Tasapainolla pilkkiminen

[mustakuono]

Kokeneemmat vois antaa neuvoja kuinka tasapainolla pilkitään. En ole eläissäni saanut kuin 2 ahventa tasapainolla. Siiman vahvuuden merkitys ym. Mielissäni olisin jos joku Päijät-Hämeessä ottaisi mukaan pilkille ja opettaisi vaikka kädestä pitäen.

[Mäkkäri]

lue vaikka tasuriahvenia osio läpi ensin.

[Jepppppe]

lue vaikka tasuriahvenia osio läpi ensin.

Eihän siinä olekkaan kuin 299 sivua pureskeltavaa

[Mäkkäri]

niinpä. sen kun lukee niin melkein jo osaa homman.

[Prinssi]

No eihän se tarvii puottaa kuin avantoon ni alkaa tapahtumaan

Kala ottaa niin erilaiseen uittoon välillä, ettei oikee neuvoo voi.

Ajoahven vaatii liikettä, passiivinen kala taas mitä ihmeellisempää kokeilua, aina morrimiesväristykseen, jota saa jatkua joskus piiitkäänkin.

Sillo miettiikin jo, et onkiiko oikeilla vehkeillä

Oma pop on pilkin käyttö väliin jään alla ja antaa sen leijailla takas pohjan tuntumaan.
Se kerää katseita kauempaakin ja ajokas iskee yleensä jo matkalla...

[kitkaton]

Aikanaan opettelin silleen , jotta makasin jäällä ja katselin avantoon , varsinkin kun siihen aikaan näpertelin joitain tasureita , siinä näki hyvin minkälaista liiketta mikin onkityyli sai aikaan ja mitä appurat siitä tykkäs.
Vieläkin väliin opettelen samaan malliin , varsinkin jos on uutta kalustoa .
Hauskaakin on kun siihen lipuu kunnon kala näköpiiriin.

[AAOO]

No eihän se tarvii puottaa kuin avantoon ni alkaa tapahtumaan

Kala ottaa niin erilaiseen uittoon välillä, ettei oikee neuvoo voi.

Ajoahven vaatii liikettä, passiivinen kala taas mitä ihmeellisempää kokeilua, aina morrimiesväristykseen, jota saa jatkua joskus piiitkäänkin...

Niin tai sitten ajoahvenelle riittää kun pilkin avantoon tiputtaa ja passiivinen kala vaatii pohjanpöllytystä ja rajua liikettä jota saa jatkua joskus piiitkäänkin...

Eli monet on keinot tasurilla onkiessa!

[pasuunakalle]

Mulla oli pitkään se virhe, että uitin tasuria liian passiivisesti. Sitä pitää vedellä todella tiuhaan. Ahven nappaa vaikka pilkki olisi jatkuvassa liikkeessä. Kutuaikana vetoja pitää tihentää ja vedellä karvapyrstöjä joiden koukuissa ei ole väkäsiä. Kala lähtee irti pilkistä siihen käsin koskematta ja kalastus nopeutuu. Paras väri kutuaikana on lyijynvärinen tasuri.

[HOOK]

Paras väri kutuaikana on lyijynvärinen tasuri.

Millähä noista Sillanpään kuvista sais parhaiten lyijynvärisiä

[Tervasta]

Uusavuton pitää olla jos ei alkuperäisestä tasuriketjusta jaksa etsiä vinkkejä. Kaikkihan nykyään pitäs käestä pitäen neuvoa.

[Sostakovits da Silva]

...

[suzuki88]

laitetaas tähän jatkoksi niin ei tarvitse sotkea tuota tasari topikkia

eli kokeneemmille tasurimiehille sellaista kysymystä että kuvitellaan vaikka että olet menossa kokeilemaan ensimmäistä kertaa uutta vesistöä vaikka isomman järven selkävesi, niin mitkä on ne paikat jotka syvyyskäyriä tutkiessa laitetaan sinne listan kärkipäähän selkäkarikot, syvänveden ympäröimät matalammat alueet "tasangot", penkan reunat vaikka 8-12 metriin vai minkälaista pohjanmuotoa se tasurimies ahventa etsiessään katselee

olisin todella kiitollinen jos joku heittäisi omia kokemuksiaan aiheesta
tai peräti laittaisi kartalle muutaman esimerkki paikan.

[rambo3]

Olen vasta itsekin aloittelija tasurihommissa mutta voisin antaa semmoista vinkkiä että kannattaa aloittaa homma melko pienillä tasapainoilla ja sellaisista paikoista joista on tottunut saamaan aiemmin kalaa muilla välineillä. Tuo on helpoin keino saada saalista tasurilla ja vasta sitten kun tähän kalastustapaan alkaa löytyä enemmän luottoa kannattaa kasvattaa pilkin kokoa ja lähteä niitä kunnon ahvenia suurilta seliltä etsimään. Tämä on tietysti vain oma mielipide

[Prinssi]

Ja ainut oikea.

Kalat sitä paitsi pelkää jo noita kevennettyjä hirviöitä

[Theemu]

Ei kannata turhaan alkaa vierastamaan isompia kuvia. Itselläkään ei nyt käytössä mitkään valtavan isot tasurit ole (reiluja 7 senttisiä puikkoja, sekä myös kylkiprofiililta leveitä kepeitä), mutta ei toisaalta ihan sitä pienintäkään kokoa ja noihin ainakin se pikkunenkin kala hakkaa ihan riittävästi. En käytä edes värikoukkuja alla.
Jos epäilyttää niin laittaa tollasen perus kokoisen tasurin sellasen reilun 10 senttisen muikun/kuoreen/salkin viereen niin ei se enään kovin suurelta näytä. Petoja ne aapot on.

[Prinssi]

Pöh.
Niillä on aina mahat tyhjänä, tai jos jotain on, ni se on ahvenen poika

[nenokour]

Itse omalla kokemuksella ku lähden tasurilla filekoon ahventa hakemaan ni oma taktiikka on usein tälläinen. Selkävesillä lähden juuri etsimään matalikkoja joita ympyröi syvä vesi +15m yleensä. Sieltä aloitan pilkinnän ja ensimmäiseksi veteen menee kevennetty muikun värinen tasuri. Käyn joka kerroksen rauhakseen läpi. Jos tulee tökkäsyjä niin vaihdan tasuria koolla pienempää ja koitan pitää saman värin, mutta jos mitään ei tapahdu niin vaihdan tasurin väriä ja sama uudeestaan. Jos paikka ei anna mitään elonmerkkejen niin silloin vaihdan paikkaa. Reikä tulee kairailtua penkkoihin 10-15m metrin välein ja välillä tulee palatattua vanhoihin reikiin jos tiedän että penkasta on ennenkin tullut ahventa. Näin minä koitan ahvenet löytää ja mun mielestä on tärkeintä löytää se oma tyyli ja uskoa siihen että sillä tulee kalaa. Tyhjiä reissuja tulee aina tai useampiakin, mutta välillä kyllä sitten palkitsee kun syövän parven löytää.

ps. En käytä kaikuluotainta pilkinnässä, ainakaan viellä.

[Rhs]

Tyylejä on monia, niikuin tästäkin keskustelusta jo näkee.

Itsellä on vakioitunut tälläinen tapa. Ongin lähinnä melko kirkasvetisellä järvellä joten uskon kalojen erottavan kuvat kaukaakin ja käytän myös kaikua. Alkuun paikalle tultaessa jätän puntarin 2-3m päähän pohjasta ja teen useita houkutusvetoja putkeen. Jatkan rauhallisia houkutusvetoja ja venailen alkaisko pohja elämään. Jos pohja alkaa elämään niin tiputan puntaria hiukan alas ja pysäytän liikkeen. Odottelen rauhakseen, jos kala on otillaan niin se lähtee nousemaan melko jyrkästi puntarille ja tässä vaiheessa varon tekemästä mitään, havainto on että monesti nousu vaiheessa tehty liike saa kalan lähtemään takaisin pohjaan. Jos se on otillaan niin kohta jympsähtää.

Jos alkujaan ei liikettä näy, niin lasken tasurin pohjaan ja hakkaan tovin. Sitten nosto 2m irti pohjasta ja jos ei vieläkään näy niin lähden vaihtamaan paikkaa.

Tässä nopea tiivistys..onkimis syvyydet 7-16m.

[EL_Osku]

http://eralehti.fi/kaikkea-kalastuksest ... video.aspx

[horkkana]

Kertokaas tietämättömälle että mitä tuo "kevennetty" tasuri tarkottaa?

[Berettapas]

Kevennetyssä tasurissa yleensä rungon keskiosa on tinaa/lyijyä ja kyljet balsaa. Tällöin saadaan tehtyä isompia tasureita, jotka eivät paina tuhottomasti ja leijaava unti on monesti ahvenen mieleen.

[Sostakovits da Silva]

Esimerkiksi 70 % puuta,,esimerkiksi kevyttä balsaa, painavampaa apassia etc. ja 30 % lyijyä.

Voihan tuota tehdä kuulemma tina-lyijyseoksista, tai sitten kokonaan kemiallisesta metallista, tämmöinen tasuri tuli vastaan noin 2 kk sitten.
Jotkut ovat tehneet tasureita jopa sinitarrasta.

[pääevä]

No niin, laitampa jottai omasta onkitavasta. 15 vuotta suurinpiirtein tasurilla tullu ongittua, on siinä muitakin vehkeitä vedessä käynyt. No halusin tuon kartan laittaa jonka ihan sattumanvaraisesti otin ja laitoin miten itse lähtisin tuota aluetta onkimaan.
Eli alottaisin esim kohdasta yksi, menisin matalimman kohdan päälle, ja siitä sitten kartan mukaan (punaiset täpät) lähtisin hakemaan kalojen oleskelusyvyyttä, kierrellen noita rinteitä, patin päällisiä, syvänteitä, jne... kun jossain syvyydessä saa kontaktia, niin yritän sitten pysyä siinä syvyydessä samoilla alueilla. Tai hakien kalaa samoilta syvyyslukemilta muualta, riippuen onko se sitten pohjassa vai välivedessä. Sitten jos ei tuosta kalaa löydy niin pikarykäsyt todella syvälle ja matalaan vielä, sitten kotiin mamman luokse jos ei natsaa.



Itse aloitan melkein pääosin aina pohjasta onkien, vaihtaen kuitenkin syvyyttä kokeilemalla ihan jään alle asti, esim metrin välein. Ja välillä toisinpäin ja joskus kun reikä on ongittu niin yksi kierros vielä uudestaan.

Pilkeistä on vaikea sanoa millaisia niiden pitäisi olla, niitä on niin montaa kuin on makuakin, mutta varmaan hyvä setti on, joku ärsyväri, sitten siltä väliltä joku neutraali väri ja yksi luomuväri, näillä pääsee mukavasti alkuun. Siimat saa olla sopivan tuhdit. Terävät ja hyvät koukut on kaiken a ja o, sekä myös hyvät siimat, perukkeet ja solmut, joskus otti on rajua ja joku muukin pökäle käy herkemmin tasurilla kuin esim morrilla.
Sitten se onkityyli määräytyykin ihan juuri itsestään ja kuvan uintityylistä, minusta on tärkeintä kunhan pilkki on sopivasti liikkeessä, sitten tasaisesti nykien, jatkuvasti nykien, värisyttäen, nostaen, jne... ja sitten annettava välillä sopiva hetki myös olla paikallaan. Voi kokeilla rajuakin nyhtämistä ja rauhallista uittamista ihan ottihalujen mukaan. Jokainen reissu ja jokainen järvi on erilainen.
Itsellä kulkee kans monenkokoista tasuria mukana ja siihen on myös vaikea ottaa kantaa mikä on just se päivän teema, mutta nyrkkisääntö on se millä ongit niin sillä ne kalatkin tulee...
Porukalla on mukava olla onkimassa, silloin kalan tavoittaa nopeammin ja myös ottivärit ja pilkit.

Ota selvää järvestä etukäteen, onko siellä muikkkua, onko vesi puhdas, minkävärinen, kuulostele ja juttele paikallisten kalamiesten kanssa, ota kaikesta tiedosta jotain irti, opi ja tutustu.
Katso avannosta miten tasuri ui erilaisilla liikkeillä, siitä se lähtee.

Täällä on paljon kokeineita (kokeneempia) onkijoita ja monikin varmaan avittelee vaikka yv:llä innokkaita onkijoita, rohkeasti vain kysymään. Ne joko vastaa tai sitten ei, ei sen ihmeempää.

Tsemppiä ja kireitä kaikille lajin pariin lähteville innokkaille. (paluuta ei ole )

[suzuki88]

juu kiitoksia kaikille vastanneille, tuo vähän lisää uskoa tähän touhuun kun tietää minkälaisilla paikoilla kannattaa pyöriä niitä possuja jahdatessa

[mylläri]

Rupesin muistelemaan, että koska olen ollut Suzuki88:n kysymyksen mukaisessa tilanteessa, eikä nyt tullut mieleen. Nykyisin jotenkin olevinaan liian arvokkaita nuo kalapäivät löytöretkeilyyn, mikä on kieltämättä vähän typerä asenne. Ensimmäisten paikkojen löytäminen on kyllä työn ja tuskan takana. Nykyään kun on aika paljon vanhoja ottipaikkoja tiedossa, niin aika pitkälti niitä tulee kierreltyä ja samalla aina tulee siinä sivussa joku uusikin paikka kopaistua.

Tuo Päevään merkkirivi on aika passeli, ehkä jättäisin joka toisen täpän kuitenkin pois. Jos ihan tyhjältä pöydältä lähtee liikenteeseen, niin mielestäni kannattaa liikkua nopealla tahdilla ja aika reippaalla reikävälillä. Kalojen etsimisessä voi olla ihan paikallaan melkein sellainen kilpapilkkijähenkinen poraaminen, jos vaan paukkuja riittää. Pidemmäksi aikaa kannattaa jäädä hieromaan vasta kun tavoitekaloja alkaa napsumaan siiman päähän. Ja ehkä tuonne alle 5 m vesiin on aika turha mennä, jos on kirkas muikkuvesi kyseessä.

Pilkeillä on mielestäni todella iso vaikutus kalan kokoon. Jos tavoitteena on yli puolen kilon ahvenet, niin mielestäni 8-11 cm on yleensä paras kokoluokka tasapainoissa järvipaikoilla.