Kirjautuminen

Kuoleman joki

Käyttäjän arvio:  / 2
HuonoinParas 
Share

 

Päivä 3
22.7.2010

Heräsin joskus reilusti päälle keskipäivän. Kuulostelin ulkoilmaa. Satoi. Päätin vaipua horrokseen. Heräsin joskus tunnin päästä uudestaan. Ei satanut. Mietin jo ylösnousemista. Sade lopetti miettimiseni samantien...

Ulkoa kuului heteromiehen ääni. En ollut uskoa korviani. Sitten heräsin ja kuulin Mikeyn sanovan jotain, josta en saanut selvää. Samassa tajusin, että siinähän Mikey seisoi teltan vieressä. Olipa outo ääni miehellä. Mutta kahvia kuulemma oli jo valmiina ja peppu puhtaana - Mikey oli käynyt koskessa pesulla. Katkarapu oli kuulemma mallia mini.

Vesi oli noussut reilusti. Aluksi näytti vain kymmeneltä sentiltä, sitten tarkempi havannointi paljasti, että parisenkymmentä senttiä lienee oikeampi lukuarvo. Kuksa oli täynnä sadevettä...

Tästä päivästä ei tule mitään. Mikey lähti uhmaamaan sadetta. Saattelin hänet joelle ja heitin pari kertaa perhoakin. Sitten menin nukkumaan sateen pois.

Ilmeisesti kuorsauksellani oli voimaa - sade oli lakannut. Kalaan ei huvittanut kuitenkaan mennä, joten tutkiskelin leirialuetta tarkemmin. Joku oli jättänyt melkein pari kiloa suolaa muovipussiin sekä paistinpannun. Suolaustynnyriä ei näkynyt missään...

Mikey ylitti kahlaten jokea alavirrassa saaren kohdalla. Läksin lompsimaan vastaanottokomiteaksi. Päästyäni paikalle näytti siltä, että Mikey ei ollut edennyt yhtään. Näytti aivan siltä kuin kahlaaminen olisi ottanut voimille.

Teimme tukuisan lihasopan, johon ei mahtunut kuin pari puikulapottua mieheen. Lihasopan päälle nautimme kaakaot Strohilla maustettuna ja lopuksi päätimme viettää peli-illan.

Soppa

Soppa, jossa oli kaikkea

Mikey oli vaihtanut kalsarit ja näyttäytyi nuotiopaikalla käytetyt päässään. Calvin Klein -kalsarit olivat kaikkea muuta kuin ehjät ja puhtaat. Aavistelin pitkää peliä, joten siirsin makuupussin, kuksan ja makuualustan Mikeyn telttaan.

Hävisin molemmat kasinot, niin normaalin kuin laistonkin...

Päivä 4
23.7.2010

Heräilyn aikana satoi ja ei satanut ja taas satoi. Lopulta sade lakkasi, vähän ennen puoltapäivää.

Päätimme ruokailun jälkeen lähteä etelään, siellä kun kuuleman ja joidenkin näkemän mukaan olisi harjuksia. Joku oli piilottanut rintalaukkuni läpän alle käytetyt Calvin Klein kalsarit.

Harrinkalastajan perhorasia

Harjuksenkalastajan perhorasia

Ylitimme pikkuojan ja siirryimme uralle, jonne mönkijäkuski oli meidät pudottanut. Seurasimme hetken ylöspäin kulkevaa mönkijäuraa kunnes saimme älynväläyksen ja siirryimme uralta sivuun. Noh, samapa tuo, hiki tässä tulee kuitenkin, ajattelin, ja seurasin pusikkokävelijän perässä pääsääntöisesti ylämäistä koostuvaa pöpelikkömaastoa harjusjärville päin.

Pääsimme lopulta pois pöpeliköstä ja nousimme korkeahkolle mäelle, josta oli hyvä näkyvyys edessä oleville järville. Päästessämme mäen huipulle oli tuuli yltynyt niin kovaksi, että se oli syöstä miehen alas rinteeltä. Onneksi tuuli oli kuitenkin puuskittaista eikä jatkuvaa.

Tunturimaisema

Järvi näkyvissä

Lähde

Marssitauko jääkylmän juoman luona

Lampareita oli oikealla ja niistä laski oja pohjoiseen ja lampareita oli myös vasemmalla ja niistä vastaavasti lähti etelään laskeva oja. Kohteenamme olevaan harjusjärveen laskeva laskuojakin löytyi lopulta. Olin suolla astua siihen. Ylitimme tuon pienen suon suhteellisen helposti vaikkakin välillä vettä näytti olevan niin paljon, että kiertäminen tuntui pakolliselta liikkeeltä. Kirkasvetistä laskuojaa seuraten löysimme helposti ensimmäisen isomman lampareen. Oja ei ollut vielä kasvanut kovinkaan suureksi, joten juomatauon jälkeen seurasimme sitä vielä alavirtaan kunnes saavuimme kohdejärvellemme. Ronkimme toki kyseisen laskuojan loppuliu'un heti ensimmäiseksi mutta se paikka tuntui olevan kalaton.

Jatkoimme hetken kuluttua matkaa ja saavuimme lopulta tavoitteeseemme. Suomalaisia oli ollut paikalla, rannan kuraisesta lätäköstä löytyi "Merisuolaa". Läheltä löytyi myös isohko ämpäri. Sitä ahneiden suomalaisten normimeininkiä lienee siis harjoitettu tälläkin järvellä.

Söimme reissumuonat ja väkästimme paikalla olevista polttopuista pienen nuotion. Törkyä oli pilkkijakkarasta poronnahkaan ja kirveeseen, lumilapiokin oli valmiina koivunoksassa roikkumassa. Kolme haukea oli tehnyt hurmaavan joukkoitsemurhan heittäytymällä rantaheinikkoon. Erehdyimme sorkkimaan läjää ollessamme tuulen väärällä puolella. Kumpikaan meistä ei enää erehdy tekemään moista virhettä.

Roskaa ja leirintävälineitä löytyi joka paikasta missä oli nuotiopaikka. "Varmaan täältä löytyy myös kumivene", sanoin Mikeylle. Uteliaina tarkastimme kaikki lähialueen leirijäljet. Viereisellä nyppylällä oli todennäköisesti telttapaikka tai useampikin. Kavutessamme nyppylälle sieltä löytyi - kumivene. Ilmat olivat siitä jo karannut muutama vuosi sitten. Se siitä pohjoisen idyllistä...

Väijyimme tuikkeja. Yksi kala kävi pinnassa kauempana. Heitimme perhoa veteen eri tavoilla ja tyyleillä, sokkokalastaen. Hiljainen oli harrijärvi.

Väsyimme kalattomuuteen ja palasimme ikävintä mahdollista reittiä leiriin. Suokävelyä piisasi. Askel oli raskas. Kenkien alta kuuluva litinä otti voimille ja aivolohkoon joka askeleella. Yritimme astua mahdollisimman kuivaan paikkaan, askel kerrallaan. Epäonnistuimme liian usein...

Edessä välkkyi jokin valo. Mahtimönkijä? Ei se sellainen voinut olla, mihin se valoja tarvitsisi? Oiskohan helikopteri? Hetken katseltuamme tajusimme että sehän on vesitaso. Mitähän hemmettiä se tähän aikaan täällä pyöri, keskellä yötä? Lentotuntejako se keräsi potkurikatsastusta varten vai porojako se oli kartoittamassa? Ei voinut sitten meitä lennättää rautujärvelle mutta nyt sitä kyllä seilattiin ympäri tunturi-ilmaa...

Haistatimme pilotille pitkät ja rämmimme hiljaisuudessa soita pitkin leiriin. Viimeinen mäki oli viedä voimat mutta Stroh-kaakao palautti ne. Söimme samalla graavitaimenen rippeet. Pelasimme parit kasinot ja voittajan oli helppo hymyillä.

Makuupussinlämmittäjän paikka oli edelleen avoinna...

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt