Kirjautuminen

Airon Neiden 2010 - lohta soutamassa Pohjoiskalotilla

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

 

Airon NeidenNeidenelvan kutsu kävi kymmenennen kerran ja matka kohti Pohjois-Norjaa pääsi alkamaan. Vuoden tärkeintä reissua ennen mielessä siinsivät kolme asiaa: lohi, lohi ja lohi. Vaan kuinkas äijäin kävikään? Tarina epäonnistumisista ja onnistumisista, mutta ennen kaikkea lohestuksesta.

 

.

Lähtö

 

Sunnuntaina 30.5. herran vuonna 2010 se sitten tapahtui: jo kohtuullisen täyteen pakattu Octavia kaarsi Espoon suunnalta rappuni eteen, ja kiireellä mutta hartaudella useampaan isoon kassiin viikon mittaan pakatut tavarat ahdettiin muiden nyssyköiden seuraksi autoon. Mukana jälleen reissussa sama kööri kuin kahtena viimeisimpänä vuonna, eli meikäläisen lisäksi sukulaismiehet Pekka ja Jaska. Pitkääkin pidemmältä tuntunut yötyöviikko oli vihdoin takanapäin ja odotettu reissu pääsi alkamaan! 

 

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Keravalla, josta haimme Näätämön Ystävät ry:n puheenjohtajalta yhdistyksemme Neiden Fjellstuelle jäsentensä käyttöön hankkiman vakuumikoneen, lisäksi viikon suurin kala-kilpailua mainostavia julisteita. Mukaan tuli myös Näätämön ystävien hankkima 80-vuotispäivälahja Fjellstue-isännällemme Kårelle.

 

Matkalla Seuraavana etappina kävimme Nils Masterin tehtaalla Kalkkisissa, josta haimme Kankaan Kalevilta viime hetken täydennyksiä vaappuvarastoon. Mukaan tuli sekä erikoistilauksena tehtyjä värejä että joitain listavärejä. Hyvältä näytti reissun vaappuvalikoima jälleen, ainakin meikäläisen silmään! Lopulliset tuomarit tosin uivat tätä kirjoittaessa vielä vedessä.. Yöksi saavumme kohtapuolin Kajaaniin, jossa odottaa lämmin sauna ja kesämökkimajoitus kauniissa järvenrantamaisemassa. Luulisi maittavan pitkän ajomatkan jälkeen! Huomenna maanantaina matkan olisi aamusella tarkoitus jatkua Kajaanista kohti lopullista määränpäätä, Neidenelvaa.

 


SaapumahömpsyPerillä

 

Vesisade on jatkunut jo Suomen aikaa n. kello 17 tapahtuneesta perillesaapumisesta lähtien, ja nyt se on muuttunut jatkuvammaksi ja kastelevammaksi jo entisestään. Tavaroiden purkamisen, lupien oston, vaappujen virittelyn, saapumiskaljojen ja asiaankuuluvan turinan jälkeen söimme tuhdin annoksen peurapataa ja otimme muutaman tunnin ruokaperräiset, joista heräsimme vain huomataksemme kelin muuttuneen huonompaan suuntaan. Kävimme myös patsastelemassa soutualueen rannalla, poltteet olivat kovat mutta muutaman tunnin verran joutuisi vielä odottamaan.

 

Kello alkaa lähetä paikallista aikaa keskiyötä ja kauden aloitusta, joten mökin pitäisi olla täynnä kalakiimaisia äijiä, mutta taitaa aloitus keliolosuhteista johtuen viivästyä hetken. Tai jos sitä nyt kuitenkin..

 

 

Ensimmäinen lupa

 

 

 

Korpinivan niska ennen kalastajiaAvauslupa alkoi siis sateisissa mutta innokkaissa tunnelmissa, ainakin meikäläisen ja Jaskan osalta, sillä syöksyimme joelle kastumaan reilut puoli tuntia lähtölaukauksien jälkeen. Tämä osoittautuikin erittäin fiksuksi vedoksi, sillä ensimmäistä laskuaan suorittavan etujoukon viimeisetkin jäsenet olivat jo ehtineet joelle kalahommiin, ja ensimmäisen lohen väsytyksenkin näimme jo kohti lähtöpaikkaa mennessämme. Emmepä tienneet että tämä jäisi ainoaksi soutukalaksi koko aloitusluvalla.. Kuten mainittua, olivat ensimmäistä laskua suorittavat jo lähteneet joelle, jolloin pääsimme aloittamaan soutu-urakkamme suoraan lähtöpaikalta ilman minkäänlaisia odotteluita. Tätä voisi jo kutsua hyväksi ajoitukseksi, ottaen huomioon veneiden määrän joella.

 

Itse hyppäsin puikkoihin ensimmäistä laskua varten, ja homma pääsi alkamaan. Iijärveltä alkunsa saavan Näätämöjoen kuohut vyöryivät Kolttakönkäältä perhoalueen läpi soutualueen yläpäähän, ja sinne kuohujen sekaan alkoivat vaaput pikkuhiljaa loitota, veto vedolta. Sinne ne katosivat, lopullisten tuomarien arvosteltaviksi. Hetki jota olimme odottaneet oli käsillä, seuraava odotuksen aihe olikin vavan niiauksen odottelu, sen autuaaksi tekevän tärpin. Räikän pärinän, sydämentykytysten ja adrenaliinin täyttämien ensihetkien odottelu, sen että pääsee huutamaan "KALA!", "NYT ON!", "SIINÄ!", tai mitä ikinä kukakin huutaa silloin kun tosi on kyseessä.

 

Kosken kuohuja airollaReissun ensimmäinen lasku alkoi lähestyä loppuaan ja Korpinivan niskaa, kunnes leppoisissa mutta odottavissa tunnelmissa olevat kalamiehet saivat kokea sen, miksi kaikissa lohenkalastuksen oppaissakin mainittu siimatilavuus on soutukelan tärkeimpiä ominaisuuksia. "NYTTONISO!"-huudon siivittämänä kymppijalkainen Ugly Stik taipui, ja räikkä alkoi sen odotetun pärinänsä. Sopivat vastavedot, ylimääräinen vapa pois, ja räikkä edelleen pärisee. Mitä ihmettä, kala käy pinnassa ainakin 150 metrin päässä alavirran puolella! Ja seiskatonnisen döörin räikkä jatkoi kovaäänistä huutoaan. Ja jatkoi. Ja jatkoi.. Ei jumantsuikka, nyt se on se tosi kyseessä!

 

Korpinivan laskettelimme kaikessa rauhassa kalan perässä alas, siimaa edelleen ulkona ja reilusti. Onneksi tiellämme ei kalamiehiä paljoa näkynyt, kunnes veto alkoi lähteä ihmeellisestä suunnasta kalan ollessa aivan eri puolella jokea. Häh?! Rannaltaheittäjän lusikka killui siimassa, ja kala jatkoi pyristelyään alavirran puolella. Heittomiehen "aika pitkät siimat teillä"-kommentti ei jaksanut naurattaa, tajusikohan edes mitä siinä oikein tapahtui? No oli miten oli, kävimme hakemassa lusikan omasta siimastamme killumasta ja jatkoimme väsytystä, kala oli edelleen kiinni vaikka varmasti sai joitain löysiä episodin seurauksena.

 

Pikkuhiljaa alkoi sitten juromisvaihe. Kala pysyi pohjassa, ja vaikka siimaa ei ollut enää montaa kymmentä metriä ulkona, ei kala osoittanut väsymisen merkkejä. Päädyimme kalan kanssa useamman sataa metriä alaspäin, kunnes Paskasaaren savimontun kohdalla saimme ensimmäisen kunnollisen näkökontaktin. "Ei mikään niin jätti, kympin ja viidentoista väliin.. Mitä ihmettä? Vaappu on selkäevässä kiinni!"

 

Sinne murenivat haaveet enkkakalasta, tai edes ensimmäisestä kalasta. Täytyyhän sääntöjen mukaan kylkikalat vapauttaa.. Paskasaaren hietikolle päätimme siis ottaa kalan ylös, jolloin meikäläinen tarttui vapaan ja Jaska kahlasi vaapun irti kalasta. Nopea pönö, ei mitään punnituksia, ja kala takaisin vapauteen lyhyen elvytyksen jälkeen. Hyvinhän tuo palasi elementtiinsä, hyvän matkan toivotukset ja hermosavuke päälle. Olipa episodi! Jälkeenpäin pohdittuna on mielestäni melko todennäköistä että kala on tavoitellut vaappua, joten eiköhän tuon kohdekalatapahtumaksi voine laskea? Painoa silmäpuntarin perusteella kaverilla noin 12-13 kg, oheinen kuva ei oikein onnistunut kalan kokoa ikuistamaan ja elävän kalan kanssa puljatessa kuvat pääsevät muutenkin hieman tärähtämään.

 

Lapakala

 

Lapalohi

 

Ei muuta kuin jatkamaan, ylössoudun jälkeen Jaska puikkoihin ja kuin ihmeen kaupalla pääsimme lähtemään taas jonottamatta. Kuitenkin seuraava lasku oli kylmähkö ja tapahtumaton, joten lähdimme mökille herättelemään nukkumaan jäänyttä Pekkaa ja ottamaan kuumat kupit. Jaska päättikin lähteä loppuluvaksi harjoittamaan uutta harrastustaan perhokalastusta, jolloin soutamaan kanssani lähti Pekka. Pekalle ensimmäinen lasku, ja ehkä noin sadan metrin tiputtelun jälkeen nyökkäsi "paskapääksi" nimeämäämme nilsua uittanut idän puolen vapa mukavasti. Vapa käteen, kala samantien irti. Tärpiksi jäi, peijooni! Loppulupa tyhjää.

 

Toinen-viides lupa

Aamu-usvaaHiljaista pitelee joella, äijää riittää kyllä. Ei kovin vahvalta vaikuta, eikä kelikään oikein morsiamesta mene. No silti jaksaa nuori ja vähän vanhempikin puurtaa! Tyhjänsoutua riitti melko pitkäksi aikaa, kunnes aurinko jaksoi hieman pilkahtaa pilvien välistä ja päätimme taktiikanvaihdoksesta: kaikennäköistä vaappua nähneet lohet saakoot silmilleen jotain muuta! Räsäsen 00 perään soutualueen hitaammin virtaavaan osaan, ja meikäläinen yritti muistella ja opetella pellin soudun hienouksia.

 

Eipä kauaa ehtinyt Räsänen joen puolella kerätä ruostetta kun vapa nytkähti lupaavasti: yksi hienoimmista näyistä tuntien tyhjänsoutamisen jälkeen hiveli soutumiehen silmää kun veneen laitaa vasten jumputtava vapa ja kovaa vauhtia sivulle liikkuva siima puhuivat omaa kieltään soudun onnistumisesta! Lyhyt spurtti, kala kauniisti ilmaan metrin korkeuteen ja silmäpuntari tuomitsi lohen ainakin kuuden kilon kirkkaaksi vastanousijaksi! Kauniin alastulopärskähdyksen myötä veto siimassa häipyi ja kiroilu veneessä yltyi. Irti! What rotten luck.

 

Tämän tapahtuman lisäksi saimme kokea joitakin tärppejä ja yhden epämääräisen karkuutuksen. Kala tuntui välillä taistelevan ihan hyvin ja välillä käyttäytyi melko talvikkomaisesti. Oli miten oli, muutaman minuutin väsytyksen jälkeen pääsi kala karkuun, emmekä nähneet kalaa. Talvikko tai titti, maksimissaan pieni jalka. Sapettipa karkuutus silti, olisi se nyt ollut mukava nähdä kuitenkin.

 

Viidennen luvan loppu näyttää hyviä merkkejä, kun muillekin soutajille melko hiljaisena pysynyt joki antaa pari kalaa joista toinen oli kerännyt painoa kunnioitettavat 15,5 kiloa.

 

Kuudes lupa

 

Nyökkäystä odotellessa..Ennen kuudennen luvan alkua alkoi pieni aavistus toimivasta värimaailmasta hiipiä mieliimme, jolloin kaivoin pakistani vartavasten reissua varten tilattujen KaiMa-vaapun syvännemallien seasta hieman kovempaan potkuun ja hakevampaan uintiin viritetyn papukaija-värisen vaapun. Vaappu pääsikin heti luvan ensimmäiselle laskulle peliin, kun soutajan ominaisuudessa sillä kertaa toiminut Pekka alkoi totuttuun tapaan tiputella soutualuetta alaspäin. Eipä siinä montaa kymmentä minuuttia ehtinyt lasku vanheta, kun havahduin soutajan penkiltä kuuluvaan "KALA!"-huutoon. Toinen vapa pois pyynnistä ja väsytyshommat pääsivät alkamaan!

 

Vaikka soutajankin paikalla on mukava istua ja katsella väsytyksen kulkua, niin kyllä ne pahimmat polvien tärinät meikäläiselle aina tulevat väsytyshommissa, sielun ei voida sanoa siinä lepäävän mutta jotain se ainakin tekee, siitä olen varma! Tutut sählingit, adrenaliiniryöpyt, räikän laulut, koukkauspaikan etsinnät, kaikki tulvivat takaisin mieleen kalan tempoessa siiman päässä.

 

Lopulta päätimme rantautua edellisvuosinakin ylösottopaikkana toimineelle rantapenkalle, jossa väsytys sitten jatkui hieman pidempäänkin kuin oli alunperin tarkoitus. Kalalla tuntui riittävän energiaa, eikä sitä saanut houkuteltua matalan puolelle. Lopulta kuitenkin väsyttely alkoi tuottaa tulosta ja kala saatiin rannan tuntumaan. Eipä siinä edes koukkua tarvittu kun nappasin pyrstöstä kiinni ja kannoin kalan veden pinnan paremmalle puolelle kuuntelemaan papin viimeistä aamenta. Muutama terävä napautus ohtaluuhun, moraa kitusiin, ja jokainen käytetty tunti sekä euro unohtui sen sileän tien! Plussan puolella ollaan!

 

Kala punnittiin meikäläisen vaa'alla 7,9 kilon painoiseksi (verestyksen jälkeen virallisella punnituspaikalla hieman vähemmän, joten lopulta tuomitsimme kalan painamaan 7,8 kiloa) ja eipä sitä verkossaolleena kauhean nätiksi voinut sanoa, mutta kirkas nousulohi ja reissun avauskala joka tapauksessa! Ja ottivieheenähän toimi tuo KaiMa-vaappu, josta oli erittäin hyvät fiilikset laskuun lähdettäessä. Nyt osui kaikki siis oikeaan, kala ei päässyt irti ja oli vieläpä oikeasta kohtaa kiinni, suupielet vääntyivät pakostakin kohti pilvistä pohjoisen taivasta!

 

Avauskala

 

Avauskala

 

7,8 kg

 

7,8 kg

 

KaiMaa puri!

 

KaiMaa puri!

 

 

KaatoviskitPääsihän sitä sikaria maistelemaan! Soutu jatkui, ja perhoalueelta alkoi Jaskalta kuulua uutisia: ison karkuutus 15 minuutin väsyttelyn jälkeen siltamontulla. Nyt alkoi perhohommia vasta aloitteleva Jaskakin saada tapahtumia. Olisiko sitten ollut heti seuraava lasku kalan saannin jälkeen, kun samaista KaiMaa vietiin taas! Tällä kertaa tosin vienti jäi lyhyeksi ja jätti hampaanjäljen vaapun selkäpuolelle, totuttuun tapaan kiinniolo kesti vain muutamia sekunteja. Eipä silti lipsunut ketutuksen puolelle! 

 

Saman luvan aikana vasta paikoille tullut tuttu porukka oli saanut kaksi kalaa heti ensimmäisellä luvallaan, molemmat kuuden kilon luokkaa. Suhteellisen aktiivista kalaa siis tuntui joessa olevan, varsinkin kun saimme kokea vielä parikin tärppiä saman kuudennen luvan aikana. Siltamontulta kuuluikin sitten hieman edellistä parempia uutisia: Jaskan ensimmäinen perhokala oli totta kun 4,5 kilon lohi erehtyi puremaan herran tarjoamaa perhoa.

 

Kaikin puolin onnistunut lupa takana: koko porukalla kupariset rikki, ja sen kunniaksi olikin hyvä polttaa kaatosikari, maistella kaatoviskiä ja käydä kunnolla saunassa. Löylyt ja saunaolut, ruoka ja uni maittoivat paremmin kuin hyvin!


 

Seitsemäs-yhdeksäs lupa

 

SoutualueSeitsemännestä luvasta eteenpäin alkoi taas joella hiljentyä. Joitain kaloja ja tapahtumia kuului, mutta muuten tuntui melko hiljaiselta kalantulon suhteen. Omalle venekunnallemmekin tärppejä siunaantui, Pekan kanssa soudellessa kävi joku tukistelemassa samaista papukaija-KaiMaa kuin aiemminkin, jäämättä kuitenkaan kiinni asti. Vilttiketju kavereineen saapui myös pelipaikoille, ja otimme Vilttiketjun kanssa muutaman laskun session. Toisella laskulla kanssaan sitten aivan soutualueen yläosassa olin päässyt soutuhommiin ja totesin edessäolevien peilien näyttävän erittäin hyviltä, ja niinhän se kävi että vaappujen päästessä peilien tasalle tärähti KaiMaa uittaneeseen vapaan muutaman raskaan potkun arvoisesti. Irtihän se taas pääsi.

 

Soutelu jatkui tämän jälkeen Pekan kanssa, mutta muutamia tärppejä lukuunottamatta hiljaisenpuoleista oli. Jaskaltakaan ei kuulunut perhoalueen suunnasta tapahtumia.


 

Kymmenes lupa

 

Hieman tuuleeViimeistä vietiin: Pekka päätti jäädä mökkiin pakkailemaan ja lepäämään, joten lähdimme Jaskan kanssa soutamaan. Homma alkoi lupaavasti, kun muutamasta kalasta ja tapahtumasta kuului uutisia, joten valitsimme vaaput ja lähdimme soutelemaan. Ensimmäinen lasku alkoi Jaskan soutaessa, ja kohta jo räikkä pärähti ja siima juoksi! Kuitenkin ensimmäisen syöksyn jälkeen kala paljastui "Näätämön notkeaksi" energian loppuessa kesken. Veneen vierellä totesimme viimeistään kalan talvikoksi, ja hellävaroen päästimme kalan takaisin elementtiinsä. Jatkoimme laskua niiltä kohdin johon se oli keskeytynyt, ja päästessämme Korpinivan niskan tutun ottimontun kohdille taipui Emmaa uittanut vapa kunnon kaarelle ja räikkä huusi kauniin karkeaa sävelmäänsä.. Kala!

 

Jo pirteät ensisyöksyt paljastivat siiman päässä tempojan nousukalaksi, ja muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen päätti kala hypätä korkealle ilmaan. Hitto, hieno lohiluokan kala, ellei lähes kymppi? Korkean ilmalennon jälkeen kala putosi veden pintaan kauniin pärskäyksen saattelemana ja paino vavan päästä hävisi. Ei voi ollatotta! (Seuraa äänekästä kiroilua) No, ei ollut sekään meidän kala ilmeisesti.

 

Muutama tunti tyhjää yritystä välissä pääsi kulumaan, kunnes oli sen kuuluisan viimeisen laskun aika. Edellisvuosina, ainakin joinain niistä, ensimmäinen ja viimeinen lasku ovat antaneet tapahtumia. Tänä vuonna ensimmäinen antoi hyvänkokoisen lapakalan, mitä viimeisellä laskulla kävisi? Meikäläinen asettui soutajan paikalle, päätimme laittaa siimojen päähän ainoastaan kalan antaneita vieheitä, ja soutu pääsi alkamaan. Alkuosa oli hiljainen, mutta päästessämme suvannon puolelle pääsi eräs jonkun sortin magiaa omaava Nils Master siiman päähän.

 

Sitten legendaarisen vihreän talon edustalla olevien peilien kohdalta länsipuolen reunaan tultaessa pelästyimme molemmat, sillä järeä Ugly Stik taipui kuin mikäkin hento pajunoksa, kuitenkin taipuen takaisin asentoonsa melkein heti. Olipa tärppi, peijooni! Tuo kyseinen vaappu on antanut ylös asti vain yhden kalan (Airon Neiden osa yksi ja sieltä tuo 6,2 kg kala), mutta ainakin kolme normaalia huomattavasti äkäisempää tälliä tuo vaappu on onnistunut kirvoittamaan. Ehkä se iso tulee vielä sillä ylös asti jonakin tulevana vuonna? Joka tapauksessa jonkinlaista viimeisen laskun taikaa oli aistittavissa.

 

Kamat kasassaTämän jälkeen ei kuitenkaan tapahtumia enää näkynyt tai kuulunut, joten oli pakko todeta reissu kalastuksen osalta päättyneeksi. Mieli haikeana jouduimme laittamaan soutuvehkeet kasaan ja kantamaan veneen sisällön autolle, enää viimeiset jäähyväiset soutualueelle ja mökille pakkaamaan lähtöä varten. Siitä lähes yhtä soittoa Kajaaniin, siellä saunaa, olutta ja ankaraa reissun puintia. Seuraavana päivänä takaisin Helsinkiin ja odottelemaan seuraavaa Neidenin reissua, joka muuten tapahtuu viimeistään kesäkuun alussa vuonna 2011. Mökit tottakai varattuna jo.


Lopuksi

 

Mukava reissu oli taas, vaikka lievä epäonni tuntui vaivaavan irtipäässeiden kalojen ja tärpeiksi jääneiden yrittäjien kanssa. Silti täytyy olla onnellinen saadusta kalasta ja useista kokemuksista. Taas tuntee oppineensa jotain lohensoudusta Neidenin alkukaudessa, vaikka ensi vuonna luultavasti opit ovat jälleen pitkän tauon jälkeen hakusessa. Ja yksi tärkeimmistä tavoitteista oli jälleen saavutettu: loma arjesta kauniissa maisemissa teki hyvää ruumiille ja sielulle, nyt jaksaa taas haaveilla seuraavasta reissusta vuoden verran!

 

Loppuun vielä muutama otos matkalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinko puskee läpi

 

 

Taipumista odotellessa..

 

 

Pekka soutaa

 

 

Odottelupaikka

 

 

Auringonnousu

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt