Kirjautuminen

Lapin Taikaa

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Tästä reissusta tuli jotain aivan uutta: yksin tunturiin, ja kuusi vuorokautta ainoastaan omat ajatukset seuranaan. Pohjalla kun vielä oli yhdeksän vuorokauden Ruotsin tuntureilla vietetty aika, niin hieman meinasi jännittää, miten kantti mahtaa miehellä kestää. Mielessä kuitenkin pyöri ajatus siitä tutusta SUPERsuvannosta, josta edellisvuonna jäi mahtavia muistoja.

 

 

.

18.7. sunnuntai

 

Lentosatamasta hotellille päästyäni painelen suorinta tietä pesulle. Olo kevenee kummasti, kun saa yhdeksän päivän paskat pois niskasta. Nälkäkin antaa merkkejä itsestään. Jonnekin pitäisi ruokailemaan lähteä. Muistelen, että eikös retkeilykeskuksella ollut buffetpöytä..?

Täräytän autolla retkeilykeskukselle asiaa tarkistamaan. Muisti toimi kerrankin oikein. Neljätoista euroa kassan tädille kätöseen ja ruokaa hakemaan. Toista tuntia kun itseään täyttää, alkaa olo olla melko tukala. Kaffit vielä päälle.

 

Illaksi pitäisi jotain keksiä, huoneessa makoillessa ei aika kulu. Ajelen pitemmän tovin, käyn Norjassakin. Seitsemän jälkeen palaan hotellille ihmettelemään. Respan nätiltä tytöltä käväisen kysymässä nettiä käyttöön. Onnistuuhan se, ja koneenkin sai lainaan. Iltahan kuluu mukavasti hotellin aulassa olutta hörppien ja KMC:tä vilkuillen... Myös sää ja uusimmat lööpit pitää katsastaa. Menen lähes sokkiin, kun totean Mertalan ja Vanhasen eronneen tekstiviestillä. Miten mun reissun nyt käy, kun pitää tuotakin murehtia.

 

Sää ei taaskaan lupaa hyvää: päivälämpötilat viiden asteen tietämissä ja vettä lähes koko ajan. Huoneeseen kömmin puoli yhdentoista tietämissä. Hetken pitää vielä töllöä tuijotella ennen kuin uni vie voiton kulkijasta.

 

 

19.7. maanantai

 

Herätys ajoissa, liian ajoissa, aamupalaa joutuu odottelemaan vielä puoli tuntia. Kylläpäs oli mukavata nukkua sängyssä, vaikka ei se mukavuudessa taida mun uutta retkipatjaa voittaa.

 

Kun aamupala on työnnetty naamariin, viimosille tarvehankinnoille on reilusti aikaa. Paikalliseen markettiin ostoksille siis. Olutvaraston täydennys, ruisleivät, juustot, meetvurstit ja kuivalihat tietenkin, suklaata unohtamatta. Paluu hotellille ja rinkan uudelleenpakkaus.

 

Lentosatamassa lähden käymään yhdentoista tietämissä. Kello 13.30 olisi tämän päivän lento varattuna. Korttimaksupääte ei edelleenkään toimi, joten sovimme, että maksan lennon palatessa. Nyt sitten olisi vuorossa kalastuslupien hankkiminen. Luontotalolle saapuessani totean putiikin olevan kiinni maanantaisin. Mistä ihmeestä ne luvat nyt sitten hankitaan? Retkeilykeskukseen menen kahvia hörppimään ja kysäisen, josko sieltä luvat saisi. Ei saanut.

Kahvia hörppiessäni muistan, että tulomatkalla Peerassa oli luvanmyynti. No eipä kait auta kuin sinne Peeraan ajella, onneksi ei kuitenkaan mahdoton matka ole, 18 kilometriä.

 

Luvat Peerasta sain, ja takaisin päin palaillessani muistin, että myyhän se Polar-Lentokin lupia alueelle. 36 kilometrin ylimääräisen lenkin jälkeen palailen lentosatamaan odottamaan kyytiä.

 

Samaan aikaan kun itse kamoja koneelle kantelen, toinenkin kolmen hengen porukka saapuu paikalle ja rupeaa autoa koneelle tyhjentämään... Mitäs vithua? Kysäisen herroilta, et onkos teidänkin lento tosiaan 13.30? Kyllä, kuuluu vastaus. No jopas menee kummalliseksi. Hetken päästä selviää, että heidän varauksensa oli hukattu, ja minä kun olen yksin lennolle lähdössä, niin samaan koneeseen mahtuu tämäkin porukka. Hintakin kuulemma tippuu molemmilta. Homma selvä ja kamat koneeseen.

 

Lentäjä tulee vielä kysymään minulta ennen lähtöä, et onko väliä, käydäänkö ensin Poroenolla vai Terbmiksellä? Tuumailen, että mielelläänhän minä katselen hieman pidempäänkin maisemia ilmasta.

 

Ilmaan noustaan tällä kertaa melko tarkasti sovittuun aikaan.

 

Enpä olisi uskonut tänä kesänä vielä Poroenollakin käyväni. Noin 15 minuutin lennon jälkeen laskeudumme Poroenon varteen paikkaan, josta vain jokunen kilometri ylävirtaan joki puhkaisee kiinanmuurin. Itsekin päätän oikaista jalkoja ja ottaa muutaman kuvan ulkosalla. Hetken päästä hyppään takaisin kopteriin, tällä kertaa etupenkille. Huomattavasti mukavampi on maisemia edestä katsella.

 

Tunturia

 

Mahtavan karua tunturimaisemaa

 

 

Matalalentoa

 

Ah... niin karua

 

Poroeno ja Kiinanmuuri

 

Poroeno katkaisee Kiinanmuurin eli Poroharjun

 

Rommaeno

 

Poroeno ilmasta kuvattuna

 

 

Kerron lentosedälle, että minut voipi pudottaa Terbmisjoen ja Kaitsajoen risteyksen tuntumaan. Siellä odottelee viimevuodelta tuttu suvanto valtavine siikoineen ja harjuksineen. Saavumme hetken lennon jälkeen alueelle, jolle minun pitäisi jäädä. Tuottaa hieman ongelmia löytää sopivaa laskeutumispaikkaa, leirejä kun näyttäisi olevan alueella ennestään jo neljä. Pienellä etsimisellä ja lentosedän tarkkaavaisuudella paikka kuitenkin löytyy. Setä ottaa koneen jälleen kerran pehmeästi alas, vaikka alusta ei mikään unelma olekaan. Matkustaja & tavarat ulos koneesta ja lentäjälle hej hej. Tällä kertaa jään yksin katselemaan, kuinka kopteri poistuu paikalta.

 

Tunturiharju

 

Poroharju kopterin likaisen ikkunan läpi

 

 

Tasaista tunturimaisemaa

 

Maisemaa kohti Rommajärveä

 

 

Kopteri katoaa

 

Nyt ollaan yksin... Siis IHAN yksin

 

 

Yksinäinen tunturimaisema

 

Terbmiskuru muutaman kilometrin päästä

 

 

Jaahas, tästä siis alkaa ensimmäinen yksin toteutettu tunturireissuni.

 

Nousen vieressä olevan matalan harjun päälle etsimään sopivaa leiripaikkaa. Nuotiopaikkoja näyttäisi olevan 20 metrin välein, mutta kunnollista telttapaikkaa joutuu etsimään hieman pidempään. Viimein kuitenkin paikka löytyy, ja lähden noutamaan tavarat paikasta, mihin kopteri minut jätti.

Uusi pesäpaikkani tuntuu olevan kuin unelma: tasainen pohja ja nuotiopaikka valmiina, polttopuitakin on joku jättänyt. Ensimmäisenä tuuppaan teltan pystyyn, jotta se kerkeää kuivua kunnolla. Avaan saapumisoluen ja istahdan kivelle ihmettelemään. Kovinkaan pitkään ei kuitenkaan tule ihmeteltyä, sillä polte sisälläni pakottaa joenvarteen. Ajattelen käydä katsastamassa viime vuodelta tutun paikan, siis SUPERsuvannon. Jostain syystä matkalla kuitenkin päätän vielä kasvattaa tuskaa ja suuntaankin ylävirtaan, poispäin suvannosta. Upealta kyllä näyttävät paikat ylävirrassakin, suvantoja peräjälkeen, ja niiden välissä lyhyitä koskia. Perholla heittelen sieltä täältä, vaikka tuuli jälleen kerran hommaa hankaloittaakin. Kun kaloja ei hyvännäköisistä paikoista huolimatta rupea kuulumaan, lähden valumaan kohti SUPERsuvantoa.

 

Kaitsajoki

 

kaitsajoen pieni suvanto leirin kohdalla

 

 

Tunturijoen laakso

 

Terbmisjoki

 

 

Suvanto

 

Suvantoja, niitä riittää

 

Hiljaiselta näyttää suvanto saapuessani. Tuulikin kyllä on niin pirun kova, ettei hääviä hätsinkiä voi odottaakaan. Sinnikkäällä yrittämisellä viimein koukutan yhden noin 40-senttisen harjuksen pinturilla. Kovin pitkään en tämän kalan jälkeen jaksa taistella tuulta vastaan, vaan luovutan ja painelen leiriin.

 

Ilta vilahtaa mukavasti leirissä olutta hörppiessä ja tulilla istuessa. Ajoissa kutsuu teltta kulkijan unille.

 

 

20.7. tiistai

 

Tuulee.

 

Tuulee niin kuin eilenkin, samasta suunnasta ja yhtä lujaa... Prkl.

 

No eipä auta, kun itse ei noihin ilmoihin voi paljoa vaikuttaa. Aamupalaksi tuttuun tyyliin ruisleipää, meetvurstia ja juustoa.

Nykäisen puuhapöksyt jalkaan, ja suvannolle mars. Eipä näy elämää suvannolla nytkään. Sitkeästi kuitenkin kokeilen perholla tarjoilla lähes kaiken mahdollisen... Pinnassa ja pinnan alla, vaan kaloja ei kuulu, ei näy. Pari tuntia suvannolla ihmettelen kalojen yhteistyöhaluttomuutta, ja kun mitään ei kuulu, palailen leiriin MP-sopan valmistukseen.

 

MP-soppahan sisältää:

 

- perunoita

- keittokinkkua

- perkhuleesti sipulia.

 

Munat Pataan -soppa

 

MP-soppa

 

Yllättävän hyvältä maistuu nälkäisenä tuokin. Kun saan syötyä, huomaan taivaalla seilaavan kohti synkkiä pilviä... Ja sateenhan se sitten tekee, ei auta kuin marssia teltan suojiin sadetta pitämään. Hieman taidan torkahtaakin sateen ropinaa kuunnellessani, mutta herätessäni taivas on taas kirkas.

Nyt lähdetään kauemmas ylävirtaan tutkimaan kalapaikkoja. Puuharit pykälään ja menoksi. Kolmisen kilometriä kävelen pitkin jokivartta ylävirtaan, paikkoja tutkaillen. Hyvännäköisiä paikkoja riittää vähän väliä, mutta kalat tuntuvat olevan täysin hukassa, ei mistään näpyäkään. Ylitän joen koskikohdasta ja lähden palailemaan vastarantaa takaisin päin, aina SUPERsuvannolle asti. Vithu jos tässä ei vieläkään kalaa ole, niin taitaa tulla melkoisen kuivamuonapitoinen reissu.

 

Vaihdan perhoksi jäniksenkarvanymfin. Mittaan siimaa heittoon ja annan perhon laskeutua kosken alle. Kertaakaan en kerkeä siimasta nykäistä, kun sitä jo viedään. Kala loikkii ja tekee kaikki osaamansa temput, mutta pitkähkön neuvottelun tuloksena käytän rannalla 49-senttisen harjuksen.

 

harjus, harri 49 cm

 

Harjus 49-senttiä

 

 

No olihan siellä suvannossa kaloja. Heittelen paikalla vielä hetken aikaa, mutta kun mitään ei enää kuulu ja väsymyskin jo kovasti painaa, päätän siirtyä leiriin ja lämpimään makuupussiin odottamaan huomista... Kunpa tuo tuuli tyyntyisi, ajattelen itsekseni teltan liepeiden edelleen paukkuessa.

 

 

21.7. keskiviikko

 

Kun ensimmäisen kerran raotan silmiäni, jään heti kuuntelemaan, vieläkö tuulee. No tuuleehan siellä, ja kovasti tuuleekin. Prkl.

 

Aamuhätää helpottaessani huomaan kelin olevan muuten varsin mainio: aurinko paistaa, ja muutama hassu pilvenhattara seilaa taivaalla. Aamupalaa mutustaessani mietin, notta mitäköhän sitä tänään keksisi. Kaitsajoki virtailee tuossa leirin vieressä. Pitäisikö sitäkin kokeilla? Päätän lähteä tutkiskelemaan Kaitsajoen yläosia, nehän ovat kuuluisia sekä pajukoistaan että valtavista harjuksistaan.

 

Puuhari pykälään ja kohti uusia kalapaikkoja. Kaitsan vartta seurailee polku ylöspäin, välillä aivan rannassa kiinni, välillä hieman kauempana. Noin kilometrin verran kuljettuani polku on aivan joessa kiinni, ja paikka näyttäisi kokeilemisen arvoiselta. Päätän oikoa siimoja hetken aikaa kiivaasti virtaavassa koskessa. Kaitsajoen kolme viimeistä kilometriähän ovat lähestulkoon yhtäjaksoista kiivaasti virtaavaa ränniä.

 

kaitsajoki

 

kaitsajoki virtaa kiivaana...

 

 

Kaitsajoki

 

Ja kapeana ränninä

 

 

Siinä perhoa uitellessani kuljen ajatuksissani koskessa pikkuhiljaa ylöspäin, vastarantaa samalla kalastellen. Jossain vaiheessa mieleni viimein kirkastuu ja huomaan katsoa taakseni... Missäs se polku oikein meneekään, eipä näy polkua enää. Rannassa ylävirtaan parimetristä pajukkoa silmänkantamattomiin. Hetken tuumailun jälkeen päädyn nousemaan niiltä jalansijoilta rantaan ja ajattelen mennä pajukon läpi niin että heilahtaa, takaisin alavirtaan kun ei millään enää viitsi kahlata.

 

Taas kerran kadun päätöstäni useampaan kertaan! Miestäkin korkeampi pajukkovyöhyke on yli 100 metriä leveä, ja kun viimein olen sen läpi pääsyt, on kallista kalastusaikaa tuhlattu pitkästi yli puoli tuntia. Nyt ymmärrän huomattavasti paremmin, minkä takia näistä pajukoista on niin moni puhunut ja kirjoittanut. Kun viimein löydän takaisin polulle, päätän, että missään tapauksessa en siltä enää poistu.

 

Pari kilometriä myöhemmin on polku taas rannassa kiinni ja edessä on pieni suvanto. Jään kokeilemaan onneani. Toisella heitolla uppoperhon perässä tulee vankan oloinen harjus, joka huomaa minut kuitenkin liian aikaisin ja ottaa vilkkaasti ritolat kohti ylävirtaa. Höh.

 

Hetken vielä paikalla heittelen ja koukutankin pari pienempää harjusta, jonka jälkeen jatkan matkaa kohti ylävirtaa.

 

Nyt alkaa näitä suvantopaikkoja olla jo hieman tiheämmässä. Kaikissa pysähdyn heittämään, mutta jostain syystä kaikissa tuntuu olevan vain sinttisarjan taimenia ja harjuksia. Missä ihmeessä ne jättiharjukset nyt ovat?

 

Ylemmäksi jatkaessani joki muuttuu pikkuhiljaa hitaasti virtaavaksi nivaksi.

 

Kävelen pitkin rannan pajukkoa. Yhtäkkiä huomaan noin 10 metriä edessäni todellisen SUURharjuksen uiskentelevan hitaasti kohti ylävirtaa. Pysähdyn ja rupean varovasti mittaamaan siimaa heittoon. Nätisti onnistun heittämään perhon noin metrin päähän harjuksesta ylävirtaan... Mutta harripa ottaa ja säikähtää niin, että lähtee miljoonaa karkuun, jännäkakka housussa, komean vanan saattelemana.

 

Miks mä en nyt osaa?

 

Hetken vielä jatkan matkaani, mutta pitkälle en enää pääse, ennen kuin huomaan edessä olevan suon. Nyt on kyseessä sellainen hetheikkö, notta tuosta ei yli mennä. Palailen pätkän matkaa takaisinpäin ja suuntaan kulkuni tunturin juurelle, kovalle maalle. Kiipeän hieman ylemmäksi katselemaan maisemaa Kaitsajärvelle. Taitaapi olla tauon paikka, oluen ja kuivalihan merkeissä tietenkin. Muutaman kuvankin maisemasta räppään ennen matkan jatkumista kohti Kaitsajärven yläpuolista osuutta.

 

kaitsajärvi

 

Maisemaa kohti Kaitsajärveä

 

 

Laskeudun alas tunturista ja rämmin pajukkojen läpi joen rantaan. Joki näyttäisi tässä kohtaa haarautuvan useammaksi pajukkovyöhykkeiden halkomaksi haaraksi. Matalaa tuntuu riittävän, eikä kaloja näy missään. Hetken aikaa rämmin pitkin pajukkoja ja totean homman turhan hankalaksi. Palailen tunturin juurelle ja pikkuhiljaa takaisin leiriä kohti.

 

Polkua tunturin juuressa kävellessäni huomaan neljän kalamiehen porukan kalastelevan samoja alueita kuin itse tullessani. Käväisen paikassa, jossa SUURharjuksen kauhistutin, eipä näy nyt kalaa. Toinenkin porukka näyttää palailevan takaisin päin. Jättäydyn tarkoituksella hieman kauemmaksi porukasta, kaikkihan täällä haluavat omassa rauhassaan kalastella. Olen paikassa, josta muut poistuivat 15 minuuttia aikaisemmin, ja huomaan jonkun tuikkivan vastarannalla. Pinturia tarjoilen tuikkiin, PLUMPS ja huti, no perkule.

 

Uutta heittoa hieman ylävirtaan, annan perhon valua samaan paikkaan, ja taas kala nousee ottamaan, mutta tällä kertaa se iskee itse ohi. Muutama heitto menee välissä tyhjää, kunnes taas samasta paikasta nousee kala ottamaan, ja tällä kertaa Jarmo osaa. Jumputus tuntuu vavassa, ja siimaa viedään. Kovasti taistelee kala hengestään eikä millään tahdo tulla edes näköetäisyydelle. Kiivaan kamppailun jälkeen viimein saan kalan lähelle rantaa, ja ihmetys on kohtuullisen suuri, kun siiman päässä venkoileekin taimen. Varovasti nostan kalan rantapenkalle ja totean mitalliseksi. 42 senttiä on taimenelle mittaa kertynyt. Tane saa pappia otsalle ja pääsee repun painoksi.

 

kaitsajoki taimen 42 cm

 

Taimen 42-senttiä

 

 

kaitsajoki taimen 42 cm

 

Ja vieläpä kukkapedillä

 

Pari suvantoa vielä heittelen, muutamat pikkutaimenet ja harjukset koukutan ja lähden lompsimaan leiriin taimenen valmistukseen.

Tikkutaimen maistuu taivaalliselle yli 10 kilometrin lenkin jälkeen (varmaan maistuu muutenkin).

 

kaitsajoki taimen nuotio

 

Tikkutaimenta

 

Kun olen saanut syötyä ja hörpin tulilla olutta, huomaan ihmeekseni tuulen tyyntyneen kokonaan. Äkkiä harjun reunalle katselemaan kohti SUPERsuvantoa... VIIMEINKIN siellä tuikkii!

 

Äkkiä puuharit jalkaan ja puolijuoksua joen rantaan. Rannassa sen huomaan... Kalaa on suvannossa vähintään yhtä paljon kuin edellisvuonnakin. Pinturia siimaan ja heittoa kohti tuikkeja. Koukutan muutaman harjuksen, suurimmat ovat 40 sentin tuntumassa, miksei isommat pure, kun kuitenkin niitä näkyy?

Vaihdan perhoa pienempään, eipä kelpaa tämäkään isommille. Taas perhon vaihto pienempään, nyt ollaan jo numeron 18 koukussa, enää ei löydy rasiasta kuin yksi pienempi koko.

 

No, tämä hyttysjäljitelmä viimein kelpaa. Iso siika nousee perhoon, huti. Uusi heitto samaan paikkaan, ja taas nousee siika perhoon... Nyt natsasi. Komea siika venkoilee siiman jatkona noin 30 sekuntia, kunnes harmikseni räpsähtää irti. PRKL!

 

Ja taivas alkaa päästää vettä niskaan. Jatkan kuitenkin sinnikkäästi heittämistä vesisateessa, mutta pintominen on auttamattomasti loppunut ja tuulikin alkaa taas puhaltaa... Yhtä lujaa kuin aiemminkin. Lähden tuulen ja vesisateen saattelemana kohti telttaa. Lyhyt oli siian syöntijakso.

 

 

22.7. torstai

 

Availen silmiä ensimmäisen kerran kymmenen tietämissä... Vettä sataa edelleen varsin mallikkaasti. Käväisen ulkona helpottamassa paineistettua oloa. Taivas näyttää siltä, että tänään ei kalastella. Takaisin telttaan ja aamupalaa ääntä kohti. Muutakaan tekemistä kun ei ole, niin kaivetaan nyt tuo jo Ruotsissa luettu kirja taas esiin, jos ei muuta niin katsellaan nättejä kuvia (Kirja muuten on "Kalastus tunturijärvillä").

Taisin jossain välissä nukahtaakin, kun kello näyttää jo kolmea. Ja sade ei ota laantuakseen. Nälkäkin alkaa sen verran antaa merkkiä, että on parempi ruveta ruuan laittoon. Tänään syödään sadepäivän soppaa, ja soppahan sisältää:

 

- perunoita

- nötköttiä

- nivvithusti sipulia

- mausteita oman maun mukaan.

 

soppa

 

Sadepäivän soppa

 

 

Soppa on hyvää nälkään, ja sade ei ota laantuakseen.

 

Puoli kuuden aikaan sade hellittää, mutta ilma on kylmä ja kostea, tuuleekin vielä. Ulostaudun teltasta polttopuita keräilemään, jotta saisi vähän lämpöä tähänkin päivään. Keräilen kunnolla puita ja saan aikaan kunnon valkoisen miehen tulet, vain hieman Marinolia apuna käyttäen, puut kun olivat läpimärkiä.

Tulilla istuessa ja olutta hörppiessä menee tämä ilta. Kalastus jäi tältä päivältä.

 

Ja tuuli yltyy... Ja teltassa on pirun kylmä.

 

nuotio

 

 

23.7. perjantai

 

Viimonen mahdollinen kalastuspäivä.

 

Herään siihen, kun tuuli repii telttaa niin, että tuntuu kuin se aikoisi viedä koko kapistuksen asukkeineen Norjaan. Aamupalat naamariin ja perhovavan kanssa joen rantaan, pitäähän se nyt yrittää sentään, onhan viimonen kalastuspäivä. Tuuli riepottelee heittosiimaa miten tahtoo, eikä heittämisestä todellakaan tule mitään. 10 minuuttia yritän ja totean homman mahdottomaksi.

 

Päätän palata takaisin leiriin odottelemaan tuulen hiljenemistä. Ensimmäinen askel keskellä koskea lipsahtaa, ja kas kummaa huomaan istuvani keskellä koskea perseelläni. VOE VIDDULAN VÄKI! Eihän täällä nyt tule mistään mitään. Onneksi vaatteista ei pääse kastumaan kuin takin vasemman käden hiha.

 

Paluu leiriin ja takki kuivumaan.

 

Kello 13.30 tuuli on vain yltynyt.

 

Kello 15.30 tuuli jatkaa voittokulkuaan.

 

Kello 17.00, jatkuu... Ja jatkuu. Pyörin leirissä kuin puolukka pil... sneripullossa. Kalalle olis polte mutta tuuli estää. Homma alkaa jo tässä vaiheessa naurattaa. Kaivelen piilosta toiseksi viimeisen oluen, pistän tulet savuamaan ja istun alas. Siinä olutta hörppiessäni ja tulta katsellessani mielen valtaa jonkinlainen lapin taika... Tai sellaiseksi kai sitä jotkut nimittävät. Katselen avaraan tunturimaisemaan, ja kiireet ja kalastuspaineet vain jotenkin katoavat. Yhtäkkiä ei enää haittaa ollenkaan, vaikka kalaan ei enää pääsisikään. Itse asiassa ei enää edes huvita, on mukava vain istua ja olla kiireetön. Kaivelen viimeisen oluen ja jatkan istumista. Ikinä aikaisemmin oloni ei ole ollut näin kiireetön ja rauhallinen, tuntuu kuin voisi istua vuorokausitolkulla vain tuijottaen kaukaisuuteen. Ilta jatkuu pitkälle yöhön ennen kuin maltan siirtyä telttaan.

 

tunturiin tulossa sade

 

Synkkää... Niin synkkää

 

 

mies yksin tunturissa

 

Viimeisen illan fiilistelyä

 

Taisin tällä reissullani löytää sellaisen olotilan, jota kaikki eivät saavuta ikinä, ja tätä olotilaa tulen kaipaamaan taas pitkän tovin... Uskon nimittäin, että sitä ei aivan helpolla löydy uudestaan. Kuuden vuorokauden yksinolo omine ajatuksineen ja kaikkiaan yli kahden viikon tunturissa olo siihen tällä kertaa vaadittiin. Toivottavasti vielä jollakin reissullani pääsen samaiseen fiilikseen, tuolla muistolla nimittäin jaksaa taas pitkän tovin arjen harmautta.

 

 

24.7. lauantai

 

Heräilen kymmenen tietämissä. Aikaa on vielä kolme tuntia kasailla leiri ja siirtyä lentoa odottelemaan, eli kaikessa rauhassa saa toimensa suorittaa. Pakkailen leirin ja poltan viimeiset roskat pois. Kannan tavarat paikkaan, johon heko minut jättikin, ja istahdan odottelemaan lentosedän saapumista. Lento saapuu puolisen tuntia myöhässä ja kuljettaa minut läpi Terbmiskurun komeiden maisemien kohti sivistystä.

 

helikopteri

 

kyyti saapuu

 

 

terbmisjärvi

 

Viimeinen silmäys Terbmisjoelle

 

 

terbmistunturi

 

Terbmiskurun mahtavaa maisemaa

 

 

Kotiinkin on kiva lähteä, vaikka vielä olisi viikon voinut ollakin. Lentosatamassa maksan vielä lentoni ennen kuin kymmenen tunnin matka kohti kotia voipi alkaa.

 

Ensi vuonna taas mennään. Paikastakin on jo hyvä ajatus...

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt