Kirjautuminen

Share

Airon Neiden

30. päivä toukokuuta oli vihdoin vuoden odotuksen jälkeen aika kääntää kokka kohti pohjoista ja jokavuotista Neidenin reissua - kymmenen päivän soutukalastus alkaisi 31.5. ja 1.6. välisenä yönä, heti kellon kääntyessä kesäkuun puolelle. Lohikuume huiteli epäterveellisissä lukemissa!

 

.

Kajaanissa vietetyn yön jälkeen lähdimme matkaan lopullisen kokoonpanon sullottua itsensä sekä tavaransa autoon. Reissussa meikäläisen lisäksi olivat siis sukulaismiehet Pekka ja Jaska. Ajoa kuumassa autossa kymmenisen tuntia ja olimme kuin olimmekin sunnuntai-iltapäivänä perillä Neiden Fjellstuen pihassa purkamassa autoa ja kasaamassa kalavehkeitä yöllä tapahtuvaa aloitusta varten.

 

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme joelle ounastellen helvetillistä ruuhkaa, ja lähestyessämme Kolttaköngästä varmistui lopullinen hurlumhei-tilanne: satoja ellei tuhansia ihmisiä autoineen katsomassa kalastuskauden aloitusta! Siltamontussa oli pitkä jono, puhumattakaan soutualueesta. Rantaan päästyämme ja veneen löydettyämme olikin kello pian 12 yöllä, jolloin kalastus virallisesti alkoi – lähtölaukauksen kunniaksi lähitunturin rinteellä olevasta talosta järjestettiin muutaman raketin vahvuinen ilotulitus. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!

 

 

Neiden ja keskiyön aurinko

 

 

Veneitä joella oli ehkä noin 20, ja laskuvuoroissa toimivat viidakon lait: siihen väliin mihin sopii. Onneksi edes osa kalamiehistä tajusi odotella vuoroaan lähtöpaikalla, ettei joella ollut aivan niin pahaa kaaosta kuin mihin ainekset olisivat riittäneet. Alkuruuhkan jälkeen alkoikin sitten tuttu kalastus sekä katsojien että veneiden harvetessa joella. Ensimmäinen lupa sujui rauhallisissa merkeissä, kolmen miehen porukallemme ei sattunut kalatapahtumia. Vesi oli melko vähissä, kunnollista kevättulvaa ei ollut ja homma menikin soutulinjoja muistiin palautellessa. Muutamia kaloja kuitenkin muut porukat joelta saivat, pari venekuntaa saivat jopa kahden lohiluokan kalan unelma-aloituksia. Odottelua riitti veneiden määrän ollessa melkoisen runsas.

 

 

Neiden

 

 

Toinen lupa oli hieman rauhallisempi ruuhkan osalta, mutta silti odotuspaikalla tuli vietettyä aikaa joella olosta useampi tunti. Itse soudin Pekan kanssa samassa veneessä, Jaskan soutaessa yksin. Jossain vaiheessa sitten huomasin Jaskan veneen uivan pikkuhiljaa soutualueen yläosasta alaspäin maestron itsensä ollessa tiukasti vavassa kiinni: Jaskalla on kala kiinni! Pekka parkkeerasi veneen tiukasti joen penkalle meikäläisen hypätessä rantaan nostokoukun ja papin kanssa auttamaan Jaskaa rantautumisessa sekä rantauttamisessa. Pikkuhiljaa kala alkoikin tulla lähelle suunniteltua nostopaikkaa – nyt on Jaskalla hyvän kokoinen kala! Väsymisen merkkejä osoittava kala alkoi jo pikkuhiljaa uida kyljellään, kun saamamies asteli rantaa kohti taluttaen kalan koukunmitan päähän. Meikäläiseltä hyvin onnistunut läpiveto ja komea kala rannan puolelle. Punnitus kertoi mökkiporukkamme avauskalan painavan 10,2 kiloa; avausta kerrakseen! Koukkumiehelläkin oli havaittavissa pientä jalkojen tärinää.. Kalan suusta kaivettiin kuvauksen jälkeen ura-emma värissä autiosaari.

 

 

Neiden

 

 

Muutaman tunnin ajan tuntui kalaa olevan joessa hyvin: useampi venekunta sai rantautettua komeita kaloja, mutta meikäläisen venekunnan soutua eivät tapahtumat häirinneet. Edessä olevan ja kahden perässä tulevan venekunnan saadessa kalat alkoi pahaenteinen kutina levitä kohti persausta: tästä ei ehkä tulisikaan kovin helppoa, kaksi lupaa takana ilman yhtäkään kalatapahtumaa meikäläisen veneeseen. Komeita kaloja joelta kuitenkin narautettiin, mukana eräskin 17-kiloinen.

 

Kolmannelle luvalle arpaonni (kivi-paperi-sakset) oli valinnut kohdalleni yksinsoudun. Onneksi kuitenkin virtaus ei ollut järkyttävän paha, eikä roskamäärä joessa mainitsemisen arvoinen, joten yksinsoutu onnistui paremmin kuin olin etukäteen kuvitellut. Pääsin paremmin tietyille kovan virran alueille, joihin kaksin soutamalla ei olisi asiaa ollut.

 

 

Neiden

 

 

Muutaman tyhjän laskun jälkeen päätin laittaa vavan päähän 8-senttisen Nilsun erikoisvärissä, jolla muut venekunnat olivat saaneet useita kaloja sekä edellisinä että kuluvalla kaudella. Valinta näytti osuvan oikeaan vavan taipuessa melkein heti lähtöpaikalta erkaannuttuani komealle kaarelle. Sain kuin sainkin vavan kunnialla käteeni ja mieleeni muistui samalla, miksi tätä hommaa tehdään; vanha tuttu adrenaliiniryöppy hyökkäsi aivoon ja taas mentiin! Kala otti muutaman komean spurtin, joista yksi suuntautui suoraan venettä kohti ylävirtaan. Tein varmaankin jonkunasteisen kelausennätyksen yrittäessäni turhaan saada siimaa pysymään tiukalla, turhaan. Luulin jo menettäneeni kalan, kun vihdoinkin tunsin kalan painon saadessani siimat tiukalle ja veneen kalan alapuolelle: vaikein vaihe olisi jo ohi. Pikkuhiljaa sitten soudin jo tutuksi tulleelle joenpenkalle, jossa Jaska ja Pekka jo odottelivatkin koukun kanssa. Meikäläinen rantautui onnistuneesti, kala teki viimeiset pyristyksensä ja lopulta Jaska nosti kalan rantaviivan paremmalle puolelle pyrstöstä roikottaen. Komea lohiluokan kala! Polvet ja kädet tärisivät kuin kaatumatautisella meikäläisen asetellessa sitä puntariin: 7,4 kiloa oli päänavauksella painoa ja ukko oli yhtä hymyä.

 

 

Neiden, lohi 7.4 kg

 

 

Neljäs lupa meni hiljaisissa merkeissä koko joella, kala tulo tuntui pysähtyneen kuin seinään muutamia sattumia lukuun ottamatta. Jaska sentään pääsi uittamaan kalaa muutaman kymmenen sekunnin ajan, mutta Emmaan tällännyt kala pääsi karkuun.

 

Viides lupa ei alkuun näyttänyt edellistä paremmalta oikeastaan kellään, vesi oli edelleen nopeassa laskussa ja ottavan kalan löytäminen tuntui olevan hankalaa. Aamun ollessa jo pitkällä oli sitten Pekan vuoro astua soutajan paikalle, ja valitsimme tilanteeseen mielestämme sopivat pelit siimojen päähän. Hieman ennen laskun loppua sitten vapa taipui ja meikäläinen pääsi taas väsytyshommiin! Jaska oli sopivasti juuri lopettanut laskunsa toisella puolella jokea, edellisvuosina hyväksi todetulla rantautuspaikalla. Airomies Pekka ohjasi veneen joen penkalle, ja meikäläinen pääsi tekemään viimeiset käskytykset rannan puolelta. Kalan ollessa valmis Jaska koukkasi sen rannalle, ja mökkikunnan kolmas kala oli voiton puolella. Punnitus, kuvaus ja verenpäästö: paino jäi 6,2 kilon kohdalle. Hienoa! Heti seuraavalla laskulla lähes samassa ottipaikassa tapahtui veretseisauttava tälli: edellisellä laskulla toiminut nilsu keräsi kylkeensä hienot hampaanjäljet osoituksena jonkun isomuksen kiinnostuksesta, mutta tällä kertaa ei kala jäänyt kiinni. Kymppijalkainen Ugly Stik oli parin sekunnin ajan todella luokilla!

 

 

Neiden ja lohi 6.2 kg

 

 

Kuudes lupa osoitti jälleen hiipumisen merkkejä, kaloja ei tuntunut joessa hirveästi olevan ja vesikin jatkoi tavanomaisen nopeaa laskuaan. Kuitenkin hiljaisen aloituksen jälkeen meikäläisen ollessa soutajan penkillä ja Jaskan vapamiehenä totesimme vavan päässä äksöniä, ja melko ärhäkkää sellaista. Kala käyttäytyi todella pirteästi, teki muutaman hienon hypyn eikä millään meinannut talttua. Kuitenkin melkein heti huomasimme kalan olevan todella pirteä jalka. Rannan lähellä väsyneenäkin kala teki muutaman spurtin ja yritti venkoilla itseään irti, mutta meikäläisen koukku heilahti ja puntari pysähtyi 5,5 kilon kohdalle. Pikkunätti ja todella paksussa kunnossa oleva jalka - kyllä tämäkin kelpaa!

 

 

Neiden ja lohi 5.5 kg

 

 

Seitsemännestä luvasta eteenpäin tuntui joki hiljentyvän entisestään, moni veikkasi kalojen jo nousseen Kolttakönkään suuresta putouksesta ylös, jolloin nousseet kalat eivät jäisi könkään alapuolen perho- ja soutualueelle pyörimään vaan painaisivat suoraan kohti kutualueita. Joitakin huhuja könkään yläpuolelta saaduista kaloista kuului, mutta lopullista varmistusta asialle ei loppureissun aikana saatu. Kuitenkin kalojen heikko määrä viittasi mielestäni siihen, että ylös painoivat.

 

 

Neiden ja räntäsade

 

 

Seitsemännen luvan alkaessa saapui myös Vilttiketju pelipaikoille kahden kaverinsa kanssa. Muutamia laskuja vain ehdin kanssaan tehdä johtuen hieman erilaisista vuorokausirytmeistä, mutta yhteistä venettä pidimme lähes kaikkien neljän viimeisen luvan ajan. Yhden piston teimme myös Jaskan kanssa nousukalan toivossa Fjellstuen viereiselle Veinesfossenin yläpuoleiselle soutualueelle saaliinamme muutaman tunnin soudun jälkeen kolme talvikkoa (joista kaksi yli metrisiä) ja yksi 1,8 kilon syömätaimen, joka upposi nälkäisiin kalamiehiin kuin kuuma veitsi voihin. Taimenen ja talvikkojen lisäksi viimeiset luvat menivät meidän porukalla ilman tapahtumia, lukuunottamatta muutamia tärppejä. Muutkaan eivät paljoa kalaa tuntuneet saavan, lukuunottamatta Vilttiketjun mökkikavereita, joiden uskomatonta saalista olin todistamassa: lähtiessämme olivat kundit soutaneet kolme lupaa, ja neljä isoa kalaa ylhäällä! Pojat jäivät vielä lähes kahdeksi viikoksi pelipaikoille meidän lähtiessä, joten jos kala käy samalla lailla vaappuun kuin tähän asti niin alkaa jo pojilla pakastintila loppua.

 

 

Neiden ja taimen

 

 

Lopulta lähtö sitten koitti 10. päivä keskiviikkona, tympiintyneenä vesitilanteeseen ja kalatapahtumien puutteeseen viimeisten päivien aikana soudin vielä viimeisestä luvasta muutaman tunnin yksin poikien nukkuessa. Hienoa auringonnousua pääsin todistamaan, ja yksin soutamaan rauhoittunutta jokea, mutta ilman tapahtumaa. Mökkilaskua jo maksaessamme tuli myös Fjellstuelle majoittunut porukka osoitellen takakontissaan lojuvaa hirviötä: soutualueen yläosasta olivat Axbergin pojat narauttaneet komean 17,6-kiloisen. Samasta paikasta jota olin tuntia aiemmin soutanut.

 

 

Aamuinen Neiden

 

 

Siten oli jälleen yksi Neidenin reissu taputeltu; yhdeksäs meikäläiselle, joista kuusi viimeisintä ovat suuntautuneet kesäkuun alkuun ja nimenomaan soutualueelle. Ensi kerralla tuleekin kymmenes, sitä pitänee juhlia!

 

Loppupäivien huonommasta saalismenestyksestä ja vesiolosuhteiden hankaluudesta huolimatta oli reissu jälleen kerran hyvin onnistunut: yhteenkin porukan kalaan täytyy olla tyytyväinen, saatika neljään, ja kokemuksia tuli taas lisää ensi vuotta varten! Omalle kohdalleni ei sitä isomusta tänä vuonna osunut, mutta olin kuitenkin kolmessa kalassa mukana. Ilma oli sitä tuttua: lämpötilat vaihtelivat nollasta kymmeneen, ja keli vaihteli täydestä auringonpaisteesta sadetihkun kautta raekuuroon jopa yhden tunnin sisällä. Reissun loputtua oli jälleen haikea tunne kuin lapsella joulun jälkeen: ensi kesäkuun alkua joutuu taas odottamaan vuoden..

 

 

Neiden ja auringonnousu

 

 

 

Lopuksi joitakin hyödyllisiä linkkejä koskien Neidenelvaa:

 

 

Neidenin kylän sivut, josta löytyy myös kalastuskunnan osio, lupahinnat sekä kalastussäännöt.

 

 

Neiden Fjellstue tarjoaa majoitus-, vene-, opas-, jne. palvelua alueella suomeksi.

 

 

Maalareiden kalakerhon Neidenelvan esittelyä.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt