Kirjautuminen

Meritaimenta Bornholmilta - Super!

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Meritaimen - tuo jopa tarunhohtoinen saalis, on aina ollut jollain tasolla mielessäni, vaikka en koskaan ole kyseistä kalaa onnistunut mereltä jallittamaan. Muutama kerta on kala ollut jo ns. valkosipulietäisyydellä, kerran Porkkalanniemessä kahden hypyn verran. Kymijoelta olen onnistunut yhden kutuasuisen taimenen Samthemanin soutamana saamaan ja pari kertaa olen ollut veneessä, kun joku toinen on onnistunut tuon jaloksikin kutsutun kalan koukuttamaan. Mutta se aito ja oikea meritaimen, se listaltani puuttuu.

.

 

“Kiinnostaisiko lähteä kameramieheksi Bornholmiin?” kuului kysymys keskellä pahinta jääkautta. Vastausta ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, enkä usko että Anssikaan yllättyi “Totta munassa!!!!”-vastauksestani, tai jos yllättyi, niin peitti sen tosi hyvin. Saman tien aloitin googlettamisen, sillä ei ainoastaan ollut kyse minulle tavoittamattoman kalan jahdista, vaan myös täysin minulle tuntemattomalla kalastustavalla.
Rannat Bornholmissa ovat kuten esim. Gotlannissa, matalia ja tasaisia ja kaloja tulee etsiä syvän reunoilta, joten kahluuvarusteet tulisi pakata laukkuun. No eipä tämmöinen hauenkalastaja kyseisiä vermeitä omista, mutta onneksi apuun tuli Ursukin porukka ja tarjosi käyttööni Ursuittia. Ilolla otin tarjouksen vastaan, erityisesti siksi, että kokemukset kahlaamisesta olivat puhdas nolla, ellei mökkilaiturin laiton yhteydessä kaljapäissään tehtyä lasketa...
Muutenkin varusteita joutui hankkimaan jonkin verran, kalastuksen tutusta poikkeamisesta johtuen. 10 jalan vapa, rannikkovaappuja ja perhoja pääsi hankintalistalle, kun keskustelin porukkamme kokeneempien kanssa. Vieheinä Bornholmilla käytetään lähes yksinomaan rannikkovaappuja tai erittäin “pystypilkkimäisiä” lusikoita. Lisäksi ostoslistalle pääsi nippu eripainoisia bombetteja, joilla heitetään perhoa pitkälle, syvän veden päälle. Päätinkin, että mukana olisi vähintään kaksi settiä - toinen viritettynä lusikalla ja “upphängarflugalla” eli sivuperholla ja toinen heittopainolla, eli bombetella, jonka päässä olisi perho.
Vihdoin ja viimein koitti lähtöpäivä, tapasin Mikeyn Stadissa, alunperin miehen piti lopettaa seminaarinsa neljän jälkeen, mutta päivän mittaan tipahteli tekstareita, joissa lähtöä aikaistettiin koko ajan. Ihan kuin olisi ollut pientä poltetta ilmassa? Lentokentällä olikin vastassa sitten toinen pariskuntamme, Anssi & Ruutta. Hempeiden tapaamisrituaalien jälkeen oli vuorossa lähtöselvitys. Itse valveutuneena pisnesmatkustajana ja entisenä matkailualan ammattilaisena olin tietenkin tehnyt niin kuin lentoyhtiöt ovat meitä opettaneet, chekkasin itseni sisään netissä. NO, kun menin jättämään laukkua ja vapaputkea baggage droppiin, ilmoitti tytsy että putkesta menee lisämaksu. No vähän sitä ihmettelin, mutta maksoin kuitenkin. Suuri oli ihmetykseni, kun kuulin ettei muilta ollut ko. maksua mennyt. Paljastui, että syynä oli jo tehty check-in, baggage dropin tyttö ei nähnyt, että varauksellemme oli merkitty lisämatkatavarat. Taas oppitunti, älä luota lentoyhtiöön. Sitten vain suunta kohti turvatarkastusta, jossa porukkamme käsimatkatavarat herättivät ansaittua huomiota. Läpi kuitenkin päästiin ja baarikin oli auki. Super!
Matkalla

Jatkolennon pienen viivästymisen ja autovuokraamon melkoisen säätämisen jälkeen sai vihdoin kuskiksi määrätty onnenpekka Mikey kääntää auton keulan kohti Hotel Frihedeniä, joka sijaitsee Bornholmin itärannikolla, lähellä saaren pohjoiskärkeä. Matkan aikana tuli todistettua, että kolme navigaattoria eri softilla ja eri henkilön käytössä on liikaa, reitistä ei meinattu päästä millään yhteisymmärrykseen ja välillä kuski joutui hieman jopa kohottamaan ääntään. Perille kuitenkin päästiin. Ilta meni sukkelasti pohtiessa seuraavan aamun kalastusta ja tutustuessa paikalliseen ja kansainväliseen juomavalikoimaan.
Aamulla siirryimme käyttöömme annetusta aparttementtoksesta aamupalalle. Tälle päivälle ei olisi opasta käytettävissä, mutta saimme tekstarilla ottipaikkavinkkejä, opas oli nimittäin toisen porukan kanssa kalassa.
Kohti kalapaikkoja

Pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti ensimmäistä ottipaikkaa, pienehkön joen suistoa ja sitä ympäröivää rantaa. Oppaan mukaan tätä aluetta voisimme kalastaa koko aamupäivän. Intoa puhkuen kasasimme kamppeet ja säntäsimme kohti rantaa.
Heti ensimmäiset metrit näyttivät, ettei kahlaaminen ole Bornholmissa mitenkään helppoa, varsinkaan tällaiselle nöösipojulle. Pohja on kiviä täynnä ja kivet ovat isoja, eli tarkkana sai olla. Kuitenkin onnistuin kahlaamaan sopivalle etäisyydelle ja kalastus saattoi alkaa. Kun olin saanut ravistettua suurimman täpinän pois kropastani noin viidenkymmenen heiton jälkeen, paljastui tämän kalastusmuodon haasteellisuus: Suomessa kalastetaan 95-prosenttisesti paikkoja, ei kaloja. Vaatii paljon luottoa tekemiseen, että jaksaa piiskata lähes samanlaiselta näyttävää merta kerta toisensa jälkeen, vailla minkäänlaista maamerkkiä, mihin heittonsa suunnata. Mikey valoi meihin uskoa ja pakko se oli (kai) uskoa, että kalaa oli meressä, vaikka hankalaa se oli.
Bornholmin rantakiviä


Mikey strippaa
Mikey strippaa

Paikkaa vaihtaessani löysin rannalta kuolleen, n. 2 kg taimenen, joka kaikesta huolimatta antoi lisää uskoa tekemiseen, joten ei muuta kuin heittoja. Siiman päähän olin laittanut PuMu Sandgrävlingenin ja sivuperhona lillui vaalea katkajäljitelmä. Saavuimme uuteen jokisuistoon, joka oli hätkähdyttävän komea laakso jyrkkine rotkomaisine jokiuomineen. Täällä ranta muodostui osittain “flatstenistä”, tasaisesta kivestä, joka ulottui pitkälle kohti syvän reunaa. Tätä pitkin kahlaaminen oli helppoa, piti vain varoa flatstenissä olevia, erittäin syvältä näyttäviä koloja ja reikiä. Hiivimme kohti reunaa ja kalastus jatkoi.
Hyvin pian Ruutalta viedään perho suoraan tärpistä ja innostus joukossamme on käsinkosketeltavissa. Valitettavasti kala ei enää innostu ottamaan uudelleen ja joudumme toteamaan paikan tyhjäksi.
Ruutan perhonvientilahti
Ruutan perhonvienti lahtea, tauko paikalla, ei eväitä, ei juomia.

Iltapäivällä alkaa kostautua aamun innostus (ei sitten kukaan malttanut pysähtyä kaupan kohdalla) ja nälkä sekä erityisesti jano alkaa vaivata porukkaa. Hetken arpomisen jälkeen päätän arvottuna kuskina lähteä kulkemaan takaisin autolle, jonne matkaa kertyy lähes kaksi kilometriä pientä polkua pitkin. Huomaan melko pian, ettei Ursuittia ole tehty vaellusasuksi ja hiki alkaa virrata Gore-texistä huolimatta. Pääsen kuitenkin autolle ja käyn hakemassa muun porukan kyytiin. Ajamme lähimpään kylään etsimään ruokapaikkaa ja huomaamme, ettei sesonki ole vielä alkanut, lähes jokainen ravintola on vielä kiinni. Lopulta ruokapaikka löytyy Nyhavnin satamasta ja pääsemme nauttimaan maukkaasta tanskalaisesta oluesta sekä ruoasta, mukavasta palvelusta puhumattakaan. Super!
Satamaa
Satamassa

Hyvä ruoka, kovempi kalakiima, eli takaisin rantaan. Saamme oppaalta uudet paikkavinkit ja suuntaamme kohti ottipaikkaa, yllättäen pienen joen suistoa. Samat kuviot ja eikun munia myöten mereen.  Veden lämpötilan ollessa viiden asteen tuntumassa kiittelen moneen kertaan fleecen ja villan lämmittäviä ominaisuuksia, erityisesti vähän syvemmälle kahlatessa alkaa kuitenkin äkkiä viiletä koko ukko ja välillä onkin pakko nousta vähän matalampaan veteen. Pikkuhiljaa alan myös luottaa Ursuittiin ja uskallan kahlata vaikeampiin paikkoihin. Tämä ranta on ehkä jopa vielä ilmeettömämpi kalastaa ja se näkyy kyllä innostuksen nopeassa hiipumisessa.
Kuivaa
Kahlata voi vaikka kuinka syvälle, mutta balexit jäätyy...

Tunnin heittelyn jälkeen päätämme luovuttaa siltä päivältä. Oppaamme, Kenneth, kuitenkin lähettää viestin, että on lopettanut työt siltä päivältä ja voisimme tavata. Hyppäämme autoon ja ajamme kohtaamispaikalle. Tervehdysten ja kuulumisten vaihdon jälkeen toiset keskittyvät oppaan kanssa karttaan ja toiset jumalattoman isoon jänikseen, joka vaanii meitä viereiseltä parkkipaikalta. Kun talttahampainen uhka poistuu takavasemmalle, Anssikin uskaltaa nousta autoon ja lähdemme oppaan kanssa pikaiselle kierrokselle lähialueen ottipaikoille. Jälleen huomaamme paikallistuntemuksen edut, osa paikoista on täysin itsestäänselviä, laskuojien suita tai pieniä lahtia, mutta mukana on myös täysin ulospäin mitäänsanomattomia paikkoja, joita Kenneth vuolaasti kehuu. Kiittelemme vinkeistä ja suuntaamme kaupan kautta hotelliin ja omaan aparttementtokseen, jossa pohdimme tulevia strategioita ja saaliita pitkälle yöhön - toiset pidemmälle kuin toiset.
Bornholmin kirkkaita vesiä

Toinen aamu valkenee hieman sumuisena, ainakin Anssin pään sisällä. Aamiainen kuitenkin poistaa sumun ja vapauttaa estot joukkueeltamme ja eikun kalaan. Ensimmäinen paikka on yksi oppaamme suosikeista, eilisiä paikkoja rikkonaisempi ranta, joka kaikkien mielestä näyttää selvästi lupaavalta. Vesi kohisten säntäämme kalapaikoille ja piiskaaminen alkaa. Keli on samanlainen kuin lauantaina, aurinkoista ja tuulta noin viisi metriä. Koska vesi on Bornholmissa erittäin kirkasta, on selvää, että kalat ovat tällä kelillä arkoja. Meidän virppamiesten taktiikkana on siis koittaa heittää erittäin pitkiä heittoja syvän veden päälle, josta toivomme taimenten nousevan ottamaan pyyntöjämme, kun kelaamme niitä matalampaan veteen. Perhoilijat taas etsivät syvempiä kohtia, joissa kalat saattaisivat oleskella.
Edellisen päivän kokemuksista oppineina sovimme, että tätä paikkaa kalastetaan tunti ja sitten siirrymme eteenpäin. Noin puolen tunnin jälkeen Mikey kiljaisee ja perhovapa aloittaa luppavan näköisen vatkaamisen. Kaikki säntäävät paikalle, minkä kivikossa pääsevät, mutta melko lyhyt väsytys kertoo siiman päässä olevan talvikon. Pieni pettymys, mutta komea kala kuitenkin! Arvioimme sen noin 2,5 kiloiseksi ja muutaman kuvan jälkeen Mikey vapauttaa kalan. Super! Ymmärrettävästi Mikey polttaa piipullisen ja me muut kahlaamme täyttä vauhtia takaisin testaamaan, olisiko tällä kalalla ollut kavereita paikalla - turhaan.
Bornholmin talvikko & karvanaama

Kalakontakti antaa kuitenkin porukalle uskoa tekemiseen ja taas jaksaa piiskata vettä. Hetken päästä suuntaamme seuraavaan paikkaan, mutta valitettavasti joudumme toteamaan kalojen olevan jossain muualla. Kalapäivä päättyy ja taas kutsuu aparttementtos, korttipelit ja muut jälkipelit.
Kiven päältä näkee enemmän kaloja joita ei ole
Seuraava kalapäivä onkin se viimeinen, eli paineita alkaa kasautua. Tänään Kenneth on mukanamme koko päivän, joten toiveita on. Niitä kuitenkin vähentää Kennethin toteamus, että runsasluminen talvi on tehnyt meille tepposet, normaalisti hyvä ajankohta on tänä vuonna auttamatta liian aikainen. Vesi on vielä liian kylmää, jotta katkat olisivat tulleet rantaan, ja koska katkaa ei ole, ei ole taimeniakaan. Siitä huolimatta veteen! Aloitamme taas oppaan suosikkipaikalta, jossa sama taktiikka jatkuu. Jonkin ajan piiskaamisen jälkeen Anssi kiljaisee kalan olevan kiinni. Valitettavasti melkein yhtä nopeasti toteamme kalan menneen menojaan. Taas kuitenkin jaksamme uskoa onnistumiseen ja kalastus jatkuu.
Lounas alkaa olla ajankohtainen ja oppaamme suosittelee siirtymistä saaren toiselle puolelle. Ajamme lyhyen siirtymän ja samalla nautimme lounaan rannalla paikallisella grillikioskilla. Satamassa näkyy myös kalaveneitä ja menemme ihailemaan toisten saamia kaloja.
Toiset saa, toiset ei

Kenneth vie meidät lounaan jälkeen seuraavalle paikalle, joka on yllättäen aivan sataman vieressä. Rivissä olevien loma-asuntojen parvekkeilta saksalaisturistit katselevat ihmeissään, kun seurueemme löntystää pitkin rantaa. Paikkajako tehdään siten, että perhostelijat jatkavat muutama sata metriä eteenpäin niemenkärkeen ja me virppamiehet jäämme hiekkarannalle. Ranta on mielenkiintoinen, koska 60-70 metriä rannasta näkyy kivinauha, jonne oppaamme kehoittaa minua Ursuittilaisena kahlaamaan. Anssi jää rannalle ruikuttamaan. Aloitan kahlaamisen kohti kiviä, etenen hitaasti ja koitan kalastaa aina edessä näkyvän kiven ennenkuin lähden siirtymään sitä kohti. Hitaasti etenen kohti kivinauhaa. Kivien koko ja etäisyys pinnasta vaihtelee huimasti, välillä kiipeän korkealle ja seison lähes kuivana, välillä joudun olemaan kainaloita myöden vedessä. Runsas aallokko tuo oman lisänsä puuhaan ja ennen pitkää käy niinkuin odotankin, jalat lähtevät alta ja räpiköin ihan tosissaan Bornholmin aalloissa. Kiitos Ursuitin, pysyn kuitenkin pinnalla ja kuivana. Super!
Puolessavälissä kivinauhaa etsiskelen kalakaverita katseellani ja huomaan perhostelijoiden olevan aivan niemen kärjessä. Anssi taas näyttää kadonneen rannalta kokonaan - vai onko? Jokin kohouma tosin näkyy...
Valas rannalla

Kivet on piiskattu ja pakko palata rantaan ihastelemaan rantautunutta valasta. Samalla nautin pullollisen paikallisen panimon erinomaista olutta ja nautin maisemasta, auringosta ja - niin, seuralainen kuorsaa.
Ale!
Pikkuhiljaa Anssi herää, perhostelijat palaavat ja on aika palata hotellille. Tappiomielialaa on havaittavissa, mutta kuitenkin kaikki ovat tyytyväisiä reissuun. Hotellilla menemme testaamaan uima-allasta ja saunaa. Uima-allas osoittautuu hyväksi, sauna kylmäksi. Päätämme Mikeyn kanssa vielä lähteä iltakalaan hotellin edessä olevalle rannalle. Muutaman tunnin piiskaamisen jälkeen istumme rantakiville, avaamme oluet, Mikey sytyttää piippunsa ja maailma paranee. Pimeän tultua palaamme hotellille katsomaan, millaiset painit joukkomme muut jäsenet ovat saaneet aikaiseksi. Reissu pannaan nippuun perinteisin keinoin ja juomin.
Aamulla keräämme kamppeet, hyppäämme autoon ja ajamme kohti lentokenttää, tällä kertaa emme käytä kuin yhtä navigaattoria. Lentomme on myöhässä ja Köpiksessä saamme siirtyä jatkolennolle ripeästi, melkein tulee kiire. Kotimaahan saapuessa meidät toivotetaan tervetulleiksi kuuluttamalla, matkatavarat eivät ole ehtineet jatkolennolle. Onneksi ei tuliaisia ollut laukussa, joten pieni myöhästyminen ei haittaa.
Super!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt