/ 11- Ja keskellä virtaa siika
- Ihan yhtenä kyrpänä
- Perhokalastus on kalamiehen parasta aikaa
- Tuuli ajoi nekin pois
- Vieras
- Tyyni toi, länsituuli vei
- Se oli iso...
- Tunnustuksia
- Jäätä ja karkuutuksia
- Retkeilykalastuspäivän tutut turistit
- Liikaa siikaa
- Taisteluni
- Ylös ja alas
- Itätuuli vie naisetkin teltasta
- Kaikki sivut
Se oli iso...
Tyyni aamu. Teellä alaspainetun graavisiikanäkkärin ja aamupuuron jälkeen lähdimme poikkeuksellisesti ylävirtaan. Vieraalla edelleen huono olo mutta kiihko kalalle suuri. Ensimmäisestä paikasta perhooni tarrasi siika. Luulin, että se pääsi irti. Pikkusiika se oli, vaivaiset 45 cm.
Siian elvytys
Siika elpyy
Ja siika on elpynyt...
Matkalla ylävirtaan useampi harjus pilasi siianongintaa. Niitä tuntui olevan nyt joka paikassa ja ne tarttuivat perhoon aina kun iso siianevä lähestyi hitaasti perhoa. Kirotut harrit!
Parkkeerasin ruokapaikan koivun kohdalle ja heitin perhoa tarjolle. Siika. Iso! Kiinni! Väsytin sitä hetken, sitten se irtosi. Se oli iso...
Jussi sitävastoin oli saanut siian haaviin
Taukopaikalla oli käynyt joku
Kesä oli saapunut tunturiin
Vieras koskella kalassa
Pidimme ruokatauon ja palasimme tuuliselle joelle. Siirryin alavirtaan ja kirosin tuulta. Ei tule nyt mitään kalastuksesta. Vieras palasi leiriin ja manasi kuumettaan. Seurasin perässä. Paransimme tunturimaailmaa ja jälleen tuntui siltä, että olisimme hävinneet, tällä kertaa lähinnä vieraan sairastumisen vuoksi. Otimme useamman ryypyn, mutta vain lääkkeeksi...