Kirjautuminen

Alaska Togiak

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share
Vaikka matkasta onkin kohta kulunut miltei neljä vuotta on se silti tuoreessa muistissa kaikkine yksityiskohtineen. Matka kaikkine tapahtumineen oli sen verran mieleenpainuva, että ajattelin vihdoin kirjoittaa siitä muutaman rivin kaikille halukkaille lukijoille. Matkan jälkeen on s-postiini tullut lukuisia kysymyksiä matkasta ja siihen valmistautumisesta sekä kaikesta siihen liittyvästä ihan muutaman vuoden jälkeenkin. Näin ajattelin, että kannattaa jakaa kokemus vielä, kun se suhteellisen tuoreessa muistissa on. Ensin ajatuksenani oli tarjota tämä matkakertomus jollekin suomalaiselle kalastusalan lehdelle, mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin ja ajattelin antaa tämän kuvauksen matkastamme suoraan Kalamies.comin kautta ihan ilmaiseksi kaikille luettavaksi.

Tervetuloa Alaskan ihmeelliseen maailmaan. Toivottavasti nautit ja saat sysäyksen jopa itse matkata jollekin Alaskan mahtavista ja kalaisista joista.

Image .

Kaverini soitti eräänä joulukuisena iltana ja käski tulla paikalliseen kuppilaan keskustelemaan eräästä mielenkiintoisesta asiasta. Asiaa ei sen tarkemmin puhelimessa kertonut, mutta paikanpäällä alkoi asioiden laita lopulta selviämään. Kysymys kuului:"Lähdetkö ens vuonna heinäkuussa Alaskaan Togiak joelle?" Ei siinä tainnut kuin muutama minuutti vierähtää, kun vastasin takaisin hieman ehkä jopa hämmentyneenä" Kyllä! ".

 

Matkan "rakentaminen" siis aloitettiin hyvissä ajoin puoltavuotta aikaisemmin. Retkueemme kaksi muuta jäsentä kokivat samanlaisen kohtalon kuin minä ja he olivat myöskin heti mukana tulevassa projektissa. Matkamiehet oli siis valittu ja ennen lopullista päätöstä pidimme muutaman valmistavan palaverin jolloin saimme kysymyksiimme vastaukset sekä tarkemmat tiedot joesta sekä lennoista yms. tarpeellisesta matkaamme ajatellen. Matkan rakentaminen oli lopuksi suhteellisen helppoa, koska minut ja kaverimme mukaan houkutellut Tero oli tehnyt muutamaa vuotta aikaisemmin vastaavan matkan samoille sijoille, vaikkakin eri joelle. Matkaliput ja kaikki mahdolliset muut asiat varasimme jo helmikuun puolella. Joelle lentävä yrityskin oli varauksessa mukana sekä kaikki mahdoliset tarvikkeetkin oli jo hoidossa etukäteen hyvissä ajoin. Joelle lentävä yritys oli www.freshwateradventures.com jonka kanssa s-postin välityksellä kaikki hoitui mallikkaasti ja ilman minkäänlaisia yllätyksiä. Nyt alkoikin sitten se varsinainen odottaminen ja kalavälineiden hiominen iskukuntoon mahdolisia suurlohia varten.

 

Tarkoitus meillä oli laskea ja kalastaa Togiak-joki järveltä alas asti noutopaikkaan saakka, joka sijaitsi Togiak-järveltä linnutietä n. 70 kilometriä alavirtaan. Mahdollisesti kuljettu matka jokea pitkin oli siis n. 100 kilometriä kokonaisuudessaan. Aikaa joella oloon varasimme kuusi päivää, jotka riittivätkin matkan suorittamiseen juuri sopivasti.

 

Togiak on suhteellisen suuri joki, joka on leveydeltään Suomen Tenojoen kokoluokkaa, mutta Togiakissa ei ole koskia eikä könkäitä matkan varrella. Suhteellisen miedosti virtaava joki siis Togiak on ja suhteellisen matalakin. Jokeen nousevat käytännössä kaikki tyynenmeren lohilajit sekä "kirjolohi" ja nieriä. Harjusta ja taimentakin taisi paikoin löytyä ainakin sivujoista. Heinäkuun puolenvälin aikaan jolloin meidänkin matkamme joelle suuntautui oli silloin nousussa koira-, puna- ja kuningaslohi. Kuningaslohen paras nousu oli kuitenkin jo ohi ja kalat olivat jo vaikeasti tavoiteltavissa. Parhaimmat kuningaslohipaikatkin olivat suhteellisen lähellä joen alaosia, jolloin mahdollisuudet saada niitä olivat parhaimmillaan vasta muutamana viimeisenä matkapäivänä. Kaikkea muuta kalaa joessa olikin sitten ihan riittämiin.

 

Vihdoin koitti heinäkuinen aamu, jolloin aloitimme matkan Alaskaan. Matka Helsingistä Lontoon kautta Chicagoon ja sieltä Alaskan Anchorageen kesti jo kokonaisen päivän, joten ensimmäinen yö vietettiin Anchoragessa akkuja ladaten. Seuraavana aamuna lensimme Anchoragesta pieneen kylään nimeltä Dillingham jossa olimme jo hyvissä ajoin. Tarkoituksenamme oli ostaa ruoka- ja juomatarpeet Dillinghamista sekä mahdolliset muut matkalla tarvittavat varusteet. Kalastusluvat, kartat sekä karhuja varten tarkoitetut pippurispraypullot löysivät myöskin tiensä meidän varusteisiimme. Tulimme ostaneeksi myös joitain viimehetken vieheitä paikallisesta kalastustarvikeliikkeestä, jonka pitäjä taisi olla jo reilusti yli 70-vuotias vanha ukko, mutta silti palvelu pelasi ja homma hoitui mallikkaasti. Loppu päivä menikin paikallisen ravintolan illallispöytään tutustuen sekä karttoja ja matkareittejä ihmetellen. Vatsat pinkeinä hotellilla unta ei sitten kauaa tarvinnutkaan odottaa.....

 

Image
Reissu porukka


Image
Dillinghamin lentokenttä


Image
Paikallinen kalastustarvikeliike ja isäntä itse


Image
Evästä joelle


 

Ensimmäinen päivä joella.

 

Vihdoin koitti sitten se kauan odotettu aamu, jolloin meidän oli tarkoitus lentää paikallisen lentoyrittäjän lentoveneellä Togiak järvelle. Meidän epäonneksemme aamu kuitenkin kirkastui sumuisena ja sateisena ja lähtöä jouduttiin heti ensitöiksi muuttamaan myöhemmäksi ajankohdaksi. Sillä välin odotellessamme pakkasimme tavarat koneeseen ja tarkistimme kaiken olennaisen vielä muutamaan kertaan.

Lopulta muutaman tunnin odottelun jälkeen lentosää parani ja selkeni siihen pisteeseen, että lähtö voitiin suorittaa Dillinghamin lentokentältä kohti Togiak järveä. Lento kesti Togiak järvelle noin 45 minuuttia ja matkalla saimme ihailla kauniita maisemia monine järvineen, lampineen, puroineen ja jokineen. Lentokoneesta näki myös selvästi jokien ja purojen kalat, joita paikoin oli erittäin runsaasti. Punalohta pääasiallisesti.

 

Image
Odottelua...


Image
Maisemaa koneesta katsottuna


Image
Jokimaisemaa



 

Vihdoin laskeuduimme Togiak järvelle, joka sijaitsi keskellä erämaata vuorien ympäröimässä laaksossa. Nopeasti lentäjä haki koneelleen sopivan rannan, johon meidän oli helppo kasata kaikki tarvitsemamme välineistö kalastusvälineistä kumiveneisiin. Pikainen sananvaihto lentäjän kanssa ja tarkastimme sovitun noutopaikan ja ajan. Näiden manööverien jälkeen lentäjä kiihdytti koneensa lähtökiitoon järvenselälle ja pian kone nousikin lentoon ja katosi horisonttiin. Näin olimme nyt omillamme keskellä Alaskan erämaata sanallakin sanoen keskellä villiä luontoa, joista kuvia näkee yleensä vain televisiosta. Meni siinä härmän pojalla hetki ihmetellessä mahtavia vuoria sekä muutenkin jykeviä maisemia.

 

Image
Togiak järvi


Image
Tavaroiden purkua


Image
Hyvästit koneelle...


 

Pian aloimme kuitenkin kasaamaan kumiveneitä sekä tarvikkeita valmiiksi ensimmäistä etappia varten. Vaikka kumiveneet olivatkin nopeasti valmiina ja tarvikkeet kiinnitetty oli meidän pakko kalastaa joen alkuniska ihan varmuuden vuoksi. Kalaa pintoi kyseisessä paikassa paljon ja eipä aikaakaan kun ensimmäinen punalohi oli tosiasia. Kala oli muutaman kilon painoinen ja pisti rajusti hanttiin. Olipas se nopea alku reissulle! Jaksoimme heitellä paikkaa vielä tovin, mutta lisäkontakteja emme enää saaneet ja päätimme aloittaa joenlaskun.

 

Image
Tavaroiden kasausta


Image
Reissun eka oikea lohi


 

Ensimmäisen etapin matkalla heittelimme kumiveneestä koko ajan ja saimme saaliiksi useita kaloja ja otimme muutaman pienen iltapalaksi nuotiolla laitettavaksi. Pian alkoikin hämärtämään ja hakeuduimme pienen sivupuron tekemälle särkälle, johon lopuksi perustimme ensimmäisen leirin. Leiripaikalla heittelimme vielä hetken ja saimme saaliiksi useita koiralohia. Suurin oli Teron UL välineillä nostama 4.7 kiloinen. Keskikoko koiralohilla oli n. kolmen neljän kilon luokkaa. Loppuilta menikin telttojen pystyttämisessä ja ruoan valmistuksen merkeissä.

 

Image
Ensimmäisen leirin tunnelmaa


 

Illalla nuotiolla istuskellessamme ja olutta juodessamme hiljaisuuden keskeytti Teron hiljainen tokaisu; "Kato karhu! " Käänsin päätäni ja karhuhan se siinä! N. 20 metrin päässä meidän leiristä. Karhu oli tallustellut sivupuroa alaspäin ja ei ollut huomannut meidän leiriä, ennen kuin vasta ihan viime hetkillä. Karhu lopulta sitten näki meidät ja pelästyi kuten mekin ja nopeasti se poistui paikalta puron reunamilla olevaan risukkoon. Tilanne meni ohi suhteellisen nopeasti ja vasta jälkeenpäin olemme nauraneet tilannetta, jossa olimme suhteellisen" viilipyttyjä" ja emme juuri karhuun reagoineet. Ilmeisesti tilanne tuli niin "puun takaa", ettei siihen edes kerinnyt reagoimaan? Tiedä häntä?

Uni tuli karhusta huolimatta suhteellisen hyvin ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteinä kirkkaaseen Alaskan erämaan aamuun. Aamupalat ja muut aamutoimet toimitettuamme olimme taas valmiina jatkamaa matkaa virtaa alas päin. Teltat purettiin nopeasti ja kumiveneet olivat taas valmiina joenlaskua varten. Ennen paikalta poistumistamme näimme sitten vielä saman puolen rannalla ison harmaakarhun, joka jolkotteli meidän leiriämme kohti muina miehinä. Siinä vaiheessa nostimme kytkintä paikalta ihan vaan "varmuuden" vuoksi. Olipas täällä noita karhuja paljon?? Itseasiassa koko joen matkalla ei loppujen lopuksi sellaista rantaa löytynytkään missä ei olisi karhun jätöksiä tai jälkiä ollut. Yleisesti jätimme leirin tekemättä sellaiseen paikkaan missä sattui olemaan myöskin pikkunallen jälkiä. Eli se siitä sitten.....


Toinen päivä.

 

Toinen jokipäivä siis alkoi karhun merkeissä, mutta emme antaneet sen häiritä matkaamme. Laskimme jokea hiljakseen omalla painollaan alaspäin ja koko ajan myöskin kalastellen. Kaloja saimme tasaisesti koko ajan ja välillä ihmettelimme joen pohjan peittäviä "kalamattoja". Kalaa oli joessa siis aivan mahdottomia määriä. Välillä ei joen pohjaa meinannut erottaa ollenkaan niin suurien lohikalaparvien alta. Parvet olivat lähinnä puna- ja koiralohta. Matkalla heitellessämme saimme myös muutaman nätin nieriän, joita yleisesti otimmekin iltaevääksi nuotiolle grillattavaksi. Toisena matkapäivänä suunnitelimme laskevamme jokea hieman reilummin, jolloin saisimme sitten matkan loppu päivillä hieman hidastella, jos tarve niin vaati. Laskimme jokea siis pitkän päivän alas päin ja iltaisella sitten löysimmekin erinomaisen leiripaikan erään pienen sivupuron tekemältä särkkäalueelta. Leiripaikka oli siis miltei samanlainen kuin edellinenkin mutta sieltä löytyikin jo valmiiksi karhun jäljet. Nyt emme niistä piitanneet ja laitoimme leirin pystyyn ja valmiiksi yötä varten. Nuotiolla valmistettu ruoka maittoi jälleen kerran ja illalla kerkesimme kalastamaankin leirimme reunamalla olevaa pientä syvempää monttu paikkaa. Paikka osottautui erinomaiseksi ja siitä saimme muutamia nättejä nieriöitä sekä jokusia koiralohia. Perhoakin koitin ja se toimi lohille liiankin hyvin, mutta perhovälineitten luokka olisi saanut olla ainakin 4 pykälää reilumpi! Ei huvittanut kun jokaista kalaa sai väsyttää puolisen tuntia liian himmeleiden välineiden takia. Koneonki oli siis paljon "turvallisempi" vaihtoehto. Uistimista lohille kelpasi melkein mikä vaan. Yleisesti kirkkaat ja räikeän väriset lusikat kelpasivat parhaiten mutta yleisesti sillä sait millä kalastit. Isot lipat myöskin toimivat erinomaisesti.

Illemmalla leirin rauhan pääsi taas jälleen kerran rikkomaan karhu, joka tuli meikäläistä vastaan pienen puron varrella. Karhu pelästyi ja kääntyi puron mutkan taakse piiloon, kun minä taasen jolkottelin hieman hämmentyneen oloisena takaisin leiriin. Leirissä kaikki reagoivat tapahtuneeseen ja haulikko ja muut karhun karkoitus välineet olivat jo valmiina karhun hyökkäystä varten. Hetken odotimme ja kuinka ollakaan karhu kurkisteli puron mutkan takaa kahdella jalalla kaulaansa kurottaen! Hetken karhu kurkisteli leiriä ja katsoi parhaimmaksi poistua juoksujalkaa paikalta. Olipas taas lähellä! Tais karhu olla meikäläisestä n. 15 metrin päässä lähimmillään!!!

 

Image
Perhollakin voi saada kalaa!!


Image
Alaskan kävijän selviytymispakkaus


 

Kolmas päivä

 

Kolmas päivä oli säältään vaihteleva ja aamu valkeni sateisena. Päivä menikin erittäin vaihtelevassa säässä välillä reippaasti sataen ja välillä lämmin auringon paiste kuivasi sateen kastelemat varusteet.

Laskimme jokea kalastelleen, mutta kalat eivät oleet kovinkaan hyvällä otilla. Kuitenkin kalaa tuli sopivasti kokoajan vaikkakin ei edellisten päivien tapaan. Kuitenkin Jykä koukutti päivän suurimman kalan joka oli punalohi. Pojat näkivät suuren lohiparven ja jäivät hetkeksi sitä heittelemään jolloin uistimeen tälläsi n. 6 kilon punalohi, joka olikin reissun suurin kyseisen lajin edustaja. Nopeat kuvat ja matka jatkui.

 

Image
Ompas punainen kala!


 

Me jatkoimme jokea alaspäin hieman toista venekuntaa edempänä ja eräässä hieman nopeammin virtaavassa kohdassa Teron lusikkaan tälläsi komea kala, joka vei siimaa kelalta suhteellisen kovalla vauhdilla! Kuitenkin siima katkeaa keskeltä juuri kiihkeimmällä väsytyksen hetkellä ja kala pääsee karkuun. Taisi siiman päässä olla reissumme ensimmäinen Kingi?! Kalaa emme kerenneet näkemään, mutta ihan pieni se ei ollut. Saman "paikan" loppuliu'usta myös omaa lusikkaani puraistiin ja saaliiksi sain nätin n. 2 kiloisen kirkkaan kirjolohen.

 

Päivällä pidimme eräällä pienellä hiekka saarekkeella ruokatauon ja keittelimme purkkiruokaa joka maistuikin taivaalliselta. Olikin jo vaihteeksi mukavaa syödä muutakin, kuin kalaa. Saarekkeen rannassa sattuikin hieman erikoinen sattumus... Pesin kattiloita rannassa, kun yhtäkkiä hiekka alkoikin upottamaan altani! Olin siis astellut suoraan jonkimoiseen juoksuhiekkaan! Yritin nousta hiekasta ylös, mutta hiekka imi meikäläisen jalat kokonaan syvyyksiin. Lopulta olin jo vyötäröä myöden hiekassa ja liikkumaan ei päässy mihinkään suuntaan. Pojat tulivat sitten jeesaamaan ja pääsin kuin pääsinkin irti hiekan imusta. Olipahan kokemus! Jos olisin ollut yksinäni reissussa olisi varmaankin vieläkin kiinni sielä hiekan puristuksessa! Ei meinaan yksin sellaisesta ylös pääse!

 

Illalla leiriydyimme joen keskellä olevaan saarekkeeseen, jossa ei ainakaan silloin juuri karhun jälkiä ollut. Iltaa istuttiin suhteellisen pitkään nuotiolla ja unta ei taaskaan teltan uumenissa illankähmyissä juuri odotella tarvinnut.

 

Päivän aikana joella tapasimme majavan sekä muutaman valkopääkotkan sekä vastaan ui myöskin jokinmoinen minkin sukulainen. Taisi olla ensimmäinen karhuton päivä?

 

Image
Majavanpesä

 

 

Neljäs päivä

 

Päivä kirkastui aurinkoisena ja lämpimänä. Perinteisten aamupalojen ja leirin purun jälkeen aloitimme jälleen joen laskemisen. Kalastelimme jälleen kokoajan jokea alaspäin ja Tero koukuttikin yhden hieman raavaamman 4.5 kiloisen lohen. Muuten kaloja oli hieman edellisiä päiviä vähemmän liikkeellä. Puolelta päivin kuulemme moottori veneen ja viereemme saapuikin paikallinen rangeri, joka haastatteli meitä ja kyselee matkamme kulua ja että onko karhuista ollut harmia. Haastattelun jälkeen rangeri toivottaa hyvät jatkot ja jatkaa matkaansa jokea alaspäin.

Jatkoimme jokea alaspäin ja joen syvyys alkaa hieman kasvamaan. Tällöin näemme ensimmäiset kingit, joita paikoin alkoi olemaan paljonkin. Kalojen koko veteen arvioituina olivat varmaankin 8-20 kilon luokkaa! Rantauduimmekin erään syvänteen reunamille ja koitimme tavoittaa kingit montun pohjalta ottamaan uistimeen mutta ilman tulosta. Jatkoimme taas matkaamme ja erään liun lopun kuohusta niiaa vapani reilummin ja ensimmäinen kingi on tosiasia. Soudamme nopeasti rantaan ja väsytys voi alkaa. Kala väsyy suhteellisen nopeasti ja n. 10 minuutin väännön jälkeen saamme rantautettua kalan. Komea on eka Kingi! Kiloja moiselle kalalle oli kertynyt 12.7 kiloa! Kuvat ja mittaukset ja muut manööverit ja kalastus sai jatkua. Koitimme heitellä kalan ottipaikkaa vielä, mutta ilman uutta kingikontaktia. Nyt kuitenkin oli kingisaldo auki ja paineet omasta kalasta poistuneet taivaan tuuliin ja vielä suhteellisen mukavalla kalallakin. Loppupäivä meikäläisellä menikin sitten haaveillessa vielä isommasta kalasta.

 

Image
Teron nätti kala


Image
Kaunis päivä joella


Image
Ensimmäinen Kingi! 12.7 kg.


 

Loppupäivän laskimme rauhallisesti jokea alas päin ja lopuksi löysimme yöpymis paikan eräältä saarekkeelta joen keskeltä. Leirin pystytyksen jälkeen nautimme nuotiolla valmistamaamme nuotiokalaa riisin ja valkoviinin kera. Lopuksi polttelimme ensimmäisen kingin kunniaksi kunnon sikarit ja jatkoimme jutustelua sekä jalojuomien nauttimista pitkälle aamuyön tunneille.

Päivän eläin bongausen kohteeksi joutui majava.....

 

Image
Neljännen päivän leiri


 

Viides päivä

 

Aamulla satoi tihkua ja olo oli muutenkin hieman hontelo.....

 

Kaltsi oli aamulla leirin läheisyydessä koukuttanut komean kalan, mutta Döörin syöttöhäiriön takia jumuitunut kela aiheutti lukkoleikarin katkeamisen ja näin ollen nätin kalan karkuutuksen. Hetken päästä Kaltsi palasi leiriin ja herätteli koko porukan karhun kalastusta katsomaan. Karhu kalasteli ihan leirin läheisyydessä joen toisella rannalla. Tuota karhun toimintaa tulikin sitten katseltua jokin aikaa ennen kuin karhu kyllästyi ja poistui paikalta. Olipahan elämys!

 

Ennen puolta päivää saimme leirin purettua ja kumiveneet pakattua reissun viimeistä etappia varten. Laskimme jokea vain muutaman tunnin jolloin olimme hyvissä ajoin seuraavan päivän noutopaikkaamme. Tarkistimme paikan vielä kartasta ja lopuksi varmistimme sen GPS:n avulla.

 

Noutopaikalla kasasimme teltat ja teimme leirin iltaa valten valmiiksi. Viimeinen leiri sijaitsi erittäin hienolla paikalla, josta viimeiset kingit olisi mahdollista saada. Tero koukuttikin heti alkajaisiksi 5-6 kilon koiralohen. Kalaa paikalla oli hyvin ja loppu päivä menikin sitten jokea pommittaessa. Noin parin tunnin kalastuksen jälkeen kopsahtaa jälleen meikäläisen vavassa hieman raskaammin. Kala jyräytti hieman puun takaa ja sai heti aloituksessa vietyä siimaa kelaltani reilusti yli 100 metriä ennen kuin sain kalaa käskettyä pysähtymään virrassa. Noin vartissa sain pumpattua kalan rannan edustalle, josta se oli helppo rantauttaa. Kala oli jälleen kingi, mutta tällä kertaa kala painoi vain 10.6 kiloa. Kalan menohalutkin selvisi, kun vaappu oli tarttunut peräevän juureen. Kuvat ja mitat ja ei kun uutta matoa koukkuun.....

 

Image
10.6 kg. Kingi


 

Itse kalastelin vielä tovin mutta tuloksetta. Kaltsi koukutti kuitenkin vielä ottimontusta n. 8 kilon kingin, joka jäikin sitten reissun viimeiseksi kalaksi.

 

Illalla seurasimme karhun tallustelua vastarannalla, jossa se teki ilmeisesti tutkimusretken uteliaana katsellen meidän touhuja. Lopulta karhu tallusteli takaisin joenrantaa ylös päin, josta se sitten reilun matkan päästä ui joen yli meidän puolelle! Hetken jo luulimme, että karhu suunnistaa leiriämme kohti, mutta lopulta karhu katosikin nopeasti joenmutkan taakse.

 

Loppu illasta pakkailimme tavaroita ja söimme loput retki eväämme mitä jäljelle oli jäänyt. Olut oli kyllä päässyt loppumaan hieman kesken, mutta juomavettä sentään vielä meillä riitti. Iltamyöhällä otimme vielä kunnon yömyssyt joten se unikin tuli sitten suhteellisen nopeasti.

 

Image
Viimeinen leiri


 

Paluu ihmisten ilmoille..viimeinen päivä joella

 

Aamulla heräilimme ajoissa ja purimme leirin ja tyhjensimme kumiveneet ja pakkasimme ne ja muut tarvikkeet valmiiksi lentovenettä varten. Nouto oli sovittu puoleksi päiväksi.

 

Image
Viimeisen leirin tunnelmaa


 

Tavaroita pakatessa huomasimme taas karhun joen toisella rannalla tallustelemassa. Taisi olla sama karhu, joka edellisenä iltana kävi tarkastelemassa vieraat? Karhu teki saman lenkin, mutta tällä kertaa se katosi joen mutkan taakse ilman uima reissua.

 

Leiri oli siis valmiiksi purettu hyvissä ajoin ja lentovenettä odotellessa kertailimme reissun kalatapahtumia ja karhujen reaktioita härmän miehiin. Pian horisontista alkoikin kuulumaan moottorien vaimeaa ääntä ja hetken päästä lentokone kaarsikin jokiosuudelle ja laskeutui nätisti viimeisen leirin edustalle.

 

Image
Lentovene saapuu ajallaan


 

Nopeasti saimme tavarat koneeseen ja hetken päästä olimmekin jo lähtökiidossa ja lopulta ilmassa. Matka Dillinghamin kentälle meni nopeasti ja pian matkamiehet pääsivätkin lämpimään suihkuun ja saivat puhdasta vaatetta päällensä. Lopuksi menimme paikalliseen ravintolaan nauttimaan kunnon pihvit huurteisen kera. Pihvi maistuikin taivaallisen herkulliselta miltei viikon kalakuurin jälkeen.

 

Lopulta samana päivänä meillä oli lento Chicagoon, jossa vietimme viikonlopun katsellen paikallista elämää ja ravintola kulttuuria. Siitä voisikin sitten kertoa vaikkapa oman tarinan......

 

Loppu höpinät

 

Kalaa joessa oli siis erittäin hyvin ja sitä saatiin riittävästi. Päivisin yleensä lämmintä ja jopa hellettä, mutta välillä sade kuuroja. Yöt suhteellisen viileitä, joten lämmintä ja sateen pitävää vaatetusta kannattaa ottaa varmuudeksi reilusti mukaan. Sopiva aika joella on 5-6 päivää, jolloin kalastaminen ja muut asiat eivät mene liian yksitoikkoiseksi. Olutta meillä oli yksi pakillinen liian vähän mutta väkevää riitti ihan kotiin viemisiksi. Ruokaa kannattaa ottaa Suomesta ainoastaan joitain pussikeittoja ja muita vastaavia. Purkki ruokaakin voi ottaa, mutta ne painavat ja USA:n lainsäädäntö kieltää lihan tuonnin kaikessa muodossa, joten purkitkin joutuvat yleensä ensimmäisenä tullin syyniin. Ruokaa saa jenkeistä pieniltäkin paikkakunnilta hyvin ja se on suhteellisen halpaa ja valikoimat hyvät. Vesi kannattaa ottaa n. gallona per turpa 5 päivää. Se riitti meille. Jokivettäkin mahdollisesti voisi käyttää keitettynä, mutta siihen ei meillä ollut tarvetta.

 

Lennot ja muut systeemit kannattaa varailla hyvissä ajoin. Hotellit tuppaavat Alaskassa sesonki aikaan olemaan tiukassa joten nekin on hyvä muistaa varauksissa.

 

Hintaa koko kökölle kertyi n. 3000€, josta suurin osa meni lentoihin ja hotelleihin. Tuohon hintaa sisältyi Chicagon viikonloppukin ja tuliaset. Dollarin kurssi taisi 2004 tuohon aikaan olla muistaakseni 1.31? Nyt hinta olisi halvan taalan vuoksi hieman ehkä halvempikin. Toki nyt on USA:ssa hinnat hieman nousseet.

 

Image
Nallen matka pohjoiseen käy...

 

 

Jokivarressa kehitetyt drinkit:

Anchorage: Bayleys + VSOP Tree Barrels Brandy sekoitettuna.

Togiak:Bayleys + Black Label

 


Kuvat: Jouttimäki, Järvinen, Santikko

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt