Pitäisikö isot (pilkki)ahvenet vapauttaa?

[Aavikkosammakko]

Aihetta sivuten lisälukemista:
http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=76671

Hyvä artikkeli! Kannattaa lukaista.

[Core]

Mielenkiintoista jutustelua.. Merenelävien tutkimus on ylipäätään ilmeisesti aika vaikeaa ja Suomessa ei kovin laajamittaista. Meitä niin merkittävästi fiksummat ruotsalaiset, joihin suomen poliitikot aina vertaavat, ovat ainakin todenneet isojen kalojen olevan merkittäviä suvunjatkamisessa, kuulostaa mielestäni ihan järkevältä. Väitteet siitä, että kukaan ei lopettaisi kalastusta hyvällä syönnillä tai koskaan päästäisi mitään pois, taitavat olla harrisian oman ajatusmaailman yleistämistä muuhun väestöön.

[-K-]

Mielenkiintoinen näkökanta tuo valikoimaton pyynti ahvenenkalastuksessa. Ilmeisesti tuo käytännössä vain vaatisi tuon akvaarion joka reissulle mukaan. Ihan vaan jotta voisi sitten luokitella kalat koon ja sukupuolen mukaan tiettyihin luokkiin ja päästellä saaliiseen nähden sopivassa suhteessa noita kaloja takaisin? Kuulostaa mahdottomalta tehtävältä suomalaiselle pilkkijälle. Jos löytyy jokin helpompi tapa hoitaa tuo valikoimattomuuden valikointi, niin ei se tarkoituksen puolesta huonolta kuulostanut!

Koko kalastuksen ja kalakantojen edistämisen kysymys on moniulotteinen. Se sisältää lukemattoman määrän tunnettuja muuttujia ja vielä isomman määrän tuntemattomia muuttujia. Yhtä universaalia patenttiratkaisua ei ole olemassa. Jokainen vesistö muodostaa oman ekosysteeminsä, joka sanelee omat muuttujansa kyseiselle ekosysteemille. Noita muuttujia hienosäätämällä on teoreettisesti mahdollista säädellä ekosysteemiä ihmisen haluamaan suuntaan ja teoreettisesti myös optimaaliseen suuntaan. Ongelma vain on, että ihminen ei tiedä mikä on optimi. Eikä itseasiassa edes noiden muuttujien vaikutuksia koko kyseiseen ekosysteemiin, joten lopputulos on ihmiselle yleensä arvoitus.

Koska ihminen kuitenkin on osa luontoa ja vaikuttaa tuohon ekosysteemiin monellakin tavalla, on ihmisen intresseillä ja noiden intressien priorisoimisella olennainen merkitys tulevaisuuden kalakannoille. Suomeksi sanottuna edellinen tarkoittaa siis sitä että nimenomaan ihminen itse määrittelee millaiseen suuntaan se haluaa vaikkapa nyt kalastoa ohjata. Ihminen on vaikuttanut kalakantojen tilaan koko olemassaolonsa aikana, joten mitään uutta tämä manipulointi ei kalastoa ajatellen ole. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, ainut mikä on pysyvää on muutos.

Kalojen tai kalakantojen intressejä me emme voi tietää. Ainut mitä me tiedämme on historian kirjoihin painettu tieto kalakannoista lähinnä määrän, laadun ja levinneisyyden suhteen. Se mitä voimme varmasti havannoida on muutos historian saatossa. Nimenomaan muutos kertoo ihmiselle sen ollaanko menemässä suuntaan johon ihminen on halunnut. Toisinaan ihmisen ohjaamat muutokset onnistuvat ilman suurempia sivuvaikutuksia ja toisinaan eivät. Kalakantojen ”kehittämisessä” olemme valitettavan paljon yritys-erehdys-asteella. Tutkittua tietoa on paljon, mutta erittäin paljon on vielä tutkimatta.

Lähtökohtaisesti ihminen (suurin osa ihmisistä) haluaa kyseisessä hetkessä optimaalisen kalakantojen tuottavuuden, niin määrän, keskipainon, kuin kalalajinkin osalta. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisen intressit muuttuvat ajan ja luonnon mahdollistamien resurssien mukaan. Me esim. haluamme tässä hetkessä vaikuttaa vaikkapa ahvenen keskipainon kasvamiseen. Iso osa ahvenenkalastajista uskoo siihen että isojen kalojen takaisin laskemisella meillä on mahdollisuus pitkässä juoksussa ohjata ahvenkantaa keskipainoltaan suuremmaksi. Tuo isojen ahventen takaisin laskeminen nostaa kyllä kyseisessä hetkessä kannan keskipainoa, se on ainoa varma asia. Millainen muutos on ahvenkannalle pitkällä juoksulla, on kysymysmerkki kaikille. Sitten kun mukaan otetaan vielä vaikkapa tuo kannan muuttumisen aiheuttama muutos vaikkapa kuhakannalle, ollaan vieläkin haasteellisemmassa tilanteessa tulevaisuutta ennustettaessa.

Useilla kalalajeilla tehdyissä kokeiluissa ja tutkimuksissa on saavutettu toivotunlaisia tuloksia keskimääräistä suurempien yksilöiden vapauttamisella (keskikoko kasvaa). Tämä on varmasti myös yksi vaikuttava tekijä tässä trendissä laskea takaisin myös suurempia ahvenyksilöitä. Ihmisen kalakantoja tukevista toimenpiteistä on kirjoitettua tietoa ainakin 1600-luvulta lähtien, joten aivan tämän päivän trendistä tuossa kalakantoja ohjaavassa tukitoiminnassa ei ole kyse. Kalakannoista ovat olleet huolissaan niin Izaak Walton kuin Juhani Ahokin. Molemmat tahollaan tunnettuja kirjailijoita ja omien aikakausiensa sosiaalisia vaikuttajia. Molemmat myös ajalta jolloin heidän oma kalastuksensa oli nykypäivän kantoihin verrattuna vielä käsittämättömän kestävällä tasolla.

Kalakantojen määrällinen ja laadullinen romahtaminen on Suomessa tapahtunut viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Suurimpana syynä tähän on ollut ihmisen harjoittaman kalastuksen määrällinen ja laadullinen kehittyminen. Eri kalalajien alamittoja, ylämittoja tai välimittoja ei aivan huvikseen ole laadittu. Mittarajoituksilla on pyritty takaamaan se että suurin osa kalastajista laskee tietyn määrän (ja myöhemmin laadun) kaloistaan takaisin vesistöön, jolloin kalakannalla on mahdollisuus pysyä luonnollisesti tuottavana. Ahvenen kohdalla säännöstely ei ole tullut kysymykseen lajin ravintotaloudellisen merkityksen ja biologisen käyttäytymismallin johdosta.

En todellakaan usko että Suomessa, tai maailmalla ylipäätään, olisi mahdollista pyytää ahvenkantaa tyhjäksi kalastamalla. Ihmisen mielenkiinto ahventa kohtaan loppuu ennen kuin viimeinenkin ahven on kalastettu. Ihminen kun lajina pyrkii maksimaaliseen tuottavuuteen minimalistisella panostuksella. Jos ahvenkanta hiipuu, niin kalastajat siirtyvät tuottoisempiin lajeihin.

Tähän mennessä olemme kuitenkin pyrkineet myös ahvenen kalastuksessa maksimoimaan ravinnon tuotannon. Silloin kun ravinto oli oikeasti kortilla, otettiin kaikki saadut kalat. Muutama kymmenen vuotta sitten, kun ylipäätänsä ravintoa oli riittävästi, siirryttiin kalastuksessa ”sopivan” kokoisen ruokakalan pyyntiin. Ja nykyiselläänhän tuon saaliin saamisella ei oikeastaan ole merkitystä elämisen kannalta. Samalla kun kalastusmenetelmät ja tieto kalastuksesta on merkittävästi tehostuneet, on isoihin kaloihin keskittynyt kalastus ”vinouttanut” kalakantoja asutuilla alueilla merkittävästi. Tämä näkyy ennen kaikkea vaeltavissa kalakannoissa, mutta varmasti monessakin paikassa alueellisia muutoksia on myös ei-vaeltavilla-kalalajeilla.

Minä henkilökohtaisesti olen valikoivan kalastuksen kannattaja. En ole lapsuudessani ollut, koska ei silloin edes tiedetty mitä valikoiva kalastus tarkoittaa. 1980-luvulla Suomessa vallinnut kalastuskulttuuri eli vielä hyvin tiukasti kotitarvekalastuksen menttaliteetissa. Henkilökohtaisesti en innostunut kalastuksesta sen tarjoaman ravinnon takia, mutta muistan 80-luvun loppupuolelta tilanteen, jossa pari vuotta minua nuorempi poika itki kun vanhemmat olivat pakottaneet hänet kalastamaan, jotta he saisivat ruokaa perheelleen. Varmasti tuon ruuan hankkimisen olisi voinut järjestää toisinkin, mutta sen verran koskettava tuo tilanne oli, että muistan sen edelleen kuin eillisen päivän. Kalastus vain käsitettiin tuolloin keinona hankkia ruokaa talouteen, olipa se sitten ainoa mahdollisuus tai ei, ja olipa perheessä joku kalastuksesta pitävä tai ei. En usko että nykypäivän Suomessa on vastaavaa tilannetta kovinkaan monella (toivottavasti ei kenelläkään!). Jos näin kuitenkin jollakin on tilanne, niin mene hyvä ihminen kalalle ja kalasta juuri niin paljon kuin haluat. Minä en ainakaan ole sinua ensimmäisenä tuomitsemassa!

Olen henkilökohtaisesti joutunut, ihan vaan sisäsyntyisestä tarpeesta, perustelemaan kalastamiseni ”oikeutusta” hyvin monelta eri kannalta. Lapsena tuota asiaa ei onneksi tarvinnut ajatella. Kun oppi lukemaan ulkomaisia kirjoja ja lehtiä ja luki kirjoituksia suomalaisesta kalastuksen historiasta, heräsi ajatus että kaikki ei Suomessa ole mennyt aivan kuten olisi voinut mennä. Siitä lähti oma kiinnostukseni kalastusolosuhteiden kehittämisestä kohti potentiaalin tarjoamaa suuntaa. Olen varma, että suomalainen kalastaja pystyy helposti vaikuttamaan kalakantojen tilaan ja uskon että niin tapahtuu jo nyt kansallisella tasolla joka ikinen päivä. Muutos kalastuskulttuurissa on kuin katselisi kahta eri maailmaa, kun vertaa 80-luvun menttaliteettia nykypäivän ajattelumalleihin.

Olen nähnyt ja saanut olla mukana synnyttämässä muutosta kohti kestävämpää kehitystä (vaeltavien kalakantojen osalta). Pystyn kuitenkin hyväksymään myös vastakkaiset perustellut näkökannat (muut kuin valikoiva kalastus) ja tiedän että kaikki näkökannat ovat perusteltavissa uskottavasti. Se missä oma pinnani palaa, on inttäminen ilman perustelua.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, C&R-kalastus on helposti perusteltavissa täysin moraalittomaksi toiminnaksi. Ja oikein perusteltuna näin kieltämättä myös on. Toisella tavalla perusteltuna C&R-kalastus taas on ainut oikea ratkaisu ylikalastetussa populaatiossa. Toisaalta, ihmisen saalistusvietti (C&K-kalastuksessa) on myös täysin perusteltavissa. Tuo vietti voi olla osalla voimakkaampi kuin toisilla ja sekin on täysin järkeenkäypää. Jos tuohon ajattelumallien kirjoon lisätään ihmisen mahdollisuus vaikuttaa kalakantoihin säännöstelemällä omaa pyyntiään (alaimitta, ylämitta, välimitta, kuturauhoitukset), ollaan tilanteessa jossa myös valikoiva kalastus on perusteltavissa. Kaikki toimintamallit ovat perusteltavissa, mutta mikä on oikein? Sinä itse päätät sen mikä sinun ”maailmassasi” on oikein.

Ahvenesta puhuttaessa Suomessa kaikki noista malleista ovat lain sallimia. Ei tähän tarvita kansalaispoliiseita määrittämään oikeaa tai väärää toimintamallia. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu että ihmisillä on oikeus tehdä omia valintoja lain sallimissa rajoissa. Ihmisillä on myös sananvapaus, joten suomalaisessa yhteiskunnassa saa ajatella mitä haluaa ja sanoa mitä haluaa. Minä haluan nyt sanoa, että ennen kuin teet oman ”lopullisen” päätöksesi siitä mitä toimintamallia haluat noudattaa, otat selvää myös noista vaihtoehtoisista malleista. Valitse sitten se mikä parhaiten sinulle sopii.

Minä en katso pahalla mitään näistä näkökannoista, mutta pelkkään perusteettomaan provoiluun kieltämättä menee hermot. Tosin ei minuakaan pitkään kiinnosta hakata päätäni puuhun. Ihan vaan tiedoksi provoilijoille, en tule toistuvasti tarttumaan ”keskustelua herättäviin” kommentteihin. Keskustella jaksan vaikka maailmantappiin, mutta inttämisvaihetta ei vaan pysty jatkamaan.

Mitä enemmän olen aiheeseen perehtynyt, sitä vakuuttuneempi olen että Suomen tämän hetkiset kalakannat ovat nimenomaan tällä hetkellä ”vinoutuneita”, jos verrataan siihen potentiaaliin mikä niillä olisi. Suomessa on ollut vielä 1900-luvulla pääsääntöisesti poikkeuksellisen hyvät kalakannat ihan globaalisti ajatellen. Tällä hetkellä tilanne ei kuitenkaan asutuilla alueilla ole yhtä hyvä. Meiltä löytyy Suomesta myös hienossa tilassa olevia kalakantoja. Tosin (järvi-, meri-…) taimenen tai lohen osalta yhtäkään ei tule kyllä mieleen… Valitettavan paljon on myös potentiaaliinsa nähden huonossa tilassa olevia.

Haluaisin nähdä vielä omana elinaikanani tuon potentiaalin realisoitumisen. Minulle ei ole tärkeää kalastuksessa ruuan hankkiminen. Minä nautin ennenkaikkea saalistus- ja luontokokemuksesta. Pidän kuitenkin myös tuoreen itse pyydetyn kalan ruuaksi laittamisesta erittäin paljon. Pidän siitä sekä ekologisesti, kulinaarisesti, että jonkin tyylisenä henkisenä kokemuksena (tätä termiä en osaa selittää edes itselleni, mutta ehkä joku teistä on kokenut vastaavan).

Näen vain että meidän vesillä olisi niin paljon enemmän annettavaa. Meillä on ongelmia liikakalastuksesta sekä passiivisen, että aktiivisen kalastuksen osalta. Passiivisen kalastuksen ongelmiin en pysty vaikuttamaan välittömästi kuin hyvin pienellä alueella. Aktiivisen kalastuksen ongelmiin pystyn vaikuttaamaan suorasti henkilökohtaisilla toimillani, sekä välillisesti huomattavasti laajemmalla alueella. Siksi kirjoitan tätä tarinaa.

Toivon, että suurin osa teistä ymmärtää että tämä ei ole tarkoitettu minään vuorisaarnana, eikä tarkoitukseni ole nostaa itseäni jalustalle, minä haluan vain ja ainoastaan vaikuttaa minulle itselleni tärkeässä asiassa. Pidän luonnollisista asioista, siksi haluan kokea oman luontoelämykseni mahdollisimman luonnollisena. Haluaisin nähdä Suomalaiset kalakannat tuottavina. Ahvenen osalta tätä sukupuuton vaaraa ei tällä hetkellä ole nähtävissä, mutta uskon vahvasti että kannalla olisi mahdollisuus olla huomattavasti laajemmalla alueella keskipainoltaan kookkaampaa.

Keskipaino tuskin ratkaisee tässä tapauksessa ahvenen kohtaloa evoluution pyörteissä, mutta tekisihän se meidän kaikkien kalastuksesta asteen verran hauskempaa! Lisäksi uskon vahvasti että jos ahvenenkalastajat saadaan ajattelemaan valikoivaa kalastusta vaihtoehtona, leviää tuo ajattelumalli myös helpommin kaikkia muitakin kalastajille merkittäviä petokaloja koskevaksi.

Valikoiva kalastus ei ole ainut ratkaisu kalakantoja edistävässä toiminnassa, mutta se mahdollistaa erittäin paljon kalakantoja edistävien toimenpiteiden eteenpäin ajamisessa.

Kalojen elinolosuhteisiin vaikuttaminen on viety esim. Briteissä hieman edellisiäkin esimerrkejä pidemmälle. Merkittävillä kalkkivirroilla on ”istutettu” jo vuosisatoja myös päivänkorentoja, jotta kaloilla olisi luontaista hyönteisravintoa. Samoin Uuteen-Seelantiin istuttamalla aikaansaaduille taimenkannoille (kirjolohi ja järvitaimen) on istutettu kuorekantoja ihan vaan kalojen ravinnoksi. Tätä en varsinaisesti toivo Suomessa näkeväni! Mutta toisaalta, jos se parantaa pinturikalastusta, niin..?

Tiedän että suurin osa teistä ajattelee kalakantojen tukemisesta positiivisesti. Jokainen uusi ”tukija” on kuitenkin askel kohti parempaa huomista. Minulle se sitä on ainakin, toivottavasti myös sinulle! Ei tämä meidän kalastus koko maailman ongelmia ratkaise, mutta minulle ja monelle muulle tämä on kuitenkin melkein koko maailma.

[Ranex]

Syvällinen analyysi k:lta, oli mukava lukea, vaikkakin hiukan pitkä.

Itselle ainoa vaihtoehto on valikoiva kalastus. On kohtuu selvää, että esim isojen kuhien vapauttaminen vahvistaa kutevaa kantaa, sekä niiden perimää. Isot kollit varmasti vähentää mätirosvojen määrää, vartioidessaan kutupaikkoja ja tätä kautta useampi poikanen kuoriutuu. Isot mammat taas kutevat moninkertaisen määrän suhteessa pieniin naaraisiin.

Tietenkin kaikki vesistöt ovat erilaisia, mutten keksi oikein yhtäkään syytä, miksi isojenkuhien takaisin päästäminen ei hyödyttäisi kyseisen vesistön kuhakantaa.

Uskon myös isojen petojen pitävän vesistöjen särkikalakantoja kurissa.
Pienet kuhat ja hauet ovat turhia, jos ajatellaan vaikkapa liiallisen lahnakannan kasvun rajoittamista luonnollisesti.

Ahvenen osalta uskon myös isojen kalojen jälkeläisten olevan perimältään vahvempia.

Kuten "K" yllä tiivisti kaikkia kalastustapoja voi perustella oikeutetusti. Itse olen valinnut valikoivan kalastuksen, isot ja alamittaiset takaisin.
Jo pelkästään ympäristömyrkkyjä ajatellen isojen kalojen ravintokäyttö ei ole viisasta.

Hyvä esimerkki verkkomiehestä, jonka toimintaa en käsitä, oli joella pari vuotta sitten, kun kehui verkoilla tulevan niin paljon kuhaa, ettei enää maistu ja pakastinkin on täynnä, mutta kysyttäessä ottiko verkot sitten pois, oli vastaus ei .
Yllämainitun kaltainen kalastusidiotismi on valitettavaa ja josta kuulee liian usein.

Jokainen kuitenkin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Harmi vaan ettei jokainen tee samaa minkä tietää olevan kalakannan parhaaksi.

[Kuulapää]

Aye, monet asiathan näissä jutuissa yhdistyvät. Toisaalta on niitä, ketkä haluavat rasittaa kalakantoja mahdollisimman vähän, pyydetään vain ns. sen päivän tarpeiksi ja senkin tarkkaan valikoiden, ja sitten on toisaalta niitä, keille ainut saatu kala on tapettu kala, ja ketkä eivät sitä usko, että kyllä kala voi meristäkin vähentyä ja jopa suorastaan loppua. Konsensuspolitiikan hakeminen tässä tilanteessa on vähintäänkin haastavaa.

[joukki85]

Morjes. Kalastus on hieno harrastus! Jos haluu tapella ja vääntää niin pitää mennä sportiaan ja sanoo että everlastia eikä mitään pinki-ponkia
Nyt vaan kalaan! Menisin itsekkin mutta kun skoudet on laittanut ton 0,5 rajaksi niin ei pysty.
Huomenna losahtaa.

[Coregonus]

Nyt täytyy kyllä sanoa että -K- kirjoitti kyllä mielestäni yhden kaikkien aikojen parhaimman viestin tällä palstalla.

Hienoa ja hyvin kirjoitettua tekstiä, jossa mielipiteet tuodaan selkeästi ja hyvin perustellen esille.

Viestin sisällöstä täytyy kyllä todeta että kuvastaa aika lailla yksi-yhteen omia ajatuksia asiasta. Hieman kade kuinka joku saa asiansa noin hyvin ilmaistua.

[tapio300]

Siis joku on saanut pari ahventa ja laittanut kuvan ja siitäkö tässä jauhetaan? Eikä näy olevan kovin isokaan potti. Ei helvetti..

Ja mitä Säkylään tulee niin mun käyntikerrat on reilusti alle 10 ja siltikin se on ainoa paikka jossa on tultu pitkän matkaa selkää kelkalla ja/tai autolla ja kysytty tuleeko kaloja. Vastaus todenmukainen ei. Seuraavaksi jantterit kairaavat reikää 7m päässä. Ensimmäisellä kerralla tuli oikein epätodellinen olo että ei vittu voiko olla tottakaan. Näkyvyys oli alle kilometri ja jäällä ei näkynyt ketään muuta. Toisella kerralla jo tajusin toivottaa terveisiä perseestä lähtiessäni.

[Teleman]

-K-:n analyysi on kerrassaan jäätävää luettavaa. Intohimostahan tässäkin hommassa parhaimmillaan on kyse, ja tekstistä se lukijalle totisesti välittyy. Hienoa että Keski-Suomen vaeltavaa taimenta ja siinä sivussa kalakantaa muutoinkin hoidetaan selvästi rakkaudesta lajiin.

Iso laiva kääntyy tässä asiassa tuskastuttavan hitaasti. Jos tarkastelee tilanteen kehittymistä viimeisten vuosien aikana, niin tietoisuus isojen kalojen merkityksestä on selvästi lisääntynyt. Olkoon siitä hyvänä esimerkkinä tälläkin palstalla osittain provoilujenkin seurauksena syntyneet värikkäät keskustelut

[Mäkkäri]

Jos minä pilkillä ison kalan saan niin sitä juhlitaan ja syödään perheen kesken. Sen verran harvassa on edes yli puolen kilon kalat meidän vesillä.

[Mäkkäri]

Pilkkikalat siis. Ehkä joskus jos alkaa saamaan enemmän isoja niin alkaa heittelee takaisin reikään? Epätodennäköinen ajatus kuitenkin.

[hannur]

Todella hienoa ja ajatuksia herättävää tekstiä -k-, naulaan kantaan! Nämä nettikeskustelut kääntyvät todella useasti syyttelyyn, oman toiminnan puolusteluun, provosoimiseen yms. Jokainen tehköön omalla tolallaan tavallaan, ei vouhkaamalla synny ainakaan tässä asiassa mitään.

[Mäkkäri]

[Jami-]

Aina puhutaan kestävästä kalastuksesta, CR ja ota vain muutama ruokakala. jne. Onkohan joku käsittänyt tuon ota vain muutama ruokakala väärin, kun tuonne Päijänteen jäälle menee pilkille, niin siellä on reikä tehtynä ja vieressä n. 5-10 kpl n. 400-600g ahvenia. Ja ei ole vain yksi kerta, jollakin tämä ihan rutiinina käydä pilkillä ja jättää kalat jäälle.

Edit
Ja pilkkijästä ei ole tietoakaan. Eli lähtenyt jo kotiin.

[Remox]

Ja vaikka joku sanoiskin paikan että puruvesi ni hallelujaa.. Onneks ei oo lääniä ettiä sitä kohtaa mis se ottipaikka on..

[ollari]

Arsesta. Kai pomit kyytiin jos oli samanpäiväisiä?

[kitkaton]

Tuolla on vähän juttua tuosta , ettei emon tarvii välttämättä olla ns possu , jotta jälkeläisistä
kasvaisi myös kehukaloja .
Samoin on esim Kitkan viisas "pienikasvuinen muikku " kun se siirretään sopivaan vesistöön , niin kasvu on todella kova.

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-su ... ta/212743/

[Jami-]

Arsesta. Kai pomit kyytiin jos oli samanpäiväisiä?

En poiminut. Olisi siinä voinut olla pieni mahdollisuus että pilkkijä on hakemassa jotain kassia, jolla saaliin kuljettaa kotiin, mutta tätä tapahtuu niin usein että en oikein usko että joku lähtee pilkille jatkuvasti ilman kassia ja hakee sitten kassin saalista varten jälkikäteen.

Todennäköisesti oli samanpäiväsiä, kun pilkkireikäkin vielä auki.

[Sostakovits da Silva]

Aina puhutaan kestävästä kalastuksesta, CR ja ota vain muutama ruokakala. jne. Onkohan joku käsittänyt tuon ota vain muutama ruokakala väärin, kun tuonne Päijänteen jäälle menee pilkille, niin siellä on reikä tehtynä ja vieressä n. 5-10 kpl n. 400-600g ahvenia. Ja ei ole vain yksi kerta, jollakin tämä ihan rutiinina käydä pilkillä ja jättää kalat jäälle.

Kysymyksiä:

a) onko tämä totta, vai keksittyä.
b) jos olen käsittänyt oikein, niin päijänne on pilkkivetenä aika vaikea; niin pitää olla hyvä paikka, koska ei noita 400-600 g ahvenia joka reissulla tule. En ole koskaan kalastanut päijänteellä, mutta olen lukenut tuota tasuriahven-ketjua yms. muuta päijänteeseen liittyvää ja jäänyt semmoinen mielikuva, että päijänne on pilkkijärvenä vaikea.
Laitappa paikan koordinaatit ketjun jatkoksi, niin varmasti päijänteen kalastajia kiinnostaa tämmöinen "mansikkapaikka".
c) Jos tämä on jonkin pilkkijän rutiini, niin voisi olla syynä:
-ei halua siivota, eikä kantaa kotiin, kyllä luonto hoitaa. Saattaa vihata jopa kalan makua tai on kalalle allerginen---ei syä kalaa, mutta kalastaa jännityksen vuoksi.
Näissä tapauksissa kannattaa kalat kuitenkin vapauttaa.

Itse kannan sintitkin kotiin tai sitten heitän takaisin avantoon.

[SusiPasi]

No Hei! Haluaisin tietää miten te muut toimitte/toimisitte. Mulla perus reissu on se että lähden hakee uutta koskematonta paikkaa. Liikun helposti päivän aikana jäällä 7km kävellen tai potkukelkalla. Kairaan sen 60 reikää. Monen monta kertaa jos se kalaparvi löytyy voi hyvin jäälle nousta muutamasta reijästä se 300 ahventa. Ogelmani on se kun Samasta reijästä voi tulla suhteella 10 pientä 1 otettava. Kohta muutaman reijän ympärillä jäällä voi olla se 100 ahventa. Ja pakissa vaikka se 12 otettavaa. En kesken kovan syönnin viitsi heittää takaisin reikään että kalat ei kaikkoo. Kun usein pilkki syvyys on max 2.5m. Sitten kun olen saanut tarpeeksi käyttökalaa niin mietin mitä helvettiä teen niille 100 pikkuahvenelle ?!? Miten te hoidatte kyseisen ongelman ?

[SusiPasi]

Kohtalainen meteli täällä noussut. Jos tääl joku huutaa et saanut säkylän pyhäjärveltä kolme yli kilon kalaa. Sit voi mennä sinne sit kokeilee. Ei oo kovin helppoo kun sitä lääniä piisaa.

[Suurkalastaja]

Kohtalainen meteli täällä noussut. Jos tääl joku huutaa et saanut säkylän pyhäjärveltä kolme yli kilon kalaa. Sit voi mennä sinne sit kokeilee. Ei oo kovin helppoo kun sitä lääniä piisaa.

Täysin samaa mieltä. Nostan kyllä hattua niille jotka sieltä saa kalaa, vaatii oikeasti taitoa ja paikkatuntemusta. Iteltä ei löydy kumpaakaan enkä ole sieltä koskaan mitään saanut.

[SusiPasi]

Olen sillä käynyt 12 kertaa. Isoin kala 430g. 4 tyhjää reissuu. Et sinne vaan kokeilee kun täältä saa niin "hyvät" neuvot isoille kaloille.

[Sostakovits da Silva]

Kanna osa kotiin ja jätä loput luonnon hoidettavaksi, nimittäin "aarot" oppii tuntemaan pilkkijät. Tai ota satsi 100 sinttiahventa kotiin ja anna naapurille kukkotarpeet tai tee itse large kalakukko. Toki siivoomiseen tarvitaan viitseliäisyyttä. taffel ships sinttiahvenet: siivoo ja pistä uuniin pelille keskitasoon 200 asteeseen 2-2,5 tunniksi. Ota pois uunista ja syä kuin taffel shipsejä,

[Sostakovits da Silva]

Liirum laarum