Kirjautuminen

Kerran elämässä - osa II - Sampea Kanadassa

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Kuudes päivä, Yves, Harrison River, aamupala 07.00


Hyvin ravittuna ja reput selässä saavuimme viileässä aamussa laiturille, jossa uusi oppaamme Yves otti meidät hyväntuulisena vastaan, toivottaen tervetulleeksi on the board. Venho oli hiukan erilainen kuin Pattilla oli, mutta tilaa oli tässäkin laivassa. Vinkkeli hörähti käyntiin ja kuudes kalapäivämme oli alkanut. Ensimmäinen stoppi tehtiin jo ensimutkassa. Yves selvitti, että hyvin harvoin tarjoutui mahdollisuus kalastaa tuossa kohdassa. Tästä hetkestä alkoi oppaamme arvonnousu meidän silmissä. Yves oli hyvin puhelias ja perusteellinen nuori mies. Venehän ei edes irronnut laiturista ennen kuin olimme näyttäneet kalastuslupamme, ei sillä, ettei niitä olisi hankittu, vaan, että ne olivat varmasti mukana. Ennen kuin ankkuri tipahti pohjaan, heppu ajeli hetken pari ankkuri puolivedessä, kasvot kiinni kaiussa, etsien jotain? Kun se joku löytyi, lähti ankkuriketju kolisemaan keulasta. Varsin vaivaton tapa ankkuroida verrattuna Pattin manuaaliseen versioon, nuo ankkurit kun eivät ole kovin keveitä nostella. Syötteinä Yves käytti myös mätiä ja lohen vatsaa, mutta nyt saimme kuulla perustelutkin valinnoille. Hän piti aina yhdessä vavassa lohen vatsapalaa, koska pienemmät sammet eivät juuri ottaisi siihen ja samalla se oli kuulemma suuren sammen herkkua, kun taas mätipussia kävivät sampien ohella imeskelemässä paikalliset pikkukalat, kuten Squawfish ja Bullhead. Pubikeskusteluissa kovasti kritiikkiä saanut lohen vatsapala sai syöttinä aivan uutta arvoa.

 

0

 

Squawfish

 

0

 

Bullhead

 

Aamu oli edellisiä hiljaisempi. Paikka toisensa jälkeen todettiin tyhjäksi ja kalastus alkoi tuntua välillä pelkältä matkailulta. Vaikka siirtymät olivatkin lyhyitä, niin jokaiseen paikanvaihtoon kului ”arvokasta” kalastusaikaa. 8 tuntia on kuitenkin lyhyt aika, kun alitajunnassa tiesi tämän ihanuuden olevan ohi huomisen jälkeen, ehkä jopa ikiajoiksi. Oppaammekin alkoi selvästi olla huolissaan päivän menestyksestä ja sen huomasi spoteille annetuista minuuteista. Paikkaa kokeiltiin maksimissaan 10 minuuttia ja taas mentiin. Pienenä kuriositeettina voitaisiin mainita tapa, millä Yves piti venettään virrassa paikallaan. Veneen perässä oli 9-heppainen, sähköstartilla ja – trimmillä varustettu 4-tahti Yamaha. Kovassa virrassa herra parkkeerasi itsensä veneen perään ja pakki päällä ohjaili veneen sivuttaisliikettä. Negatiivista tuossa tavassa oli se, että oikealla oleva vapa oli tiellä ja se piti nostaa pois pyytämästä. Systeemiin saatiin kuitenkin ratkaisu, kun vapatelinettä siirrettiin kaiteessa taaksepäin ja taas oli 4 vapaa pyytämässä sampea.

 

Vihdoin, lähes parin tunnin yrittämisen jälkeen saatiin tärppi ja tartutus Kallen settiin. Sampi piteli Kallea hetken pilkkanaan, kun se mennä jumputteli kuin vuoristoradassa veneen takana vuoroin vasemmalta oikealle ja taas takaisin, kuitenkaan tulematta yhtään kohti venettä. Todella pirteä lajinsa edustaja oli siimassa. Huomattavasti kokeneempana sammenkalastajana Kalle hoiteli tilanteen ammattimaisella varmuudella ja vaikka väsytystä kestikin melkoisen tovin, tuntui siltä, että tilanne oli yllättävän pian dokumentointia vaille valmis. Tuollainen normi 20 – 40-kiloisen sammen väsytys kesti 5 – 15 minuuttia riippuen virrasta ja veden syvyydestä, ja totta kai samankokoisissa kaloissakin oli eroja. Kalan lipuessa veneen vierelle, Yves väläytti taas palan kokemuksestaan. Ennen kuin hän nosti sammen veneeseen, hän heitti kolme ylös nostettua vapaa takaisin pyytämään. Nyt oli aika nostaa kala kyytiin ja rauhallisesti, kun kaikki tarvittava oli esille otettuna, hän muljautti sammen matkapetiin makoilemaan. Skannaus, mittaukset ja valokuvat ennen vapautusta. Kivuttoman näköistä toimintaa, joka oli ohi hetkessä. Päivän ensimmäinen sampi 159/65-cm, 71-lbs, 32kg tuli siis Kallelle. Tuskin Kallen kala oli saatu vapautettua, kun Antti hihkui vapa pystyssä kalan olevan kiinni.

 

Näytös oli lähes toisinto edellisestä, tosin Kallen kala viihtyi pidempään veneen vierellä syvässä. Oivan vartin tarjosi myös Antin kala, kun mies sitä pumppaili venettä kohti. Antti jopa tuomitsi ensisekunneilla kalan Gretzkyksi, mutta joutui sitten perumaan puheensa, kun siimaa alkoi juosta puolalta. Sampi ei kuitenkaan ollut niin valtava, että ankkuria olisi sen vuoksi nostettu, joten Antin osaksi jäi kalan toimittaminen Yvesin ulottuville. Tuollainen puolitoistametrinen sampi järjestää aikamoiset rallit, kun se pyörii veneen alla. Senttiäkään pohjasta nousematta se juoksuttaa kalamiestä ympäri veneen perää. Veneen alta pyrkivä sampi aiheuttaa tunteen, että nyt kala vie miehen yli laidan, tai vapa ainakin menee menojaan. Vartti noita temppuja Antti pääsi todistamaan, ennen kuin päivän toinen sampi kirjattiin Antille lukemin 155/52-cm, 64-lbs, 28.8kiloa. Loistava alku tähänkin aamuun ja kokematon sammestaja kuvitteli jo hetken, että sampiahan tulee kuin haukea suomesta, milloin vaan, mistä vaan ja millä vaan J. Vielä vartin tuota spottia ongittuamme Yves päätti vaihtaa aluetta.

 

Seuraavat tunnit menivät kuten aamun ensimmäiset. Ikäväksemme saimme todeta, ettei voimakas tuuli antanut mahdollisuuksia kaikkien paikkojen kalastamiseen. Yksi monista spoteista antoi kuitenkin yhden, ihan mukavan tapahtuman. Nyt oli meikäläisen vuoro kiekua kala kiinni. Olin jo melkein unohtanut kuinka mukavaa on kisailla reilumman sammen kanssa, varsinkin kun se esittelee voimiaan veneen lähellä. Tätä hauskaa kesti ehkä reilut kymmenen minuuttia, kunnes veneessä kävi kääntymässä 134-senttinen, 19-kiloinen sampi.

 

Yves suuntasi puoli kahden jälkeen takaisin Harrisonille. Lyhyitä kokeiluja tehden matkasimme vastavirtaan, päätyen jonkun vedenottamon kupeeseen ankkuriin. Syötit eivät vanhentuneet vedessä paria minuuttia pidempään, kun kultakäsi Tero tartutti Yvesin opastuksella syöttiä mutustelleen sammen. Hetkessä ylimääräiset virpat olivat poissa tieltä ja jäimme jännittämään, millainen kala Terolla oli. Ja sehän oli, ainakin menosta päätellen, taas aivan helvetillinen otus! Yves istui alas kuskin pukilleen syömään eväitään ja naureskeli sieltä käsin meidän touhuja veneen perässä. Joskus tuntui sille, että kippari ymmärsi suomea, kun keskenäiseen irvailuumme hän osasi naureskellen ottaa osaa? Tero oli kuin lastenlaulun pienen pieni veturi, joka pihisi, puhisi ja yski, Teron tosin tehdessä nuo tuskissaan. Tämä väsytys ei ollut mitään leikkiä, kuten eivät aiemmatkaan, mutta nyt otettiin todella miehestä mittaa. Jo väsytyksen alkuvaiheessa Tero siirsi vavan kyynärtaipeeseen, leväten hetken vain kalaa pidellen. Yves ei antanut yhtään armoa, vaan kyseli ”Do we have also ladies fishing on a board”, ja kuin vakuudeksi hän kysyi vielä ”Do U want me to cut the line?” Johan löytyi Teroonkin energiaa ja toiminta jatkui. Puolituntia, ei yhtään vähempää, väänsi Tero sammen kanssa, pidellen kaksin käsin vavasta. Tiukimmat paikat koettiin, kun sampi raivosi veneen alla ja näytti siltä, että joko vapa, tai siima katkeaa juuri tuolla sekunnilla. ”Bubbles” kuului kuin yhdestä suusta, kun tiedotimme Yvesille kuplien tulleen pintaan. Sampi alkoi väsyä ja olla valmis otettavaksi. Sammen tullessa pintaan vatsa edellä, emme olleet uskoa kokoa, se oli valtava, selkeästi yli 2-metrinen otus.

 

Hetken tilannetta tuumailtuaan Yves päätti hinata sammen toiselle puolen jokea ja taas Teron käsivarret saivat tuta tuskaa ja poltetta, kun hän ranteet kipeinä yritti pidellä kalaa veneen lähellä. Jo tutuksi tulleen dokumentoinnin päätteeksi saimme taas yhden näytteen Yvesin ammattitaidoista, kun hän opasti Teroa kuinka pönöttää sammen kanssa. Kaiken kukkuraksi hän vielä kyseli kuvaajilta minne päin me haluaisimme kalaa esiteltävän. Muutamien seikkaperäisten ohjeiden jälkeen Teron 209-cm pitkä ja 74-kiloinen sampi oli pinnan päällä Yvesin ja Teron polvien päällä meidän kaikkien ihailtavana.

 

0

 

Ensimmäinen kunnon sampipönö ja kukapa muu kuin Tero the Kultakäsi

 

Samalla, kun saimme ensimmäiset todella loistavat fotot isosta sammesta kalamiehen kanssa, tuli suru puseroon, kun muistelin millaisia kuvia Pattin kanssa oli isoista kaloista saatu. Kalaanhan toki olimme tulleet, mutta muistoja on hyvä olla muutenkin kuin verkkokalvoilla ja muistissa. Kello löi 14.30 kun lausahdin, No, oppia ikä kaikki...

 

Seuraava puolitoistatuntinen meni sitten aivan käteen, tai ainakin Yvesin mielestä. Hänellä oli kai jokin korkeampi suunnitelma ja se sijoittui varsin lähelle kotirantaa. Ikäväksemme vain tuuliolosuhteet pilasivat ne pari kolme yritystä ankkuroitua, mitä Yves yritti. Oli pikapalaverin paikka ja heppu ehdotti seuraavaa: Koska päivä oli jo näin pitkällä, ei ollut järkeä palata alajuoksulle, koska aikaa tuhraantuisi enemmän ajamiseen kuin itse kalastamiseen. Yves ehdotti, että lopettaisimme tältä päivältä ja hän korvaisi menetetyn tekemällä huomenna muutaman ylimääräisen tunnin, sekä kaivelemalla jo tänään pakastimen pohjalta erikoisherkkuja sammelle. Ehdotus kuulosti hyvältä ja järkevältä, joten näin päätettiin toimia. Hypättyämme veneestä, sovimme tapaavamme laiturilla seuraavana aamuna 07.30.

 

Tuona iltana ei puheenaiheista ollut pulaa, mutta ensin oli Teron taas kerran tarjottava oluet, ennen kuin pääsimme suihkuun ja vaihtamaan vaatetusta.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt