Kirjautuminen

Raudun perhokalastusta Finnmarkin katolla

Käyttäjän arvio:  / 19
HuonoinParas 
Share

Päivä 7- Kalassa tunturikaivolla

 

Mika oli jo ylhäällä. Tänäänkään ei olisi hyttysiä. Koko päivänä.

Syötyämme aamupalan päätimme lähteä tesettireissulle 'ylävirtaan'. Jussi luuli, että menisimme heti järven yläpuolella olevalle järvelle. Totuus valkeni Jussille kun aloimme kapuamaan pättäreiden yli. Emme ilmeisesti olleet tarpeeksi selkeästi Jussille ajatuksiamme esittäneet... Pitkän ylämäkitallustelun jälkeen saavuimme vihdoin järvelle. Kuikka siellä saalisti joten ilmeisesti järvessä oli kalaa. Laskuojaa ylittäessäni jokin mulahti jalkojeni juuressa.

Vuorossa oli ruokatauko. Kuikka kalasteli edelleen.

Jatkoimme ruokailun jälkeen kalastusta kunnes olimme varmoja, että kyseessä oli kaivo. Kuikkaakin oli varmasti huijattu mutta tuskinpa sekään rahojaan mistään takaisin saisi...

Kiersimme vedenjakajan toisen pään järvelle. Mika ja Jussi jatkoivat kotijärvelle. Jäin vielä heittelemään ja tutkimaan maastoa. Sain pienen taimenen ja otin oluen sen kunniaksi. Tai ehkä siksi että sen paino olisi pois repustani loppumatkaksi.

Rakkaa

Tuon kivikon takanako muka järvi?

Tunturijärvi

Taisihan siellä olla...

Kalassa rautujärvellä

Kalassa sillä

Kalassa tunturijärvellä

ja tällä rannalla

Börselvan alkujärvi

Börselvan alkulähde

Lapintiira

Lapintiiralla piisasi kiireitä hautomishommissa

Taimen

Börselvan taimen

Geaidnujavri

Leirijärvi vedenjakajalta katsottuna

Palasin kotijärvelle, jossa jokunen rautu noukki pinnasta jotakin. Yritin imitoida tuota jotakin enkä onnistunut siinä alkuunkaan. Palasin leiriin.

Kaksi mönkijää oli saapunut järvelle. Katsoimme ja ihmettelimme niiden menoa. Ihmetellessämme paistoimme rautua ja söimme sitä pottumuusin sekä valkoviinin kera.

Sitten tyyntyi. Rantaan ja vauhdilla! Kolmas mönkijä saapui ja leiriytyi vastarannalle.

Heittelyn tulos: kaksi ottia, ei yhtään ylös. Järvi oli edelleen tyyni aukaistessani väsyneenä sauhuisen juomapullon...

 

Päivä 8 - Puolen metrin raudut

 

Kävin helpottamassa oloani. Ilma oli pilvinen ja yllättävän vähätuulinen. Toki teltan liepeet lepattivat aivan kuten kaikkina muinakin aamuina.

Mönkijäturskanpurija oli siirtänyt mönkijänsä outoon paikkaan leiristään poispäin, melko kauaksi rannasta. Aamupalaa popsiessamme vihdoin tajusimme miksi mies kävelee rantaa pitkin. Käsikäyttöistä plaanariahan turskasälli siellä uittelee. Harrilaudan käyttöhän on sisävesiluvassa erikseen mainittu sallittuna kalastustapana. Ja mikäs pitkän järven pitkää rantaa pitkin on vedellessä.

Eilen, kesken tunturitallustelun, olimme epävirallisesti päättäneet lähteä tällä porukalla takaisin Manak-tunturin maisemiin. Ajankohdaksikin tuli päätettyä aikaisemman reissun päivämäärät. Ja päätös oli yksimielinen.

Ennen tätä reissua päättyneeltä rinkkareissulta eräänä palautteena oli se, että Mikey jättäisi ensi vuonna tunturikeikat väliin. Sepä tietää sitä, että tässähän joutuu etsimään itselleen ensi vuodeksi toiselle reissulle partnerin. Onneksi on vuosi aikaa...

Mutta Jussin kanssa päätimme käyttää melko tyynen ilman kellumiseen. Aloitin kalastuksen leirin kohdalta matalikolta. Vapautin heti alkuun kaksi alle kolmekymppistä raudunpentua. Sitten tärähti. Siimaa vietiin ja pohjasiima alkoi näkyä. Ajattelin, että nyt taitaa oikeasti olla isompi kala kiinni. Pienetkin vetävät siimaa kelalta mutta näin pitkästi ne eivät kykene vetämään. Ja vavan kautta käsiini sähköttyvä jumputus kertoi siitä, että nyt kyseessä oli pidemmän selkärangan omaava eväkäs. Jumputuksien väli oli sen verran pitkä. Lyhyemmän selkärangan omaava kiduseliö jumputtaa niin tiheään tahtiin, että koon pystyy määrittelemään jumputuksen tiheyskäyrän kulmakertoimen mukaan.

Jouduin väsyttämään tuota voimakasta varmaankin kymmenen minuuttia ennenkuin se suostui haavin pohjalle. Päätin testata kelluntarenkaan sumpun joten laitoin tämän laihan 51-senttisen oranssivatsan sinne elpymään.

Eilen saapuneet kolme mönkijämiestä olivat mönkineet joko alavirtaan tai Justinjavrelle. Telttakylä oli paikalla pystyssä.

Tyyntä ja nautinnollista kalastamista. Kalastin kolme pikkurautua rautusoppaa varten.

Jussi sitoi perhoa ja onnistui sitomaan silmälasiensa nyörin siinä samalla. Tälle miehelle sattuu ja tapahtuu. Sääli vaan, että kaikkea ei ehdi eikä pysty tallettamaan. Mutta oli Jussilla tuskaisen sitomisen jälkeen hyviäkin uutisia. Pintaperhoon iski 49-senttinen rautu. Väsytys oli hauskaa katsottavaa, jälleen kerran.

Kalastelimme rennosti vielä jonkun aikaa. Tärpit olivat vähissä. Onnistuin vain kerran ja siiman päässä sätki voimakas pikkutaimen. Päästettyäni sen vapaaksi ei kulunut kauaakaan kun tulimme yhteiseen johtopäätökseen: syömään!

Palasimme leiriin, jossa Mika kertoi saaneensa pintaperholla kymmenisen rautua mutta kaikki niitä pieniä. Mikaa silminnähden söi ja suuresti söi se, että oli valinnut väärän kalapaikan.

Rautu

Rautu siiman päässä

Rautu

Rautua perholla

rautu

Sitten iski vähän isompi kala...

rautu

Ja se kala hävisi sen taistelun

rautu

Rautu 51 cm

Rautu

Rautuja riitti poispäästettäväksi asti

rautu

Ja päivän väri oli?

Rautu

Jussin mukava rautu

kaksi rautua

Parit puolen metrin raudut

Söimme graavirautua ja joimme kahvia. Kuuntelimme Norjan terrorismiteloituksesta uutisia ja emme voineet kuin ihmetellä, että miksi 84 ihmistä ampunut idiootti ei ollut osannut ampua itseään.

Valmistelin kalasoppaa laittamalla kuiva-aineet veteen liukenemaan. Mukaan mahtui sipuli, keittojuureksia, pari lihaliemikuutiota sekä hyppysellinen chiliä. Jussi toimi kokkina keittäen ensin perunoita hetken aikaa, sitten lisäten liukenemassa olleet ainekset, kiehautellen vielä jonkun aikaa kunnes lisäsi puoli pakettia viherpippurisulatejuustoa. Sinihomesulatejuustoa ei kaupassa ollut (eikä kuulemma enää edes tehdä), joten jouduimme tyytymään korvikejuustoon.

Mutta kalasopan valmistuttua kukaan ei muistanut sulatejuustoa. Rautusoppa maistui jumalaistakin paremmalta. Kerrassaan mielettömän maukkaalta. Ja onneksi sen kanssa piti juoda valkoviiniä...

Mika lähti vielä kellumaan. Miehellä oli selkeästi saalispakko mielessä. Suoraan järven yli ei mies silti räpylöinyt vaan sorsasteli hitaasti rantoja pitkin - perhovapa sekä näitä näitä kauniita järviä saastuttava koneonki mukanaan. Jäimme Jussin kanssa ihmettelemään ja kuuntelemaan lisäuutisia Norjan teloituksesta. Kateissa oli vielä monta nuorta. Uutisten mukaan uhreja tulisi maksimissaan olemaan 98. Ja Norjan lain mukaan terrorismista saa maksimissaan 21 vuotta vankeutta. TOSI reilua...

Mikan palattua savustimme rautua ja nauroimme Jussille, joka sotkeutui teltassa lakanaansa.

rautukeitto, pääainekset

Rautusopan pääainekset

savustettua rautua

Savustettua rautua

Mönkiessäni Jussin toilailuista alkanutta naurua pidätellen telttaan säikähdin sisäteltan katossa ollutta kirkkoveneen kokoista hämähäkkiä. Mieleni ei juuri sillä hetkellä tehnyt seksiä, joten viskasin sen hellävaraisesti teltastani ulos. Mika luki teltassaan parisuhdeopasta sillä aikaa kun Jussi vaikeroi makuupussinsa kanssa. Luin pari säettä taimenen kalastuksesta ja vaivuin siiman kiristyessä vapauttavaan olotilaan...

 

Päivä 9 - Tunturissa keskimäärin tuulee

 

Aamu oli ankea. Teltta lepatti ja vettä paistoi. Jatkoin unia luettuani kaksi riviä kalastustarinaa sisältävää kirjaa. Kirjassa ei ollut mitään vikaa, olin onneksi vain väsynyt.

Heräsin parisen tuntia myöhemmin. Vuorossa oli aamupuuro, tee ja jälkiruoaksi siimojen puhdistus. Vaihdoin nelosluokan kelalle DT-siiman uudemmaksi.

Juuri kun keli oli tyyntymässä ja järvi pientä virettä vaille tyyni mönkijäporukka vastarannalta otti vuoteensa ja mönki. Ja samassa telttaa ravisteli pari ankaraa tuulenpuuskaa. Toivottavasti tuuli ei nousisi liian kovaksi...

Valmistauduimme kelluntapäivään. Pääsimme Mikan kanssa järven päähän, jossa Jussi jo oli ehtinyt useamman kerran heitellä. Sitten tuuli kääntyi. Ja taas se kääntyi. Ja vielä kerran, kunnes se lopulta päätti pauhata täydellä voimallaan kaakosta. Yritimme tyynen puolen rannalta viskoa sen kuin kykenimme. Sain tartutettua kaikkiaan neljä noin 30-senttistä rautua, jotka kaikki karkasivat. Kirosin tuulen Ruotsiin. Mutten osannut...

Mönkijät olivat munineet kukkulalle läjän polttopuita, kuivia koivuklapeja. Tämmöinen olisi aarre missä tahansa tunturijoella tai -järvellä. Lastasin kaikki 15 koivunklapia kelluntarenkaani sumppuun. Siirryin kumpareen taaksen taukoa pitänään ja siellähän Mika ja Jussi jo olivat pötköllään selkäänsä oikomassa. Pidimme pitkähkön tauon ja kiittelimme tuulta hyttysten olemattomasta määrästä.

Jatkoimme pitkällisen tauon jälkeen kalastelua. Mika yritti kiihkeästi saada isompaa rautua ja ilmeisesti onnistuikin jonkun kokoisen tartuttamaan ja karkuuttamaan, niin kovasti ja moneen kertaan mies asiaa kuulutti ohi räpylöidessäni.

Jussi palasi rantaan ja haki kännykän teltasta kiivetäkseen soittamaan. Kohta mies oli jo kellumassa uudestaan ja taisteli kelluntarenkaansa vastatuulta uhmaten yllättävän nopeastikin vastarannalle. Ajattelin siinä vaiheessa siirtyä teltalle ja annoin tuulen kuljettaa. Pääsin teltalle samoihin aikoihin kun Jussi oli päässyt vastarannan nyppylän laelle.

Päätin tehdä suureen nälkään kunnon pöperöt. Lapin Kuivaherkku oli tänään tavarantoimittajana ja menu oli näkkileipä voilla sekä Porokiusaus, Renköttsfrestelse, Reindeer Casserole. Ranskalaiskeittiö ei ollut alentunut omaa nimikettään tälle kurmeelle antamaan.

Laitoin porokiusausmönjät veteen imeytymään, lisäsin toki hieman chiliä sekaan ja päätin lähteä kotirannan nyppylää testaamaan, josko siellä kännykkä kuuluisi. Ja kuuluihan siellä. Soitettava ei ollut saatavilla, joten lähetin tekstiviestin ja palasin nälkiintyneenä leiriin. Viitisentoista minuuttia kului paluumatkaan alamäkeen.

Mika ja Jussi olivat jo syöneet ja aloittivat ruokasumpin hörppimisen. Söin porokiusauksen keitettyäni sitä ohjeen mukaan, 15 minuuttia. Yleensä pieni kiehautus on riittänyt. Mutta nyt olin päättänyt tehdä oikean ja pitkän kaavan mukaan. Lisäsin keittelyn puolivälissä keitto-ohjeessa mainitun kerman (2 dl) tiivistettynä kaapimalla reilut nokareet voita soosin sekaan. Nälkä oli suunnaton mutta kestin kiusauksen. Chili oli kerrassaan hyvä lisä tähänkin ruokaan. Ja täytyy sanoa, että seuraavallakin kerralla kiehautan pidempään. Ja laitan chiliä.

Mika oli päättämätön: mennäkö kotirannan mäelle soittamaan vaiko kellumalla yli järven ja järvelle, jonka laskuojassa olivat ne miljoona rautua. Samalla voisi soittaa kotiin. Mies pähkäili ja pähkäili. Mieleni teki hieman kävellä, joten vihjasin lähteväni mukaan jos sille rautujärvelle matka kävisi. Toki en aikonut vaihtaa pupanahkaa päälle enkä kellua toiselle puolelle vaan talsia koko matkan, tennistossukalastusta harrastamaan. Ja kuinka ollakaan Mika osasi päättää lähteä rautujärvelle. Mutta sitten valinnan kohteeksi tulivat vaihtoehdot: kelluntarenkaalla yli ja siitä kahluukengät jalassa ja pupanahka päällä rautujärvelle, kelluntarenkaan ollessa muutama sata metriä leiristä etelään. Vaiko kävellen koko matka. Kävellen järveä pitäisi kiertää pohjoisen kautta ja lisäkävelyä tulisi ainakin kilometri suuntaansa. Ei jaksanut iso mies laittaa pupanahkaa päälle. Lähdimme siis kävelemään pohjoiskärjen kautta.

Puhelimen käytön jälkeen saavuimme purolle. Rautujärven laskuojan pikkupikkulompolossa oli edelleenkin miljoona pientä rautua. Järvellepäästyämme viskelimme pitkän tovin perhoa järven syvemmällä laidalla. Mutta kala ei ollut paikalla. Palasimme tihkusateessa takaisin leiriin, toki piti kotijärvellä leirin lähellä muutaman kerran vielä päätteeksi tyhjää heittää.

Geaidnujärvi

Järven pohjoispää

Ratupuron lompolo

Kivisen puron lompolo kuhisi pientä rautua

Rautupuro

Rautupuro

 

Latasin keittimeen täyslaidallisen vettä ja joimme vettä eri tavoilla maustettuna. Ja vesisade alkoi taas. Sanoin sen ääneen mitä varmaan Mikakin ajatteli: "Maakuntasadetta pukkaa."

Vetäydyimme telttoihimme. Jussi sahasi puita ja tunturi tärisi...

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt