Kirjautuminen

Äkäsjoki

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

ÄkäsjokiÄkäsjoella

Saavuin Äkäsjoelle hyvässä säässä. Tiekyltissä luki: Hannukainen. Käännyin oikealle ja ajoin sillan yli. Seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Kuiva harjukangas, metsätie... Matka Hannukaisen sillalta laavulle ei ollut kovinkaan pitkä. Parin mutkan jälkeen pääsin perille.

Laavu oli korkea, puolikkaan kodan muotoinen. Jos sataisi, sinne ehkä tunkisi vettä, etenkin jos tuulisi oikeasta suunnasta.

.

Rohkaistuneena sen hetkisestä säästä, joka oli pilvetön, laitoin telttaversion mallia laavuspecial muutaman naulan avulla nukkumisvireeseen. Kyseessä oli viritys, jossa oli pelkästään sisäteltta hyttysverkkoineen. Kyseinen viritys on ollut käytössäni jo liki viisitoista vuotta. Pakkaukseen kuuluu sisäteltan lisäksi nippu nauloja, jotka lyön laavun lattiaan nurkkiin sekä kolme kappaletta laavun kattoon. Sisäteltan nurkissa on muoviset kiinnikkeet joissa on reikä johon naula sopii; katossa vastaavasti pitkähköt narut, jotka kiinnitän laavun kattoon naulattuihin nauloihin. Teltan ulkokuori oli joutunut saunateltaksi.

Äkäsjoen laavu

Laavu Äkäsjoen rannalla

Polttopuita ei laavun ympärillä juuri ollut mutta kuivia pikkurisuja kylläkin. Kyhäsin niistä nuotion ja laavusta löytyneen astian avulla keräsin miljoona männynkäpyä hiillosaineeksi. Hehkuvan hiilloksen päällä paistoin kaksi mehevää niskapalapihviä sipulin kera ja join päälle Raindance valkoviiniä, varmistaakseni sateen tälle reissulle.

Laavun kohdalla oli herkullisen näköinen niska. Useamman pienen tuikin nähtyäni istahdin harjun reunalle, nautin olostani sadetanssin kera ja tähyilin tyyntä virtaa edessäni. Ylävirrassa tuikkasi jokin, ehkä hieman isompi kala...

Äkäsjoki
Laavun kohdalla kaunis niska

Äkäsjoki

Ja niskan yläpuolella kaunis suvanto

Päivä Äkäsjoella

Aamupalan jälkeen päätin ottaa aseistukseksi kameran, kaksi olutta sekä varustukseksi marssivaatteet ja -kengät.

Suuntasin ylävirtaan, tarkoituksena taapertaa ainakin Jyrisevä-nimisen koskelle asti kuuntelemaan mahdollista jyrinää.

Heti ylävirrassa oli mökkejä, joista ainakin toisessa oli asukkaat paikalla. Kiersin ne ja kävelin tietä pitkin paikkaan, jossa sähkölinja ylitti tien, toisen sähkölinjan kulkiessa tien toisella puolella. Edempänä, tien kulkusuuntaan nähden vasemmalla puolella oli lyhyt pistotie, jota pitkin pääsisi lähemmäs laavua. Alueella oli äskettäin tehty harvennushakkuita ja laavu näkyikin aivan samantien edessä.

Se oli samanlainen laavu kuin leirilaavu, mutta selkeästi harvemmin käytetty. Telttapaikkoja tämänkin laavun ympärillä oli kokonaiselle pataljoonalle. Parin kolmensadan metrin päässä alavirran suuntaan näkyi samalla rannalla mökkejä ja näkyvyys mökeille oli liki esteetön, mikä sinällään on hieman häiritsevää, varmasti molemmin puolin.

Äkäsjoen laavu

Äkäsjoen ylempi laavu

Tämän ylemmän laavun kohdalla joki oli nivamainen suvanto, tai suvantomainen niva, kumpi nyt vain paremmin sopii suuhun. Alavirran suunnalla mökkien kohdalla oli kosken niska, mutten käynyt siellä koska oletin, että eiliset mökkeilijät saattoivat kärsiä eilisestä elämöinnistään.

Äkäsjoen suvanto

Laavun suvantoa alavirtaan päin

Äkäsjen suvanto

Laavun suvantoa ylävirtaan

Sain myöhemmin kuulla, että nuo rannan mökkitontit molempien laavujen lähellä eivät yllä rantaan asti, joten niistä ei ole kalastuksellisesti estettä. Eri asia sitten on tuleeko kalassa ollessasi mökeistä ulos kalastuksellista estemateriaalia talikko kädessä huutaen, "Gå bort, mina fiskevatten!"....

Koko matka Jyrisevälle oli kuivaa, helposti käveltävää kangasmaastoa. Joen rannassa toki oli risua ja pajua ajoittain mutta usein rantakin oli helppokulkuista soramaastoa. Telttailijoille riitti telttapaikkoja tuhansittain.

Joen pohja näkyi lähes joka paikassa ilman polarisoivia aurinkolaseja. Ei voi kuin ihmetellä tämän joen kauneutta ja sopivuutta ajatellen taimenta ja kutua: kauttaaltaan hiekkaa ja soraa. Vesi kiilsi ruskean, hieman humuksen tummentamana, kellertävän soran ja hiekan laikuttamana. Joissakin kohdissa näkyi ajoittain kasvillisuuttakin.

Äkäsjoen rannalla riittää telttapaikkoja

Telttapaikkoja alueella riittää

Äkäsjoki

Äkäsjoen ruskea soran "värjäämä" vesi

Äkäsjoki

Ja syviäkin monttuja löytyi

Äkäsjoessa laavuilta ylävirtaan oli useita lyhyitä nivoja, joiden jälkeen tuli pieni koski tai saari, joka loi jokeen pienen sivu-uoman. Nämä sivu-uomat olivat herkullisen näköisiä ja jos jostain yrittäisin kalaa onkia niin noiden sivu-uomien loppupäät, joissa sivu-uomat palasivat emouomaan. Jotkut sivu-uomat taas näyttivät kauempaa katsottuna kerrassaan vastuttamattomilta suvanto-ojilta.

Monin paikoin joki oli nivaosuuksillaankin matala, antaen sen vaikutelman, että isompi kala ei niillä alueilla viihtyisi vaan porhaltaisi ohi ja läpi paremmille, syvemmille alueille. Näitä syvempiä alueita, tai monttuja, ei aivan joka paikasta joen varresta löytynyt, ehkäpä varmimpina löytöpaikkoina juurikin nuo saarien sivu-uomat ja niiden lähialueet ja ne harvat jyrkemmät joenmutkat jotka joesta löytyi.

Äkäsjoki

Herkullinen Äkäsjoen koskenniska

Äkäsjoki

Saari ja sivu-uoma

Edelleen joen ranta jatkoi helposti tassuteltavana ja polkukin leveni hieman. Sitten totesin saapuneeni lumikelkkareitille. Matalan harjun päällä oli nuotiopaikka ja harjun rinteessä näkyvistä jäljistä päätellen joella oli joku käynyt. Ilmeisesti joku kalamies...

Jatkoin kävelyä kelkkareittiä pitkin. Kartasta muistin katsoneeni, että reitti ylittäisi kohta joen. Ylityspaikan kohdalla oli jälleen matalanoloinen niva. Hieman ylempänä oli saari ja sivu-uoma, joka näytti kalastuksellisesti paljon mielenkiintoisemmalta.

Äkäsjoki

Tuossa sivu-uomassa saattaisi olla harjus

Reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä oli jälleen saari. Hieman häiritsevinä tekijöinä oli pari mökkiä vastarannalla. Saaren yläpuolinen niva näytti täsmälleen sellaiselta kuin alempanakin olleet nivat.

Mitään jyrinää en kuullut. Jyrisevä oli aivan tavallinen matala Äkäsjoen koski.

Äkäsjoki

Tyypillinen Äkäsjoen niva

Äkäsjoki

Kalapaikan merkki

Äkäsjoen rantapolku

Ja polkukin oli helppo kävellä

Äkäsjoki, Jyrisevä

Jyrisevä ei jyrissyt

Tässä vaiheessa totesin, että lähden laavulle syömään ja sen jälkeen siirryn alavirtaan tarkastamaan millaiselta sillan alapuolinen osuus näyttää.

Alueella on selkeästi elämää. Majava oli tehnyt töitä useammassakin rantapöpelikössä. Aivan alemman laavun kohdalla se oli katkonut useammankin haavan.

Laavun alapuolinen koski ennen siltaa jatkoi Äkäsjoen tyypillistä nivamaista jokityyppiä: matalahko leppoisa koski ilman sen suurempia kiviä.

Majava

Majava oli käynyt täällä

Äkäsjoki

Mukavan näköinen virtapaikka?

Äkäsjoki

Sillan alapuolinen koski

Jatkoin matkaa alaspäin tavoitteenani sillan alapuolelta alkava suvanto. Alue sillan alapuolella oli edelleen helposti käveltävää soraharjua. Joen eteläpuolella, hieman joesta erillään kulki myös tie jota pitkin pääsee suvannolle. En kuitenkaan halunnut kulkea tietä myöten vaan pyrin mahdollisimman lähelle jokea. Ja se paljasti hikisen totuuden.

Edessä oli pajukko. Niin tiheä, että mieleen muistuivat käsivarren pahimmat pöheiköt, metsät, jonne mennessä tuli hiki ja joissa miljoonat sääsket odottivat hikistä, huohottavaa kalamiestä. En halunnut mennä tuohon pajuhelvettiin. En tänään.

Ei ihme, että suvantoalue ei saa suuremmin suosiota Äkäsjoella... ei tosiaankaan ihme.

Hikinen pajukko

Hikinen pajukko

Suo

Ja suo ei näytä myöskään kutsuvalta

Palasin hieman taaksepäin, takaisin soraharjulle ja kävelin sitä pitkin yrittäen nähdä suvannosta edes vilauksen. Pajukkoa oli edessä niin paljon, että vaikka olin soraharjulla paljon korkeammalla niin jokea ei näkynyt. Jos en olisi tiennyt että se on siellä niin olisin luullut paikan olevan pelkkää pöheikköä ja suota. No, sitähän se olikin.

Kävelin eteenpäin harjua kunnes saavuin aikaisemmin mainitulle tielle. Joen ylitti sähkölinja ja tien alta kohisi Äkäsjokeen pienehkö sivujoki, Kylmäoja. Sen suulla aivan tien vieressä oli paikka, josta pääsi suvannolle.

Päätin sillä hetkellä, että huomenna otan kelluntarenkaan ja laskeudun tuolle suvannolle.

Äkäsjoki

Suvanto on tyyni

Kalassa Äkäsjoella

Kävin kylällä ostamassa makkaraa ja kahvipaketin. Paikallinen kalastusta harrastava kalamieskaverini tarjoutui hakemaan minut kalastuksen päätyttyä alavirrasta, joten kelluntapäätökseni sai varmistuksen. Alun perin olin aikonut laskeutua kellumaan Äkäslompolon kylältä, mutta paikallisen suosituksesta siirsin kellumaanlähtöpaikkaa Hannukaisen sillalle. Alkupään tietyt paikat olivat kuulemma niin vähävetisiä, että niiden ohittamiseen kelluntarenkaalla menisi liikaa kallista kalastusaikaa. Päivä pyhitettiin siis sataprosenttisesti suvantokalastukselle.

Hannukaisen sillan yläpuolelta, aivan laavun läheltä laskeuduin jokeen. Joki oli sillan alla sitä jo tutuksi koettua nivamaista koskialuetta, onneksi riittävän syvääkin eikä kellumaan lähteminen tuottanut suuremmin vaikeuksia. Hetken päästä sillan alla virta rauhoittui ja varsinainen suvanto alkoi. Joen pohjoispuolella oli yksi mökki.

Äkäsjoki

Hannukaisen sillan alapuolinen saari

Äkäsjoki

Mökin alapuolelta alkoi suvanto-osuus

Takaani kuului molotusta. Jahas, kanoottiretkeläisiä. Kaksi kanoottia lipui ohitseni. Toisessa istui mies, jonka kyljen vieressä kanootin reunaa vasten nojasi perhovapa.

- Onko näkynyt kalaa?
- Tuossa ylempänä näkyi paljonkin, herrasmies kanootistaan vastasi.
- Muutama isompikin kävi näyttäytymässä, kanoottimies jatkoi.

Toivotimme toisillemme kireitä ja jatkoin räpylöintiä hidastaakseni lipumista alavirtaan. Mökin alapuolella oli jälleen yksi tyypillinen saari ja yritinkin varovasti kokeilla josko saaren alapään yhtymäkohdassa olisi kala paikalla.

Eipä ollut.

Paikka oli kuitenkin yksi niitä herkullisen näköisiä sivu-uomia, joiden syvyys olisi riittävä ylläpitämään isommankin kalan rohkeutta asettua siihen paikalleen odottamaan syötävän saapumista paikalle.

Äkäsjoki

Heti suvannon alkupäässä oli herkullinen sivu-uoma

Laskeuduin hieman alemmaksi ja huomasin pohjoisrannalla veneen. Veneen kohdalla oli matala nopeampivirtainen kohta, jossa selkeästi tuikki kala. Parikin kalaa.

Lähestyin paikkaa ja totesin, että kelluntarenkaan sai hyvin pidettyä paikallaan tuikkien yläpuolella. Heitin tuikkien suuntaan perhoa. Samantien oli kala kiinni. Harjus, ensimmäinen Äkäsjoen harjukseni. No, eipä se iso ollut, mutta riitti minulle todistukseksi siitä, että joessa oli harjusta.

Äkäsjoen harjus
Äkäsjoen harjus

Jatkoin vielä hetken paikkaan heittelyä mutten onnistunut enää koukuttamaan toista kalaa. Laskeuduin alemmaksi huomattuani rannan läheisyydessä parikin tuikkia. Vaikka tuikkeja näkyikin päätin silti pitäytyä uppoperhon heittämisessä, lähinnä siksi, etten ollut nähnyt mitään päivänkorennon tai vesiperhosen näköistä pinnalla eikä siksi ollut mitään syytä ryhtyä pintaerhohommiin.

Joessa oli tällä kohtaa vielä jonkin verran pyörteitä ja vesi virtasi suhteellisen nopeasti, suvantopaikaksi. Sain vielä koukutettua toisenkin harjuksen ja hetken päästä vielä kolmannen, Kylmäojan suulta. Se oli sentään jo 30-senttinen.

Äkäsjoen harjus

Vanhan alamitan täyttävä Äkäsjoen harjus

Joen rannat olivat kauttaaltaan pajukkoisia. Totesin, että rantakalastaja ei tänne kyllä helpolla tule. Ei ainakaan ilman hikipisaroita. Siellä missä rannassa ei ollut niin paljon pajuja rantapenkka oli liian korkea. Ei olisi siitä helppoa kalaa väsytellä saatikka haaviin ujuttaa...

Nähtyäni radiomaston suoran päässä huomasin, että aluehan on aivan järkyttävän hyvää pintaperhoaluetta. Sileä virta, pyörteet poissa pinnalta. Vesi virtasi tasaisen hitaasti, ei mitään madon vauhtia vaan sellaista, että paikallaan pysyäkseen kelluntarengasmiehen tuli hieman potkia räpylöillään. Olisipa nyt niitä häpsiskäkkiäisiä joen pinnalla!

Äkäsjoki

Pajukkoa, pajukkoa...

Äkäsjoki

Ei näitä rantoja kävellen kalastella...

Laskeutuessani hiljalleen alas jokea onnistuin näkemään pari isomman kalan oloista tuikkia. Ajattelin katsoa pääsisinkö niiden heittoetäisyydelle ja laskeuduin hitaasti alavirtaan. Iso kala tuikkasi keskellä jokea. Liian kaukana. Ajattelin vaihtaa pintaperhon mutta edelleenkin ajatuksena oli, että eihän täällä ole mitään syötävä pinnalla. Toki harjuksen saisi varmaan härnättyä ottamaan perhon, mutta tätä en jostain syystä ajatellut vaan luotin kuulapääperhon voimaan.

Tuikin kohdalla näin ensimmäisen kerran matalampaa rantaa ilman pajua. Tie oli vain sadan metrin päässä. Ehkä tuohon pääsisi kumisaappaat jalassa suvantotuikkeja väijymään?

Äkäsjoki

Välillä jotain muutakin kuin pajukkoa

Tuikkiva kala oli hävinnyt. Ja kuinka ollakaan se tuikki nyt yläpuolellani. Jos se siis oli sama kala...

Koska joki oli niin kapea ajattelin, että en lähde sitä nyt jahtaamaan, räpylöinti vaatisi kovasti töitä ja saattaisi häiritä mahdollisesti muita lähistön isompia kaloja.

Äkäsjoki

Miksi kala ei tuiki?

Edessä oli herkullinen mutka ja siellä tuikki kala. Ja siellä oli tyyntä. Päästyäni sinne tyyni oli siirtynyt joen toiselle alueelle. Juuri kun pääsin sinne tuuli päätti tulla paikalle ja siirtää tyynen muualle kohtaa jokea. Kuinka ollakaan suoraan alavirtaan, mutkasta eteenpäin. Juuri kun olin ajatellut siirtyä pintaperhokalastukseen.

Herkullisen mutkan kala oli hävinnyt.

Mutkan jälkeinen suora oli onneksi tyyntynyt. Livuin hiljalleen suvantosuoraa alaspäin odottaen kalan ilmaisevan olemassaolonsa. Heittelin uppoperhoa alavirtaan mutta mitään ei tapahtunut. Edessä oli mutka ja mutkan kohdalla ulkoreunalla syvä akanvirta. Yritin upottaa perhoani syvyyksiin mutta ketään ei asia kiinnostanut. Pientä hymyä nosti sentään päivänkorennon lipuminen jokea alas. Yritin saada sen kiinni mutta se ehti nousta siivilleen akanvirrasta juuri kun olin saamaisillani sen sormiini.

En silti vaihtanut vieläkään siiman päähän pintaperhoa.

Jatkoin virtaa alas heitellen uppoperhoa alavirtaan. Joki kääntyi taas eikä yllättäen tuullut. Sitten alavirrassa, suoran päässä näkyi jotain. En vieläkään vaihtanut pintaperhoa.

Siirryin heittomatkan päähän, mittasin siimaa ja heitin tuikin yläpuolelle. PLUMPS. Tuskin perho oli sanonut sanottavansa kun jo oli harjus kiinni. Väsytin tämän ensimmäisen varmuudella alamitan ylittävän harjukseni nopeasti haavin täytteeksi ja elvytin sen vieläkin nopeammin. Virkeästi se syöksyi takaisin Äkäsjoen suvannon syvyyksiin.

Äkäsjoki

Kala kiinni!

Äkäsjoen harjus

Siellä lepää!

Saavuin Valkeajoen risteykseen. Valkeajoki laskee Äkäsjokeen pohjoisesta eikä ole koolla pilattu. Kartan mukaan se kuitenkin näytti siltä, että se voisi olla vaikkapa meritaimenen kutuoja.

Äkäsjoki, Valkeajoki
Kalassa Äkäsjoen Valkeajoen suulla

Äkäsjoki

Valkeajoen jälkeinen suvantokin näytti herkulliselta

Suvantoniva Valkeajoen suun alapuolella näytti olevan kalan paikka. Useampikin tuikki näkyi liki tyynellä pinnalla. Koukutin siitä pari kalaa, jotka osoittautuivat alle kolmekymppisiksi ja onneksi irtosivat väsytyksen aikana. Sitten sekin paikka "kuoli".

Valkeajoen suun suvantonivan jälkeen joki muutti hieman muotoaan. Rannoilta hävisi pajukko, niille pääsi nyt rantakalastajakin helposti ja suvanto samalla menetti "kalapaikan hajun". Se näytti nyt vain typerältä mustalta ränniltä.

Kalatkin olivat hävinneet.

Mutkan takana näkyi vene, etelärannalla. Tarkemmin katsottuna rannalla näkyi mökkejä. Olin palannut sivistykseen. Olin hieman pettynyt siihen, että olin tullut tuon herkullisen suvantopätkän liian nopeasti alas. Vaikken tosiasiassa ollut pitänyt mitään kiirettä, pikemminkin päinvastoin, mutta edessä oleva suvanto ei enää tutunut niin houkuttelevalta kuin ylempi rämeen ja pajuoiden ympäröimä rantakalastajan helvetti...

Äkäsjoki

Valkeajoen jälkeen suvanto menetti kalapaikan hajun...

Kaikesta huolimatta yritin keskittyä kalastukseen. Keskittymisellä ei ollut mitään merkitystä. Kaloja ei vain näkynyt. Saavuin Hamekosken sillalle ja nousin pois joesta. Edessä oli ruokailu- , olut- ja tyhjentymistauko. Ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Hamekoski oli sillan alta ällistyttävän matala. Joki oli tosin leveä mutta vettä ei kivien päällä ollut juurikaan riittävästi kelluntarengasmiehelle rantautumiseen. Oli pakko nousta seisomaan, rimpuilla räpylät pois ja kahlata sillan alta joen eteläpuolelle. No, ehkä joen pohjoisrannan uomassa oli enemmän vettä, mutta siitä rantautuminen olisi varmasti ollut hankalampaa.

Äkäsjoki, Hamekoski

Äkäsjoen Hamekoski

Ruoka-annoksen valmistuessa seurasin Hamekosken alapuolisen suvannon tapahtumia. Jokin iso eläin oli ylittämässä jokea. Se katosi. Hetken päästä se palasi ja ylitti joen toiseen suuntaan. Ja hetken päästä se ylitti joen jälleen.

Täytettyäni itseni kuivamuonipussin koiranoksennuksen ja oluen sekoituksella laskeuduin jälleen virran vietäväksi. Koski näytti alempana selkeästi syvemmältä ja loppuliu'ussa saattaisi olla hyvinkin kalan paikka. Ohitin sen kuitenkin nopeasti virran viedessä kelluntarengasta rivakasti ohi ottipaikkojen.

Hamekosken loppuliu'ussa yritin pitkän tovin etsiä kalaa perhokoukkuun mutta paikka tuntui tyhjältä. Perhossani ei tietenkään ollut mitään vikaa.

Hamekosken jälkeinen suvanto vaikutti jos vieläkin typerämmältä ränniltä kuin Hamekosken sillan yläpuolinen loppupätkä. Pohja oli pelkkää hiekkaa eikä vesikasveista ollut tietoakaan. Vettä paikalla oli juuri niin paljon, että pohjan näki helposti. Asentopaikkaa saatikka harjuksen saalistukseen sopivia tummalla pohjalla varustettuja syvempiä uomia ei ollut. Hieman alempana oli lisäksi etelärannalla pari mökkiä.

Äkäsjoki

Hamekosken alapuolinen suvanto tarjosi rantakalastajalle ainakin heittopaikkoja

Päästyäni mökeistä ohi vastarannalle ilmestyi muutama kalastaja sääskihuput päässä. Ilmeisesi rannalla oli sääskiä. Joella niitä ei ollut näkynyt. Naureskelin mielessäni edellistä sääskihupun käyttöäni tunturissa. Olin ottanut sen mukaani siltä varalta jos ottaisin nokkaunet teltan absidissa tai jopa ulkosalla. Unohdin edessä olleen verkon kun päätin rojauttaa oikein kunnon mahtisyljen kävellessäni kohti telttaani. Piti pesaista sekin turha kapistus.

Suvanto oli muuttanut jälleen hieman muotoaan. Syvää vettä oli jo mutta vesikasveja ei. Rannat olivat paljon helpompia kävellä eivätkä rantapenkat olleet kovinkaan korkeita. Mutta kaloista ei näkynyt vilaustakaan.

Suvannon pinnassa oli paljon pyörteitä ja suvanto katkesikin lyhyen matkan päässä koskeksi jossa pari kiveäkin törrötti vettä ohjaamassa. Vietin muutaman hetken paikalla ronkkien kivien ympäristöjä sekä virran sivustoja. Kalaa ei näkynyt. Jos nyt ei lasketa sitä yhtä alle parikymppistä harrinpentua, joka takertui perhooni nostaessani sitä pois vedestä uutta heittoa varten.

Äkäsjoen harrinpentu

Harrinpentu

Suvanto jatkoi matkaansa hieman pyörteisenä päättyen jälleen koskeen. Kosken niska oli kerrassaan maukkaan näköinen. Vietin siinäkin tovin ronkkien koko niskan alueen. Kalaa ei vain näkynyt.

Saavuin alueelle, jossa pohjoisrannalla oli asutusta ja mökkejä. Suvannon pohja oli täynnä vesikasveja. Virtaus oli jälleen aikamoinen, enemmänkin nivamainen eikä uppoperhokalastus oikein tuntunut järkevältä ruohon seassa. Jatkoin silti urheasti mutta olin hävinnyt tämän pelin.

Kolarissa sijaitseva Äkäsjoki on Tornionjoen vesistön tärkeimpiä meritaimenen kutujokia. Kalastoon kuuluvat myös lohi, jonka kutualueet sijaitsevat joen alaosilla, sekä harjus ja ylimmällä vesialueella siika.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt