääjälevyillä ottisyvyyksiin. Vahvaa siimaa uistimen ja syvääjän välissä. 0,45mm? Ja siellä 20 metriä ainakin.

Nämä ovat koottuja kokemuksia porukalta, jolta siltäkin on mennyt munat pataan useasti.

Kiitoksia, täytyy kokeilla noita ohjeita ensi kesänä.

[Ipe]

Esim. uistelukisareissuissa odotan nykyään eniten saunailtaa ja tuttujen ja tuntemattomienkin kalamiesten kanssa tarinointia nuotion ääressä. Ja tuo myös jos voi edesauttaa, että voi jollekkin toiselle tuottaa elämyksiä esim. ison kalan saaminen tai muuten hyvä saalis.
Joskus kun vielä omistin jokiveneen oli kevään mahtavimpia elämyksiä, kun lähdin kevättulvan aikana/jälkeen tervantuoksuisella jokiveneellä ajelemaan. Siinä koki varmaan samanlaista vapautta kuin moottoripyöräilijät.
Nykyäänkin on kova tarve saada paljon kalaa, mutta jos esim. kala tuntuu olevan hyvällä syönillä saatan vaikka vähentää vapoja, että kalastus olisi rauhallisempaa.

[vlasek]

Koilismaan korpi, tai eteläinen merialua. Joko ihan itekseen, tai sitte mahollisimman pienellä jengillä. Kaupungissa joutuu olemaan ihan tarpeeks sosiaalinen. Kalalle mennään pakosalle ja nauthimaan luonnosta.

Mieluiten perholla. Saaliista ja jonkin uuden oivaltamisesta plussaa.

[Pilkkikone]

Elämys tulee useimmiten luonnossa olemisesta ja sen tapahtumien seuraamisesta. Vaikka olenkin tärppiaddikti, niin usein parhaat reissut ovat olleet kalattomia. Kun luonto antaa parastaan vaikka hiljaisessa sumussa tai kuun nousussa, niin silloin kalat jäävät toissijaiseen asemaan. Joskus on jäänyt uistin kastamatta veteen, kun elämys on ollut täydellinen ilman sitäkään.

Toisaalta taas elämys tule joskus myös siitä, että kilpapilkillä kaikki toimii loistavasti ja tulos on sitten sen mukainen. Tai sitten siitä, että valittu uusi kalastustapa tuottaa kalan jo heti ensiyrittämällä. Myös muiden kalaan vietyjen tulokkaiden onnistumiset antavat tosi vahvan elämyksen. Elämyksen onnistuminen on usein eniten kiinni omasta mielentilasta, rauha tuo rauhaa myös kalavesillä.

[Jäpäkyörä]

Elämyksen onnistuminen on usein eniten kiinni omasta mielentilasta, rauha tuo rauhaa myös kalavesillä.

Pilkkikone kiteytti sen.
Näin se menee.

[P.J.H]

Elämyksen onnistuminen on usein eniten kiinni omasta mielentilasta, rauha tuo rauhaa myös kalavesillä.

Pilkkikone kiteytti sen.
Näin se menee.

Samaa mieltä. Iän myötä myös saaliin merkitys vähenee, ainakin omalta kohdalta. Sama pätee myös metsästykseen.
Joskus nuorempana suurimmat elämykset koin Käsivarren jokiloilla. Koskea silmänkantamattomiin, eikä ketään muita kalastamassa. Omatekemillä perhoilla ruokakalat. 50 km lähimmälle tielle. Erämaan rauhaa!

[vlasek]

Vaikka olenkin tärppiaddikti, niin usein parhaat reissut ovat olleet kalattomia. Kun luonto antaa parastaan vaikka hiljaisessa sumussa tai kuun nousussa, niin silloin kalat jäävät toissijaiseen asemaan.

Ditto. Loppupeleissä joku saukkoemo poikineen saalistamassa, rantakärmekset lisääntymässä, valkohäntäpeurapataljoona, hirvi ylittämässä vesistöä ja erinäiset luontoon sekä ilmanalaan liittyvät kommervenkit jää helpommin rekisteriin.

Väheksymättä sitä efektiä, ku harjus kötjäsee pinturiin, tai kirkkaassa loppusyksyn vedessä hauki suorittaa iskun.

[Ipe]

Melko elämys oli myös eräässä kisassa ensimmäistä kertaa säippäiltiin ja näin kun n.6kg hauki nappasi pinnassa uitettuun vaappuun. Tuolla kalalla voitettiin suurimman kalan palkinto.

[romminokka]

Helpohkoa kuhaa? Hmph! Ehkä ensi kesänä minullekin.

Lapsena se oli se kalan saanti. Nykyään luonnossa oleminen ja liikkuminen riittää elämykseksi. Toki tyhjän pyytämiseen kyllästyy jossain vaiheessa.
Viime kesän hienoin kokemus oli uistella keskellä yötä kuusamolaisella järvellä. Meidän venekunnan lisäksi ei ketään muita missään, tyyntä ja hiljaista. Pienet sadekuurotkaan ei haitanneet.

[Ipe]

Mieleenpainuva kokemus oli myös, kun Kilpisjärvellä uistelimme ja uitin takilaa reilussa 8metrissä niin pintaan näkyi scottin takilalaukurin neonkeltainen osa, vaikka oli hieman aaltoa. Vesi on uskomattoman kirkasta.
Toinen elämys samalla järvellä, kun uistelimme eikä mitään ollut tapahtunut tuntikausiin ja toiveet kalsnsaamisesta oli jo menetetty niin yllättäen takilasta laukesi. Pikainen vilkaisu kaikuluotaimeen, että pohjaan tuo voinut jäädä ja sitten väsyttelyä. Rouvan kanssa saatiin 3,2kg rautu ylös, perattuna n.2,4kg. Yksittäisistä kaloista kyllä hienoimpia kokemuksia tuon raudun saaminen.

[Prinssi]

Lohitärppi on aina elämys heittohommissa.
Oi sitä kaameaa tälliä ja lähtöö vavan hakkauksineen.
Ja väsytys tietty siihen päälle, mahdollisen isomuksen saanti/vapautus.

Alimitoitetuilla vehkeillä saatu kala on myös aina plussaa mielelle, saati omien uusien innovaatioiden / kokeilujen toimivuus.

Paremmat kiksit saa kuitenki nykyyä jälkikasvun onnistumisista..

[VKu]

Ovathan nämä yksittäiset kalat joskus mieleenpainuvia. Ei tarvitse olla mikään ennätyskala, kunhan jotain poikkeavaa sattuu. Matalassa lätäkössä Vandöfjärdenillä lähdin haukea etsimään ja olin soutu-uistellut aikani ruohoa, kunnes älysin vaihtaa vanhaan Kuusamon Puukalaan. Kohta tärähti ja siellä oli - yllätys - 41 sentin ahven.

Kerran menin aamuongelle Vuosaareen ennen töihin menoa ja kävelin rantaan pikkutakissa ja kravatissa, kiiltävät pläägät jalassa. Töihin sainkin mennä mitallisen meritaimenen kanssa. Tämä oli 1990-lukua, eipä siellä taida enää rannalta onnistaa.

Mieleenpainuva oli myös jigiin tullut pönäkkä simppu. On se muuten ruma kala.

Mutta ehkä paras on yksinäinen taistelu ison meritaimenen kanssa Porkkalan edustalla aikaisin aamulla. Rannalla, ei koukkua ja kalliot jyrkähköt. Olin vielä poikanen ja hosuin siiman poikki. Se palaa vielä vuosien jälkeenkin mieleeni.

[Fuso]

Jonkun elämys voi tulla vaikka näitä palstan juttuja lukiessa.
Vaikkapa siitä, kun joku poraa akkukairallaan päivän aikana jäähän kolme reikää ja tuijottelee niiden välissä kaikuluotaimen kuvan kautta kevennetyn tasapainonsa liikkeitä välivedessä. Pohjasta pilkkiä kohden noussut, ja sinne useimmiten takaisin palannut, luotaimen näytölle piirtynyt viiva, on lukijan ja kalastajan yhdessä jaettavissa oleva ilo ja elämys.

Tämä oli sitten asiaa tuntemattoman kevennykseksi tarkoitettu kommentti, ei hernettä nenään.

Hyvää Pääsiäistä kaikille.

[pikeye]

Mitä harvemmin kalaan pääsee eli mitä kauemmin edelliskerrasta on, sitä suurempi elämys tulee pelkästä vesillä olemisesta. Ja kun sitten oma kalastuskausi on kunnolla käynnissä ja kalassa tulee käytyä melko tasaisesti tuntumaa ylläpitämässä, muuttuu toimintani vesillä enemmän tehojen hakemisen suuntaan, eli etsin kalaa ja toimivia vieheitä, ja arkisia rutiinireissujakin mahtuu joukkoon. Parhaimmillaan touhu olisi aistit auki luonnossa olemista yhdistettynä tekniseen tarkkuuteen (ja hyvään kalantuloon), mutta ainakin itselläni keskittyminen on enempi joko-tai. Eli vavan ollessa kädessä kalastan, ja luontoa katselen lähinnä evästauoilla tms.

--pikeye