Kirjautuminen

Kolestrolresor Geiranger - Norja 2008

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

"Lähdetäänkö Geirangeriin lyyraa jallittamaan??"
"Älä yllytä hullua - kuis tosissas sä oikeen oot??"
"Joo. Joo.. Ihan tosissani.."
"No mennään sitte..."

Ja siitä se sitten alkoi. Kalareissu Norjaan...

Image

.
1. Päivä

{multithumb enableˍthumbs=0 watermark=1 watermarkˍfile=http://www.kalamies.com/images/watermarks/kalamiescom.png watermarkˍleft=10 watermarkˍtop=-10}

Saavutaan Ruotsiin Kapellskäriin noin kello 5:30 paikallista aikaa. Laivalla on nukuttu noin 4 tuntia. Navigaattori nakkaa ruutuun melko tarkasti 1000km aikamoisen laskennan jälkeen. Ja eikun matkaan. Päätetään pitää tauko noin 100km välein, jotta mieli pysyy virkeänä. Aikaa kuitenkin on ihan riittävästi.

Ruotsin läpi matka taittuu kivasti ja tankkaamme itsemme (lihapullia ja perunamuusia) sekä auton vielä viimeisessä kaupungissa ennen Norjan rajaa eli Charlottenbergissä. Lisäksi bensa-asemalta jää käteen 10 litraa 95 oktaanista menovettä veneeseen (rapeat 1000SEK).

Tervetuloa Norjaan. Olkaa hyvä ja kääntäkää kellojanne 20 vuotta taaksepäin. Jo nyt on ihme. Suurin sallittu nopeus Norjassa 90km/h ja tiet on kapeita. Jopa Norjan talouden sykkivä suoni ja talouden mahtiväylä E6 on kuin wanhasta suomifilmistä. Kaistat on kapeita ja niitä on vain kaksi. On kuin ajaisi vanhaa nelinumeroista tietä Suomessa. Niinkin rikas valtio kuin Norja jolla on öljyä ynnä muita luonnon varoja millä mällätä, ei osaa rakentaa teitä ja ohituskaistojakin on varmaan kokonaista kaksi 500km matkaa kohden. Janne kertoo, että paikallisessa Alkossa (Vinmonopolet) vierailukin on kuin aikamatka Neuvosto-Suomeen. Tiskille anomaan, josko jotain etanolipitoista liuotinainetta mahdollisesti tällä naamalla saa ostaa. ”Yks kossu ja sit yks shätöö.. eiku.. chateua.. ei ttu.. anna sit toineki kossu!!”. Eli ei siis mitään valintamyymälätyyppistä ratkaisua.

Matkan teko hidastuu ihan konkreettisesti, koska ei ole haluja saada ylinopeussakkoja. Maisema alkaa pikkuhiljaa muuttumaan jylhemmäksi ja Mjøsa –joki ylitetään 1420m pitkää siltaa pitkin. Pikainen tauko ennen Lillehammeria ja ensimmäiset kuvat reissulta.

Norjaa ristiin rastiin
Norjaa ristiin rastiin



Tavoitteena on käydä paksuntamassa Norjan valtion lompsaa Ottan viinakaupassa, mutta tietenkin myöhästymme. Kauppa on mennyt kiinni jo aikaa sitten, sillä olemmehan me oven takana vasta klo 18. Eihän kunnon Norjalainen halua ostaa alkoholia illalla, siihen on varattu ruokatunti. Pienoinen pettymys Jannelle joka olisi halunnut kartuttaa etanolivarastoa konjakkipullolla. Onneksi matkassa sentään oli litran viskileka ja hiukan muuta miestä vahvempaa. Lisälohtua tuo piipahdus paikalliseen Siwaan ja sieltä hankitaankin sitten hiukan välipalaa ja repsikalle muutama olut. Ringnes –olut onkin sitä halvinta tai vähinten kallista tavaraa kyseisessä valintamyymälässä. Sitä siis muutama sikspäkki mukaan ja matkaa jatkamaan.     

Tie nousee pikkuhiljaa kunnes päästään tienviitalle jossa lukee ”Geiranger 36”. Tästä alkaakin sitten pitkä nousu aina 1045m korkeuteen. Pysähdytään muutamalle valokuvalle vuoristojärvelle. Keli on tuhnuinen, joten postikorttikuvaa ei tule. Jäälautat kelluvat kristallin kirkkaassa vedessä kuin kurkkupastillimainoksessa. Viimeinen pysähdys ennen itse kylään saapumista tehdään noin 20km pituisen mutkaisen alamäen puolessa välissä missä saadaan foto tulevasta kohteestamme. Geiranger on viimein jalkojemme juuressa ja liki 15 tuntia pitkä ajomatka on päättymässä.

Image
Rekka ajaa tunneliin



Image
Jäätä



Image
Vuoristojärvellä on kaunista



Image
Kärry



Image
Geiranger näkyvissä!



Lopen uupuneina, mutta onnellisina päästään mökkiin ja majoitutaan pikaisesti. Mökkikylän omistaja oli vielä luvannut ottaa vastaan kaiken kalan minkä saisimme nostettua. Hän laittaa fileet pakkaseen talven varalle. Ei siis tarvitse miettiä kalan kohtaloa.

Image
Näkymää mökin terassilta




Kalavehkeet vireeseen ja muutama heitto laiturilta. Pitäähän ne kalakamat testata ennen huomisia koitoksia. Tuloksen neljännellä heitolla noin 1.5kg lyyra joka irtoaa laiturin vieressä koukusta ja Jannelle pari pientä turskaa. Pyöriäiset puhisevat vuonolla. Selkäevät pyörähtävät pinnassa harvakseltaan. Täydellinen aloitus Norjan valloitukselle.



2. päivä


Ensimmäinen varsinainen kalastuspäivä valkenee tuhnuisena ja pilvet roikkuvat kuin märkä villasukka kiinnitettynä vuonon seinämiin. Pikkuisen ripsii vettäkin ja ilman on aivan taivaallinen kalastusta ajatellen. Tukeva aamupala sisältää munakasta ja leipää. Kamat veneeseen ja kalalaatikko matkaan.

Image
Kalakeliä



Janne tuntee kalavedet ja ensimmäiset testit tehdään aivan mökkikylän vierestä, mutta tulos on heikko joten Janne suuntaa ”ison kiven juureen”. Pieni 2” punainen matojigi UL –settiin ja Jannen opastuksella heitän noin 2m päähän ”isosta kivestä”. Toisella heitolla jarru narahtaa. Hihitän kuin pikkupoika kun vapa taipuu luokille kun kala lähtee hakemaan syvyyttä. Välillä hitaasti kelaten kala tulee lähemmäs pintaa ja taas jarru surisee ja vapa taipuu liki kaksin kerroin. Hetken päästä kala näyttäytyy. Hopean ja ruskean sävyt kertovat kalan olevan lyyra. Ja kokokin näyttää hienolta. Kala saadaan pintaan jossa kala paineen vaihtelun takia on ihan pökerryksissä ja helppo koukata veneeseen. Painoa kalaa hiukan yli 3kg. Komea aloitus.

Image
Janne väsyttää



Seuraava heitto suuntautuu taas samaiseen paikkaa ja taas vapa taipuu. Taas kyseessä lyyra joka pistää hanttiin vähintään samalla ponnekkuudella kuin edellinenkin. Kala onkin hiukan tukevampi kuin edellinen ja painoa kalalla rapeat 3.5kg. Jannella vapa taipuu hetkeä myöhemmin ja tuloksena 2 lyyraa. Painoa kaloilla 2-3kg / kpl. Tämähän on ihan hauskaa. Lisäksi samalla keikalla tulee vielä pari pientä turskaa jotka nekin nappaamme ylös ruoaksi. Lisäksi veneessä piipahtaa vielä puna-ahven joka on hädin tuskin jigin kokoinen.

Image
Puna-ahven




Aamupäivän kalareissu osoittautui oikein onnistuneeksi joten palaamme rantaan missä kalat fileiksi ja pussitetaan mökkikylän isännälle. Itselle parit fileet ruoaksi. Ruoaksi tietenkin tuoretta turskafilettä leivitettynä, pottumuusin ja oluen kera.

Image
Nam nam





Pienet nokoset. Parin tunnin unien jälkeen otetaan pienet snapsit jotta kone käynnistyy kunnolla. Pakataan illan kalareissulle muutama juoma mukaan ja painutaan laiturille. Lähtöpuuhat keskeyttää noin 13–vuotias Adam –niminen puolalainen poika. Hän touhuaa kuin kävelevä katastrofi veneiden kimpussa ja tankkaa veneen piri pintaan höpisten koko ajan itsekseen. Yritämme selittää, että on meillä omaakin bensaa mukana, mutta poika kieltäytyy ymmärtämästä meitä ja jatkaa tankkaamista. Bensakin on ilmaista! Adam kuuluu mökkikylän ”varikkohenkilökuntaan” eli on omistajan vaimon poika.

Image
Maisemaa




Image
Aurinkokin paistaa



Päivänokosten aikana keli on muuttunut kirkkaammaksi ja aurinkokin pilkistää hiukan repaleisten pilvien raosta. Mennään uusille kalapaikoille, missä piiskaamme vedenalaisien penkkojen reunoja, mutta turhaan. Kala painunut piiloon aurinkoa. Käännähdän veneessä yrittäen tavoitella seuraavalla heitolla pienen puron laskupaikkaa ja nykäisen vavan eteenpäin. Kuuluu iso kolahdus kuin jigipää osuisi veneen reunaan. Seuraavan puolen sekunnin tapahtumat palavat verkkokalvooni kuin hidastetussa filmissä. Jannen rakas UL-setti lentää komeassa kaaressa veteen ja loiskahtaa noin metrin päähän veneen viereen, laidan väärälle puolelle. ”EIIII!!” kuulen itseni huutavan ja yritän omalla setillä vielä pelastaa vapaa uppoamasta kirkkaaseen veteen. Turhaan. Allamme on varmaankin 30m vettä. Tilanne hahmottuu hiljalleen minulle ja tuntuu kuin maailma murenisi. Tuolloin tuntui kuin olisin halunnut purskahtaa itkuun. Sen hetken fiilikset eivät todellakaan ole mitenkään mieltä ylentäviä. Veneeseen laskeutui synkkä hiljaisuus. Hetken sulateltuamme tapahtunutta, tarjoa Jannelle oman settini käyttöön josta hän kieltäytyy. Illan tunnelma on piloilla.

Jatkamme kuitenkin kalastusta hiukan masentuneissa tunnelmissa ja saammekin saaliiksi vaivaiset 3 turskaa joista isoin reilut 2kg. Sää muuttuu nopeasti erittäin viileäksi. Ilman lämpötila putoaa varmaankin 10 verran päätyen jonnekin 6 asteen hujakoille. Eikä muutos johdu nolosta välinetappiosta.

Image
Turskaa...




Palaamme mökille ja Janne perkaa kalat. UL-setillä kuulemma saa kivasti kalaa, mutta olin ymmärtänyt ohjeet väärin. Tämä tapahtuma värittikin sitten koko loppureissun tarinointia aikalailla. Janne otti käyttöön minun settini ja itse siirryin heittelemään kevyellä hyrräsetillä.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt