Kirjautuminen

The Järvi

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

 


24.7.


Toinen viikko ei alkanut ollenkaan hyvin. Taivas on tasaisenharmaa ja vettä vihmoo, tuulikin on yltynyt. Ei juurikaan inspiroi kalastamaan tämäkään sää. Mielen virkistykseksi paistan aamiaiseksi viimeisen munan ja savupekonimakkaran. Kahvia en jaksa enää keittää vaan palaan makuupussin lämpimään, kuivaan syleilyyn ja vajoan takaisin uneen. Puolenpäivän aikoihin herään ja huomaan ettei teltan kankaat ovat varsin hiljaiset, tuuli on tyyntynyt ja sadekin on lakannut. Vaikkei makuupussi tahtoisi päästää syleilystään revin itseni ylös ja ulos teltasta. Sade on kyllä lakannut ja tuuli tyyntynyt, mutta tilalle olemme saaneet sumun. Toista päivää putkeen ei jaksa teltassa makoilla joten alan ulkona kahvin keitoon sumun hälvenemistä odotellessani. Kahvit juotuani onnistun Wiskeynkin teltastaan ulos houkuttelemaan.

 

Kellukoilla ei viitsi sumun sekaan lähteä, mutta jos nyt rannalta edes soppakalan saisi. Suuntaan rantaan Wishkyn jäädessä vielä koiranoksennuksen syömään. Odotukset eivät tällä säälllä ole korkealla, mutta vähän aikaa heiteltyäni rannalla makaa soppakalan kokoinen harjus. Vähän turhan nopeasti tuli, joten päästän sen takaisin tietäen, että vanhat ottipaikat ovat vielä edessä. Joitain erikokisia harjuksia koukutan ja päästän takaisin matkalla lehdelle, jolla ottipaikat sijaitsevat. Lahdelle päästyäni Wiskimieskin liittyy seuraani. Kovin hiljaista on lahdella, mutta jotakuinkin soppakalan kokoisen harjuksen saan vielä koukutettua. Wishky ehdottaa kuitenkin kellukoilla järvelle lähtöä sumusta huolimatta. Järvelle siis ja tämäkin harjus saa vapautensa.

Sinne vaan sumun sekaan
Sinne vaan sumun sekaan

 

Ennen järvelle lähtöä joudun vielä leirissä käymään vaihtamassa kahluuhousut jalkaan. Ruisleivän syön vielä ennen järvelle lähtöä. Kahluuhousuja jalkaan vetäessä koen iloisen yllätyksen: neopreenisukkassa on vettä. Enimmät vedet sukista pois ja järvelle, kuivinjaloin ei näillä pöksyillä takaisin pääsisi kuitenkaan. Vielä ennen järvelle pääsyä sidon perhotapsin päähän streamerin ja sivutapsiin kuulapäisen zulun. Sumun seasta näen juuri ja juuri Wishkyn ja suuntaan hänen luokseen. Röytäämällä ei kalaa ole renkaallakaan tullut, mutta yhden hyvänkokoisen harjuksen on jo koukuttanut. Kalastuksen lisäksi Wishky on harjoittanut hieman luotaustoimintaa ankkurilla sillä lopputulokselle, että ankkuri lepää nyt järven pohjassa. Mitäpä tuolla mokomalla olisi tehnytkään, eihän se olisi pitänyt kuitenkaan. Oma ankkurini lojuu edelleen kassissa käyttämättömänä ja köysi on edelleen muoveissaan sen kaverina.

 

Vastarannan tullessa näkyviin näemme naapuriemme olevan lähtöä tekemässä. Huonompi hiihtokeli heillä, tänään ei todennäköisesti lennä mitkään lentovehkeet näillä tuntureilla. Välillä sumu hälvenee sen verran, että järvellä näkee rannalta toiselle, mutta pian sumu taas tiivistyy.

 

Heittelen perholla leiriämme vastakkaisen rannan läheisyydessä, kun streamerissa tuntuu parempi isku. Pulska 44 senttinen harjus päätyy kaiken varalta tässä vaiheessa soppakalaksi renkaan keulasumppuun. Jatkamme järven eteläpäätä kohti. Wishky on välillä hukassa sumuisella ulapalla, kun sporttisempi harjus järjestää renkaasta karusellin. Keskeltä järveä ei sumussa näy kuin tasaisen valkoista joka suunnassa, mutta löytää hän suunnan lopulta kuitenkin. Satunnaisia harjuksia napsii perhoihin melko tasaiseen vuorotellen. Wishky on keskittynyt pommittamaan rakan reunaa ja saakin sieltä taimenen koukutettua. Valitettavasti mittaa tällä taimenella on vain n. 30cm eli ei ole ruokakalaksi tästä ja se palatetaan vielä kasvamaan.

 

Jatkan haravointia ja huomaan tulleeni järven eteläpään matalampaan alueeseen. Kerään perhot pois ja alan heittelemään lippaa suunnaten takaisinpäin. Lippa ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa kaloissa, joten syvemmälle alueelle päästyäni vaihdan takaisin perhoihin. Mielessäni mietin miksei perhoihin ole vielä yhtään taimenta ottanut. Jatkan nypyttelyäni ja jonkun ajan päästä tunnen hyvän tärpin. Vastaiskukin osuu kohdalleen ja kala on kiinni. Hyvän tuntuinen kala vaikuttaisi olevan siiman toisessa päässä, eikä elkeet viittaa harjukseen: punalihaista taitaisi olla taas ruokalistalla. Vähitellen saan siimaa sisään ja välillä joudun karkuunkin potkimaan, kun alkaa kohti uimaan. Lopulta saan kalan näkyviin ja nätti taimenhan se siellä streamerin koukussa vetelee. Hetken vielä kamppailu kestää ja alan tapailemaan haavia keulasta. Haavi on kuitenkin jumittunut johonkin keulassa. Repäisen haavia kovemmin minkä seurauksena haavi irtoaa ja keulassa ollut harjus lentää komeassa kaaressa järveen. Harjus jää kellumaan pintaa minun jatkaessani taimenen kanssa. Taimen on jo tässä vaiheessa voimansa loppuun käyttänyt, haavi heilahtaa ja pappi pääsee aamenensa sanomaan. Graavia olisi huomenna tarjolla ellei joku ehdi taas meidän edelle. Ai niin, se harjus. Tähyilen ympärille ja vähän matkan päässähän se meidän soppakalakin vielä kelluu. Parit potkut ja soppakala on takaisin haavissa. Wishky on tällävälin ehtinyt jo kauas leiriä kohti. Vaihdan virppaan ja lähden potkimaan kohti leiriä vaappu perässä. Kohta vaappuun tulee hyvä isku; toinen taimenko? Ei nyt sentään vaan äkäinen ulkopuolelta kiinni oleva harjus. Toisenkin hyvän harjuksen koukutan ennenkuin saan Wishkyn kiinni. Ennenkuin ehdin sanoa mitään Wishky kertoo papittaneensa 45 senttisen harjuksen graavikalaksi. On meillä taas kalaa syötäväksi!

Sumupäivän saalis
Sumupäivän saalis


Taimen päätetään graavata alkuperäisen suunnitelman mukaan ja harjukset päätyvät molemmat keittoon. Hieman mietityttää kuinka kahden harjuksen keitto mahtuu traingian isompaankaan kattilaan. Wishkyn käsitellessä kaloja alan muita keittoaineksia valmistelemaan ja nuotiota rakentamaan. Perunoiden kypsyttyä riittävästi saavat ne seurakseen sipulit ja pian seuraavat suolat ja pippurit. Kalapalat mahtuvat juuri ja juuri kattilaan, mutta vielä pitäisi koskenlaskijaakin saada mahtumaan. Lientä joutuu hieman kauhomaan pois, mutta lopulta meillä on kattilantäydeltä harjuskeittoa. Tuli nyt sitten testattua, että trangian isompaan kattilaan mahtuu kalakeitto, jossa on 2*~45cm harjus, 5 perunaa ja sipuli. Helposti uppoa kattilallinen keittoa kahteen nälkäiseen mieheen. Ja hyvää on taas kerran! Istuskelemme vielä vähän aikaa nuotiolla sauhua nautiskellen. Oli tämä nyt ihan kohtuu hyvä päivä lopulta kuitenkin.

Maailman paras harjuskeitto tulella

 

Maailman paras harjuskeitto tulella

 

25.7.


Aamu on yhä tasaisen harmaa ja tuulee miehekkäästi. Aamiaista nauttiessani (mysliä ja mehukeittoa) käy helikopteri naapurimme kotiin hakemassa. Olisiko olosuhteet vielä estäneet vesitason lennon. Makuupussia tuulettaessa mietiskelen voisikohan tänään pyykkiäkin pestä. Ainahan sitä pestä voi, eri asia saako niitä pyykkejä kuivumaan. Pestävä se kuitenkin on joten pyykit vedenpitävään säkkiin muhimaan pesuaineveteen.


Kun ei tuulella kalastaminen oikein kumpaakaan napostele päätämme aamupäivän aktiviteettina kiivetä viereisen tunturin huipulle tähystämään ja puhelimia koettamaan. Kenttää löytyy huipulta ja sijaintipäivitykset saamme tehtyä. Tuuli tuo oman haasteen puhumiselle, kun tuulensuojat huipulla on aika vähissä ja mikrofoni poimii kohinan mukavasti. Järvestä alas laskeva joki, vai puroksiko tuo pitäisi luokitella, näyttää käymisen arvoiselta paikalta. Huomisen suunnitelma alkaa vähitellen hahmottua tältä pohjalta.


Tunturilta alas laskeutuessa aurinko tulee esiin, mutta tuuli tuntuu vain yltyvän. Lounaan jälkeen oli tarkoitus lähteä kellumaan, mutta ei tällä tuulella. Wishky käy telttaan ruokaperäisille ja minä jatkan pyykkäyksen loppuun. Luulisi noiden tässä tuulessa kuivuvan, kun aurinkokin paistaa. Ikävämmän puoleisia pilviä ilmaantuu kuitenkin taivaanrantaan. Kuinkahan äijien käy.

 

Eihän se Wishky pitkään siellä teltassa viihdy. Ja vaikkei tuuli ole juurikaan tyyntynyt kahluuvehkeet löytävät tiensä päälle ja pian jo järvellä kellutaan. Heti vastakkaisen niemen kärjen luota Wishky kerää kyytiin 52 senttisen nätin taimenen. Eipä ollut huono valinta lähteä kuitenkin kalaan. Minä uitan streameria ja sivutapsissa zulua. Joitain harjuksia tulee vuorotellen kumpaankin perhoon, mutta sitten tärähtää paremmin. Vastaisku ja kiinni on! Ja nyt on otteista päätellen punalihaista siiman toisessa päässä. Kala nousee pintaa vielä varsin kaukana ja pärskyttelee vettä. Silloin näen värit: rautu! Kala rimpoo pinnassa ja paine siimassa hellittää.

 

Irti! Vituttaa kuin pientä oravaa jolla on käpy jäässä. Eipä ollut meikäläisen kala, kelvannut olisi kyllä enemmän kuin hyvin varsinkin kun ei noita raututärppejä turhan taajaan tule. Wishky koukuttaa nätin 48 senttisen harjuksen ja minäkin vaihdan suunnitelman mukaan vuorostaan vaappuun. Heikosi ottaa vaappuunkin ja nekin vähät pieniä harjuksia, aivan rääpäleitä paikallisen mittapuun mukaan. Käännymme paluumatkalle vastatuuleen ja Wishky kyselee raudun ottipaikkaa. Tiedon saatuaan hän aloittaa pommittamaan aluetta ja saa kuin saakin koukutettua 41 senttisen raudun kyytiin. Ja milläpä muulla kuin Jamon vaapulla, mistä on muodostunut jo luottoviehe.

 

Jatkamme matkaa leiriä kohti hieman eri reittejä ja eikö se ruoja vähän ajan päästä taas huikkaa, että taitaa olla taas taimen kiinni. Eipä se kala olekaan kummoinen, 40 senttinen taimen kyljestä kiinni tarttuneena tuntuu siiman päässä aika paljon isommalle. Näiden suoritusten jälkeen käy silti omassa mielessä ranteiden auki vetäminen. Jatkan kuitenkin kalastusta ja käyn vastarannan heittelemässä. Pari hassua harjusta on tuloksena, taimenista ei tietoakaan saati sitten rauduista.

 

Leiriin palattuani Wishky kertoo vielä noin viisikymppisen taimenen vapauttaneensa. Jollain oli hyvä kalapäivä, vaan toisella ei. Ikävää tässä on se, että on itse se toinen. Wishkyn illan saldo: 23 harjusta, 3 taimenta ja rautu. Ei huono! Rautu pääsee tällä kertaa graaviksi ja taimen savupönttöön. Edellisestä savustuksesta viisastuneina tiivistämme pöntön alumiinifoliolla ja Wishky vääntää vielä reunoja siten ettei kansi pääse liikkumaan. Savustumista odotellessa nautimme edellisenä päivänä pyydettyä graavitaimenta. Lastaan ruisleivän päälle kunnon keon graavia. Tästä ei makunautinnot parane! Kyytipojaksi vielä kylmää olutta... Savukalakin onnistuu tällä kertaa hyvin. Hyvää on sekin ruisleivän ja oluen kanssa nautittuna. Kahteen mieheen kahdessa taimenessa on kyllä varsin runsaasti syötävää kahteen mieheen. Meinaa jo pienoisia ähkyn oireita pukata. Tovin vielä nuotiolla istumme ja ruoansulatusta parantamaan hieman sauhua nautiskelemme.

26.7.


Jamon välittämä ennuste tuulettomuudesta ei aivan pidä paikkaansa. Tuulee kyllä jonkin verran muttei lähellekään eiliseen malliin. Auringon paisteessa syömme aamupuurot ja suuntaamme järvestä laskevalle joelle. Pari kilometriä patikoituamme tulemme ensimmäiselle pienelle lampareelle. Wishky jää ylemmäs koluamaan pienempiä kuoppia ja minä suuntaan suoraan isommalle lampareelle. Isomman lampareen yläpuolella on pienempi lampare vuolaamman virran alla. Yritän siihen pinturia tarjota, mutta tuulen ansiosta heitot menevät jonnekin muualle kuin mihin on tarkoitus. Pari kertaa saan pinturin putoamaan halutulle paikalle, muttei se mitään kiinnostusta herätä. Lippaan taas paukkaa parikymmensenttinen taimen heti kiinni ja samanmoinen harjus perään. On tämä oikeaa kalastuksen juhlaa järven jälkeen. Isommalta lampareelta muutamia pieniä harjuksia ottaa, mutta koko on kyllä tosian pientä. Jatkamme matkaa jokea alas ja vuolaimmalla virralla tapaamme norjalaisen vaeltajan. On tiukka sissi, äijä on varmaan reilusti yli kuuskymppinen ja yksin tetsaa tunturissa rinkka selässä ja lenkkarit jalassa. Muutaman sanan äijän kanssa vaihdan ja sitten jatkamme poroaidan toiselle puolelle. Puro muuttuu aidan toisella puolella hitaammin virtaavaksi ja syvemmäksi. Rannat ovat hirveää suoryteikköä, kulkeminen on vaikeaa eikä heittopaikkoja meinaa löytää. Wishky on siirtynyt toiselle rannalle ja sopivan paikan tullen minäkin vaihdan puolta. Tekee lounas mieli lämpimänä syödä ja keitin on Wishkyn repussa, eikä purosta tiedä pääseekö sen yli enää alempaa. Heikon kalansaannin vuoksi kartan tutkimisen jälkeen päätämme suunnata aivan toiselle järvelle tunturin takana, koska järvi johon puro laskee on kalastukselta kielletty. Ongelmana on vaan nyt, että puro pitää taas ylittää ja se on jo käynyt enimmäkseen kahlaamiseen liian syväksi. Sopivaa ylityspaikkaa etsiessämme näemme syvänteessä harjuksen. Otan perhovehkeet esiin ja pääsen pinturia sille tarjoamaan. Ensimmäinen heitto ei osu kohdalleen, mutta toinen osuu juuri oikeaan paikkaan. Harjus näkee perhon ja nousee siihen. Vaikkei kala suuri olekaan niin onnistunut suoristus tuottaa suurta mielihyvää, ja kalan nousun ja otin näkeminen on hieno kokemus.

 

Ylityspaikkaa ei meinaa löytyä, mutta lopulta löytyy puron poikki menevät vedenalaiset kivet jotka tarjoavat mahdollisuuden. Wishky meneee edeltä ja juuri ennen vastakkaista rantapenkkaa uppoaa niin syvälle, että kahluuhousut hörppäävät vettä oikein kunnolla. Se on sille aivan oikein, mitäs meni toiselle rannalle vaihtamaan. Itse onnistun vedenalaisia kiviä pitkin vastarannalle taiteilemaan ilman että vettä tupaan tulisi.

 

Tunturin yli mennään, että heilahtaa ja kalastus voi järvellä alkaa. Lyhyen heittelyn jälkeen minulla tärppää. Harjukseksi kalaa luulen, mutta pieni rautuhan siellä onkin. Niin on pieni, että varovasti palautan järveen matkaansa jatkamaan. Jatkan alueen pommittamista siltä varalta ettei se rautu olisi yksin ollut. Pari tärppiä vielä saan, mutta pienet kalat eivät kiinni tartu. Enempiä tapahtumia ei kummallakaan ole ennen järven eteläpäätä, missä syömme koiranoksennukset pois.

 

Syötyämme käymme vähän matkaa järvestä laskevaa puroa tutkimassa. Toivoton tapaus, eikun takaisin järvelle. Heittelemme paluumatkalla samaa rantaa kuin tullessa. Whiskey ei saa koko järveltä nypyäkään. Minulla käy hyvänkokoinen rautu seuraamassa lippaa, muttei ota. Ja kuin kohtalon ivana alkaa vielä sataa. Paluumatkalla näemme oman järvemme laskupuron ympäristössä niin paljon poroja ettemme koskaan aikaisemmin ole nähneet. Niitä tuntuu olevan jokapuolella.

 

Eväiden vähyyden takia minulle tulee noutaja pari kilometriä ennen leiriä. Voimat aivan lopussa kompastelen viimeiset kilometrit hitaasti leiriin, Whiskeyn painaessa kuin öyryveturi tasaista tahtia. Leiriin päästyäni ehdin juuri oluen siemaista, kun alkaa taas sataa. Syömättä kömmin telttaan suojaan ja lepäämään. Housuja pois vetäessä reisi kramppaa suolojen puutteesta. Melkoisen ikävä kokemus, eikä meinaa hevillä helpottaa. Päivän jotos oli melko paljon raskaampi, kuin oli tarkoitus. Eväät oli aivan liian kevyet noin pitkälle päivämatkalle. Wishkyn sykemittari oli päiväkulutukseksi hänelle laskenut yli 8000kcal, meikäläisellä isompana luvut täytyy olla vielä isompia. Illaksi suunniteltu sushi-illallinen jää toiseen iltaan. Nyt levätään ja palaudutaan sateen ropistessa teltan kankaisiin.

27.7.


Pitkien yöunien jälkeen on taas palautunut edellisestä raskaasta päivästä. Aamupuuron jälkeen on taas aika lähteä järvelle kellumaan. Vesille en kuitenkaan heti pääse, kun kellurenkaan selkänoja on mallia lättänä. Linnut ovat onnistuneet vetoketjun välistä reiän selkänojan ilmasäiliöön nokkimaan. Onneksi on paikkaustarpeita ja nopean korjausoperation jälkeen suuntaan taas kohti järven eteläpäätä. Ei enää tuulekaan yhtä kovaa kuin aiempina päivinä. Harjuskaan ei ole oikein parhaimmalla syönnillään, joitain satunnaisia kaloja tulee silloin tällöin. Sitten vaappuun tärähtää paremmin. Tämä ei ole kyllä harjus. Kala nousee pintaa ja väri paljastuu: rautu! Samassa paine hellittää. Ei voi olla tottakaan, taas irti. Manailen huonoa tuuria kalojen pysymisessä, kun harjuksetkaan ei oikein ole tuntuneet pysyvän. Vaapun kun saan kelattua takaisin karu totuus paljastuu: koukuista on väkäset painettu sisään. Itsellä kun ei kovin vaappuja ollut mukaan tullut olin Wishkylta vaappuja lainannut ja tehnyt sen virheen etten ollut koukkuja tarkastanut. Milloinhan sitä oppisi, keväällä olin vastaavan virheen munapadan kanssa tehnyt. Silloin karkasi hyvä lohi raksissa olleiden huonojen koukkujen takia. Olipa nyt Wishky temput terävät tehnyt koukut sormiinsa saatuaan ja painellut väkäset sisään, että on helpompi koukut sormesta pois vetää seuraavalla kerralla.

 

Väkäselliset koukut vaihtuu vaappuun ja alkaa kalatkin taas paremmin kiinni pysymään. Edellisen päivän rasituksien seurauksena nälkä alkaa pian vaivaamaan ja palaamme leiriin lounaalle. Koiranoksennustako? Ei kiitos tänään. Päivän gourmet menuna on minulla hernekeittoa, luonnollisesti sipulilla ja sinapilla höystettynä ruisleivän kera ja ruokajuomaksi kylmä olut. Kylläpä taas jaksaa!

 

Lounaan jälkeen järvellä on syönti yhä heikohkoa. Lopulta tulee kunnon tälli. Nyt olisi punalihaista taas tiedossa! Lyhyen kamppailun jälkeen uitan nätin taimenen renkaan viereen ja kaiken taiteensääntöjen mukaan yritän uittaa haaviin pyrstön puolelta. Taimen kuitenkin kääntyy ja onnistuu koukut havaksen tartuttamaan. Hetken kala on vielä kiinni koukuissa haavin kehyksen päällä, mutta en onnistu sitä pussiin kääntämään ja irtihän se lopulta takaisin järveen pääsee. No eipä se mikään iso kala ollutkaan, silmä mitalla 45 sentin kokoluokkaa. Tuleepa noita toivottavasti isompia jommallekummalle syömäkaloiksi. Tällävälin Wishkykin on päässyt rautukantaan.

Wishky ja rautu
Wishky ja rautu


Jatkan vaapun viskelyä ja hetken päästä on taas taimen kiinni. Taimenta väsytellessäni Wishky huikkaa, että hänelläkin on taimen kiinni. Double headerista tulee molemmat kalat kyytiin, punalihaisessa ruoassa pysytään. Kalat ovat 46 ja 53 senttiset nätit taimenet, isompi on tietenkin naapurin saama. Jonkin sortin parveen ilmeisesti osuimme, kun 3 taimenta niin lyhyeen aikaan koukutimme. Paluumatkalla leiriin Wishky tartuttaa vielä yhden taimenen ja joutuu sen kolkkaamaan, kun on niin pahasti tarttunut. On meillä nyt taimenta syötäväksi kahteen mieheen.

 

Kalastusta emme malta kuitenkaan lopettaa ja Wishky joutuu välillä siimasopan selvitykseen. Siimat selviksi saatuaan on hänellä taas heti ensimmäisellä heitolla taimen kiinni. On se hannuhanhi, hannu se on! Tämä taimen on kuitenkin etevämpi ja onnistuu vaapun koukun tartuttamaan kellukan pohjaan sillä seurauksella, että ilmasäiliö puhkeaa ja taimen menee menojaan. Wishkylla loppuu kalastelut tähän ja suorasuuntauksella tulee lähtö leirin rantaan paikkaushommiin vuorostaan.

Sää on mainio joten tänäiltana on The Järven sushi baari auki rajoitetun ajan. Tarjolla on kolme kovaa ässää: sashimia, sushia ja sakea. Sashimia on kahta laatua tarjolla: graavattua rautua ja tuoretta taimenta.

Tunturisushikokki

Tunturisushikokki

Tunturisushi

Tunturisushi

Loistavaa ruokaa on taas ylenmäärin tarjolla. Aterian jälkeen on nuotilla kalamiesiltamat pidemmän kaavan mukaan. Itse onnistun jossain vaiheessa makuupussiin kömpimään, mutta Wishkeylla jää vähän vajaaksi.

28.7.

Yhdentoista aikaan tekisi vielä mieli nukkua, mutta luonto ajaa ulos teltasta. Suunnittelen pitkään paluuta takaisin makuupussin syleilyyn, mutta järvi on peilityyni ja tuikkeja näkyy ympäriinsä. Eikun rensselit niskaan ja kohti järveä. Wishky jää telttaansa nukkumaan jotain öristen kun järvelle mukaan kyselen. Puuroja ei ehdi keittelemään, joutuu tyytymään kylmään ohueen ohrapuuroon suoraan tölkistä. Rannassa alan vaihtaa pinturia siiman päähän, kun huomaan toisen ponttoonin olevan nyykällään. Linnut ovat päässeet senkin puhki vetoketjun raosta nokkimaan, joten paikkaustoimenpiteet ovat taas tarpeen. Liimaputkilo on edellisestä paikkauksesta tyhjä, joten kiipeilyttää takaisin mäen päälle teltalle liimaa hakemaan. Muuten hyvä, että on liimaa mukana, mutta tämä tuubi on jostain ilmaa sisäänsä saanut ja liima on olomuotoaan muuttanut sellaiseksi ettei se enää tuubista ulos suostu tulemaan. Eipä hätä ole kuitenkaan tämän näköinen, jeesusteippi pelastaa tilanteen jälleen kerran. On kyllä aivan loistava pinturikeli. Pinturia saan kuitenkin heitellä rauhassa ja huolella, kalat eivät tule heittelyä häiritsemään. Vastakkaista rantaa lähestyessäni vaihdan vaappuun. Muutaman heiton jälkeen 45 senttinen taimen tulee moikkaamaan ja jatkaa sitten matkaansa kun olen saanut koukun leukaperistä irroitettua. Ei tämä nyt aivan turha reissu ollutkaan. Rannempana heittelen taas pinturia ja onnistun pari pientä harjusta koukuttamaan, hienoa kun onnistuu välillä pinturillakin. Käännyn takaisin ja näen Wishkynkin järvelle tulevan. Jatkan taas vaapulla ja kohta tunnen tärpin. Kala ei kuitenkin jää kiinni ja heitän vaapun uudestaan samaan kohtaan. Kelaan vähän siimaa sisään ja teen pienen ärsytysnykäyksen ja Pam! Kala on kiinni ja alkaa kiskomaan oikein kunnolla. Juu ei ole harjus tämä. Kala vetää ja pyörittää kellukkaa oikein mukavasti, mutta joutuu lopulta antautumaan. Nätti 49 senttinen taimen lähtee mukaan iltaruoaksi vaikka kuopassa on 2 graavia taimenta. Tämän jälkeen onkin hyvä palata leiriin syömään lounasta. Wishkykin on sen verran heikossa hapessa, että palaa myös leiriin syömään. Päikkärien jälkeen illemmalla käymme vielä renkailla pikkulenkillä heittelemässä. Wishkey vapauttaa 2 taimenta ja saa vielä päälle yhden 44 senttisen raudun. Ja Jamon tekemällä vaapulla taas kalat, milläs muullakaan. Rautu on kyllä täysin oranssi evänkärkiä lukuunottamatta. Hieno kala.

Punakka kaveri

Punakka kaveri

Nyt on oranssia!

Nyt on oranssia!

Iltanuotiolla syömme ensin graavin taimenen alkupaloiksi, savustetun taimen pääruoaksi ja halstratun raudun jälkiruoaksi. Aivan ähkyssä kömmimme telttoihimme mahat pystyssä nukkumaan.

29.7.

Jollain on loistava reissun lopetus, jollain toisella taas ei. Jostain kumman syystä allekirjoittanutta ei erityisemmin huvita päivästä kirjoittaa, kuvat puhukoot puolestaan.

Reissun isoin

Reissun isoin

Isoin ja ottikone

Isoin ja ottikone

Paluumatka

Hienossa säässä odottelemme helikopterin noutamaan. Paluumatkalla käymme yhden toisen suomalaisen porukan samalla kyytiin poimimassa. Kilpisjärvellä käymme seisovassa pöydässä syömässä ja jatkamme veekoolle Ylläkselle saunomaan. Vessassa käydessä peili paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan naamasta. Puoli naamaa on ruskettunut ja ahavoitunut, ja yläosa valkoinen. Uusi lookki on Designd by aurinko, tuuli, lippis ja Monster Dogit. Tätä naamaa sitä on komeaa kotona ja töissä esitellä. Ruutta ja kumppanit eivät ennakkotiedoista poiketen olekaan tällä kertaa samaan aikaan Veekoolla (olivat ennakkotiedoista poiketen olleet edellisenä iltana), joten saunomiset menevät rauhallisemmissa merkeissä Veekoon, Leksan ja Sohvin kanssa. Suurkiitokset taas Veekoolle! Aamulla pääsemme reippaina liikenteeseen hyvissä ajoin. Matka sujuu tällä kertaa kummemmitta kommelluksitta.

Loppusanat

Kyllä oli taas mahtireissu! The järvi täytti tai oikeastaan ylitti odotukset. Kellurenkaat olivat aivan ehdottomat, säät suosivat ja seura oli taas ykkösluokkaa.

Wishkyn loppukanneetti

Pitää kyllä sanoa että oli taas aivan mahtava reissu. Edellis vuonna kävimme thejärvellä ja totesimme sen loitavaksi, ja sitä se oli tänä vuonna. Mitä kaloihin tulee, enpä ole tuommoiseen taimeen määrään(20 mitallista) aikaisemilla tunturireissuilla päässyt(kellurengas on kungas!!!).
Ja tulihan mulle reissun isoimmat kalat(51cm Harjus, 44cm Rautu ja 56cm Taimen)...
Jamolle kiitos järjestelyistä!
Seuraavaa reissua odotellessa...
Kiitos ja anteeks!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt