Kirjautuminen

Ja keskellä virtaa siika

Käyttäjän arvio:  / 11
HuonoinParas 
Share

SiikaOli taas se aika. Odotin Jussia Jämsän Shellillä, tankattuani sitä ennen auton täyteen vauhtivettä. Jussin saavuttua suunnistimme Mikan luokse, laitoimme Mikan lukuisat muovipussit suksiboksiin auton katolle ja ryhdyimme köröttelemään Ylläkselle humalluttavia Yöpuun rantasaunan löylyjä kohti.

Keväällä olimme taas päättäneet, että tänä vuonna kalastamme tunturissa perholla siikaa. Raudunpunainen väri toki oli ollut hieman mielessä kalapaikkaa tunturikalastusta varten valitessamme, mutta paksut pintaperhoja mutustelevat siiat veivät lopulta ylivoimaisen voiton. Edessä olisi siis pari viikkoa korkealaatuista perhokalastusta.

 

.

 

“Pakko myöntää, että aika hyvä alotus”

Saavuimme joelle ja laitoimme leirin pystyyn. Leirin pystytyksen jälkeen nautimme pystytysoluet ja sekä näkkäriä teen kera. Tuuli kävi pohjoisesta ja oli kylmä. Koko aikana ei näkynyt hyttysiä. Eikä aurinkoa.

Toki paineet piti päästä poistamaan, joten raapaisimme vavat kouraan ja ylävirran suuntaan matkamme kävi. Tuuli sotki vedenpintaa ja yllättäen laantui. Olin näkevinäni tuikin. Mika huusi alempaa nähneensä pystysiipisiä kellumassa alavirtaan. Päivänkorentoja! Jussi näki niitä myös ennen siirtymistään ohitseni.

Sitten siimassa tuntui nykäisy. Kala! Iso ruho nousi pintaan ja tajusin, että ruokakalahan se siinä. Siika. Väsytin sen varovasti ja sain melko vaivattomasti ison siian haaviin. Se oli ruokakala. Kolmen miehen ruokakala. Ei huono aloitus.

 Siika siiman päässä
Siikahan se siellä

Heittelimme vielä tovin näkemättä minkäänlaista liikettä. Päivänkorennotkin olivat kadonneet. Ja Mika katosi ylävirtaan.

Palasimme jonkin ajan päästä Jussin kanssa leiriin. Ilma oli muuttunut jäätäväksi ja lämmikettä teki mieli. Leirissä mittasin siian ja yllätys oli suuri: 62 cm! Se sivusi ennätystäni vuosien takaa. Tein vielä varmistukseksi tarkistusmittauksen, nyt puristaen pyrstön yhteen: 63 cm! Punnitsin siian vielä haavissa ja puntarihaavi näytti vain 2,3 kg. Edellinen ennätyssiikani oli pituudeltaan 62 cm ja painoltaan yli 2,5 kiloa, tosin sitä ei oltu punnittu. Mutta Mikan vastaavanpituinen punnittiin ja se oli 2.8 kiloa, joten siihen nähden tämä oli hoikka poika. Jussi kommentoi kuitenkin asiaa sangen tyhjentävästi, "Pakko myöntää, että aika hyvä alotus."



Siika 63 cm, 2.3 kg
Suuri on siika

Mika palasi ylävirrasta valittaen ja kiroillen. Sormet kuulemma jäässä. Vaan eipä ollut hyttysiä. Kaksi siikaa oli nähnyt joen mutkassa mutta sinne ne jäivät.

Söimme porokeitot ja päälle nautimme rommitotit. Aurinko tuli esiin ja yritti voittaa pohjoistuulen kylmyyden. Aurinko hävisi.

Mika lähti vielä koskelle, me Jussin kanssa vetäydyimme telttoihin. Siellä ei tuulen voima mahtanut auringolle mitään.

Laitoin folioon pakatun graavisiian karhulauman alle tekeytymään. Aamulla olisi luvassa herkkua...

 


Ihan yhtenä kyrpänä

 

Aamupalan jälkeen mietimme hetken ja olimme kaikki asiasta yhtä mieltä: joessa oli kalaa. Siispä ylävirtaan.

Siikataivaan yläpuolisessa mutkassa Mika pysähtyi - siikoja! Mika koukuttikin nopeaan tahtiin paikalta useamman siian. Mutta yhtään ei saanut ylös. Eikä kyseessä ollut edes koukutus, yhdenkään siian kohdalla. Vasta sen viimeisen siian kohdalla Mika huomasi, ettei perhossa ollut koukkua.

Pääsin paikalle paljon Mikan perässä mutta päästyäni paikalle koukutin siitä samasta paikasta 53-senttisen siian, jonka laskin takaisin kasvamaan.

Nousimme ylävirtaan päin ja huomasin jotain liikettä kauempana matalikolla. Päätin lähestyä tarkkailuasemaan Mikan ja Jussin jäädessä vielä koukuttelemaan Mikan koukuttamattomia siikoja. Tarkkailuasemaan päästyäni minua odotti yllätys: Siikoja! Paljon! Ihan yhtenä kyrpänä! Huusin alavirtaan pojille, että nyt löytyi. Eviä oli ilmassa pienellä alalla enemmän kuin olin koskaan missään nähnyt. Joka puolella! Mitä ne söivät? Pieniä mustia hyttysennäköisiä önniäisiä?

Mutta ketkuja olivat. Vieressä näyttivät eväänsä mutta eivät kelpuuttaneet perhojamme. Koukutimme silti, tuurilla, siiat mieheen. Varmasti söivät pieniä mustia hyttysennäköisiä önniäisiä. Perkeleen siiat!

Siika siiman päässä
Siika on siellä taas

Siika

Siika on haavissa

Siika ui
Siika se siinä ui

Siika

Tuurilla saatu siika

Siika

Tuurilla saadulla siialla oli tuuria

Tyyntä, eikä vieläkään näkynyt merkkiäkään hyttysistä. Jatkoimme ylävirtaan tutulle ruokailupaikalle ja keitimme siellä kahvit. Paitsi Mikalle, joka oli unohtanut mukin leiriin.

Kahvitauon jälkeen siirryimme ylemmäs suvannolle. Siellä jokunen siika näyttäytyi muttei mikään niistä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta.

Nälkä ilmoitti halukkuudestaan päästä pois päiviltä, joten rantauduimme hiekkatörmälle. Mauttomien kuivamuonapeltipussien sisältöjen maustamisen jälkeen, oluen avittamana,  nautimme olostamme. Ylävirrassa tuikki joka paikassa. Tottakai, kun olimme tauolla. Mutta sinne siis.

Mika ehti ensin asentopaikalle. Siikoja! Paljon! Ja päivänkorentoja!

Mika tuskastui, karkuutti, eikä osannut. Mihinkään ei ottanut. Sitten vihdoin tarttui. Muttei ruokakalan kokoista. Alle 50-senttiset päästimme kasvamaan. Sitten vihdoin Jussilla tärppäsi. Iso! Muttei se mahtunut haaviin. Puolet kalasta oli jo haavissa ja sitten se irtosi, ja karkasi. Mikan kanssa nautimme suunnattomasti väsytystilanteesta, kuten aina Jussin kanssa.

Onneksi Jussi kuitenkin paikkasi tilanteen ja koukutti 52-senttisen paistikalan. Kalapussi kuitenkin irtosi ja kuollut kala karkasi. Jussi läksi takaisin etsimään kalaa. Mika löysi sen jonkin ajan päästä alavirrasta. Ruokakala oli sittenkin pelastettu.

Siika

Pelastettu ruokakala

Leirissä perkasin ja fileoin siian ja paistoin reilut palat mieheen. Söimme ne muusin kanssa ja joimme kalan kanssa valkoviiniä. Päälle pienet plöröt. Jotenkin tuli taas mieleen, että tätä parempaa tilannetta ei kalamiehellä ole: vatsa täynnä paistettua siikaa, pottumuusia ja kaikki tämä ui valkoviinissä. Päälle vielä kunnon plöröt. Ei tästä parane enää olotila...

Sitten paransimme maailmaa. Emme onnistuneet...

Eikä ollut yhtään hyttystä. Ehkä ne ilmestyvät huomenna. Jos ei sada lunta.

 


Perhokalastus on kalamiehen parasta aikaa

 

Aurinkokello herätti seitsemän nurkilla. Makuupussista oli pakko singahtaa ulos vilvottelemaan. Uskaltauduin sukkahoususiltani teltan absidiin vaikka olin aivan varma, että hyttyset olivat tänään nousseet suokuopistaan. Niitä ei kuitenkaan näkynyt. Kiskoin vetimet niskaan, pesin purentavälineet ja latasin tuplapuurot ruokakuppiin. Jussi “päätti” syödä oman aamupuuronsa metsäsienikastikkeella. Ei kuulemma ollut maukasta.

Vaaksiainen

Aamuhönninkäinen ihmetteli omatekoista kuksaa

Siirryimme ylävirtaan kalalle eväät, keittovälineet ja parit virvoitusjuomat repuissamme. Mika jäi kosken niskalle ja me Jussin kanssa matkasimme suoraan mutkan taakse, Jussi hieman jäljempänä.

Tartutin reilun 30-senttisen harjuksen. Päätin repiä sen ylös pikavauhdilla, jotta pääsisin taas jahtaamaan siikoja. Harjus oli eri mieltä ja laittoi vastaan kuin haluton nainen. Vedin siiman kireälle ja vapa taipui luokille. Sitten vapa suoristui. Ja harjus karkasi perhon sekä perukkeen kanssa. Se siitä furled-perukkeesta. Saatana.

Uuden perukkeen virityksen jälkeen nappasin mutkan kohdalta nelikymppisen siian vaikka paikalla näytti olevan joku isompikin. Siirryin sen jälkeen edellispäivän “Yhtenä kyrpänä”-matalikolle ja kalastelin edelleenkin ärsyttävän nirsoja siikoja kunnes Jussi raahautui paikalle. Kalastelimme ärsyttävän nirsoja siikoja vielä pitkän tovin kunnes kahvihammasta alkoi kolottamaan. Mika saapui paikalle 58-senttinen graavi-& kalakeittosiika mukanaan. Ei tulisi kalamiehille tänäänkään nälkäkuolema kylään. Nautimme kahvit ja jatkoimme sen jälkeen ylävirtaan.

 Siika

Siika valmiina hyppäämään haaviin

Ilma suosi eikä hyttysistä vieläkään ollut haittaa. Tuuli nousi kadotakseen taas ja palatakseen ennalta-aaavistamattomasta suunnasta.

Siikoja kävi pinnassa joka puolella. Päivänkorentoja lipui ohi vasemmalta ja oikealta, alapuolelta ja yläpuolelta, ylävirtaan ja alavirtaan. Niitä oli kaikkialla, ilmassa ja vedessä, aivan kuten myös siikoja. Koukutimme vuorotellen ja välillä samaan aikaan pulleita tunturisiikoja. Perhokalastus on kalamiehen parasta aikaa.

 Päivänkorentoja ilmassa

Päivänkorentoja muutama kappale ilmassa

Kuivamuona

Päivän kuivamuona

Koivu

Tunturikoivu oli saanut lehdet ulos

Ruokailun jälkeen palasimme alavirtaan. Ehdin matalikolta koukuttamaan 45- ja 48-senttiset siiat ennenkuin Mika ja Jussi ehtivät mukaan. Kalaa ei kuitenkaan enempää perhoihin iskenyt joten palasimme leiriin.

 Siika

Matalikon siika miettii minne mennä

Siika

Siika haavissa

Mika perkasi ja fileoi siian, osan joutuessa kalasoppaan ja osan olioon graaviksi. Hyttysiä oli jo ilmestynyt, ilmassa ei tosin kovinkaan monta inisijää ollut, mutta sentään jokunen. Huomenna todennäköisesti niitä olisi paljon lisää.

Nautimme parit näkäräiset. hik. Väsyin. Vetäydyin telttaan. Totaalinen elpyminen...

 


Tuuli ajoi nekin pois

 

Oli kuulemma sunnuntai. Ja herätyskellokin toimi.

Mika sai ison siian heti ensimmäisestä poukamasta. Olisi laskenut sen pois kasvamaan mutta koska se erehtyi vuotamaan verta niin se päätyi savusiiaksi.

Matalassa poukamassa ei ollut tällä kertaa minkään näköistä elämää ja tuulikin kääntyi joen suuntaiseksi ja hankaloitti elämää ratkaisevasti. Päätimme tuulen kääntymisen vuoksi lähteä ylävirtaan kosken alle.

Matkalla pysähdyimme kun siiat heiluttelivat mahtavia eviään. Heitin perhon erään hainevän etupuolelle ja odotin. Pitkän odotuksen jälkeen hainevä ilmestyi ja perho hävisi. Sitten siimaa vietiin. Mutta hetken päästä sitä ei enää viety...

Kosken alta saimme noin 40-senttisiä harjuksia ja näimme siikoja. Mutta tuuli pilasi koko homman. Yritimme sinnitellä mutta olosuhteet eivät parantuneet. Siirryimme rannalle ja viritimme nuotion johon asetimme suolatun siian savupussissa.

Siika

Suursiika

Päivänkorento

Päivänkorentoja kuoriutui edelleen

Harjus

Kosken harjus

Siika

Siika

Savustuspussi

Suolattu siika savupussissa sopii hyvin reissuevääksi

Tuulee. Laskeuduimme alas. Näimme siikoja mutta tuuli ajoi nekin pois. Palasimme leiriin. Väliruokailun jälkeen Mika päätti lähteä kotikoskelle katsomaan olisiko harjus paikalla. Vaan eipä ollut.

Paransimme hetken maailmaa rommin voimin. Epäonnistuimme, taas.

 


Vieras

 

Jussi ärähti emmekä Mikan kanssa uskaltaneet vastustaa ärähdystä. Oli noustava ylös ja aloitettava uusi siiankalastuspäivä.

Aamupalan jälkeen siirryimme, jälleen, ylävirtaan. Tyyntä ja aurinko helotti. Tuuli löysi tiensä paikalle kun pääsimme kalan luokse. Kuinkas osasimmekin tätä jo odottaa...

 Aurinkokello

Aurinkokello ei ollut tänään rikki

Karkuutin ison siian. Sain hetken päästä kuitenkin harjuksen, sitten toisen, ja vielä kolmannenkin. Vaan eivät olleet isoja ne, siinä 40-sentin nurkilla. Miten lienee, aikaisemmin näiltä seuduilta ei ole näin pieniä tullut, liekö iso harjus vaellellut muualle?

Sen jälkeen etenimme ylävirtaan etsimään isoja siikoja. Niitä ei kuitenkaan suuremmin näkynyt. Kahvitaukoa viettäessämme totesimme, että leiriimme oli saapunut vieras. Tutulta näyttävä vieras, vieläpä.

Kalastelimme vielä hetken saamatta evääkään. Pitäessämme ruokataukoa vieraamme saapui paikalle. Vieraan ilmeestä näki, että nyt on kalakiihko päällä. Niinpä päätimme onkia kaksi pientä siikaa kahta kalasoppaa varten. Hoidin puolet asiasta. Jussi toisen. Mika ja vieras toivat leiriin mukanaan vielä graavikalat.

Mika ja Jussi muodostivat ensimmäisen kalasoppajoukkueen ja vieras ja minä toisen. Nautimme makoisat kalasopat ja päälle, tietenkin, kumosimme tervetuliaisruokaryypyt.

Vieraan saapuminen paikalle ei vieläkään auttanut meitä parantamaan maailmaa, kovasta yrityksestä huolimatta.

 


 

Tyyni toi, länsituuli vei

 

Tyyni aamu. Vieraalla oli huono olo. Kertoi, että tämä päivä jäisi kalastuksessa väliin.

Jätimme vieraan elpymään telttaansa ja läksimme kolmistaan jälleen ylävirtaan. Saimme koukutettua harjuksia, ja nekin pieniä, siis noin 40-senttisiä. Mika ja Jussi koukuttivat kolme siikaa ja hieman yllättäen myös hieman isomman harjuksen.

Tauon aikana teimme lumienkeleitä ja laitoimme ruokajuomat kylmähoitoon. Nuotioon joutuivat savupussiin sullotut kalat. Ne maistuivat hyvältä 'jääkaapissa' oluen alashuuhtomina.

Lumienkeli

Lumienkeleitä, onko heitä

Jääkaappi

Jääkaappi

Siika, harjus

Ruokakaloja

Ruokatauon jälkeen palasimme ylävirran suuntaan etsimään siikoja. Vieras yllätti ja liittyi joukkoon tummaan. Niin oli kova kiihko vieraalla, että piti päästä koukuttelemaan siikoja vaikka olossa ei ollut kehumista. Koukutin vieraalle malliksi jättisiian. Ja kaikkien nähden myös karkuutin sen. Ja sain myös kuulla siitä.

Pidimme kahvitauon ja noiduimme vieraan sairaalloisen huonoa tuuria. Olo ei kuulemma ollut sen suuremmin parantunut aamuisesta. Siikoja kävi pinnassa, länsituuli ne vei. Tyyni ne takaisin toi, ja länsituuli vei. Ja tyyni toi, länsituuli vei...

Sitten siimaa vietiin. Iso! Edellinen karkuutus mielessä yritin väsyttää kala varovasti. Muut eivät päästäneet edellistä karkuutustani pois mielestäni, huudellen koko ajan, “Kohta pääsee irti!”, “Älä karkuuta!”. Huudoista välittämättä 54-senttinen siika pullahti lopulta haaviin. Näytin huutajille sormea, ja notkuvaa perhohaavia.

Siirryimme rannalle nuotion tekoon. Hiilloksen päälle asetimme savupussin, jossa oli kaksi siikaa ja yksi harjus. Mitään ei jäänyt jäljelle ruokailun jälkeen. Jäin vartioimaan nuotionsammutusta Mikan ja Jussin poistuessa kalaan. Vieras palasi leiriin ja minä hetken päästä perässä.

Perkasin siian ja laitoin sen tillin ja suolan kera pakettiin. Jussi ja Mika pakenivat telttaan. Paransin vieraan kanssa teltassa olevien pilaamaa maailmaa. Huominen kertoisi onnistuimmeko...

 


Se oli iso...

 

Tyyni aamu. Teellä alaspainetun graavisiikanäkkärin ja aamupuuron jälkeen lähdimme poikkeuksellisesti ylävirtaan. Vieraalla edelleen huono olo mutta kiihko kalalle suuri. Ensimmäisestä paikasta perhooni tarrasi siika. Luulin, että se pääsi irti. Pikkusiika se oli, vaivaiset 45 cm.

Siika

Siian elvytys

Siika

Siika elpyy

Siika

Ja siika on elpynyt...

Matkalla ylävirtaan useampi harjus pilasi siianongintaa. Niitä tuntui olevan nyt joka paikassa ja ne tarttuivat perhoon aina kun iso siianevä lähestyi hitaasti perhoa. Kirotut harrit!

Parkkeerasin ruokapaikan koivun kohdalle ja heitin perhoa tarjolle. Siika. Iso! Kiinni! Väsytin sitä hetken, sitten se irtosi. Se oli iso...

Siika

Jussi sitävastoin oli saanut siian haaviin

Jalanjäljet

Taukopaikalla oli käynyt joku

Kullero

Kesä oli saapunut tunturiin

Perhokalastaja

Vieras koskella kalassa

Pidimme ruokatauon ja palasimme tuuliselle joelle. Siirryin alavirtaan ja kirosin tuulta. Ei tule nyt mitään kalastuksesta. Vieras palasi leiriin ja manasi kuumettaan. Seurasin perässä. Paransimme tunturimaailmaa ja jälleen tuntui siltä, että olisimme hävinneet, tällä kertaa lähinnä vieraan sairastumisen vuoksi. Otimme useamman ryypyn, mutta vain lääkkeeksi...

 


Tunnustuksia

 

Tihkusade hakkasi telttakangasta. Oli selkeästi kylmä. Käänsin kylkeä.

"Onko ketään ylhäällä?"

Ei vastausta. Jussikaan ei noussut teltastaan. Nukahdin uudelleen.

Sitten kaikki nousivat kuin yhdestä käskystä. Joimme aamusumpit ja vieras pakkasi kamojaan. Vieras noudettiin pois ja rauha palasi tunturiin...

Päätimme lähteä pidemmälle ylävirtaan. Suolle joen läheisyyteen oli poroparka jättänyt henkensä, varmaankin julman tunturin talven uhrina.

Kuollut poro

Kuolema oli kohdannut tunturin vaeltajan

Päästyämme kalapaikalle ja tutkittuamme sen Jussi ja Mika lähtivät edelleen ylävirran suuntaan ja minä suosiolla alavirtaan. Alkupätkä joesta oli tyhjä. Mutkassa näkyi tuikki. Useampikin. Harjuksia, satavarmasti. Ja niitähän ne. Koukutin kaksi lyhyessä ajassa, sitten vavassa tuntui tulinen tärppi. Hetken päästä perhoon tarttui pieni harjus.

Harjus

Pieni harjus

Tuuli oli tasainen mutta jätti joesta osan tyyneksi. Etsin noita tyyniä paikkoja ja laskeuduin hitaasti jokea alas. Matalan kosken jälkeisessä loppuliu'ussa tuikki. Siika!! Iso evä nousi pintaan ja hävisi hitaasti. Sillä ei ollut kiire mihinkään. Yritin katsella pinnassa näkyviä hyönteisiä ja silmäni osuivat muutaman kerran pystysiipisiin mustanpuhuviin hahmoihin, jotka lipuivat hitaasti virtaa alas, pitkin väliajoin. Siikaa ei enää näkynyt...

Vietin paikassa tovin heitellen perhoa joka suuntaan enkä saanut kuin yhden alle nelikymppisen harjuksen, jonka päästin kasvamaan.

Jatkoin alavirtaan ja saavuin lopulta tutulle leiripaikalle, jonne oli jätetty polttopuita. Tein kunnon tulet ja join alkuruoaksi yhden kupillisen kuumaa soppaa ja laitoin peltipussin muhimaan. Kuivattelin nuotion loimussa hanskoja ja söin peltipussillisen koiranoksennusta, joka chilin lisäämisen tuloksena jopa onnistui maistumaan joltakin.

Päätin siirtyä takaisin leiriä kohti. Matkan keskeytti rohkeasti tuikkinut kala. Heitin perhon sen yläpuolelle. Kiinni! Ihan varma harjus, ajattelin, ja painoakin tuntui olevan mukavasti. Haavissa mitattuna se väitti olevansa 45-senttinen. Ensi vuonna se on toivottavasti vielä pidempi. Niin mukavan maukkaat kyydit se kokoisekseen antoi.

Harjus

Maukkaat kyydit antanut harjus

Sain alavirrasta pojat kiinni verekseltään ruoanlaittotouhuista. Jussi oli saanut ylävirrasta 1,5 kilon siian.

Mikan onkiessa koskesta pikkutaimenen siirryin alemmas siika-altaalle. Hetken päästä pienen junan voimalla siimaa kelalta veti selkeä siika. En saanut sitä kunnolla edes pinnalle näyttäytymään, niin vahvasti se veti ja pyrki syvyyksiin. Haaviin päästyään se tunnusti olevansa 46-senttinen. Toivottavasti sekin on ensi vuonna isompi. Jatkoin edelleen alavirtaan ja hetken päästä tunnustuksen teki vielä neljänkymmenen sentin siika. Kasvakoon sekin.

Siika

Siianköllykkä

Siika

Isompi siianköllykkä

Lisää kalaa ei enää tullut joten palasin leiriin. Illan katkaisi sade joka alkoi hakkaamaan telttaa...

 


Jäätä ja karkuutuksia

 

Kylmä. Onneksi ei satanut. Aamupalan jälkeen päätimme pitää lähikalastuspäivän, tavoitteena paistettu siika. Eilisen reissun kävely tuntui vielä hieman jaloissa.

Mika ja Jussi menivät edeltä, jäin vielä leiriin nauttimaan rohkaisuryyppyä. Rohkaisuryypyn jälkeen seurasin ylävirtaan tallustelleita suursiian kalastajia.

Tänään ei liene pintaperhokeli - tuuli ei ollut kova mutta ilman lämpötila, 6 astetta, teki selväksi, että ötököitä tuskin kuoriutuisi massoittain. Nyin uppoperhoa pitkän tovin, kunnes vavassa nytkähti. Paistisiika? Karkuutin lounaskalamme viime metreillä...

Yksinäinen siika pintoi harvakseltaan tyynessä tuulensuojaisessa matalikkorannassa. Jokin nykäisi taas, terävästi. Ei tarttunut...

Jussi sai tarpeekseen. Jatkoin heittelyä vielä tovin, sitten sormeni jäätyivät. Palasin leiriin ja otin lämmitysryypyn. Mika palasi syömään ja suunnitteli uudelleenlähtöä samalla kun valmistin itselleni jauhelihasoppaa. Jäin leiriin koska jauhelihasoppa vaati laskeutumisrauhan.

Mika palasi kalasta, kertoi saaneensa vain kaksi pientä harjusta. Joimme plöröt ja toivoimme lämpöisempää huomista.

 


Retkeilykalastuspäivän tutut turistit

 

Aamulla teltta heilui muttei onneksi sentään satanut. Päivä oli täydellinen retkeilykalastukseen.

Pakkasimme reput ja rensselit matkaan ja nousimme ylävirtaan. Jonkin ajan kuluttua rämmittyämme kivistä pusikkosuota Jussin selkä sanoi auts ja pakotti Jussin jättämään matkanteon kesken ja palaamaan joelle.

Jatkoimme Mikan kanssa hikistä patikointia. Saavuimme vanhalle lappalaiskodalle jonka jälkeen näkyikin kalapaikka. Sain koskesta kaksi pientä harria. Vesi oli korkealla ja iso kala kateissa. Ei mennyt Mikalla sen paremmin, ei ollut nähnyt kuin pieniä kaloja.

Koski


Koski


Koski

Koski

Harjus

Kosken pieni harjus

Harjus

Kaunis on koskiharjus

Koski

Perhovapa

Vapateline

Söimme pussimuonat ja suurensimme asteittain nuotiota. Varpaani ilmoittivat epämukavuudesta. Liekö varpaankynnet jääneet lakkaamisen yhteydessä leikkaamatta? Otin kengät pois jalasta ja puukolla nirhasin ukkovarpaiden kynsiä lyhyemmiksi. Heti tuntui paremmalta.

Onneksi pilviverho repesi. Hönninkäiset heräsivät myös. Koskessa ei ollut kalaa. Kaunis koski muttei kalaa. Näin totesimme Mikan kanssa yhteen ääneen ja moneen kertaan. Päätimme aloittaa pitkän matkamme takaisin leiriä kohti. Suolla astellessamme olin astua linnunpojan päälle. Sain viime hetkellä siirrettyä jalkaani sen verran sivuun, että näytti siltä, että kenkäni osui tirppaparkaa kylkeen. Onneksi loukkaantumisia ei tapahtunut.

Linnunpoikanen

Äkkikuolemalta välttynyt linnunpoika

Linnunmunia

Tiedusteluraportin mukaan paikalla on nähty kolme linnunpoikasta

Alavirrassa oli leiri. Tuttuja turisteja. Join turistien tarjoamaa sumppia ja jauhoin heidän kanssaan paskaa. Mikan saavuttua paikalle joimme lisää sumppia ja jauhoimme samaa paskaa mutta kovemmalla äänellä. Jalkapallon MM-kisatkin käytiin läpi. Brasilia oli päässyt jatkoon.

Paluu oli rankka. Hiki valui ja askel painoi. Kello oli 1:40 kun olimme leirissä. Väsymys yllätti nukkuvat miehet...

Ilta tunturissa

Ilta tunturissa

 


Liikaa siikaa

 

Kuuden tunnin nokkaunien jälkeen äänet ulkoa pakottivat ylös. Tottakai Jussi oli eilen saanut isoja harreja sekä taimenen. Totta kai. Se hieman söi miestä.

Taivas auki, vain tuuli haittanamme, tänään söisimme paistettua siikaa. Näin päätimme.

Mika ja Jussi molemmat koukuttivat jo heti kalastusrupeaman alussa siiat mieheen mutta päättivät vapauttaa ne, koska tarkoitus oli palata leiriin vasta illalla syömään.

Siika

Kahen kilon siika

Siika

Kahen kilon siian elvytys

Siika

Siika

Siika
Kaunis on kahen kilon siika

Jatkoin tuulen voimistuessa seuraavalle koskelle. Sielläkin oli hiljaista. Söin pussimuonan ja palasin alas. Pojat olivat siellä tauolla. Päätin olosuhteiden pakosta pitää itsekin pienen tauon.

Tauon jälkeen perhoon iski siika. Se oli juurikin paistifileen kokoinen, joten laitoin tämän 46-senttisen hengiltä ja kalapussiin odottamaan lopullista ratkaisua. Mikan kanssa päätimme onkia vielä toisen, kovasta tuulesta huolimatta. Mika sai sen toisen, samanmoisen.

Siika

Paistisiika

Palasimme leiriin ja söimme neljä pannullista siikaa näkkärin päällä ja huuhtelimme ne alas valkoviinillä. Siitä seurasi ähky.

Mika meni, kalaan, minä en jaksanutkaan. Olin voimaton ja siirryin telttaan. Ehkä heräisin aamulla...

Siika

Paistisiiat

Siika

Siiat valmistautuvat lopulliseen osaansa

Siika

Paistettua siikaa

 


Taisteluni

 

Herätessämme oli tyyni aamu ja mollukka porotti. Aamupalan jälkeen jatkoimme ylävirran ronkkimisprojektia.

Leirin yläpuolelta sain lyhyessä ajassa 46- ja 52-senttiset siiat, Mikan koukuttaessa myös isompaa kaliperia olleen hyönteissyöjäpedon, jonka jälkeen tapahtumat hävisivät. Jatkoin virtaa ylöspäin.

Siika

Taisteleva siika

Siika
Taistelun hävinnyt siika

Siika

Mutta jälleen kerran on taistelun voittaja armollinen

Siika

Ja siika pääsee takaisin kotiinsa

Siika

Siika

Siika

Siika

siika

Toinen hävinnyt siika

Siika

Ja sotaherra osoitti voittajana jälleen siialle armoa

siika

siika

Aamun tyyni hävisi, kuten niin usein puuttomalla alueella tapahtuu ilman lämmetessä. Tuuli rikkoi pinnan ja harjukset iskivät perhoon. Onnistuin vielä karkuuttamaan pari siikaa. Sitten saapuivat mäkärät. Joimme kahvit ja kirosimme mäkäriä. Niitä oli miljoonittain ja ne tunkivat nenään, silmiin ja kuksaan juomaan kahvia. Joki oli tyyni ja kalat alkoivat näyttäytymään.

Palasimme joelle ja tuuli päätti seurata meitä. Karkuutin tuulesta huolimatta yhden ison siian. Tuuli oli tappanut pintaelämän, onneksi tappaminen tapahtui vain puuskittain. Sitten iski iso siika. Irti...

Päätimme lopulta palata leiriin, koska siellä oli tarjolla teetä ja graavisiikaa. Ohjelmassa oli kevyt elpyminen ja seuraavana ohjelmanumerona paluu takaisin tuuliseen ylävirtaan. Sitten tuuli hävisi. Mika ja Jussi jatkoivat ylävirtaan, minä jäin väijymään paikallisia siikoja.

Rannassa muljusteli iso siika, se liikkui aivan rantaa nuoleskellen, nousi pintaan muutaman metrin välein, piti välillä tauon ja ilmestyi jälleen näkyviin kymmenen, viidentoista metrin päässä edellisestä tuikista. Se näytti kulkevan aina tiettyyn pisteeseen ja tekevän u-käännöksen ja palaavan takaisin samaa reittiä. Heitin aina tuikin etupuolelle, heitto heiton perään, vaan ei siika huomannut perhoani. Jos huomasikin, niin ei pitänyt siitä. Sitten se otti. Tunsin suuren väristyksen kun nostin vavan ylös, kaikkien noiden heittojen jälkeen se otti, vihdoinkin! Mutta sitten se irtosi.... Vaihdoin tuoreen perhon. Nyt siikoja oli  kaksi. Heitänkö tuolle vai tuolle tuikille? Sille, jonka menosuunta paljastui tuikissa? Vai tuolle, joka tuikkasi nenän edessä? Ei, tuolle, se on menossa vasemmalle ja siiman pituuskin sopii! Väristykset tuntuivat vieläkin. Sitten peruke meni heitossa solmuun ja jouduin tekemään uuden. Kädet tärisivät. Ja siiat tuikkivat. Joka puolella. Vaikka siikoja oli vain kaksi.

Jahtasin siikoja. Heitin, yritin, tähtäsin, osuin kohdalle, viisi metriä sivuun, peruke sykkyrällä, siiman nosto, perukkeen oikaisu, uusi heitto... Miksi tuo siika tuikkasi nyt tuossa vaikka se oli menossa tuohon suuntaan? Miksi tuo siika ei enää tuikkinut? Miksi se tuikkasi nyt aivan väärässä paikassa? Miksi se oli mennyt selkäni taakse? Miksei se saatanan ihrainen paksu paistikala ei ota minun perhoani! Nyt perho osui ihan sen kulkureitille... nyt ottaa... nyt... mitä helvettiä? Miksi se tuolla tuikkasi? Sehän oli menossa minun perhoani kohti!!

Hävisin...

Tunnustin tappioni ja palasin leiriin. Se oli paras taisteluni. Ikinä. Ja hävisin sen.

Kärsin tappioni jälkimainingit leirissä hyttysten kera. Mika liittyi seuraani ja otimme tappioni kunniaksi parit näkäräiset. Toisin kuin sodassa tappion hetkellä, olo tuntui hyvältä. Tältä tuntui perhokalastuksen paras anti ja olemus. Tämän vuoksi olen perhokalastaja. Tätä ei voi kokea virveli kädessä, ei jerkkiä viskoessa, ei viehettä vetäessä. Taistelu siikojen kanssa oli huikea tilanne ja pelkkä muisto siitä ajaa minut sinne vielä uudestaan, ja olen valmis kokemaan tappion uudelleen. Vaikka kymmeniä kertoja.

Tänä iltana maailma oli parantunut jo ennenkuin pyrimme sitä edes parantamaan...

 


Ylös ja alas

 

Aamu ja hiki. Hien valuminen kertoi siitä, että ulkona saattaisi olla hyvä kalakeli. Ja se sai kalamieheen liikettä. Aamupalan jälkeen siirryimme jälleen ylävirtaan. Vuorossa oli nautittavaa siian perhokalastusta. Ajatuksissani toivoin saavani mahdollisuuden revanssiin eilisen tappioni jälkeen.

Jättisiika näyttäytyi mutta ei jäänyt perhoon kiinni. Saimme tartutettua ja haavittuakin useita harjuksia ennenkuin siiat intoutuivat imaisemaan perhojamme. Siiat tuikkivat joka puolella ja tilanne oli edelleen hyvin haastava. Siiat eivät kelpuuttaneet perhoja - tai sitten ne eivät vaan osuneet perhojemme kohdalle. Sain kuitenkin pitkän yrityksen jälkeen haavittua 52- ja 49-senttiset siiat. Siian perhokalastus oli vaikeaa mutta mukavaa.

Siika
Siika elpymässä

Siika
Siika on elpynyt

Siika


Palasimme leiriin, jossa tein kalakeiton Mikalle ja itselleni, Jussi päätti tehdä pottumuusimössön. Ruokailun päälle oli pakko ottaa reilun tunnin tirsat. Siinä välissä oli hyvä hetki katsoa hieman mieskauneutta.

Jussi ja Mika lähtivät iltakalaan ylävirtaan. Uhrasin hienon illan ja läksin alavirtaan, ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Tiesin, että ylhäällä olisi ehkä tiedossa jotain hienoa, tai ehkä ei, mutta riski kokea jotain hienoa oli olemassa. Silti läksin alavirtaan.

Alavirrassa oli liikkeellä useampikin kala. Sain useita harjuksia useita, kooltaan 35 sentin luokkaa. Isompia ei näkynyt. Laskeuduin vielä enemmän alavirtaan. Sielläkin oli harjuksia. Niitä tuikki hieman joka puolella ja moni niistä oli edelleenkin 35:n sentin kokoluokkaa. Sitten rannan vieressä tuikki jokin, joka saattoi olla isompi. Heitin sille perhon, kulkureitille, tuikista pari metriä eteenpäin ja odotin. Kiinni! Vapa kaarelle ja sitten kala oli ilmassa. Lentävä lappalainen, käsivarren pituinen harjus, heitti näyttävän voltin ja putosi takaisin syvyyksiin. Lyhyen taistelun jälkeen se solui haaviin kertomaan olevansa 46-senttinen tunturin kaunis harjus.

harjus
Tunturiharjus

harjus
Harjus ottamassa ensin happea

Paikka hiljeni. Palasin leiriin nauttimaan näkkäriä ja vieraalta jäänyttä meetwurstia. Mika ja Jussi palasivat ja kertoivat ylhäällä olleen paljon tapahtumia. En kuitenkaan ollut hirveän kateellinen tai pettynyt valintaani jäädä alavirran puolelle, tulipahan todistettua, että alhaallakin oli kalaa. Ainakin harjuksia.

 


Itätuuli vie naisetkin teltasta

 

Hiki. Ja kuten ennenkin, se herätti kalaan tahtovan miehen. Ja jälleen aamupalan jälkeen siirryimme ylävirtaan.

Mika meni passipaikalleen, kuten normaalisti ja Jussi valmisteli uintireissua ottamalla aurinkoa koko matkan ylävirtaan. Niin ylitse meni miehen uintihalu ja auringonottokiihko, että mies palasi suon läpi lyhyet kalsarit jalassa leiriin hakemaan puuttuvia tavaroitaan ja palasi yhtä adonisesti samaa suota pitkin. Paarmat, mäkärät ja hönninkäiset kiittivät.

Pysähdyin kysymään futistiedot paikalle osuneelta turistilta, joka kertoi Brasilian olleen 36 min jälkeen 5-0 tappiolla. Argentiina ja Hollanti ratkaisisivat Saksan vastustajan.

Siinä asiattomuuksia höpötellessämme tuuli nousi ja alkoi puhaltamaan idästä. Se vei pintaelämän mennessään. Tasaisen ja täsmällisen ronkkimisen jälkeen sain ensin tärpin ja heti kohta perään vapa taipui oikein kunnolla. Turistin tuijottaessa väsyttelin 58-senttisen siian ja elvytin sen ja annoin sen lipua takaisin kotiinsa.

Siika

Siika elvytyksessä

siika

Siika

Etenin ylemmäksi Mikan ohi ja koukutin kaksi siikaa, toisen ollessa 48- ja toinen mittaamaton hieman yli 40-senttinen. Lisäksi karkuutin ison siian. Mika kertoi myös saaneensa ja vapauttaneensa ison siian.

siika

Mikan iso siika

Siika

siika

Siika

Ja siika on palannut kotiinsa

Kävimme rannassa kahvilla ja jatkoimme itätuulen vastustamista äänekkäästi. Niin äkäisesti se välillä tuuli, että ei ihmekään, että se vie kalatkin kattilasta. Meiltä se vei jopa naiset teltasta. Mutta onneksi sentään aurinko osasi kirkastaa ilmaa.

Mika sai asentopaikastaan hienon 48-senttisen taimenen. Mies näytti kuin juurtuneen saaren heittopaikkaansa. Mutta mieheen tuli elämää kun taimen paljasti itsensä. Kaunis tammukkaemo pääsi jatkamaan sukuaan kuvauksen jälkeen.

taimen

taimen

taimen

Toinen turisti tuli esittelemään rakkoja käsissään kun puheeksi tuli aurinko, helle ja punertava iho. Piruparka oli täynnä rakkoja, mutta perhovapa pysyi silti edelleen käsissä.

Kävimme elpymässä leirissä ja palasimme ylävirtaan, jossa ei ollut enää mitään. Paistisiikamme ei löytänyt meitä.

Paransimme parantumatonta maailmaa ja poltimme kurjat kahluukengät.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt