Kirjautuminen

Lokakuinen Vänern

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share
Lähes aina kun on ollut puhetta lohenuistelusta, ovat keskustelut siirtyneet pikku hiljaa koskemaan Ruotsin helmeä Vänerniä ja järven upeita lohia ja taimenia. Kaikista hienoista kalajutuista päätellen Vänern oli paikka joka pitää kokea jokaisen vetouistelijan ihan itse. Kesällä tulikin puhetta uisteluseuran kokouksessa reissuista naapurimaahan ja kiinnitin itseni välittömästi mukaan lähtijöiden joukkoon.

AAAVETOUISTELU021.jpg



. Reissuun valmistauduin katsomalla videolta Team Uppiksen edellistä reissua, jolla Eero ja ”Kapteeni Reimes” miehistöineen taltuttivat komeasti 33 lohta keskipainon ollessa yli 4kg! Hyvään porukkaan siis sain tungettua keltaisen nokkani mukaan. Odotukseni reissua kohden olikin kaikin puolin pilvissä.

Matkalle lähdettiin perjantaina 17.10. aamutuimaan, sillä Turussa meitä odotti Silja Linen iltareitti Tukholmaan. Tuota matkaa tuli ehkä odotettua hieman pelon sekaisin tuntein, sillä olihan juuri syyslomaviikonloppu ja laiva täynnä vipinää. Taisi mennä tikunvedoksi ajovuoro Tukholmasta kohti Vänerniä ajattelin jo autoon astuessani. Turussa oltiin hyvissä ajoin ja ei muuta kuin jonottamaan laivaan. Totta kai ennen laivaan ajamista virkailija kuitenkin huomasi, että yhdistelmämme olikin targakaarineen 10cm ylikorkea ja siitä rapsahti roima lisähinta jo ennestään tyyriiden lippujen päälle. Siis siitä huolimatta, että siltikin ajoimme henkilöautojen kanssa samoille korkeille paikoille.

Matka Ruotsinmaalle sujui mutkitta ja miehistö kapteenia lukuun ottamatta tuntui olevan hyvässä vedossa ja matkaan päästiinkin yllättäen ilman tikunvetoa.  Tukholman satamassa alkoi jo pikku hiljaa kuulua räikänääni-imitaatioita takapenkiltä ja tunnelma alkoi kohota. Illansuussa päästäisiin ehkä kuuntelemaan tuota ääntä ihan autenttisessa ympäristössä. Nopeasti taittui matka kohti Gullspångia ja Askevik Stugby:tä. Perillä huomasimme olevamme mökkikylän ainoat vieraat. Ei sinänsä yllättävää, sillä tiesimmehän me olevamme aikaisessa, kun ajatellaan parasta syyslohenkalastus sesonkia. Saman vahvisti mökkikylää isännöivä suomalaislähtöinen Aarre Into, joka kertoi jo kahdenviikon päästä mökkien olevan täpösen täynnä vuoden loppuun saakka. Mökit Askevik Stugby:ssä olivat erittäin hyvää tasoa ja sisälsivät kalaporukalle kaiken sen mitä odottikin. Ainut huolenaihe alkoi nousta, kun katseli ”suojaisalle” sisälahdelle missä 13m/s tuuli nostatti jo komeita vaahtopäitä.

Image


1. Päivä

Tavaroiden purkamisen jälkeen katsahdeltiin kelloa ja tuumittiin, että vielä kerkeää vetää pelipaikoilla muutaman tunnin. Ei muuta kuin vehkeet kasaan ja Eaglen ankan nokka kohti järveä. Jo alkumetreillä tuli selväksi, että jo tuo 13m/s lounaistuuli teki kovan kelin ja takaisin satamaan tulokaan ei ollut kovin itsestään selvää, jos keli kovenisi merkittävästi.

Image

Barometri näytti 990, joten ei kovinkaan mairittelevat ilmanpaineet. Pääsisipä edes katsastamaan paikat ja etsimään kalaparvia. Lisäksi mukananihan oli yli 40 suomalaisten pienvalmistajien vaappuja ja peltejä, joita olisi tarkoitus aktiivisesti testata viikonajan. Mukana oli paljon meikäläisenkin silmää miellyttäviä vaappuja, mutta omat mieltymykset oli tarkoitus jättää sivuun ja antaa vaappujen puhua puolestaan. Fällbankenin kepille saavuttaessa päätettiin laittaa vehkeet välittömästi veteen. Kepin länsipuolella näytti olevan pyydys, joten otimme suunnan kepistä ulos länteen. Eero alkoi viritellä vuoksirakseja takiloihin ja minä laitoin valkkaamani vaaput plaanareihin. 3 tuntia pyörittiin pelipaikkoja, mutta turhaan. Ei tuntunut olevan isoissakaan täkyparvissa syönnöksellä olevia rasvaeviä. Vaaput vaihtuivat tiuhaan etenkin plaanarien lähimmäisiin, mutta virittelyä ei veneen vierellä voinut juuri tehdä kovan merenkäynnin takia. Isot kelkatkin tuntuivat jo repivän naruja edestakaisin niin pahasti, että seuraavaksi päiväksi olisi kaivettava pikkuplaanarit mukaan.


2. Päivä


Aamulla herättiin koko porukalla kuudelta tarkoituksena lähtä aamuhämärässä järvelle. Ulos katsoessa tuli kuitenkin jokaiselle selväksi, ettei järvelle ollut lähtemistä. Tuuli oli pahimmoilleen lounaan ja lännen välistä, joten lähiseudun saaret ja suntit eivät tarjonneet mitään suojaa uistelupaikoille. Tämän vuoksi päätimme lähtä Mariestad:iin tekemään ostoksia ja katselemaan maisemia. 20 000 asukkaan Mariestadin keskusta oli yllättävän suuri ja ruokapaikkoja ja putiikkeja löytyi paljon. Ruokaostokset saatiin tehtyä ja pitihän se suunnata vielä auto kohti satamakierrosta. Satamassa olikin pari paikallista lohenuistelijaa onkimassa salakoita täyiksi. Kuulemma laiturilta onkimalla sai tuoreet täyt ympäri vuoden. Ei siis liene ollenkaan huono idea ottaa ensikerralla ongetkin mukaan. Paikallisilta saatiin myös vähän huolestuttavia sääennusteita, jotka lupaisivat jopa kovenevia tuulia. Ei kuulemma ollut koko viikolla järvelle mitään asiaa. Pois lähtiessä löysimme vielä paikallisen kalastusvälinekaupan, jonka tarjonta oli erittäin runsasta. Valikoimasta löytyi paljon tavaraa lohenuistelijoille ja pääartikkelit tuntuivat olevan Bomber- ja ProStrike vaaput. Toki valikoimasta löytyi myös paljon suomalaisille tuttuja tuotteita kuten VK-raksit ja houkutinlevyt. Tuulipäivinä kannattaa käydä tsekkaamassa tarjonta kokonaisuudessaan.


Image


Image


3. Päivä



Ja tuulee edelleen… Tosin enää ”vain” 15 m/s. En tiedä oliko kyseessä pohjoisen miesten kiukku, tyhmyys vai sinnikkyys, mutta nyt oli vesille jo päästävä. Siirtyminen sivuvastaiseen tuleen oli hidasta myötäilyä automaattipilssien huutaessa ja tyhjentäessä aaltoja etutilasta, jotka eaglen ankan nokka sulavasti siemaili kitusiinsa. Pakko myöntää, että mielessä kävi enemmän kuin hetken ne toistakymmentä Cabin Eaglea, jotka ovat päättäneet syystä tai toisesta muuttua ”suomalaisesta huippulaadusta” sukellusveneiksi. Kovin hyviä väristyksiä ei antanut myöskään kapteenimme paatille kastama nimi ”Uppo-Nalle”. Tosin olihan nimi täysin ansaittu, kun aiempi kotka sukelsi sekin uljaasti Oulujärven pohjaan.


Tällä kertaa lähdettiin Fällbankenilta kohti ”pomminupotuspaikkoja” ja kyyti oli varsin kuoppaista ja kotkan takatilassa pystyssä pysyminen ajoittain hyvinkin vaikeaa. Aluksi päätettiin laittaa pikkuplaanareita peliin, mutta pikku-willet eivät toimineet kelissä ollenkaan. Terävimpien aaltojen harjoilta willet pomppasivat leijana liitoon ja liisivät useamman metrin ennen kuin päätyivät takaisin veteen. Mukana oli vain yksi Lahtisen Klasun puukelkka, joka toimi kelissä yllättävän hyvin. Pikkuplaanarikokeiluista siirryttiinkin nopeasti takaisin isojen kelkkojen repimiseen. Vaapputesti jäi nyt täysin sivulle, sillä kenelläkään ei ollut pienintäkään halua käydä vaihtamassa vaappuja plaanareihin. Tunti jos toinenkin kului ja mitään ei tapahtunut, kunnes sitten ensimmäinen tuhti räikän ratina herätti puolinukuksissa olevat miehet. Lähimmäinen plaanari oli lauennut ja 10cm Tamia vietiin hetki, mutta ketään ei ollut enää paikalla, kun miehistö sai vavan käteen. Irti pääsi, mutta onhan täällä sentään kaloja paikalla! Tunti tärpistä oli taas hiljaista kunnes samaa Tamia vietiin uudelleen. Vapa käteen, mutta jo räikän äänen vaimeudesta päätelty kalan koko osui oikeaan kalan ollessa selvästi alamittainen.


Image


Kala takaisin kasvamaan ja selvästi luottamusta saanut Tami takaisin pyyntiin. Jälleen löydettiin ihan mukavan näköisiä kalaparvia, josta tekemisen puutteen vuoksi nappasin kuvaa jolloin samalla räikkä pärähti taas. Jes! Nyt voi olla mittakala Zombissa! Samalla, kun sain vavan käteen, vietiin toisen puolen plaanarista taas samaa Tamia. Tuplatärppi 28 metrin päältä! Riemu muuttui kuitenkin suhteellisen nopeasti hymähtelyksi, kun jo loheksi luultu ja pinnassa muljahtanut kala olikin aito Vänernin kommando! Ei vaatinut paljoa arvailuja mikä toinen oli. Haukituplatärppihän se (5 ja 6 kg veljekset)! Harmittavinta oli kuitenkin se, että koko miehistön luottamuksen kerännyt Tami oli raadeltu julmasti niin, että leukalappu oli katkennut.

Image

Image


Keli alkoi vain koventua entisestään ja homman mielekkyys alkoikin kadota kaikilta. Aallot kasvoivat jo niin vaarallisen näköisiksi, että päätimme lähteä takaisin rantaan.


Image


4. Päivä



Uusi päivä ei tuonut yhtikäs mitään uutta. 13-15 m/s lounaistuulta, barometrit näyttivät kovaa matalapainetta ja sade vielä varmisti asian. Vesille lähdettiin kuitenkin keikkumaan. Hommaan alkoi olla jo niin tottunut, että aallotkaan eivät tuntuneet enää niin vihaisilta ja eagle kipusi edelleen yli kaksi metristen aaltojen huipulle ottaen välillä roiskeista osaa. Suunnaksi otettiin alue, missä oli tanakka tärppi Tamiin ja yksi alamittainen. Kalaparvet olivat paikoilla jo enenmmän hajallaan, mutta keskipäivällä vietiin ensimmäistä kertaa takilaa. Lopulta veneeseen saatiin nostettua 65 cm istukaslohi, joka otettiin hyvin kiitollisena vastaan.


Image


Illalla päätettiin ottaa yhteyttä toisella puolella järveä majailevaan Kärkkäisen VK:n porukaan. Eipä ollut mairittelevia saaliit sielläkään, sillä kovat tuulet olivat olleet niin ikään haittana ja kalat hukassa. Kisassa olivat sentään päässeet väsyttämään pitkään kympin kalaa, joka oli harmiksi kuitenkin irronnut ja voitto oli mennyt sivu suun. Harmin paikka, sillä olisihan kisan voiton suonut Kärkkäisen porukalle. Samalla kertoivat, että tulevan viikonlopun kisat olisivat vaarassa ja pohdinnan alla oli jo poistuminen Vänerniltä viikon etuajassa. Samoilla tulilla piti soitella Keskitalon Kristianille, joka puhelimessa ihmetteli ollaanko me oikeasti oltu vesillä tuossa kelissä. Pahimmillaan tuuli oli ollut 17 m/s.


5. Päivä


Ja taas tuulee… tai siis nyt tuulee ihan oikeasti. Keskitalon Kristian vahvistikin myöhemmin tuulen olleen jopa 19-20 m/s. Ehkä olikin ihan fiksua suunnata aamulla eaglen sijasta lantikan nokka kohti Gullspångin jokea ja kalaporrasta. Joelle löytyi helposti ja infotaulu kertoi homman nimen. Voimalaitoksen kupeessa oleva kalaporras johdattaa kalat teetetylle kutusoraikolle, joka sijaitsee säännöstelypadon alla. Kalojen ei siis ole edes tarkoitus nousta pitkälle jokeen vaan nousta vain kutemaan muutaman sadan metrin pituiselle soraikolle. Info taulun mukaan kutualue toimii loistavasti ja tuottaa suurenmäärän lohen ja taimenen poikasia. Lisäksi talu osasi kertoa, että parhaimmillaan 60 gramman Gullspångjoen poikanen on kasvanut neljässä vuodessa 17 kiloiseksi loheksi! Aika uskomattoman juttu. Miksi suomessa ei kehitetä mitään tälläistä, kun tuntuu toimivan ja on näinkin helposti toteutettavissa!? Tehdään vain portaita jokiin joissa ei ole kutualueita…


Image


Image


Kutualueelle päästiin nopsaa ja siellä olikin paikallisia katsomassa ja kuvaamassa taimenia kutupuuhissa. Lyhyessä ajassa alueelta hahmottikin kymmeniä taimenia kutuleikeissään. Oli hienoa seurata suuria n. 6 - 7 -kiloisia taimenia ajamassa pienempiä uroksia pois naarailta. Paikalliset harmittelivat ja sanoivat, että parhaaseen aikaan taimenia ja lohia on kutemassa satoja kerralla ja nyt me olimme myöhässä. Tosin ei se tieto meidän kokemusta ollenkaan latistanut. Edelleen jäi vain kysymys, miksi ei Suomessa? Koko Gullspångjoen alavirta on rauhoitettu kaikelta kalastukselta ja rauhoitusalueeksi luetaan myös koko Gullspånjoenlahti Vänernillä. Hatunnosto ruotsalaisten toiminnalle.

Image


Image


Image


Taimenten ihailusta päätettiin sitten siirtyä kohti Baggerudia katsastamaan Keskitalon Kristianin ja Wildwaterin uusia mökkejä. Mökit sijaitsevat aivan Baggerudin leirintäalueen vieressä järven rannassa siis erinomaisella paikalla. Rakennusmiehet näyttivät olevan vielä työntouhussa, mutta kaikesta päätellen pian on Wildwaterilla käytössä erittäin laadukasta majoitustilaa. Rannassa piti käydä vielä tarkistamassa mitä järvellä tapahtuu ja näkymä olikin edelleen tutun myrskyinen. Illalla kuitenkin päätimme käydä vesillä, mutta sinne päästyä keli jälleen koveni ja pakenimme paikalta häntä koipien välissä.


Image


6. Päivä

VK:n porukka oli poistunut jo edellisenä iltana kohti Suomea ja me päätimme poistua myös suunniteltua aikaisemmin ja kalastaa vielä tämän viimeisen päivän. Säätila oli ensimmäisen kerran muuttunut jo hivenen kalakeliksi auringon paistaessa ja barometrin näyttäessä jo 1008. Tuuli oli edelleen kovaa n. 15 m/s. Päivänaikana saatiin takiloiden vuoksirakseista 3 alamittaista taimenta ja tiuran pellistä onnistuttiin karkuuttamaan lähietäisyydeltä 70 cm lohi. Kuitenkin miehistö tuntui olevan jo puutunut keikkumiseen ja ajatukset olivat kotimatkassa.


Mitä jäi käteen?

Vaikka kelit eivät olleet myöten, niin muuten reissu oli onnistunut. Vänern on selvästi kokemisen arvoinen paikka, mutta ajankohta kannattanee ajoittaa paremminkin sesongille. Kalastusseura oli ensiluokkaista ja kapteenimme hampurilaisiltapalat ovat edelleenkin voittamattoman hiukopalan maineessa.

Vaapputesti jäi eniten harmittamaan. Kelien takia ei vaappuja juuri vaihdeltu peliin ja niiden säätäminen veneen reunalla oli välillä käytännössä mahdotonta. Minkäänlaista palautetta on oikeastaan mahdotonta antaa. Ainoastaan Tamin 10 cm muikku nousi ainoaksi ehdottomaksi suosikiksi ja Zombi vaapun herkkä uinti yhdistettynä Tomicin hakuihin oli kaikkien veneessä olijoiden mieleen. Tosin silläkään ei tullut mitään yhtä haukea lukuun ottamatta. Tulevaisuudessa täytyy testi uusia sillä joulukuulle ja keväälle on suunnitteilla reissuja Vänernille sekä mahdollisesti Venäjän järville. Kaikki vieheet palautettiin tekijöilleen, sillä tarkoitus ei ollut pummata keneltäkään viehettäkään, vaikka moni ne olisikin halunnut antaa. Pahoittelut testin mönkään menemisestä, mutta otetaan joskus vielä uusiksi paremmalla menestyksellä!

-Tommi-
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt