Kirjautuminen

The Järvi

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share
RautuHeinäkuu on jo alulla ja kovin ei ole ehtinyt kalastukseen työ- ja muiden kiireiden takia keskittymään, myöskään heinäkuun puolivälissä alkavaa kahden viikon tunturireissua ei ole pahemmin ehtinyt ajattelemaan. Jotain varustehankintoja sentään on saanut tehtyä. Jamo81 on hoitanut lennot ja kalastusluvat kuntoon. Varaan Veekhoolta yösijat minulle Whiskylle menne tullen Ylläksen Yöpuuhun.


Lähtöä edellisenä lauantaina tulee Jamolta viestiä, että jalka onpi pipi ja tunturireissu saattaa olla vaakalaudalla. Sunnuntainen arvauskeskuksessa käynti ja kuvaukset paljastavat jalasta useita murtumia: 8 viikko jalka kipsissä, eikä tunturiin päinkään asiaa. No, jää sitten enempi kaloja meille kahdelle.


Sitten alkaa reissun läheisyyskin jo hiipimään tajuntaan, eikä viimeinen viikko meinaa kulua töissä ollenkaan. Varsinkaan kun suurin osa jengistä on lomilla, eikä oikein mitään akuuttia ole tehtävänä mitä ei voisi loman jälkeen lykätä. Mutta tuleehan se vapauttava torstai-ilta ja pääsee ah, niin mukavan pakkaamisen pariin. Siinähän se ilta sitten meneekin tavaroita pyöritellessä ja kasseihin survoessa. Aamuksi jää vielä vähän pakattavaa, kun saunoakin vielä pitää ja rauhoittua nukkumaankin. Pienet sauhut joutuu kyllä ennen nukkumaan menoa nauttimaan.

 

.

 

15.7.


Herätys tulee vähän aiemmin kuin olin kelloon asettanut. Puhelin piippaa viestin merkkiääntä heti kahdeksan jälkeen. Wishky ilmoittaa lähteneensä ajamaan Varkautta kohti. Ei nyt sitten saanutkaan univelkoja paljoa pois kuitattua, vaikka olisi ollut mahdollisuus vielä pari tuntia nukkua eikä olisi sittenkään kiire tullut. Jäähän tässä nyt enemmän aikaa pakata loppuun ja erityisesti odottaa. Perhekin pakkautuu autoon ja lähtee mummolaan, joten ihan itsekseen saa sitten odotella. Tavarat on pakattu ja terassille valmiiksi viety reilusti ennen Whiskyn tuloa. Lopulta ovikello soi ja oven takana Whisky naureskelee terassilla olevaa tavaran määrää. Tavaraa on jo autossakin reilusti, joten mietityttää miten kaikki saadaan edes autoon mahtumaan saati sitten kopteriin. Syömme lounaan, juomme kahvit ja sitten on sullomisurakan vuoro. Polttopuita olin säkittänyt kolme säkillistä, mistä yksi säkki jää suosiolla kotiin. Ennakko-odotuksista huolimatta tavarat mahtuvat autoon ja pääsemme matkaan.


Ylläksen yöpuuhun laskeudumme suunnitellun aikataulun mukaan. Veekhoo on rantasaunan meille valmiiksi lämmittänyt, on siinä hieno mies. Valitettavasti isäntä itse ei saunomaan ehdi jäädä ja meilläkin on aamulla lähtö, joten saunomiset menee lyhyemmän kaavan mukaan. Saunomisen ja uimisen välissä on mukava istua aurinkoisessa ja tyynessä kesäillassa saunan terassilla, kun hyttysiäkään ei ole. Järvellä pikkukalat tuikkii ja välillä kuuluu isompienkin kalojen molahduksia.


Kyllä kelpaa lomailla.

16.7.


Heräämme hyvissä ajoin ja heti yhdeksän jälkeen lähdemme kohti kauppakeskusta tavoitteena saada aamukahvit ja jotain aamupalaa, ja toissijaisena tavoitteena löytää Wishkylle uusi juomarakko kotiin unohtuneen tilalle. Tavoitteiden toteutumista hieman tuntuisi hidastavan kymmeneltä avautuvat kaupat ja kuppilat. Mutta Jounin kauppa ja kaupalla oleva kahvila ovat onneksi avoinna. Kahvilassa nautimme aamupalaksi kahvit ja poroleivät, minkä jälkeen kauppojen avautumista odotellessa käymme mökillä tunturivarusteet päälle vaihtamassa. Juomarakkoa ei täältäkään, kuten ei matkaltakaan, löydy ja Wishky tyytyy puolen litran wissy pulloon. Teemme Jounin kaupassa ja viereisessä A-marketissa viimeiset eväsostokset ja suuntaamme Kilpisjärvelle. Matkalla yritämme pizzaa jostain pienestä pizzeriasta saada, mutta aikataulun mukaan se avautuu vasta kuudelta illalla. Siihen aikaan meidän pitäisi olla jo tunturissa, joten lounas nautitaankin seisovasta pöydästä Kilpisjärvellä.


Olemme Kilpisjärvellä hyvissä ajoin ja pyörähdämme vielä paikallisessa kaupassa. Whisky meinaa vielä kuivalihaa ostaa, mutta norjalaisjonot muuttavat miehen mielen.
Kentällä puramme tavarat helekutamuttakopteria odottamaan ja kyseenalainen kapistus saapuukin lupaavasti Suomen puolelta vähän ennen sovittua klo 16:ta.

 

 

Varustus

 

Varustus


Matkustajat ja tavarat kyydistään purettuaan kopteri suuntaa kuitenkin takaisin Suomen puolelle. Jututamme kopterilla tulleita ja he kertovat toisen puolen
seurueesta olevan vielä Poroenolla kyytiä odottamassa. Nopeastihan se kopteri loputkin seurueesta käy hakemassa ja sitten onkin meidän vuoromme. Maksun kanssa
on hieman haastetta, kun Äkäslompolosta nostetuista käteisistä olemme ehtineet jo sen verran tuhlaamaan ettei käteiset sittenkään riitä. Kortin lukija onneksi toimii tällä kertaa ja saan maksun suoritettua kortilla. Mahtuvathan ne tavarat kopteriin, mutta kolmas mies tavaroineen olisi voinut jo tehdä tiukkaa. Lähetämme Jamolle vielä ennen lähtöä kiitokset huomaavaisuudesta, kun oli onnistunut meille näin hyvin tavaroille tilaa järjestämään. Sitten puhelimet kiinni ja tunturiin!


Komeat on taas tunturimaisemat kopterista, kun sääkin on kirkas ja aurinkoinen. Saavumme The Järvelle ja länsirannalta löytyy sopiva leiripaikka kumpareen päältä. Puramme tavarat kopterista viivyttelemättä. Kopteri poistuu ja heitämme ylävitoset: Yes! Täällä ollaan! Teltat nousevat nopeasti ja tavarat siirtyvät telttojen suojaan, nyt täytyy päästä paineet poistamaan pienelle iltapistolle rannalta.

 

Leirimaisema
Leirimaisema


Perhovälineet saavat vielä jäädä odottelemaan, kun tuuli on noussut vaikka Kilpisjärvelle tultaessa oli ollut vielä aivan tyyntä.


Järvi osoittautuu heti toiveiden mukaiseksi ja heti toisella heitolla on ensimmäinen mukavan kokoinen harjus kiinni. Hyvin on syötävän näköinen ja pappi sanoo
aamenen ja harjus päätyy saalissäkkiin savustamista odottelemaan. Silmämääräinen arvio harjuksen koosta on lähemmäs 50cm, mutta tarkistusmittaus osoittaa oikeaksi mitaksi 43cm. Vaatii vielä harjuksen mittasilmä kalibrointia kuukautta aiemman taittovirheleikkauksen jäljiltä. 2 samaa kokoluokkaa olevaa harjusta koukutan ja vapautan varsin nopeaa tahtia. Wishkyllä menee vähän pidempään ennenkuin vauhtiin pääsee, mutta alkaa se vapa hänelläkin pian heilumaan. Pahasti tarttunut 40 senttinen harjus tekee seuraa säkissä olevalle. Lipan vaihto ei ole oikin onnistunut, harjuksien koko pienenee. Alkuperäisen lipan palauttaminen nostaa kalojen koon taas yli 40 sentin. Illan lopputulemana minulla on vähän toista kymmentä harjusta koukutettuna ja Wishkyllä 6. Taimenet ja raudut loistavat vielä näin ensi-illassa poissaolollaan.

 

Harjus rantavedessä

 

Harjus rantavedessä


Kumpareen päällä on kovin tuulista, mutta hyvä nuotiopaikka löytyy etelärinteessä olevalta tasanteelta tuulen suojasta. Savustuksessa ongelmaksi muodostuu ohutpeltinen laatikko, joka vääntyilee ja kansi fuskaa pahasti. Savustuksen jälkeen laatikosta löytyvät kalat ovat sangen tummapaahtoisia, eikä niissä ole oikein savun makua. Ihan syötäviä ne kuitenkin ovat. Lisukkeeksi vielä paistetut makkarat ja jälkiruuaksi konjakit ja sauhut. Erämaan rauha ja lumo täyttää mielen. Nautiskelun lopettaa aika lyhyeen vesisade, joka ajaa meidät telttojen suojaan. Edellisen vuoden 'tuulipussin' eli lasikuitukaarisen absidittoman kupoliteltan jälkeen uusi 3 hengen tunneliteltta tuntuu aivan luksukselta, täällä ei seinät kaadu päälle.

 

Tunturikelpoinen teltta

 

Tunturikelpoinen teltta

 

17.7.


Tänään on ensimmäinen täysi kalastuspäivä ja kellurenkaat käytössä. Ennen kalastuksen aloittamista nautin kuitenkin 'perinteisen' eräaamiaisen eli paistetun munan ja pekonia. Wishky puolestaan nauttii hyvää ja ravitsevaa pikakaurapuuroa. Kellurenkaat täyttyvät ja kalastusvarusteet valmistuvat joutuin. Wishky ehtii järvelle nopeammin, kun minulla on vielä perhosteluvälineet viritettävinä. Kova halu olisi jo kalaan päästä, mutta valmistelut on tehtävä loppuun. Lopulta saan renkaan veteen ja räpylät jalkaani ja kalastus voi alkaa. Järvelle päästessäni Wishky on jo ehtinyt muutamia harjuksia koukuttamaan. Pian se taivas aukeaa minullekin. Harjuksia tulee niin paljon ettei laskea jaksa. Välillä tuntuu ettei väliin tyhjää heittoa saa vaikka mihin suuntaan renkaasta heittäisi. Ja kokokin on mukavaa yli nelikymppistä oikeastaan järjestään, mieluummin liki 45cm. En oikein pysty käsittämään, että tallaista voi ollakaan. Kellurengas on kyllä aivan kungas! On aivan toista istua renkaassa ja potkia menemään, kuin tetsata kivikkoisella ja soisella rannalla. Ja kalaa tulee niin, että ranteita pakottaa. Renkaalla pääsee kalastamaan nekin paikat, jotka rannalta jäävät vain haaveeksi. Ja koko ajan voi kalastaa. Suuntaamme hiljalleen vastarantaa kohti. Matkalla harjuksia napsuu tasaiseen tahtiin molemmille, mutta vaappu tuntuu olevan enempi taimenien mieleen.


Wishky koukuttaa 3 kooltaan 40-45cm taimenta, joista 2 päätyy renkaan kyytiin ja yksi takaisin järveen. Välillä olen uppoperhoakin uittanut, mutta kovin suurta suosiota se ei kalojen keskuudessa ole saavuttanut. Paluumatkalla päätän katkalle vielä mahdollisuuden antaa. Heitän perhon niin pitkälle kuin saan sen lentämään, annan perhon rauhassa upota samalla poispäin potkien ja lisää siimaa syöttäen. Pysähdyn ja alan siimaa hiljalleen sisään nypyttämään samalla vavankärjellä liikettä antaen. Sitten tunnen tärpin, vedän vastaiskun ja kala on kiinni. Tuntumalta kala vaikuttaa jo paremmalta ja tuotapikaa kala on jo ilmassa: rautu! Kovin paljoa en rautujen sielunelämästä tiedä, mutta tämä on kyllä melkoinen hyppykone, rautu on enemmän ilmassa kuin vedessä. Tämä kala tarjoa kyllä kalastuksen riemua ihan koko rahan edestä. Lopulta rautu rauhoittuu ja saan sen renkaan viereen ja haaviini. Pappi sanoo aamenen ja rautu saa kutsun sashimille. Ei mikään jättiläinen, pituutta on 43 senttiä ja väritykseltään aika hailakka. Mutta liha on A-luokan oranssinpunainen. Wishky vielä yhden taimenen omalta lahdelta koukuttaa ja vapauttaa. Rannassa otetaan asiaankuuluvat pönöt.

 

Ensimmäinen perhorautu

 

Perhorautu

 

Ensimmäisen kellurengassession satoa

 

Kellukkakalat

 

Rautu pilkkoutuu sashimiksi sopiviksi paloiksi, taimenista toinen graavataan ja toinen fileoituu halsteriin nuotiolla paistettavaksi. Sashimit nautitaan soija-wasabiin dipattuna. Taivaallisen hyvää! Yllättäen Wishky alkaa koiranoksennuksen syömisestä puhumaan. Heh, heh, hyvä tsoukki ajattelen. Mutta niin se vaan vetää kissakalapadan naamariinsa. Vaikka ruokaperäiset houkuttelisivat ajattelemme, että jos nyt emme takaisin kalaan lähde, niin lähtemättä jää. Kelluntarenkaat siis takaisin vesille ja kalastus jatkukoon. Minulle tulee uudet kujeet mieleen ja pistän UL virppaani oranssiin jigipäähän sidotun valkoisen leachin. Pari heittoa ehdin heittää kun vapaa taipuu luokille ja reikkä alkaa huutaa. Minulle tulee kiire jarrua kiristämään kun kelan siimakapasiteetti on hyvin vaatimaton. Jarrun kun saan kiinni niin sitten viedään rengasta. Onhan tämä hyvä ja hauska tapa väsyttää kalaa, siinähän se kala rengasta vetäessään väsyy ja siima kyllä kestää vatämisen. Lopulta kala väsyy ja pääsen upean 50 senttisen taimenen syliini vetämään. Hetken ihasteltuani vapautan kalan, kun ruokakalat meillä on jo rannassa odottamassa. Wishkyllä on tänään erityinen koukkusormessa-teemapäivä. Ei ole kuulemma koskaan aiemmin saanut koukkua sormeensa, mutta tänään on koukku sormessa 2 kertaa melkein peräjälkeen. Parempien työkalujen puutteessa Wishky kaivelee ne koukut puukolla sormestaan.

 

Herra koukkusormi

Herra Koukkusormi

 

Järven eteläpäässä alkaa harjuksien syönti jo hieman hiipua. Paluumatkalla mukavankokoinen harjus tarjoaa hyvät ilmaiset kyydit kohti kotirantaa. Tyytyväisenä päivään suuntaan 'suoraan' kotirantaan, Wiskyn vielä vastarannan kautta kiertäessä. Järvi palkitsee Wishkyn vielä 53 ja 50 senttisillä taimenilla, ja kuulemma joku mörkökin oli vielä karannut. Kumma tapa noilla möröillä, kun tuppaavat lähes poikkeuksetta karkaamaan.

 

Kaunokainen sylissä

Sylitaimen

 

Illallisella ei sitten kalasta olekaan puutetta. Wishky on vielä toisen taimenista kolkannut kun oli vaapun kiduksiinsa liian pahasti nielaissut. Juuri ja juuri mahtuu 2 taimenta halsteriin, onneksi ostin uuden isomman halsterin. Vatsat täysinä vetäydymme telttoihimme nukkumaan pienet sauhut vielä nuotiolla nautittuamme.

18.7.


Eivät ole vuodet veljeksiä, eivätkä näköjään päivätkään. Aamulla muutamaan kertaan heräilen kuuntelemaan tuulta ja satunnaisia sateita. Kuulemani ei houkuttele heräämään joten vaivun takaisin uneen mukassa lämpimässä makuupussissani. Yhdeksältä saan pienen arpomisen jälkeen itsestäni sen verran irti, että saan vaatteet päälleni ja pääsen ulos teltasta. Tuulee niin maan vietävästi, taivas on pilvessä ja pilvet niin matalalla, että tunturien huiput ovat peitossa. Vähitellen pilvet laskeutuvat alemmas ja järven toinen rantakin häviää näkyvistä. Palaan teltan absidiin nauttimaan aamiaiseksi paitetun munan ja pekonia. Mukavasti alkaa ramasemaan aamiaisen jälkeen ja kalaankaan ei näissä oloissa ole kiirettä, joten heittäydyn telttaan seljälleni makuupussin alle ja herään uudestaan yhdeltä. Eihän ne olosuhteet ole tällä välillä juurikaan muuttuneet. Tunnen vetoa jäädä telttaan kirjaa lukemaan, mutta kalaanhan tänne on tultu. Kellurenkailla ei viitsi järvelle lähteä ja toisille järville lähteminen näissä olosuhteissa tähän aikaan olisi aika turhaa, joten päätämme lähteä kävellen vastarannalle heittelemään.


Kalastus on tänään aivan hanurista. Jos tälle järvelle olisi näissä olosuhteissa ja tällä syönnillä edellisenä vuonna eksynyt, niin eipä olisi uudestaan tarvinnut tulla. Harjuksia tulee aivan yksittäisiä kappaleita harvakseltaan ja kokokaan ei ole kehuttavaa. Ei tätä voi eiliseksi kalaparatiisiksi enää tunnistaa.


Wishkyllä on tänään uusi teemapäivä: siimasoppa. Vähän väliä näen Whiskyn pysähtyneen selvittelemään siimojaan. Päädymme lopulta järven ympäri kiertämään. Järven eteläpäässä harjus syö vähän paremmin ja muutamia mukavia pulleita harjuksia onnistumme koukuttamaan. Emme niistä yhtään kuitenkaan kolkkaa, itseluottamus on kohdallaan: saammehan me toki ruokakalan lähempääkin.


Etelästä alkaa kuulua lähestyvän lentokoneen ääni ja punainen Ruotsin tunnuksissa oleva vesitaso tulee tunturin takaa näkyviin. Kone alkaa järveä kiertämään kuin hauki katiskaa.


Lopulta se laskeutuu järvelle ja liukuu leiriämme vastapäätä olevalle rannalle. Tätä se nyt vielä puuttui, ruotsalaisia pesiytyy vastarannalle Meidän Järvelle! Tapahtuneesta järkyttyneenä en pysty enää kalastamaan vaan palaan suoraan leiriimme (faktisesti tämä ei täysin, tai siis ollenkaan, pidä paikkaansa, heittelen vielä leirin lähellä kun soppakala olisi ollut tarkoitus saada. Tuo suoraan leiriin palaaminen kuulostaa kuitenkin paremmalta). Soppakala jää tänään sitten ottamatta, mutta graavitaimen ruisleivällä olut kyytipoikanaan ei maistu ollenkaan huonolta illallisena. Illanistujaiset nuotiolla keskeyttää tänäänkin tihkusade, joka yltyy jatkuvaksi tuulen piiskaamaksi sateeksi. Teltassa makuupussissa on kuitenkin mukavan lämmintä ja kuivaa kölliä.

 

Wishkykin oli kalustoaan uusinut

 

Wishkyn uusi teltta



19.7.


Kuudelta herään siihen, että tuuli yrittää repiä telttaa mukaansa. Ei vaikuta lupaavalta kalastuksen kannalta ajattelen ja nukahdan uudelleen. Edelleen sataa ja tuulee, joten käännän kylkeä ja jatkan unia. Yhdeltätoistakin vielä tuulee ja sataa, mutta onnistun tahtoni äärimmilleen ponnistaen ulostautumaan makuupussin suloisesta syleilystä. Paistan munan ja viimeiset pekonit, ja nautin ne ruisleivän kanssa. Sää ei osoita paranemisen merkkejä ja ajattelen päivän menevän teltassa. Onneksi on mukana kirjoja ja sudokuja. Neljältä sade vihdoin loppuu ja päätämme lähteä lähirannasta harjus soppakalaksi hakemaan, kun jäi eilen sopat syömättä. Ei ole helppoa tänäänkään. Tuuliselta rannalta tulee vain pari pientä harjusta. Kumpareemme suojaamalla tyynemmällä lahdella tilanne paranee. Ensimmäinen ruokakalan kokoinen harjus onnistuu uimaan rantakiven alle, hinkkaa siiman poikki ja poistuu vaappu huulessaan. Itse pudotan seuraavan, kun nostan sitä siimasta suoraan ylös. Jääköhän tänäänkin keitot syömättä. Onneksi lahdella on kuitenkin kohtuullisesti harjusta ja Whisky koukuttaa seuraavan harjuksen, joka näyttää juuri ja juuri riittävän kokoiselta keittoon.


Kaiken varalta päätämme kalan soppakalaksi ottaa kaiken varalta. Sillä välin kun Wishky suomustaa ja suolestaa kalan koukutan ja vapautan samoilta seisomilta 2 isompaa harjusta. No, parempi harjus sopassa...



Kyllä harjussoppakin maistuu

Harjussoppaa


Leirissä tulee kiire käsitellä kala loppuun, kun päälle tunkee taas sellaista pilveä, että kohta tulee taas vettä. Juuri ennen sateen alkamista pääsemme Whiskyn teltan suojiin keiton keittämään. Illan menetetyksi katsottuamme alamme kortin peluuseen syönnin jälkeen. Muutaman kierronksen pelattuamme huomaamme yllätykseksemme sateenropinen lakanneen, eikä tuulikaan enää teltan kankaita paukuta. Ulkoistauduttuamme toteamme tuulen tyyntyneen täysin ja taivaan kirkastuneen. Nyt tulee äijiin liikettä ja alta aikayksikön olemme kellurenkailla menossa järvelle. Hyvin tuntuisi syövän taas, ensimmäiset harjukset on koukutettu muutamalla heitolla. Whisky vielä pienen taimen ehtii koukuttaa ennenkuin eroamme. Whisky jää keskelle kellumaan ja itse suuntaan vastarannalle. Tarjoan ensin pinturia, mutta kun kiinnostuneita ei tunnu löytyvän vaihdan vaappuun. Ambulanssilla muutaman mukavan kokoisen harjuksen koukutan, mutta toivotuista taimenista ei ole tietoakaan.


Vaikka vaappu isohkolle tänne tuntuukin päätän antaa Jamon viime vuonna lahjoittamalle 5,5 senttiselle vaapulle mahdollisuuden. Hyvin kelpaa harjuksille tämäkin vaappu, mutta muutaman hyvänkokoisen jälkeen luovutan ja suuntaan takaisin omaa rantaa kohti, kun Whishkykin näyttää jo rantautuneen. Paluumatkalla heittelen vielä vaappua. Kerran vaapun vieressä käy molaus kun hyvänkokoinen kala käy vetäisemässä hutin vaapusta. Pari heittoa myöhemmin vavassa tärähtää siihen malliin, että nyt taitaa lopulta olla punalihaista siiman toisessa päässä. Vajaa 50 senttinen taimenhan sieltä esiin tulee ja lyhyen kamppailun jälkeen vedän kalan syliin ja vapautan sen. Ei se sitten aivan kalastuksellisesti munilleen mennytkään tämä päivä vaikka pitkään heikolle näyttikin. Nopeasti ne osaa olosuhteet tunturissa muuttua.


Iltanuotiolla istuskelemme nauttien hienosta illasta, tai yöhän nyt jo paremminkin on, suunnitellen seuraavaa päivää. Telttoihin poistuttaessa taivaanrannalla näkyy jo uusia uhkaavia pilviä. Ennen nukahtamista alkaa jo ropisemaan. Saa nähdä millainen päivä huomisesta on tulossa.

 

Iltamaisemaa

 

Iltamaisemaa

 

20.7.


Aamulla herään siihen, että alkaa tuntua turhan lämpimälle. Aurinko paistaa ja on lähes tyyntä, loistava sää kalastaa! Pekonit on jo loppu ei niillä säilyvyys ole turhan pitkä, eli aamiaiseksi mysliä ja mehukeittoa. Sitten rensselit niskaan ja kohti ylempää järveä. Edellisen vuoden tietojen mukaan sieltä pitäisi löytyä isoa taimenta. Viime vuotiset kokemukset eivät asiaa vahvistaneet, mutta silloin oli huono keli joten pitää vielä antaa mahdollisuus kun on parempi keli. Kartasta olemme katsoneet reitin valmiksi: eikun seuraa korkeuskäyrää. Juu, pääsee! Kunhan vaan seuraa oikeaa korkeuskäyrää. Meidän korkeuskäyrät menee vähän turhan ylös, allekirjoittaneella vielä enempi. On ne vaan komeita nämä tunturimaisemat!


Näkyyhän se järvi jo täältä ylhäältä ja saan Whiskynkin pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Järvelle pääsemme hienosti alamäkeen kohtuullisen helppoa maastoa.

 

Järkäle

 

Kukahan sen tuonkin järkäleen noin laittoi?


Järvi ei kuitenkaan tuota mitään yllätystä edelliseen vuoteen. Muutamia pieniä harjusia koukutamme ja järveen laskevalle purolle tullessamme päätemmä nousta puron vartta ylös. Kartasta olemme katsoneet, että puron yläpuolella on pieniä järviä/lampia joista rautuakin voisi löytyä. Järvi/lampi on paikoin kohtuullisen syvä. Pinturia aluksi tarjoan ja muutamia tosi pieniä harjuksia koukutankin, mutta rautua ei pinturiin nouse. Virpalla yritän syvemmältä jigipäisellä leachilla ronkkia ja kirkkaassa vedessä näenkin jonkun isomman kalan jigin vierestä uivan. Ei vaan pirulainen ottanut leachiin ja häipyy järven syvyyksiin. Yritän vielä aluetta pommittaa, mutta mitään havaintoa ei kaloista enää tule. Kellon viisaritkin on jo kiertänyt selaisiin kohtiin, että jotain ruokaakin voisi 'nauttia'. 'Maittavat koiranoksennukset' syötyämme jatkamme ylemmäs lammen ylempään osaan. Tämä ylempi osa näyttää tosi matalalle ja Wishkyn kanssa eriydymme tässä kohtaa. Minua matala lampi ei kiinnosta ja lähden seuraamaan pientä puroa lammelle josta se laskee. Lampi on 'yllättäen' matala, mutta matkalla näen pienessä alle puolimetrisessä purossa parikymmensenttisen raudun. Todistettavasti on noita rautuja näillä pienemmilläkin lammilla vaikkei siiman päässä ole näkynytkään. Palaan takaisin isommalle ja syvemmälle lammelle. Rantavedessä näen harjuksen uivan muutamien metrien päässä. Äkkiä perhovapa käteen ja pinturia tyrkylle. Ensimmäinen heitto menee hutiksi, mutta toisen jälkeen pinturi katoaa harjuksen suuhun. Vaikkei harjus suuri olekaan tuntee pieni ihminen onnistumisen iloa onnistuneesta suorituksesta.


Palaamme isommalle järvelle ja eikä tilanne ole siellä muuttunut mihinkään. Sääkin on jo muuttunut huonommaksi ja vettä tulee välillä niskaan. Tämä ei vaan ole meidänjärvi!
Leirille palatessamme suunnittelemme vielä omalle järvelle kellukoilla lähtemistä, mutta iso paha musta pilvi tulee päälle ja laskee vetensä päällemme joten...

21.7.


Aamulla herään hyvin nukkuneena autuaan tietämättömänä tulevasta. Mysliä ja hedelmäkeittoa etsiessäni tajuan, että onhan minulla vielä savupekonikabanossiakin! Aamiaiseksi on siis paistettu muna ja savupekonikabanossi. Voittaa tämä nyt pussipuuron, ei paljoa mutta kuitenkin...


Sää vaikuttaa taas oikein hyvälle kelluttelua ajatellen ja tänään maistuisi taas punalihainen. Suuntaamme järven pohjoisosaan missä emme vielä aiemmin ole käyneet. Wishky jatkaa vaapun paiskomista ja minä viritän perhovapaan kalanpoikasta imitoivan uppoperhon ja sivutapsiin jotain pientä punamustaa. Näillä pirun nakkisormilla ja tällä näöllä on vaan pirun vaikeaa sitoa solmuja 0,14 siimaan... Sivutapsin perho ei tunnu kiinnostavan ketään ja vaihdan tilalle red tagin, pienoisen taistelun olemattoman siiman kanssa jälkeen. Vähän tämän jälkeen tärähtää hyvänkokoinen harjus kiinni pääperhoon. Vedän harjuksen syliini ja vapautan sen. Perhoa tutkiessani huomaan sivutapsin katkenneen ja kun katson harjuksen perään näen vielä sen pyrstössä hyvin kiinni olevan red tagin. Se siitä sivutapsista sitten. Jatkan kalanpoikasimitaation kanssa, mutta tuloksena on 'vain' hyvän kokoisia harjuksia.

 

Äimä

 

Vapautettu harjus äimänä


Wishky yhden taimenenkin koukuttaa, mutta se erä päättyy taimenelle. Osoittautuu että järven pohjoispää on kauttaaltaan matalaa ja tämän todettuamme suuntaame kohti etelää. Joitain harjuksia koukutamme, mutta ei tämä ole ollenkaan se Järvi joka tämä oli ollut 4 päivää aiemmin. Käymme välillä lounastamassa, kun leiripaikkakin osuu sopivasti kohdalle. Koiranoksennuksia tarvitaan tänäänkin ja niiden vahvistamina suuntaamme takaisin järvelle.


Järvelle lähtiessä Wishky höpisee, että jos nyt vaikka jonkun harjuksen vaikka paistaisi... Voe helevettiläenen! Punalihaista on saatava!


Wishky jatkaa vaapulla ja itse uppoperholla on strategianani on jatkaa järven eteläpäähän perhoillen ja takaisin vaapulla. Harjuksia tulee molemmille toisinaan, mutta etelämmäs tultaessa perhossa tuntuu parempi nykäys. Siimaa on ulkona vielä aika paljon joten ei vielä osaa kalan koosta sanoa, harjukselle ei tunnu kuitenkaan. Syvältä kala tulee ja kun kun lopulta näköhavainnon saan niin rautuhan se siellä, YES! Tänään syödään taas punalihaista! Keli muuttuu aivan tyyneksi. Whisky yhden taimenen kotiuttaa rakan reunasta ja itse siirryn samoille paikoille. Pian Whisky haavii toisen taimenen aivan vierestäni. Strategiani mukaan jatkan vaapun heittämistä ja juuri kun Wishky on saanut taimenensa vapautettua iskee minun vaappuuni kala kiinni. UL-vapani on aivan kaksinkerroin ja kala puskee vain syvälle. Ei ole harjus, ei! Wishkylle huikkaan, että tämä nyt on vaan pakko ottaa, kai jotain käyttöä keksitään. Jarru on jo nyt sen verran tiukalla, ettei taimen siitä löysiä saa joten aikansa kellua perässään vetänyt taimen kääntyy ja ui kellun alle. Lopulta näen kuka siimanpäässä on ollut ja totean komean taimenen kanssa vääntäneeni! Vähän vielä joutuu vääntämään ja saan taimenen kellun viereen. Hitto! Eihän tämä meinaa edes haaviin mahtua! Lopulta haavi heilahtaa ja taimen on siinä ja samalla koukut irti!

 

Taimenta kellukalla

 

Taimenta kellukalla

 

Wishky näyttää minulle ottivaappuaan ja kertoo ettei muista mistä on sen hankkinut. Ei voi ola totta! Wishkyn siiman päässä roikkuu aivan tasan sama vaappu mikä minulla on oman siiman päässä. Jamon tekemillä viime vuonna Jamolta lahjaksi saaneilla JaKy-vaapuilla olemme molemmat kalastaneet ja hienot taimenet saaneet! Paluumatkalla jotain hyviä harjuksia osuu kohdalle ja parhaat vetoapuakin tarjoa leiriä kohti. Lähellä kotirantaa wishkyllä koukku menee kelluun ja riski ponttoonin p uhkeamisesta on ilmeinen. Ponttooni ei kuitenkaan ole puhjennut ja ehdin vielä yhden vajaan 50 senttisen taimenen kotirannasta koukuttamaan ja vapauttamaan. Rannassa kalojen mitat ovat: rautu 42, taimenet: 47, 50 ja 54

 

Komiat kalat

 

Komiat kalat

 

Lihan laatu kohdallaan

 

Lihan laatu kohdallaan

 

Ruokakalaa meillä on ennemmän kuin tarpeeksi ja taimenia on jo vapautettukin! Tänään isoimman taimenen fileet päätyvät graaviksi ja pienempien halsteriin paistettaviksi. Rautu nautitaan, yllättäen, sashimina Wishkyn Japoniasta tuoman saken kera. Vaikka raudussa ulkoinen väri on hailakka, ei lihassa ole mitään moitittaavaa. Aivan taydellisen punaoranssiliha ja sashimina soija-wasabi -dipin kanssa aivan taivaallista.

 

Sashimi

 

Sashimia

 

Vielä pienet konjakit päälle! Mutta ei tässä vielä kaikki. Tämän jälkeen siirrymme nuotiolle. Pienen houkuttelun jälkeen saamme sopivat hiillokset nuotiolle ja äärimmäisen tiukkaan ahdetuttut taimenet halsterissa tulille. Halsteriakin on jo tälle vuodelle isonnettu, mutta vieläkin tilanahtaudenpuutosta on havaittavissa!

 

Halsteri

 

Tungosta halsterissa

 

Hyvin kalat uppoaa yleisöön ja pienien sauhujen jälkeen kaksi erittäin tyytyväistä kalamiestä köllähtää telttoihinsa nukkumaan.

22.7.



Herään siihen, että makuupussissa alkaa tulla kuuma. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Wishkyn heräämistä odotellessa syön aamiaisen. Tarkkaavainen lukija arvasikin, että muna ja savupekonikabanossi oli ruokalistalla.


Kaffet vielä päälle aamuauringosta nauttien. Toista kuksallista nauttiessa Wishkykin herää.

 

Päivän ohjelmassa on patikkaretki tunturin toisella puolella olevalle järvelle. Tunturia ylittäessä auringonpaiste ei välttämättä ole hirveen hyvä juttu. Onneksi sentään tuulenvire pientä helpotusta antaa.

 

Tunturin toisella puolella avautuu upeat maisemat. Norjan vuoret näkyvät upeina tällepuolen tunturia. Kyllä noita kelpaisi leiristäkin katsella, mutta kaikkeahan ei voi saada. Wishky on taas nopeampi rantaan mennessä ja aloittaa ensin kalastuksen. Heti ensimmäisellä heitolla harjus seuraa lippaa, muttei ota. Toisella heitolla sensijaan on jo harjus kiinni. Tämähän taitaakin olla kalaisa järvi. Minäkin pääsen lopulta kalastuksen aloittamaan. Harjus on kuitenkin aika huonolla otilla kun seurailevat ja hämpsivät lippaa eivätkä kunnolla ota kiinni. Ei taida aamupäivä parasta harjuksen kalastusaikaa olla. Useampana päivänä olemme samansuuntaisen havainnon tehneet.


Kierrämme järven toiselle puolelle. Kalastuksellisesti tämä laita onkin heikompi. Soinen ja loiva ranta ei kummoisia kalastusmahdollisuuksia tarjoa. Matka jatkuu ripeästi, kun ranta ei houkuttele heittelemään. Siellätäällä näkyy lakan sumppuja, aivan ei vielä ole marjat kypsyneet. Pinturia välillä tarjoilen, mutta ei siihenkään kiinnostusta tunnu löytyvän. Päästyämme takaisin järven tunturin puoleiselle rannalle alkaa kalakin syömään. Wishky saa kapelta lahdelta mukavankokoisen harjuksen ja jää lahdelle heittelemään. Minä lähden viereistä niemeä kiertämään, vähän punalihaisen toivossa. Alkumatkassa olimme bonganneet taimenen ruodon maassa eli niitäkin luulisi järvestä löytyvän. Niemeltä ei kalaa kovin kummoisesti kuitenkaan tule. 45 senttinen harjus on parasta mitä sillä on tarjota. Sillävälin Wishky on vetänyt lahdelta harjuksia ihan suokuokalla. Ilmako se siellä viihtyikin niin hyvin. Arviolta kolmisenkymmentä harjusta oli sieltä koukuttanut ja kokokin oli ollut enimmäkseen 40+.

 

Jatkamme rantaa heitellen ja vähän jokaisesta paikasta koukutamme harjuksia. Hyvä harjuskanta tuntuu olevan tässä järvessä ja kokokin enimmäkseen mukavasti neljänkympin paremmalla puolella. Mietiskelemme, että mistähän se johtuu että tuota yli neljäkymppistä on niinkin paljon, mutta viisikymppistä ei saa kirveelläkään.

 

Heittelyn jatkuessa minulta putoaa yksi harjus. Eipä siinä mitään, mutta kun siiman päässä roikkuu avoin lukko, niin... En sitten yhdestä kerrasta vielä oppinut. Tällä kertaa otan opikseni ja lukko päätyy järveen ja siiman päähän uusi parempi(?) lukko. Kohtapian järvi onkin sitten ympäri kierretty. Punalihaiset jäi haaveeksi tältä järveltä, mutta olihan hyvä harjusjärvi. Kannatti tunturin yli tulla käymään.

 

Leirissä meitä odottaa ikävä yllätys. Joku eläin on käynyt 'jääkaapillamme' ja repinyt eväspussejamme. Hyvin on maistunut graavi taimen, Oivariini ja juustoviipaleet. Kuopan päällä olevan kiven sivuun on jäänyt rako mistä on päässyt päälimmäisiä eväitä repimään. Kihut ovat ensin pääepäiltyjä, mutta lähistöllä liikuskelevat korpit taitavat kuitenkin olla todennäköisempiä syyllisiä. Röyhkeyden huipentumana eväsrosvo on käynyt vielä Wishkyn kellurenkaassa nokkimassa viehealustoja ja paskonut istuimelle.

 

Ansaitun kylmän oluen jälkeen restauroin maakuoppaamme Wishkyn laittaessa renkaansa taas iskuun. Kalaa ei olekaan enää ruokalistalla, joten tilanne täytyy korjata eli renkaat taas vesille. Ei ole harjuskaan oikein syönnillään. Luottopaikkamme rakan reunassakaan ei tuota toivottua tulosta. Pyörähdän vastarannalle ja alan potkia takaisinpäin. Tuuli on yltynyt ja potkia saa ihan tosissaan ja siltikään rengas ei tunnu etenevän ollenkaan. Tästä tulee vielä piitkä ja raskas paluumatka. Onneksi tuuli hieman laantuu ja eteneminen helpottuu. Rakan reunaan jäänyt Wishky tavoittaa minua kun on alkanut heittelemisen sijasta uistelemaan. Wishkyn renkaan takaa näen mukannäköiset pärskeet ja kohta mies haaviaan tavoittelee. Haavi heilahtaa kuitenkin tyhjänä. Silmämääräisesti taimen oli ollut lähempänä kuusikymppistä. Haaviessa oli kuitenkin käynyt klassiset, taimen oli alkanut rimpuilemaan ja koukut oli tarttunut havakseen arvattavin seurauksin.

 

Jatkamme kohti leiriä ja koukutan hyvän harjuksen. Mietiskellessäni ottaisinko kalan ruokakalaksi siima yllättäen katkeaa. Siinä meni sitten se Jamon tekemä ottikone. Hieman kyllä sylettää moinen. Mitään kunnollista selitystä en siiman katkeamiselle keksi. Päivällä olin kuitenkin kuitusiimasta rispaantunutta siimaa poistanutkin. Eipä siinä muu auta kuin sitoa uutta lukkoa siiman päähän ja uutta matoa koukkuun.

 

Wishky heittelee vieressäni rannanpuolelle. Vinkkaan harjuksen koukuttaneeni järven puolelta. Wishky ottaa vinkistä vaarin ja saa heti 51 senttisen taimenen. On se ihmeäijä! Punalihainen on sittenkin illan ruokalistalla.

 

Rannassa Wishky käsittelee kalan ja minä virittelen nuotion. Taimen paistetaan halsterissa ja lisukkeeksi on perunamuusia ja hollandaise kastike. Maukas ruoka onkin hyvä huuhtoa alas valkoviinillä. Ja jälkiruoaksi pienet sauhut, tietenkin.

 

Taimen halsterissa
Halsteritaimen

23.7.


Sataa! Tätä ne illalla taivaanrannassa näkyneet pilvet tiesi. Makuupussissa on kuivaa lämmintä ja mukavaa. Lukemista ja sudokuja riittää tälle päivälle ainakin.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt