Kirjautuminen

Ja keskellä virtaa siika

Käyttäjän arvio:  / 11
HuonoinParas 
Share

Ihan yhtenä kyrpänä

 

Aamupalan jälkeen mietimme hetken ja olimme kaikki asiasta yhtä mieltä: joessa oli kalaa. Siispä ylävirtaan.

Siikataivaan yläpuolisessa mutkassa Mika pysähtyi - siikoja! Mika koukuttikin nopeaan tahtiin paikalta useamman siian. Mutta yhtään ei saanut ylös. Eikä kyseessä ollut edes koukutus, yhdenkään siian kohdalla. Vasta sen viimeisen siian kohdalla Mika huomasi, ettei perhossa ollut koukkua.

Pääsin paikalle paljon Mikan perässä mutta päästyäni paikalle koukutin siitä samasta paikasta 53-senttisen siian, jonka laskin takaisin kasvamaan.

Nousimme ylävirtaan päin ja huomasin jotain liikettä kauempana matalikolla. Päätin lähestyä tarkkailuasemaan Mikan ja Jussin jäädessä vielä koukuttelemaan Mikan koukuttamattomia siikoja. Tarkkailuasemaan päästyäni minua odotti yllätys: Siikoja! Paljon! Ihan yhtenä kyrpänä! Huusin alavirtaan pojille, että nyt löytyi. Eviä oli ilmassa pienellä alalla enemmän kuin olin koskaan missään nähnyt. Joka puolella! Mitä ne söivät? Pieniä mustia hyttysennäköisiä önniäisiä?

Mutta ketkuja olivat. Vieressä näyttivät eväänsä mutta eivät kelpuuttaneet perhojamme. Koukutimme silti, tuurilla, siiat mieheen. Varmasti söivät pieniä mustia hyttysennäköisiä önniäisiä. Perkeleen siiat!

Siika siiman päässä
Siika on siellä taas

Siika

Siika on haavissa

Siika ui
Siika se siinä ui

Siika

Tuurilla saatu siika

Siika

Tuurilla saadulla siialla oli tuuria

Tyyntä, eikä vieläkään näkynyt merkkiäkään hyttysistä. Jatkoimme ylävirtaan tutulle ruokailupaikalle ja keitimme siellä kahvit. Paitsi Mikalle, joka oli unohtanut mukin leiriin.

Kahvitauon jälkeen siirryimme ylemmäs suvannolle. Siellä jokunen siika näyttäytyi muttei mikään niistä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta.

Nälkä ilmoitti halukkuudestaan päästä pois päiviltä, joten rantauduimme hiekkatörmälle. Mauttomien kuivamuonapeltipussien sisältöjen maustamisen jälkeen, oluen avittamana,  nautimme olostamme. Ylävirrassa tuikki joka paikassa. Tottakai, kun olimme tauolla. Mutta sinne siis.

Mika ehti ensin asentopaikalle. Siikoja! Paljon! Ja päivänkorentoja!

Mika tuskastui, karkuutti, eikä osannut. Mihinkään ei ottanut. Sitten vihdoin tarttui. Muttei ruokakalan kokoista. Alle 50-senttiset päästimme kasvamaan. Sitten vihdoin Jussilla tärppäsi. Iso! Muttei se mahtunut haaviin. Puolet kalasta oli jo haavissa ja sitten se irtosi, ja karkasi. Mikan kanssa nautimme suunnattomasti väsytystilanteesta, kuten aina Jussin kanssa.

Onneksi Jussi kuitenkin paikkasi tilanteen ja koukutti 52-senttisen paistikalan. Kalapussi kuitenkin irtosi ja kuollut kala karkasi. Jussi läksi takaisin etsimään kalaa. Mika löysi sen jonkin ajan päästä alavirrasta. Ruokakala oli sittenkin pelastettu.

Siika

Pelastettu ruokakala

Leirissä perkasin ja fileoin siian ja paistoin reilut palat mieheen. Söimme ne muusin kanssa ja joimme kalan kanssa valkoviiniä. Päälle pienet plöröt. Jotenkin tuli taas mieleen, että tätä parempaa tilannetta ei kalamiehellä ole: vatsa täynnä paistettua siikaa, pottumuusia ja kaikki tämä ui valkoviinissä. Päälle vielä kunnon plöröt. Ei tästä parane enää olotila...

Sitten paransimme maailmaa. Emme onnistuneet...

Eikä ollut yhtään hyttystä. Ehkä ne ilmestyvät huomenna. Jos ei sada lunta.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt