Kirjautuminen

Punaista lihaa Pyhäjärvellä

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

VetouistleuvälineetIllalla kovalla kiireellä pakkasin tavarat käytävän lattialle. Huomenna olisi oltava Säkylän kalasatamassa klo 11:00. Mukaan olisi tulossa Antti ja Mikey. Mikey tietenkin ilmoitti joutuvansa leikkimään kotia emäntänsä kanssa. Mokoma nössö... Jännitys hieman vapisutti koipia, taustana vapinalle oli edellisenä päivän luettu säippäraportti. Ilmatieteen laitos lupasi tuulta ja aurinkoa. Valahdin sängylle katsomaan kiekkomatsia...

 

.

...ja heräsin aamulla seitsemältä toteamaan, että Suomi oli hävinnyt Venäjälle. Saksa on paska maa. Siirsin tavarat autoon, viritin navigaattorin osoittamaan kohti pistettä nimeltä Katismaantie 18, Säkylä ja suunnistin ilman navigointiohjeita lähimmälle huoltoasemalle tankkaamaan sekä ostamaan matkaevästä. Isäntä oli jo aiemmin soittanut ja kertonut jääkaapin olevan täynnä olutta ja makkaraa, joten reissun pakolliset puitteet olivat enemmän kuin hyvässä kunnossa eikä niistä tarvinnut siis huolehtia erikseen. Soitin matkan varrelta Antille, joka oli juuri päässyt matkan päälle. Mikeylle en soittanut. Porukanpetturille ei jätetä...

 

Saavuin paikalle reilussa etuajassa. Kättelin ison miehen ison paatin vierellä, kalaopas extraordinaire Kari Hokkasen l. Kalakaiman ja vaihdoimme kuulumiset, odotellen Antin saapumista. Kyselin kaikenlaista kalastuksen tiimoilta ja kerroin siinä sivussa vaatimattomasta toiveestani saada vihdoinkin viiden kilon limainen raja rikki. Ajattelin taas kerran mielessäni, että voisin lopettaa koko vihernieriän kalastuksen jos saisin tuon rajan rikki. Tiesin kyllä, että jos viisi kiloa menisi rikki niin siirtäisin rajan samantien kymmeneen kiloon... Kari kertoili ysikiloisista jotain juttua, mutta luottoa se ei minuun luonut pätkän vertaa. Sää oli vastaan koko tapahtumaa ja luettuani reissua ennakoivia tunnelmia olin valmiiksi jo tarpeeksi skeptisellä päällä. Mutta odotin tältä reissulta jotain uutta itselleni, etenkin kun koskaan en ollut veto-uistelua päässyt harrastamaan, puhumattakaan säippä-hommeleista...

 

Laiturilla

 

Veneet laiturissa

 

Yamarin ja 200 hp Yamaha

 

Menopeli ja plaanarit

 

Aloitusvälineet

 

Aloitustyövälineet

 

Astuimme veneeseen ja siirryimme pikamarssia syvänteen nurkille, jossa Antti siirtyi keulaan säippähåmåksi, molemmilla puolillaan kaksi keulasta kauas sivuille sojottavaa vapaa. Takavavoiksi Karin kanssa laitoimme kuusi vapaa, joissa pyytöinä oli paksupäisiä syvännevaappuja. Laskimme virittelyn jälkeen kaikki vieheet veteen ja ryhdyimme hinaamaan. 200-heppainen Jammu hyrisi tasaisesti ja mukavasti. Ekaan tärppiin meni aikamoinen rupeama kunnes vapa taipui ja hauki nousi pintaan ja potkaisi. Sain vavan hädin tuskin käteeni kun loiskaus kävi ja kala oli irti.

 

 

Kari Hauki-Hokkanen

 

Kuski

 

Keulahåmå

 

Säippähåmppeli

 

Veto päällä

 

Vavan kärjet lähelle veden pintaa

 

Säippäkalastaja

 

Laiskalla miehellä ei ole mitään tekemistä keulassa

 

Jatkoimme tovin vielä vetämistä ilman minkäänlaista tulosta. Saaliin puutteeseen kyllästyneenä vaihdoimme säipät ja sivuvavat lopulta pois ja tilalle kymmenen vapaa plaanareihin sekä vapoihin isommat kelat, jättäen parit leveälle ojennetut laitavavat paikalleen. Antin puolelle laitoimme isompaa syvännevaappua ja minun puolelleni pitkää ja ohutta vaaputinta. Hetken kuluttua Antti sai väsyteltyä yhden Säkyläläisen limakalan.

 

Hyttysiä alkoi ilmestyä veneen peräosaan, tuulen suojaan. Tai eihän tuota tuulta nyt niin suuremmin ollut, vähän veden pinta oli säröillä. Jotain pieniä hönninkäisiä ne olivat ja kutittelivat paljasta mutta kaunista miesihoa ärsyttävästi. Eikä niitä ollut vähän vaan miljoonittain.

 

Sulkasääskiä

 

Perhovehkeet jäivät kotiin

 

Sääskiä

 

Muutama sääski

 

Vieressä vetävä "naapurin mies" kuulemma oli saanut jo viisi haukea. Olimme jo aiemmin katselleet kilpailijan meininkiä väsyttelyineen ja Kari soitti kilpaveljelleen vielä varmistukseksi. Ja niinhän se oli, kilpaveli oli saanut jo ne viisi haukea. Nyt näytti siltä, että olimme selkeästi tulleet sen huonomman ammattimiehen kyytiin... mutta veneen vaihtaminen ei tullut kysymykseen. Ja sitä paitsi tässä veneessä oli mainio jääkaappi, joka piti oluet kylmänä. Saaliista viis, kunhan jääkaappi toimii!

 

Ilmassa oli aivan saatanasti hyttysiä. Sulkasääskiä taisivat olla, ja jotain pienempiä häpsiskäkkiäisiä. Niitä oli joka paikka täynnä. Ja aurinko porotti. Ja nahka kärysi.

 

Sitten oli vuorossa miesmakkaraa ja siihen hieman olutta päälle. Taisin syödä pari häpsiskäkkiäistä epähuomiossa. Mokomat tarttuivat kiinni sinappiin juuri kun olin laittamassa kuumaa makkaran palaa suuhun. Ei siinä nälässä paljon ehtinyt peruuttelemaan, ääntä kohti vaan, ei lisäproteiini pahaa tee. Mutta olipas kerrassaan pätevää kalareissumuonaa.

 

Makkaraa

 

Kyrsää paistumassa

 

Ruokailun jälkeen siirryimme järven toiselle osalle, jossa kuulemma majaili kaloja. Seurailin plotterista pohjalla löhöileviä möykkyjä. Ja siellähän niitä oli, pohjassa, jossain kuuden metrin syvyydessä. Jos sen vaapun sinne nenän eteen saisi niin ehkä voisi käydä tuuri...

 

Plotteri

 

Plotteri

 

Yksinäiset möykyt tasaisella pohjalla ovat kaloja

 

Virittelimme plaanarinaruun uutta pyytöä sitä mukaa kun tuli tärppi tai pohjakosketus ja homma alkoi sujua kuin ammattilaisilta pienen harjoituksen päätteeksi. Kuski ilmeisen tyytyväsenä väliaikatyöläistensä toimiin tyytyi vain kääntämään rattia työmiesten paiskiessa hommia nahka punertuen ja hien valuessa. Onneksi oli A. Le Cog, joka toi lievitystä kuumuuteen...

 

Antin puolella tärppäsi taas ja pieni hauki tuli veneeseen puikkona. Vapautuksen jälkeen Antti sähläsi siimojensa kanssa ja joutui selvittelemään siimasoppaa. Selvityksen jälkeen kului taas hetki ja Antin puolella oli taas hauentumppi veneytystä kerjäämässä. Pönötyksen jälkeen sekin laskettiin kasvamaan. Lopulta minunkin vaappuihini iski kala. Pintaan se nousi samantien vedon vuoksi ja annoin sille lähtöpusun ennen vapautusta. Pthyi!

 

Pitkät taimentikut saivat ahvenetkin innostumaan ja sain pienin väliajoin parit pannukarkeat. Pannulle nekään eivät silti päässeet. Jonkin ajan päästä Antti sai jälleen hauentumpin ja lisäksi vielä yhden pannukarkean affenaisen.

 

Kala kiinni

 

Punanahkalla on kala kiinni

 

Pyhäjärven hauki

 

Punanahka on saanut hauen

 

Siimasotku

 

Siimat sotkussa

 

Pusu hauelle

 

Pusi pusi

 

Sääskivapa

 

Ötökkää piisasi

 

A Le Cog

 

Auringonpaahteessa on mukava ryystää miehekkäästi olutta

 

Säkylä Pyhäjärvi hauki

 

Antti ja Säkylän hauki

 

Säkylä pyhäjärvi ahven

 

Anna Antti ahvenia...

 

Siinä vedellessä pari kapulaa jäi järven pohjaan, yksi kuidun tarttuessa plaaninaruun ja jumittaen laukaisijat nippuun. Paksu kuitu napsahti poikki riuhtoessamme siimaa ja yrittäen saada siiman irti laukaisimesta.

 

Aika alkoi loppumaan. Ohitsemme lipui punainen vaappu. Hetken päästä toinen, vihreä... teimme vielä yhden kierroksen ja lopuksi yritimme saada tuuliajolla olevat vaaput pelastettua. Poimimme yhden vaapun kellumasta järven pinnalta lyhyen tähystyksen tuloksena. Siinä oli se katkennut kuitusiima kiinni. Toista vaappua emme enää nähneet. Palasimme lopulta pikakyytiä takaisin satamaan. Nahka punaisena hehkuen tyhjensimme veneen ja lopuksi kättelimme isäntämme todeten yhteen ääneen että saaliin vähyydestä huolimatta päivä oli ollut kerrassaan mainio. 

 

Päivän päätteeksi oli myös todettava, että aktiivinen plaanarien kanssa vetouistelu on aika kiireistä ja toimintaa vaativaa hommaa, toisin kuin voisi luulla. Vähänkin jos on toimintaa ja tärppejä niin lauenneiden siimanvapauttajien korvaaminen uusilla pitää miehen kiireisenä. Toki aikaa oli ryystää jääkylmää oluttakin ja jauhaa kakkelberiä.

 

Ja se viiden kilon raja jäi edelleen jahdattavaksi, seuraavalle kerralle...

 

Antti:

 

Nyt on punaista lihaa, meinaan käsivarsissa. Aijaijai ku kirveltää... Mut oli hienoa. Ahven-Hokkanen on kyl proomies, tyhjältä järveltä kaivoi meille kalat esiin, vaik aluksi näyttikin pahalta. Ja pelkästään se, et sai kahdelle paksukalloiselle nörtille taottua päähän, miten takiloilla uistellaan ja miten ne viritetään, oli saavutus joka hakee vertaistaan. Eikä edes montaa kertaa mennyt pieleen, paitsi ku toi tollo leNpääläinen otti väärän vavan telineestä. Nih. Olishan sen pitäny nähä et uloin vapa on siinä toiseks uloimmassa reiässä, vuiddu mikä tollo. Ja sit vielä kehtas syyttää mua sotkusta...


Tätä pitää saada lisää ,totes entinen neitsyt ja niin todettiin mekin. Syksyllä kokeillaan, saadaanko punalihaisesta tehtyä sinihuulia.

 

 

Reissun kaikki kuvat

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt