Kirjautuminen

Siikataivaan viimeinen kesä

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Päivä 7
11.7.2010

 

Tuuli ja päätä jomotti... Aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta mutta teltassa ei ollut kuuma. Kylmä länsituuli vei lämmön mukanaan. Ja hönninkäiset. Ja päivänkorennot. Ja vesiperhoset... Ei siis ollut kiirettä kalalle, ainakaan aivan heti...

 

Aamupalan jälkeen auringon lämmittäessä ja tuulen karkottaessa itikat piti käydä pesulla. Oli se kylmää. Jussilla oli huoltopäivän merkit jo naamallaan ja päätin itsekin puhdistaa perhosiiman ja virittää perukesiimaa siimasäiliöön teltan absidin suojissa.

 

Lapissa kasvaa kukkia

 

Lapin vihanneksia

 

Huoltohetken jälkeen siirryimme Jussin kanssa hiljalleen Mikan jäljillä ylävirtaan. Aluksi Jussi sai koukutettua harjuksen ja palautti sen kasvamaan. Sain jonkun aikaa sen jälkeen koukutettua pienen harjuksen, 40 senttiä ja rapiat, jota en vaivautunut taaskaan mittaamaan. Outoa, että näitä pienempiäkin täällä riittää, mietiskelin jälleen kerran, ja yritin siinä sivussa heittää perhoa näkemäni suuren siian kulkureitille. Mutta aina se vaihtoi suuntaa... Kunnes yllättäen se imaisi perhon suuhunsa - paeten paikalta samantien. Jonnekin kauas.

 

Harjus veden alla

 

Jussilla on harjus kiinni


 

Hetken aikaa taas yritin tähyillä siikoja mutta hävisin petkutuskisan ylivoimaisesti. Sitten kuului kauhea losaus. Suuri tynnyrinkannen kokoinen tuikki, jos sitä nyt tuikiksi voi enää sanoa, levisi edessäni. Se oli harjus. Valtavaa kokoa. Se imaisi perhon suuhunsa, potkaisi kerran ja karisti kaiken kannoiltaan. Osaamattomuus on tänään huipussaan. Ennätyskalani. Ilman minkäänlaisia lapinlisiä. Tai noh, ehkä siinä kuitenkin pieni prosentti ylimääräistä mittaa ja painoa sittenkin oli...

 

Vesiperhosia kuoriutui illalla juuri ennen kymmentä. Yksi niistä sadoista vesiperhosen pupista kiemurteli vedenpintaa kuin pieni käärme, hyökkäsi kimppuuni ja nousi vetoketjun viereen jääden siihen paikalleen. Samantien se jähmettyi ja alkoi kuoriutua. Jähmettymisestä kuoriutumiseen ja siipien levittymiseen kesti tasan minuutin.

 

Vesiperhosen pupa

 

Vesiperhosen pupa

 

 

Vesiperhonen on kuoriutunut

 

Vajaan minuutin päästä vesiperhonen oli kuoriutunut

 

Sain vielä loppuhetkillä 43-senttisen harjuksen, jonka madaltuneesta kalastusvireestäni huolimatta jopa mittasin, ja jonkin ajan päästä vielä pienen siian. Siika oli niin pieni, että päätin sen olevan siikasopan pääruoka-aines.

 

Palasimme leiriin ja kokkasimme kalasopan. Siikasoppa koostui aineksista:

 

  • Siikafileet yhdestä n. 35-senttisestä sinttisiiasta.
  • Uusia pottuja jokunen kappale per kalamies.
  • Kalaliemikuutio, lisäksi keittovaiheessa siian ruoto kahtena kappaleena keittoveteen, ja vasta viime hetkellä nämä kaksi kappaletta ongitaan pois - jonkin sortin pikakalaliemi siis.
  • Kuivattua sipulia n. kiloa vastaava määrä, eli runsaasti. Tai likimain tarpeeksi.
  • Kunnon kalasoppaan kuuluu suppilovahvero, joten sitäkin reippaalla kädellä, kuivattuna versiona.
  • Kalasoppa ei ole mitään jos siinä ei ole Välimeren meininkiä mukana, eli katkarapua kourallinen, kuivattuna sekin.
  • Vaikka Trangian kattilan reunat tulivatkin vastaan, laitoin tuon kaiken sekaan vielä porkkanaa. Se nimittäin kuuluu myös kalasoppaan. Kukkakaalikin sopisi tunturikalasoppaan mutta sitä ei ollut mukana, joten laitoin ikäänkuin kostoksi tupla-annoksen porkkanaa.
  • Purjoa, kuivattuna. Purjo korostaa makua ja sopii soppaan kuin soppaan.
  • Pari mustapippuria, mielellään piilotettuna esimerkiksi katkaravun sisälle pelastaa leiripäivän. Hyvän kalasopan valmistus alkaa jo aamulla, jolloin katkaravut laitetaan turpoamaan valmiiksi vastaanottamaan pippureita.
  • Ripaus tai muutama merisuolaa. Siis sen verran kuin merisuolaa kattilaan mahtui.
  • Sulatejuustoa. Sinihomejuusto on parasta, voimakas Koskenlaskija kelpaa myös. Laskin muuten tällä alueella olevan ainakin 5 koskea.

 

Yritin parhaani mukaan noudattaa sillä hetkellä keksimääni ja jo monesti hyväksi todettua valmistusohjetta, joka saattoi jopa muistuttaa seuraavanlaista vaihejärjestystä:

  • Enste laitetaan potut, siian keskisalko sekä suola kattilaan kiehumaan.
  • Samaan aikaan tai jo sitä ennen turvotellaan eri purkissa sienet, katkaravut ja muut kuivatut lisukkeet. Pippurit voi laittaa soppaan missä vaiheessa haluttaa. Ei saa unohtaa katkarapujen sisään piilotettuja pippureita.
  • Otetaan muutama ruokaryyppy.
  • Perunoiden ollessa liki kypsiä ongitaan siian keskisalko pois sopasta, heitetään se leirissä partioiville hauille, ja laitetaan siianpalaset tilalle.
  • Viimeisellä sekunnilla laitetaan sekaan kalan palat ja sulatejuusto ohuina siipaleina.
  • Annetaan juuston sulaa ja...
  • Eikun ääntä kohti!!

Siikasoppa

 

Siikasopan aloitusvalmistelut

 

Ähkyinä palasimme ylävirtaan. Sain yhytettyä kolme siikaa ja ne pahuksen siiat voittivat sodan 3-0. Sitten koko suvanto kuoli. Tuli täysin hiljaista. Mikan saavuttua näkyi pari hassua harrituikkia ja hetken päästä Mika oli saada harjuksen, oletettavasti pienen, koska se iski vedettyyn perhoon. Homma oli tässä - siika ei tänään osannut.

 

Otimme tästä kaikesta tarpeeksemme saaneena kostoksi hyttysmyrskyn keskellä pienet lämpimät vedet Strohilla erittäin huomaamattomasti maustettuna...

 

 

Päivä 8
12.7.2010

 

Kello oli 5:30. Kupla otsassa puhkeamaisillaan. Ja teltta repeämäisillään. Nukuin vähän yli. Suoraan sanottuna täysin paska ilma, joten päätin nukkua vielä vähän lisää yli. Kymmenen nurkilla heräsin muiden mölinään.

 

Tuule suhinassa kalastelimme mitä kalastelimme, jopa suhteellisen huonoin tuloksin. Yhden nippanappa mitallisen kalan sain. Tuuli oli persiistä. Päätin nukkua tuulen pois. Kerrankin onnistuin.

 

Kävimme Jussin kanssa alavirrassa - tärppi mieheen. Jussin tärppi oli se Jussille niin tyypillinen 'Oho, katsoin maisemia enkä huomannut' - tärppi. Palasimme Jussin kanssa leiriin ja totesimme hetken päästä homman olevan tässä.

 

Naapuriimme jostain pohjoisesta (ilmansuunta muutettu) saapunut rinkkaretkeilijä (harrastus muutettu) intoutui telttansa (asunto muutettu) pystytyksen jälkeen vielä kalalle. Myöhemmin sain seurata rinkkamiehen paluureissua aitiopaikalta. Miehellä (sukupuoli muutettu), siis Pekalla (nimi muutettu), oli mukanaan kaksi perhovapaa, yksi ennätyssiika (paino ja laji muutettu) ja perhorasia (sekin muutettu).

 

Mies kahlasi pään asennosta päätellen ilmeisen ylpeänä leirimme yläpuolisen suhteellisen helpon koskenniskan yli ennätyssiikoineen ja päätti kaikkien katsojien yllätykseksi sitten kompastua ja jättää ennäryssiikansa ja perhorasiansa virran vietäväksi. Olin liian kaukana ja sitä paitsi väärällä puolella jokeakin ojentaakseni auttavan käteni mutta onneksi sen suurempaa tragediaa ei päässyt syntymään, sillä mies onnistuttiin pelastamaan kosken kuohuista.

 

Läpimärkä mies saapui lopulta leiriin ja samalla ymmärsin, että mies oli haikaillut siikansa eikä suinkaan välineidensä perään. Perhorasia sisälsi kuulemma niitä ottiperhoja, jolla se suursiika oli saatu. Mutta se rasiakin oli jossain koskessa. Näin sen killumassa akanvirrassa joten piipahdin pikaisesti sen sieltä pelastamassa.

 

Palattuani jaksoimme juuri ja juuri Mikan kanssa kertoa rinkkamiehelle, että "Siitä paikasta josta sen siian olit saanut, siitä olemme saaneet suurempiakin", ja selkääntaputuksien ohella sanoimme vielä lohdutukseksi, että "Älä välitä, kyllä se siitä". Mukavaa oli kyllä huomata, että kastuneelle kalamiehellekin maistui savuinen tunturijuoma. Ei ole turhaan tätä elämän vedeksi kutsuminen.

 

Sitten sauhujuoma kutsui kaveriaan unimaahan, pehmoiseen...

 

Päivänkorento

 

Yön perhonen

 

 

Päivä 9
13.7.2010

 

Tuuli oli tänään nopempi kuin Tyson Gay. Siirtyminen ylävirtaan vaati aikamoisia ponnistuksia. Mutta sinne kun oltiin menossa niin sinne mentiin. Jussi kömpi ulos teltastaan kun olimme jo menossa. Mukaan ei ehtinyt... emmekä jääneet odottelemaan.

 

Suokävely ei sen suuremmin nostattanut mielialaa, sääsket olivat poissa mutta tuuli tilalla. Hiki ei päässyt tulemaan. Lepotauon pidimme tutulla nyppylällä, tuulen suojassa.

 

Häpsiskäkkiäinen

 

Häpsiskäkkiäinen

 

Saavuimme koskiosuudelle suurin toivein. Kalastelimme pitkän tovin saamatta kosketustakaan kalaan. Tästä tuskastuneena päätimme pyörähtää edellisvuoden suursiian pesällä. Olimme molemmat satavarmoja, että siiat olivat sinne munineet taas ja että vaeltava aave jos toinenkin sieltä löytyisi. Osasimme navigoida sinne vaivatta. Jostain kumman syystä alueen kuva oli palanut verkkokalvoillemme.

 

Putaman pää oli osittain tyynen puolella. Mutta vain osittain. Alue, jossa pohjan näki oli alle kymmenen metriä pitkä. Jäimme sen reunaan vartioon.

Joku kala siellä oli. Siinä se tuli. Minä en nähnyt mitään. Mika ei saanut pyytöään sen kohdalle. Muttta jokin iso siellä oli. Liekö hauki?

 

Siirryin Mikan ohi ja rymistelin Jussi-metsän läpi putaman toiselle puolelle. Jäin hetkeksi vartioon putaman päähän, keskelle pajukkoa. Ei tästä paikasta heittää voinut, roikotus oli ainoa vaihtoehto.

 

Putaman päässä loiskahti. Jokin oli yrittänyt Mikan perhon suihinsa ottaa. Hauki, ihan varmasti. Jokin liikkui minua kohti. En nähnyt sitä kunnolla vaikka nousin pajunrunkojen allani vapistessa suuren kiven päälle. Yritin häiritä sitä muutamalla perhonheitolla mutta sitä ei näkynyt enää. Sinne se jonnekin hävisi. No mutta, kappas, pikkukalojahan siinä, laskupuron loppuliu'ussa minusta oikealla. Pienen pieniä... ja niiden takana hauki! Nyt se ottaa! Samassa puron päähän ilmestyi tomupilvi. Hauki oli saanut kalan, sitä se nyt tyytyväisenä nautiskeli. Tuolle minä en perhoani kyllä uhraa.

 

Tunturijoki

 

Kalaton tunturikoski

 

 

 

 

 

Koetimme tovin vielä etsiä sitä aavetta joka vaeltaa. Mutta turhaan... Päätimme siirtyä ylävirtaan muutaman sata metriä, kosken niskaosuuksille. Kalastelimme siellä pitkän aikaa mutta emme onnistuneet kuin näkemään kaloja. Eikä niitäkään näkynyt kuin kerran, suuren tynnyrinkannen ilmestyttyä kahden virtakohdan väliin.

 

Päätimme pitää ruokatauon jonka jälkeen valuimme jokea alavirtaan etsien hyviä kalastuspaikkoja. Olihan niitä, mutta jos ei kalaa näkynyt niin paluumatkalla olevaa kalamiestä ei jostain syystä joen rantaan nyt saanut. Palasimme molemmat takaisin siikaputamalle. Yritimme aikamme eikä tulos ollut mistään kotoisin. Jatkoin alavirtaan Mikan jäädessä ronkkimaan siikaa optimistisena ja päättäväisenä.

 

Ylitin joen ja siirryin alavirtaan aikamoista vauhtia. Pysähdyin raatopönö-koskelle ja päätin keskittyä nyt tosissani kalastukseen. Sään ollessa mitä se oli jouduin alentumaan uppoperhoiluun. Laitoin pienen pienen streamerin siiman päähän ja hieman vastahakoisesti heittelin sitä alavirtaan. Hetken päästä tuloksena oli 51-senttinen harjus. Mutta ei se tuntunut niin hyvältä kalalta kuin päivänkorentojäljitelmällä huijattu. Jotain siitä puuttui... ja se jokin oli jotain suurta...

 

Väärinkalastettu harjus 51 cm

 

Reissun ainoa väärinkalastettu harjus

 

 

Väärinkalastettu harjus vedessä

 

Väärinkalastettu kalakin ansaitsee pääsyn takaisin

 

 

Kalastus hiljeni ja onneksi sadekin lakkasi. Tai tihkuminen alkoi. Vaihdoin tyytyväisenä uppoperhoperukkeen ja perhon pois ja tilalle pintaperhoviritelmät ja ryhdyin etsimään tuikkeja. Kalastelin kosken niskalla tuikkivia kaloja mutta totesin ne päiväkotisarjalaisiksi.

 

Joen vastarannalla kasvoi vihreämpää ruohoa. Ja ylävirrassa sillä puolella tuikki kaloja. Kahlasin joen yli ja rämmin varvikossa kohti tuikkimerta. Perille päästyäni totesin nekin kalat liian pieniksi. Palasin tovin päästä samaa varvikkoa rämpien takaisin toiselle rannalle.

 

Mika oli saanut työvoiton. 58-senttinen siika oli haksahtanut uppoperhoon. Kiven päälle jätetty perho toimii kun vaan odotetaan että siika saapuu paikalle. Siinä saattaa vaan joskus kestää.... Siika oli pyörinyt alueella useamman kerran ottamatta pyytöön vaikka sitä oli sille nenän eteen tarjottu. Sitten Mika oli keksinyt jättää perhon kiven päälle odottamaan. Siian tultua paikalle kaikkeen riitti vain pieni siimasta vetäminen, jolloin perho liikahti. Ja siika oli kiinni.

 

Palasimme leiriin kalaa saaneina mutta tyhjin käsin. Nautimme sen kunniaksi purkkipeuraa näkkärin kera.

 

linnunpesä tunturissa

 

Tunturitirpan pesä

 

Tunturitarzan

 

Mieskauneutta pitää tunturissakin seurata innolla

 

Naapurimme palasi maailmaympärysmatkaltaan myös ilman saalista ja alkoi keittämään pallisoppaa. Eilinen ennätyssiikansa lipui jossain alavirran suunnassa, liian kaukana..

 

Lopuksi kumosimme muutamat helpottavat ja sitten vaivuimme väsyneinä unten maille...

 

 

Päivä 10
14.7.2010

 

Maakuntasade oli majoittunut päällemme. Ylösnouseminen kesti puolille päivin. Osasimme hyödyntää ainoan sateettoman hetken aamupalan nauttimiseen. Vettä oli tullut 15 millimetriä, kivelle jääneeseen peurasäilykepurkkiin kerääntyneen veden perusteella älykkäästi pääteltynä.

 

Ankeaa...

 

Tilanne meni valkoviinin lipittelyksi. Sade alkoi tosissaan, joten siirryin takaisin telttaan seurustelemaan valkoviinin kanssa. Pojat olivat ulkona, seisoivat, patsaina. Osasin hyvin sen kuvitella: tönkköinä, hienoissa sadeasuissaan. Ja sitten Mika aloitti:

 

  • Teetkö usein tota?
  • Täh?
  • Ryypiskelet valmiiks makuuasennossa.
  • No harvemmin.
  • Istutko ensin ja simahdat sitten vai sammutko suoraan makuuasentoon.
  • Heh, no eipä ole tullu seurattua.
  • On se muuten aika hyvä asento, on valmiiksi hyvässä asennossa eikä satu päähän eikä polviin kun ei tarvii kaatua.
  • Näppärää!
  • Nyt rupes tekemään mieli rouvan viereen.
  • Ai nyt vasta? No mee tonne telttaan, siellä on jo mies valmiina.
  • Ota se liukuvoide mukaan minkä eukkos lisäs tavaralistaan!
  • Selvä!
  • Ei kerta teltassa homoa tee.
  • *prööt* Avartelen tässä valmiiksi.
  • Ei avartunut tarpeeksi, kuulosti vielä kireältä.
  • Ei vittu te ootte kahjoa porukkaa!

 

Oli siis todella ankea päivä... Sanoin jälleen päivää Palesa Chenin Blanc valkkaritörpölle. Reilun kaupan viiniä Etelä-Afrikasta, reilusti peltimukista. Maistui samalle kuin hienostolasista. Vaikkei ollutkaan senttilitroja juuri se tietty määrä, tietynkorkuisella jalalla varustetussa lasissa...

 

  • Naapurin jätkäkin heräs.
  • Ai, oliks seki nukkumassa?
  • Kävittekö jutulla?
  • Ei ku se oli teltassaan.
  • Oliks se vemputtamassa?
  • Ei teltta heilunu.
  • Meniks Jussi nukkumaan?
  • En, tässä mä seison.
  • Onks ankeeta?
  • ON!
  • Seisomisesta eli kullista puheen ollen, yks kaveri oli mitannu istualleen vehkeensä. Oli kuulemma seitsemän markan pituinen.
  • Ei vittu!
  • Hitto ku ei oo markkoja, laittasin markat jonoon!
  • Käy ne eurotkin.
  • Vähän kyllä epäilen tota seittemän markan tulosta, melko selvää petosta.
  • Pienmunasten juttuja tollaset epäilyt...

 

Teltta ropisee... eikä ropinan aiheuttaja ole hyttyslauma.

 

Sitten ropina loppui. Jussi ja Mika menivät koskelle kalaan, minä en jaksanut. Jäin telttaan ja makoilin. Jatkoin makoilua kunnes lopulta nälkä päätti, että ylös on noustava. Pojat olivat edelleen koskella ja molemmat olivat nykäisseet ilmaa vain hieman märemmästä koskesta 50-senttiset harjukset.

Sapuskan aikana tuuli voimistui. Tuulen suunta oli onneksi hyvä ajatellen ylävirtakalastusta. Sinne siis...

 

Päivänkorentoja lipui jonossa ja rivissä. Siiat heräsivät. Mika jäi passiin. Siirryin muutaman kymmenen metriä ylemmäs, Jussin ja Mikan väliin. Viritin perhon veteen. Tuikkeja ei näkynyt. Alempana Mikan paikkeilla siiat nautiskelivat päivyri-illallista. Isot selkäevät nousivat kuin periskoopit. Tuijotin näkyä hiljaisena.... Sitten kohdallani näkyi tuikkirengas. Siika! Hei, mitä hemmettiä? Missä mun perho on!? Nostin vavan pystyyn ja huomasin, että perho oli syvyyksissä. Huomattuani olleeni hetken Jussi-tuikin lumoissa nostin vavan ylös ja väsytin 50-senttisen siian suhteellisen helposti haavin pohjalle. Elvytettyäni siian vaihdoin perhon ja jatkoin kalastusta, edelleen hieman jussimaisesti ajatellen muita asioita. Ja siihen tyyliin iski pieni harjus. 43-senttinen.

 

 

Siika 50 cm

 

Siika 50 cm matkalla kotiinsa

 

 

Harri 43 cm haavissa

 

Haavissa on harjuksen evä

 

Yritin piristyä ja siian tullessa kohdalle olinkin silmä kovana, tuijottaen perhoani. Nyt otti! Eih... irtosi... Hetken päästä iso siika tuikkasi perhoni kohdalla mutta kieltäytyi suihinotosta ja hylkäsi tarjotun herkun viime hetkellä.

 

Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli täysin hiljaista... Valuimme hiljalleen alas leiriin. Tuuli oli kylmä ja jääti sormet. Säälittelimme etelän sakkia, joka huhujen mukaan edelleenkin kärsi helteestä. Voi raukkoja...

 

Rommitoti lämmitti mukavasti. Etelän sakki ei tällaista juo, oluella ja siiderillä joutuvat etelän rassukat oloaan parantamaan. Nyt aloimme todellakin säälimään etelässä kärsiviä...

 

Suunnittelimme rinteen suojissa huomista tesettireissua Strohia nautiskellen, Jussin kuunnellessa tylsistyneenä vieressä. Jussi jäisi leiriväijyyn huomiseksi. Karttoja vilisi ja spekulaatioita lenteli.

 

  • Tuosta jos mentäis niin päästäis lyhyemmällä reitillä. Toki saattaa siellä olla Jussi-metsää välissä.
  • Onks toi pättäre nyt lähempänä ku toi toinen?
  • Mä lähen maastokengillä, pupanahkaa en laita päälle.
  • Tossa on toi suo, mä veikkaan että se on märkä.
  • Jumaleissön, se eilinen paluureissu oli muuten rankka.
  • Vähän kyllä väsytti sen tesetin jälkeen.
  • Muutes, toi meidän leirin yläosa, ttu siellä on vettä! Vähän on muutes satanu tässä viime aikoina.
  • Juu, arvaa mitä, mä upposin sinne tänään polvea myöten.
  • Voi per se! Taas me menetettiin tilanne mikä olis pitäny nähdä: kun Jussi tumpeloi!
  • Ei koskaan pitäs jättää tota papparaista yksin, menettää aina hyvät naurut.
  • Mitäs me tehdään sitten kun me jätetään se paluumatkalla vanhainkotiin? Kelle me sitten enää nauretaan?

 

Viritimme herätykset asentoon 06:30. Naapurimme palasi leiriin. Oli kuulemma säästynyt niukasti pallisopalta tänään, saaden pari sopivan kokoista harria. Ja oli jopa nähnyt siian yrittävän perhoaan.

 

Kerroin että olin näkevinäni ison siian alavirran puolella, ajelehtimassa. Sain vastaukseksi ilkeännäköisen mulkaisun...

 

Makuupussi oli jäisempi kuin hyytävä koillistuuli. Mietin yöasua suunnitellessani, että olisikohan kahdet sukkahousut tänä yönä lämpöisempi vaihtoehto... Tuuli alkoi repimään telttoja.... Kättelin päivän päätteeksi vielä lyhyesti etelä-afrikkalaista valkoviiniä. Mieleen nousi kevyesti kysymys: mikä maa pelaisi finaalissa Saksaa vastaan ja mihin aikaan Saksa tekisi voittomaalin...

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt