Kirjautuminen

Koskenlaskijoita kaikki tyynni

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

kahen kilon siika

Edellisen vuoden tunturireissun jälkeen Mikey oli ilmoittanut, että tunturitango-trilogian neljäs osa ei seuraavana vuonna toteutuisi. Niinpä olin pakotettu etsimään uutta seuraa. Päätin seuran puutteessa laatia deitti-ilmoituksen.

Deitti-ilmoitukseen saapui vastauksia ja uteluita kuitenkin yllättävän vähän. Olin toivonut, että tuloksena olisi ollut jopa runsaudenpulaa. Eräs tunturipariskunta jo vokotteli minua mukaansa pohjois-Ruotsiin, mutta ajankohta ei osunut yksiin, joten he ilmoittivat jättävänsä minut rannalle. Muuan matkaileva perhomies ehdotti aluksi viereisellä kalastuspalstalla yhteismatkaa mutta ilmoitti jo hetken päästä löytäneensä itselleen ikioman tunturihomppelin. Eräs pääpuolen lappalainen ehdotteli hyppäävänsä kyytiini matkalla pohjoiseen, ja potenssiuutetta varmaan olisi pitänyt ostaa Kaamasesta. Mutta sekin jäi saadessani yksityisviestilaatikkooni kaksi yhteydenottoa, joita en jostain kumman syystä kumpaakaan voinut jättää hyväksikäyttämättä...

 

.

 

Heräsimme Ylläksen Yöpuusta ajoissa vaikka humalluttavat löylyt olivat, mikäli ikinä voivatkaan olla, normaalia humalluttavammat. Kilpishallin ryöstöhinnoista meidän ei tarvinnut välittää, sillä sehän aukesi samaan aikaan kun kopterin oli määrä lähteä nousukiitoon. Muuten olisi pitänyt, mutta ei enää sen jälkeen kun huomasimme, että nyt oli sunnuntai. Mietimme ja pähkäilimme pitkään, että mitäpä nyt, kunnes tajusimme, että Kilpishalli saa nyt jäädä ja olisi varmaankin fiksumpaa etsiä jostain aamupalapaikka.

Niinpä suuntasimme Kilpishotelliin 9 euron aamiaiselle. Munan, pekonin ja edellisillan juominkien parannusaineeksi lautaselle keräämäni ylimääräisen suolakurkkuannoksen jälkeen siirryimme lentoasemalle. Lentojätkä saapui hetken päästä ja vihjaili pienellä viivästyksellä. Liikaa sumua. Sätkäkone, jota leikkisästi olin tottunut monivuotisen toisen tunturiretkikuntani kanssa jo aikaisemmilla reissuilla urkuharmooniksi kutsumaan, ei ollut päässyt edellispäivänä hakemaan tundralta ketään. Olipas ankeata. Näinköhän meillä sittenkin olisi aikaa piipahtaa Kilpishallissa ostamassa kaikkea mikä on unohtunut tai kaikkea mikä ei olisi mitenkään niin tarpeellista... Mietimme jo palaamista Kilpishalliin, mutta tilanne muuttui nopeasti.

Kopterihan lentää, säällä kuin säällä. Sumuista silti oli. Pelotti sateinen sää, jos laskeuduttuamme joutuisimme tunturi-Esterin perseen alle. Yläilmoissa ymmärrys sateesta häviää lapojen syöstessä vesipisarat kaukaisuuteen. Matkan aikana rupesi hieman ne kurjat, jotka lentoasemalla odottivat urkuharmoonin lähtöä tunturiin. Jostain syystä en suonut säälin hiventäkään niille, jotka tunturissa vielä odottivat noutajaansa. Johtuikohan se kenties siitä, että eihän siellä, minne mekin olimme menossa, olisi yhtään ikävää, satoi taikka paistoi? Liekö oma odotus ollut liian korkealla...

Kaikenlaisista kauhuskenaarioista ja ennusteista huolimatta saimme teltat pystyyn kastumatta.

tarina jatkuu Kalastuslehti by Kalamies.com nettilehdessä.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt