Kirjautuminen

Siikajoen juhannus, paluu A-luokkaan

Käyttäjän arvio:  / 2
HuonoinParas 
Share

Juhannusaatto

 

Perjantaiaamuna sen kuuluisan kissanpierun aikaan heräsin, tasan minuutin ennen kännykän herätysääntä. Edellisillan jäljeltä se kissa oli käynyt pieraisemassa suussani. Rahtasin reissutavarat autoon, nappasin karvaisen kalastuksenvalvojan kainaloon ja suuntasin vankkurin keulan kohti Jämsää. Siellä olisi treffit Jussin kanssa, kuten niin monesti ennenkin...

 

.

 

Säätila vaikutti perussuomalaisen ikävän juhannuksen perussäältä. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa... Eilen oli etelässä myrskypäivä ja sähköt olivat menneet poikki monilta talouksilta. Myrsky ei meille asti yltänyt, Jussi sensijaan oli illalla kotonaan ihmetellyt mahtavaa myräkkää. Edellispäivänä olin kaivanut täsmäsää-sivulta masentavantuntuisen ennusteen. Perjantaina sataa, lauantaina sataa, sunnuntaina sataa... Perjantaina tuulee, lauantaina tuulee, sunnuntaina tuulee... Onneksi sentään lauantain ennuste ei ollut täysin masentava, hetkellisesti saattaa jopa olla tyyntä ja aurinkokin saattaa pilkistellä. Mutta ei meille, siitä olin satavarma... Eikä pessimisti pety. Siitäkin olin satavarma.

 

Jyväskylässä piipahdimme hypermarketissa ostamassa läskiä ja mallasvirvokkeita. Kassalle saapuessamme kassaneiti sirkutti, ettei hän näitä virvokkeita voi vielä myydä kun kello ei ole vielä yhdeksää. Kymmenen minuuttia vaille. Eipä ole aikaisemmin tullut A-tavaraa tähän aikaan osteltua, yllätyksenä tuli tuokin rajoitus vaikka hyvin sen olemassaolon muistin. Menimme siis takaisin tavarataloon polttamaan aikaa. Vartin päästä poistuimme kassan kautta, Jussi lisäksi heräteostossandaalit kourassaan. Naapuriovesta pääsin sopivasti ostamaan optimistisesti kalan kanssa nautittavaa valkoviiniä.

 

Tarkastin jälleen täsmäsään. Perjantaina sataa, sunnuntaina sataa. Lauantaina yllättäen ei sada. Eikä tuule. Päättelin, että täsmäsään sivustolla lienee joku mato. Ei tuollainen sääennuste voi pitää paikkaansa, aivan liian positiiviselta se kuulosti. Todennäköisesti mato korjataan iltaan mennessä ja sadepilvi-ikonit ilmestyvät jälleen lauantain kohdalle.

 

Sade alkoi päästyämme Vaskikellon turistirysälle. Ohitimme rysän. Pysähdyimme sen sijaan Kärsämäellä Paakarin Pysäkille siannahkasopalle sateen ajaksi. Makoisaa oli sikasoppa.

 

Ohitimme tummavetisen, hitaasti virtaavan ja lumpeita kasvavan Siikajoen auringonpaisteessa. Matkaa sille paremmalle siikajoelle oli vielä aikamoinen huikonen.

 

Pääsimme lopulta paikalle. Auton oven avattuani huomasin olevani läpimärkä. Suomen suvi!

 

Siirryimme kantamuksinemme leiriin sateen jo laannuttua.

 

Välittömästi leiri pystyyn ja yhtä välittömästi sen jälkeen laitoimme perhovavat ojoon. Kevyessä sateessa kävelimme hitaasti kohti siikojen suvantoa. Pöpelikkö oli märkä ja housut veden painosta tuntuivat painavan ylimääräiset kaksi kiloa per koipi. Kalvokangas toki piti koivet kuivina.

 

Saatanan sade! Joen rannalla oli vettä ja vesi muutenkin korkealla. Paikallissälli oli pelotellut surkeilla oloilla, mainiten joen tulvan moneen kertaan. Ehkä tässä kiihkossa en sitä edes muistanut, mutta vettä todellakin oli. Rannalla oli lammikoita, joista osassa todennäköisesti uusi hyttyssukupolvi juuri pohti kuoriutumista. Mutta oli tässä sateessa hyväkin puoli. Ei ollut hyttysiä. Pahemmin...

 

Sade hiljeni yllättäen. Olotila sai piristysruiskeen. Saavuimme hetken päästä siikasuvannolle. Jussin jäädessä alemmaksi siirryin paikalle, jossa viimeksi Jussin kanssa olimme harjoitelleet sen suuremmin osaamatta.

 

Iso tuikki!

 

Jussikin kuuli losauksen. Satavarmasti taimen. Isokin kuin mikä. Tai sitten hauki. Pikkupulikka. Mutta ääntä se kyllä osasi pitää...

 

Sade. Se palasi eikä mitenkään yllätyksenä.

 

Onneksi sekin piti tauon. Samantien siika tuikki. Sain heitettyä tuikin lähelle. Otti! Väsytin siian helposti ja tulvasta johtuen sain sen rantautettua ilman haavia suoraan rannalle ja väännettyä sen kuiville pelkästään vavan avulla. Näytin sille kuoleman julman puolen ja laitoin sen roikkumaan karvaisen kalastuksenvalvojan saavuttamattomiin koivun oksalle.

 

Palasin heittopaikalle ja ryhdyin suurin toivoin heittämään perhoa äskeisen ottipaikan tuntumaan. Perho oli kuitenkin oikealle puolelleni salaa ilmestyneessä koivussa. Ja sinne se jäi.

 

Sitten alkoi sade. Perhomiestä syödään taas. Eikä syöjänä ole itikka...

 

Onneksi sade lakkasi jälleen. Ja hetken päästä alkoi siika taas tuikkia. Ja jostain syystä oikealla puolellani oleva koivu päätti siirtää oksiaan perhosiimani kulku-uralle. Jos olisi ollut kirves mukana niin olisin valmistellut seuraavaa keikkaa varten parit polttopuut.

 

Ja kaiken lisäksi karvainen kalastuksenvalvoja sotkeutui perhosiimoihini.

 

Sade... se kastelee. Kalamies oli märkä. Märempi kuin juuri taikansa tehnyt juhannusneito.

 

Tyyntyi, sade laantui... Siellä on siika, miksi et heitä! Onnistuin... Tartuttamaan perhon sivukoivuun...

 

Sade pelasti kiroilevan miehen. Onneksi tuli se sade sillä perhon noutaminen koivun latvasta samalla kun siika tuikkisi tyynessä täydellisessä suvannossa ja nenän edessä ei olisi helpottanut kiroilua. Nyt ei tarvinnut kiroilla niin kovasti.

 

Tauko märkänä paikalla. Sitten sade lakkasi. Ja jälleen aivan samantien siellä tuikki! En osannut. Sitten laskin perhon alas ja seurasin sen kulkua hidasta virtaa alaspäin. Sitten yllättäen otti toinen siika. Ja sade alkoi. Kuten myös kostuneen kalamiehen matka leiriin.

 

Juhannusaaton siikapari

 

Juhannusaaton siikapari

 

Leirissä oli tottakai nuotion vuoro. Kokoksihan se pyrki muuttumaan. Ja sadekin oli lakannut. Ja hyttysiä oli pari kappaletta. Jos ensimmäistä 10 000 ei lasketa...

 

Univelka vaati hetken päästä korkojen kera kaikki takaisin...

 

Juhannuspäivä

 

Aamupalaksi nautimme graavisiikaa teen kera. Tähän yhdistelmään ei kyllästy koskaan.

 

Päätimme lähteä ylävirtaan päiväkalalle. Eilen täsmäsää ennusti kuivaa ja tuuletonta. Taivas oli umpipilvessä mutta sadetta ei tuntunut olevan ilmassa. Suurin toivein ennustuksen toteutumisesta ahdoimme kalastusvälineet autoon ja siirryimme kymmenisen kilometriä tietä pitkin ylävirran suuntaan. Parkkeerasimme kärryn sorakuopan viereen ja rahjasimme selät väärinä täyteenpumpatut kelluntarenkaat räpylöineen ja selkäreppuineen noin kilometrin päässä olevalle suolle. Hikihän siinä ryteikkömarssissa tuli. Olin ostanut sukellusvälineliikkeestä uudet tossut, neopreenivartiset, joissa päällinen ja pohja oli tapuisaa kumia. Tossun varressa oli tukevantuntuinen muovinen vetoketju, joka tuntui toimivan kuin unelma. Jalassakin nuo tossut tuntuivat ajavan asiansa metsässä ja suossa rämpiessä. Paremmin ne toimivat kuin aiemmin käyttämäni avantotossut.

 

Kelluntarengas

 

Neitseellinen kelluntarengas

 

Imago Explorer

 

Ja vielä sivusta

 

Saavuttuamme joen rantaan huomasimme kuitenkin onneksemme, että taivas rakoilee eikä itikoita juurikaan ole.

 

Leveä suvanto oli silti ryppyinen. Tuuli rypytti sen pintaa. Se siitä täsmäsäästä. Mutta onneksi osa suvannosta oli tuulensuojassa, joten aloituspaikan valinta ei ollut vaikea.

 

Uusi kelluntarenkaani oli neitsytmatkallaan ja sitähän se tiesi, että normaalin tuurin mukaan tältä reissulta joutuisin palamaan taatusti pallittomana. Lisäämällä siihen vielä tulvan saa veikkaukselle melkoisen kehnon kertoimen. Usko siikojen löytymiseen oli silti kova vaikkakaan suvannon pinnalla ei näkynyt suurempia liikehdintöjä.

 

Siirryimme räpylämarssia lipuen tyynelle alueelle. Jokin siellä tuikki. Mutta se taisi olla joku sintti...

 

Jatkoimme tuloksetonta veden pieksemistä jonkun aikaa kunnes päätimme valua jokea alas tutkimaan uomaa ja etsimään tuikkeja. Niitä ei näkynyt. Joki madaltui selvästi ja sen vauhti kiihtyi. Katsoimme parhaaksi nousta takaisin suvannolle. Rämpiminen takaisin kelluntarengas selässä tuossa varvikossa ei kiinnostanut meitä kumpaakaan.

 

Suvannolla oli tyyntä. Jussi jäi alemmaksi kapeammalle alueelle. Oikealla puolellani tuikkasi kala. Sen selkäevä heilahti veden yläpuolella. Siika! Heitin perhon renkaan yläpuolelle. Perho ehti kellua putoamispaikallaan noin sekunnin kunnes paikalle ilmestyi rengas. Kiinni!

 

Vahvanoloinen kala väänsi vavan mutkalle. Se pyöri pari kertaa kelluntarenkaan ympäri ja päätti sitten siirtyä syvyyksiin. Se yritys jäi kuitenkin kesken ja pienen pyrähdyksen jälkeen 46-senttinen siika oli haavissa. Puntari näytti liki kiloa.

 

Yhen kilon siika

 

Yhen kilon siika, jumankauta, tulkee kahtoon!

 

Jatkoimme kalastelua vielä hetken vaikka pintakäyntejä ei näkynytkään. Tuuli oli laantunut lähes täysin ja suvanto oli ajoittain jopa kauttaaltaan tyyni. Pilviverhokin oli rakoillut ja keltainen tulipallokin pääsi välillä näyttäytymään. Täsmäsää näytti pitävän täydellisesti lupauksensa.

 

Siirryimme silti maihin paistamaan makkaraa. Mäkäräisiä piisasi. Ja ilmasto suvannolla lähestyi täydellisyyttä. Vesi oli rasvatyyni ja aurinko porotti. Katsoimme sitä ja sanoimme sen toisillemme suoraan: hieman harmitti makkaranpaiston ajoitus...

 

Palasimme suvannolle ilman ollessa edelleenkin sangen mukava. Paikassa jossa suvanto kapeni tuikki kala. Jussia se oli jo kiusannut ennen makkarataukoa. Päätin lopettaa kiusaamisen siihen paikkaan. Mutta kala oli toista mieltä.

 

Kuoriutuva päivänkorento

 

Päivänkorento kuoriutuu

 

Valuin alas jokea nähtyäni siellä toistuvasti tuikkivan kalan. Mutta sekin toistuminen oli päättynyt. Palailin hiljalleen takaisin suvannolle. Sitten täsmäsääennuste oli todettava vääräksi. Sadekuuro oli päättänyt kulkea juuri meidän päältämme, kaikista mahdollisista reiteistä. Päästyäni suvannolle se onneksi meni ohitse.

 

Joki ennen sadetta

 

Virta ennen sadetta

 

Ryhdyin jälleen pommittamaan kiusaajakalaa. Se jatkoi kiusaamista. Siirryin lopulta pidemmälle suvannolle, josta sain pitkästä aikaa tuntumaa kalaan kun punasilmäinen hopeakylki pakotti minut vaihtamaan perhoa. Perhonvaihdon jälkeen siirryin suvannon kiusaajakalan kanssa samalle laidalle mutta hieman ylemmäksi.

 

Siinä tuikki kala. Heitin perhon tuikkirenkaan viereen ja samassa siika jumputti siiman päässä. Lyhyen väsytyksen jälkeen 40-senttinen siika pääsi paistettavaksi.

 

Jatkoimme kalastusta katsellen hitaasti ohi kelluvia suuria päivänkorentoja. Pikkusintit yrittivät hukuttaa niitä onnistumatta. Jussi oli siirtynyt rannan läheisyyteen jossa iso kala oli tuikkinut useamman kerran. Tuikkiminen oli kuitenkin loppunut ja Jussi huiski turhaan perhoa. Siirtyessään paikalta toiseen suuntaan tuikkimaan alkoi kaksi siikaa. Ja Jussi kirosi sitä, että juuri kun paikalta poistutaan niin kalat alkavat rellestää. Mutta siiat eivät Jussin perhosta välittäneet tuon taivaallista. Paitsi silloin tietysti kun Jussi ei seurannut tilannetta. Ja silloin kuului korpi-ilmastossa monta perkelettä.

 

siika

 

Siikahan se siellä taas

 

Siirryin ylävirtaan, Jussin yläpuolelle, jonne oli ilmestynyt jokunen tuikkirengas aivan lumpeikon reunaan. Pitkällisen heittorupeaman päätteeksi sain kalan tarttumaan. Tuloksena oli reissun ensimmäinen tärppikarkuutus. Jonkun aikaa tuon jälkeen onnistuin tartuttamaan 32-senttisen siian. Muistin samassa, että uudessa kelluntarenkaassani oli sumppu. Päätin laittaa siian sinne testisumputukseen. Näppärä sumppuhan tuo oli, mietin päästäessäni kalastuksen päätteeksi siian takaisin kasvamaan. Toki parempi tarkoitus sillä on herra Sandelsin ammusten vilvoitukseen. Hiukan silti epäilyttää sumputus kelluntarengashommissa, miksi yleensäkään sumputtaa kaloja? Jos tuota sumppupussia on tarkoitus käyttää kuolleiden kalojen säilömiseen niin siinäkin mielestäni mennään metsään. Kuka nyt vedessä kalansaaliitaan vaikkapa tuntikausia liottaisi?

 

Kaksi siikaa

 

Kaksipa siikaa korpijoelta komiasti lötköttää...

 

Päätimme jo kalastuksen alussa testata kumpi on helpompi tapa kantaa kelluntarengasta tiheässä korpirisukossa: pumpattuna vai tyhjänä. Jussilla oli Fishcat 4, minulla Imago Explorer. Fishcat kuuleman mukaan on yhtä hankala molemmilla tavoilla, eli eroa ei juuri huomaa. Jätin omastani penkin ja selkänojan tyhjentämättä, mikä saattoi olla virhe. Kantaminen oli todella paljon hankalampaa tyhjennettynä. Seuraavalla kerralla tyhjennän kaikki säiliöt tyhjäksi.

 

Kelluntarengas selässä

 

Jussin työnäyte

 

Palasimme leirille. Jussi väsäsi nuotion ja asetti juhannusläskit lämpenemään. Toissavuotiset hiiltyneet läskit mielessä olin valinnut lihatiskiltä lämmitettävät ribsit. Folioon vaan ja pois kuumimmasta liekistä. Keitimme siihen kylkeen vielä uudet perunat.

 

Ruokailun jälkeen läksimme alavirtaan kalaan. Melkoisen varmasti housumme kastuisivat puolenmiehen korkuisessa ruohikossa painavan märiksi. Yllättäen ruohomättäät olivat kuitenkin kuivia.

 

Siirryin pitkän kuusen alapuolelle tutulle vartiopaikalle. Karvainen kalastuksenvalvoja tuli jalkojen juureen odottamaan että siima sotkeutuisi sen jalkoihin.

Vastarannalla tuikkasi. Pienehkö siika? Yritin ja perho oli takapajussa. Se oli se kuuluisa viimeinen takaheitto joka nytkin meni pieleen. Vaihdoin perhon. Nyt se roiskasi kunnon kuplatuikin! Siima ei yllä.. . Yltää.. Taakse koivuun. Irtosi... Huh...

 

Tyyni suvanto

 

Tyyni on korpisuvanto

 

Sain vihdoin useammankin heiton yltämään. Sitten se kävi koskettamassa perhoa. Ja kymmenien uusintaheittojen jälkeen tajusin, että oli sauhujuomatauon paikka...

 

Päätin jättää mokoman jääräpääkalan tuikkimaan itsekseen ja siirryin hieman Jussin alapuolelle, paikkaan jossa yläpuolisen virran viimeiset vedenpyörteet päättivät päivänsä osuessaan suvantoon. Siinä tuikki joku kala. Heitin perhon pari metriä paikan yläpuolelle. Ensimmåinen heitto vei perhon kalan ohitse. Toisella heitolla osuin lähemmäksi ja perho osui suoraan kalan silmien eteen. Ja kala oli kiinni. Väsytin 37-senttisen siian nopeasti ja päästin sen kasvamaan.

 

Karvainen kalastuksenvalvoja valvoo siikaa

 

Karvainen kalastuksenvalvoja vapauttamassa siikaa

 

Siirryin lopuksi Jussin viereen katselemaan tilhien ötökänmetsästystä. Ilma oli täydellinen mutta kalastus oli tämän reissun osalta tässä. Enää oli jäljellä harrastus, joka kuuluu niin monien juhannusohjelmaan. Tuleentuijotus vaati tälläkin kerralla suuren määrän vilvoitusainetta.

 

Käkikin kukkui jossain kaukana... Koetin saada sen houkuteltua lähemmäksi. Ilmeisesti se ei pitänyt lauluäänestäni.

 

Menin itse mitään asiasta tietämättä nukkumaan joko tänään tai vasta Valon päivänä...

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt