Kirjautuminen

Raudun perhokalastusta Finnmarkin katolla

Käyttäjän arvio:  / 16
HuonoinParas 
Share

Finnmarkin rautuPalattuani siika- ja harjuspitoiselta vaelluskalastusreissulta kotiin oli edessä vaatteiden pesu, retkivälineistön huoltaminen sekä seuraavan kalareissun rinkkojen ja kassien pakkaus. Tällä kertaa kalastuksen kohteena olisi puuttoman alueen rautua täynnä oleva järvi. Olin saanut edellisvuoden reissun järjestäneen mönkijämiehen yhteytiedot ja vinkin rautujärvestä Utsjoesta länteen. Mönkijämies oli vinkannut paikkaa edellisreissulla, kertoillen sen olleen pitkän aikaa suljettuna kalastukselta ja vastikään auenneen. Jostain sotilasalueesta oli höpissyt... Pyysin toista kotimaista paremmin osaavan Mikeyn aloittamaan reissukeskustelun turskanpurijan kanssa hyvissä ajoin jo kevättalvella.

 

Pakkasin reissuun mukaan kannettavan radion, malliltaan Etón Scorpion (http://www.etoncorp.com). Radiosta löytyi SW, MW ja FM aallot. Kumisuojukset laitteen ympärillä vihjasivat siihen suuntaan, että vekotin kestänee höykytystä. Radion led-valolla voi yöttömässä yössä näyttää eksyneelle tunturikalastajatoverille valoa. Varmasti syksymmällä pätevä lisäominaisuus, toki. Tai jos makuupussissa harrastaa jotakin valoa kaipaavaa toimintaa...

Vekottimesta löytyi myös kampi, jolla vekottimeen saa lisää virtaa. Samoin vempeleen kyljessä kimmelsi aurinkokenno, joka mitä ilmeisimmin lataa akkua auringonpaisteen kohdalle sattuessa. USB-latausliitinkin löytyi. Ja parit erilliset liittimet, joihin voi liittää kännykän tai muun tunturiin pakolisesti raahattavan älämölölaitteen latauksen ajaksi. Pakkasinkin tästä innostuneena päiväreppuuni Nokia E7 kännykkäni sekä USB-piuhan.

Pullonavaaja on vekottimen ainoa täysin turha ominaisuus. Tosi oluen ystävä aukaisee kuohuvan putelin vaikka pesusienellä. Ei siihen mitään radiolaitteisiin integroituja pullonavaajia tarvita. Toki tuokin muotoiltu kolo on laitteen muotoilun takia lisäarvo, joka ei vie laitteen koosta tai käytöstä mitään pois eikä millään tavalla haittaakaan, pienemmänkin kämmenen alle käytössä hautautuessaan. Mutta turha ominaisuus se on. Tosin kotona ennen reissua testasin laatuoluen avaamiseen senkin. Toimii kuten mikä tahansa korkinavaaja. Vaan eipä siitä apua ole tölkin aukaisuun tunturissa...

Radiossa oli lisäksi näppärä pikakiinnitysklipsi, jolla vekottimen saa nopeasti kiinni vyölle tai repun killutinkiinnittimeen. Kaipa tuo siinä sivussa mukana roikkuen menee...

Ennen reissua yritin etsiä Finnmarkin alueella kuuluvia SW, MW kanavia. Lyhyen nettikiikaroinnin ja YLEn sivujen kahlaamisen jälkeen päätin keskittyä olennaiseen ja otin kevyen naukun sauhuista elämänvettä. Pitäkööt kanavanumeronsa! Huomenna pääsisi vihdoin matkaan...

Scorpion radio

Etón Scorpion -radiossa on aurinkokellolaturi - toivottavasti se myös näkee aurinkoa

Scorpion radio

Kammella saa pyöritettyä lisää virtaa

Scorpion radio

Ja kumiset kuoret vähentävät rikkoutumisia, toivottavasti.

Scorpion radio

Antenni lienee se haavoittuvin osanen

Jotenkin totutusti saavuin aamulla hieman ennen kello 9 Jämsään ja tankkasin maantiennielijän täyteen nokivettä. Yhtä täsmällisesti Jussi saapui muutamia minuutteja myöhässä ja lastasi tavarat kyytiin. Seuraava etappi oli se normaali Jyväskylän entinen maalaiskunta, jossa odotti tuhannen kassin Mika. Saavuttuamme muovikassihelvettiin kiinnitimme jo valmiiksi kiskoilla olevan suksiboxin katolle ja pakkasimme Mikan tavarat kyytiin.

Jussi siirtyi normaaliin tapaan ratin taakse ja jatkoimme leppoisasti ajelua Kärsämäelle. Pysähdyimme Paakarin torpassa ryystämässä reissukahvit. Siitä jatkoimme ajoa Ylläkselle, jossa edelleen normaaliin tapaan odotti rantasauna. Saunoimme ja uimme kaikessa rauhassa. Otimme ehkä muutamat oluet ja lonkerot siinä välillä ulkona piipahtaessamme. Ei ehkä moni uskoisi...

Saunan jälkeen majoituimme. Majoittumisen jälkeen halusimme murhata paikalliset tuplasavuporohampurilaiset, oluella alasajettuna. Murhapaikka oli kiinni. Vieressä oli asuntovaunugrilli. Ohitimme sen ja etsimme sisätilagrilliä. Ostoskeskuksen baari näytti olevan auki. Terassillakin oli joku. Ahtauduimme ovesta sisään eteiseen. Jahas, kassaneiti tyrkyttämässä meille lipukkeita. Sisäänpääsy 8 euroa. No olisipa tosi halvat on burgerit, totesimme ja jatkoimme murhapaikan etsintää.

Seuraavassa risteyksessä oli lupaavan näköinen murhapaikaksi sopiva huoneisto. Päästyämme huoneiston ovelle totesimme sen sulkeutuneen tunti sitten. Auki se oli ollut siitä ohi mennessämme. Mutta nyt se oli kiinni. Palasimme nöyrinä takaisin asuntovaunugrillille. Siellä oli jo taksiautollinen venäläisiä jonossa. Venäläisten tilaus tuntui kestävän. "Van moor". "Jes, van kepap moor."

Saimme tilattua ja syötyä. Pojilla oli vähemmän jano kuin nälkä, söivät kuiviltaan. Pääsimme lopulta kuitenkin nukkumaan...

 

Päivä 2 - Siirtyminen järvelle

 

Aamulla Jussi herätti meidät kolistessaan yläkerrassa. Söimme aamupalan ja pääsimme matkaan Suomen aikaa kello 9. Poikkesimme Sonkamuotkassa kahvilla, säihkysäärien katselua ajatellen väärällä puolella. Mika ei saanut ostettua kalastuslippistä vaikka etsikin turistirysän läpikotaisin. Edellisillä reissuilla mukana olleista lippiksistä kuulemma ensimmäistäkään ei enää kotoa ollut löytynyt. Sininen Owner -lippis olisi nyt ollut hyvä yllätyslahja...

Köröttelimme Hettaan, jossa tankkasimme huokeaa nokivettä, a' 1,46€ per litra. Kalastusmatkailu on. Mika sai huoltamon hoitajalta udeltuaan lippismyymälöitä lahjaksi Gislaved -lippiksen. Ainoastaan Hankkija -lippis olisi ollut parempi.

Huoltamon pihalla oli pakettiauto, joka oli lähennellyt poroa liian innokkaasti, vaikkei rykimäaika ollutkaan. Pakun kyljessä olleen syönnösnäytteen perusteella päättelimme ettei poro ollut vielä siirtynyt käyttämään lihaa ravinnokseen. Mutta saimmepa tästä muistutuksen, että kannattaa ajella rauhallisemmin, ettei lomareissu tyssähdä ennen alkuun pääsyä.

Porokolari

Porokolari

Porokolari

Poroparan syönnösnäyte

Pysähdyimme vielä krääsämyymälässä ennen rajaa eikä sieltäkään löytynyt kriittiselle kalamiehelle kalastuslippistä. Eipä taida Itellalla olla toimivaa pikatoimituspalvelua sitä sinistä Ownerin lippistä varten...

Pääsimme lopulta Skoganvarreen ja menimme suomalais-norjalaisvetoiselle leirintäalueelle. Sieltä saimme desinfiointitodistukset. Mistäpä lie leirintäpäällikkö repäissyt 20 euron kirjoituspalkkion, jonka veloitti jokaisesta allekirjoituksestaan? No, vähät me siitä. Singahdimme eteenpäin sovittuun kohtaamispaikkaan. Lähetin mönkijämiehelle tekstiviestin ja sain vastauksena tarkemmat ajo-ohjeet.

Saavuimme Lakselvin kylään, josta oli vielä jokunen kilometri matkaa Tenon suuntaan. Saavuttuamme pihaan oli siellä vastassa tuttu mies. Kourimme käsipäivät ja siirryimme sisälle neuvottelemaan. Joimme sumpit ja kyyläilimme karttaa. Kahvittelun jälkeen keräsimme verkkopussiin polttopuita ja lastasimme mönkijän kärryn täyteen reissutavaraa.

Mönkijä

Mönkijä

Pääsimme matkaan noin klo 14 paikallista aikaa. Meno oli helppoa, mutapaikoissa ei edes roiskunut mitään silmille. Jussilla varmaan ikävin istuin kuskin takana penkillä. Me Mikan kanssa istuimme kärryssä tavaroiden päälle, pidimme kiinni toisistamme ja halusimme olla lähekkäin.

Reitti oli alussa kovaa maastoa, kiveä ja tasaistakin. Sitten ajoittain tuli eteen suoalueita ja turveuraa. Muutamissa paikoissa kuski komensi loiset pois kyydistä päästäkseen helpommin ajamaan jyrkähköt mäet ylös. Tupakan mittaisella tauolla kuski sanaili, että alamäkiajo oli vaikeinta, kun piti jarruttaa sekä moottorilla että käsijarruilla ja peräkärry vaikeutti tasapainoilua. Mutta aika jämäkkä peli oli tuo mönkijä. 28 konia kuulemma oli koneessa ja tuntui siltä, että ne kaikki olivat vielä jopa elossa.

 Mönkijä

Mönkijän pakkausta

Mönkijän kyydissä

Jussi pääsi kuskin taakse

Tunturissa piisasi sumua

Sumuinen tunturipäivä

Pyssyjoen tienhaara

Börselva on tuollapäin

Mutainen mönkijäura

Mutaisimmissa ja jyrkimmissä kohdissa kyytiläiset joutuivat kävelemään

Mönkijäura

Mönkijäura kiipeää tunturiin

Pääsimme lopulta tunturin huipulle. Siellä oli märkää ja vähän myös kylmä. Matkaa oli vielä mutta järvi pilkotti jo. Olimme perillä leirirannassa noin viisi tuntia lähdön jälkeen. Iso kota seisoi pitkän järven pohjoispäässä. Ei ollut siis ihan korpijärvi tämäkään. Toivottavasti lähtisivät pois pian.

Purimme tavarat pois kärrystä ja sanoimme hej hej mönkijäkuskille, joka uhitteli tulevansa noutopäivää edellisenä iltana ehkä jopa käymään. Sanoin, että ilman tulilientä on turha tulla. Lupasi ottavansa riittävästi vodkaa mukaansa. Saimme nopeasti teltat pystyyn. Koko leirialue oli täynnä hiekkaa yhtäällä ja pehmeää sammalta toisaalla. Täydellinen telttapaikka, joka teltalle. Olisi useampikin teltta mahtunut.

Mönkijämies hävisi tunturiin. Jonkin ajan kuluttua kotasakki purki majansa ja muutti perässä.

Mika viritti pyhäinhäväistysvälineet ja heitti kevennetyllä leirirannasta todistusraudun. Pituutta sillä oli reippaat 20 senttiä eli juuri alle kolmekymppinen. Mutta sillä todistettiin, että järvessä oli kalaa.

Tunturirautu

Pyhäinhäväistyssvälineillä saatu rautu (onneksi kuvakin on luokattoman huono)

Rautujärvi

Näkymä leiristä etelään

Rautujärvi

... ja pohjoiseen

Hetken pyörittelyn jälkeen Mika jatkoi kalastusta. Pilviverho aukeni päällämme. Reunat olivat täynnä tummaa pilvimassaa. Se pilvimassa peitti päällämme olleen sinisen aukon. Väänsimme Jussin kanssa kuivamuonaillallisen. Mika palasi leiriin ja päätimme lähteä ronkkimaan järveä ja sen tyyniä rantoja. Jussi oli väsynyt ja jäi teltalle.

Jokin tökkäsi perhoa. Heitin samaan paikkaan. Rautuhan se siellä! Mutta eipä sillä suuremmin ollut kokoa. Samankokoinen kuin se Mikan leirirannasta saama rautu.

Tyyntyi. Kalat aloittivat pintomisen. Vaivaiskoivu hivuttautui selkäni taakse ja nousi ylös juuri kun perhoni alkoi liikkeensä takaisin järvelle päin. Kirosin vaivaiskoivun poikki mielessäni. Kaiken sen kalastuskiihkon ollessa huipussaan on perho kiinni ja siimat rispaantuvat, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa peruke. Ja miestä syö.

Onnistuin hetken päästä tartuttamaan kalan. Se oli alle 30-senttinen taimen. Jatkoin vielä muutaman hetken pyrkien koukuttamaan ohi lipuvia rautuja. Mitään ei tapahtunut, joten palasin leiriin kuumentamaan Stroh-kaakaot.

Uni vei rautumiehen mennessään....

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt