Terkut vielä täältä pohjosista. Kevätreissun viimeinen sessio suuntautui Ruotsin tuntureille. Onkikorkeus oli n. 450m, mutta vieressä komeilivat kahden kilometrin valkoiset tunturihuiput.Matkaa mökiltä tuli 750km.
Mahtavaa oli noissa korkeuksissa olla, kun alku hämmästyksestään selvisi. Järvi tosi oli säännöstelty ja veden korkeus vaihteli +- 20m. Tämä vähän sotki rantaviivaa ja vaikeutti kelkan jäälle saamista. Löytyi kuitenkin sellainen noro, josta kelkka jäälle saatiin.Leiri tehtiin rantapenkalle jäälle. Jäätä oli jatkopalakairan verran.
Porukkaa järvellä oli paljon, mutta ei häiritsevästi, sillä lääniä riitti. Rautukalaahan sieltä pyydettiin, mutta tiettävästi järvessä oli myös siikaa ja taimenta. Näitä emme kuitenkaan saaneet. Rautu söi huonosti, mutta neljän päivän session aikana saimme sentään ylös parisenkymmentä kalaa. Koko oli suurempaa kuin Norjan pikkuvesissä. Kalan koko oli sellaista puolikkaan kahta puolta. Suurin rautu painoi 720g. Mahdollisuudet paikallisten kalamiesten mukaan oli toki isompiinkin. Täälläkin vaan vallitsee se tuttu laki, että mitä syrjempään menee, sitä suuremmat ovat kalat ja saaliit.
Mukava reissu se oli ja saimme kokea yhden aurinkoisen päivänkin täällä, liki viisiviikkoisen pohjoisen reissun aikana. Mukava tapaus oli myös kun läksin kelkalla hakemaan uutta akkua vaimon kairaan leiristä: piti palata takaisin, kun en löytänyt leiriin ilman GPS:ää. Järvi oli tosiaan iso ja korkeuserot samannäköisine kivikoineen sotkivat ruotsinkävijän senssit.
Mukavaa oli taas ihmisten ystävällisyys ja palvelualttius, kun suomipoika lontoota heidän kanssaan väänsi. Tekee mieli palata morjastamaan heitä uudestaan ja ehkä ensikerran matkaamme tunturin taakse.Siellä näkyy olevan mukavan näköinen järvi, josta lähtee joki...
,ei vaan-pelkkää Juhlaa 
