Kirjautuminen

Drömdalen - Perho vastaan Viehe

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Perjantai 24.7 11:30

 

Aamupalan jälkeen läksimme kävelylle lähellä olleen n. 850m merenpinnasta olevan tunturin laelle katsellen vastakkaisella rannalla laiduntavan porotokan liikkeitä tunturin rinteellä. Yllätykseksemme nyppylän päällä oli Elisan kenttä, joten soitimme seksipuhelut.

 

rajapyykki

 

Rajapyykki 286A

 

Kokkasin tukevan lihasopan ja uhkaavan sadepilven lähestyessä menimme ruokalevolle.

 

Heräsimme tyveneen. Ja kalaan! Hyttysiä oli miljardi. Ja toinen mokoma Wishkyn ympärillä. Menimme leirikosken yläpuoliselle järvelle, virtapaikan kapeikkoon. Tuikkeja oli joka puolella. Asetuimme ottipaikalle. Viritin perhon veteen ja aurinkolasit naamalle. Huurtuivat samantien joten poikkeuksellisesti heitin hetken ilman laseja. Samassa mulahti. Nostin vavan pystyyn ja tunsin vahvan kalan potkun. Siima poikki. Verisolmu petti. Umpquan fluorocarbon ei toiminut kun sen olisi pitänyt... Siinä OLI iso kala....

 

Viskoin tuskastuneena ympäriinsä kapeikkoa perhojen kastuessa ja kalojen lopettaessa tuikkimisen. Täysi plägä ja pari hassua kalaa syö pinnasta... Sadan metrin päässä iso kala hyppäsi ainakin puoli metriä ja mäjähti losahtaen takaisin veteen. Sitten 43-senttinen harjus vihdoin tajusi maistaa ulkomaan elävän tarjontaa. Väsytin ja mittasin kalan, elvytin sen ja jatkoin tuskaista yrittämistä. Tilanne ei muuttunut paremmaksi ja päätin lopulta siirtyä kosken niskalle siellä oli tuikkien keskittymä. Mutta ne tuikit olivat keskenkasvuisten tekemiä... Pari hiukan isompaa lähti kosken rannasta jättäen mahtavat vanat niskan veteen.

 

Kaiken tämän aikana Wishky oli saanut 42, 43, 45, 41, 47, 40 senttiset harjukset.

 

Palasimme leiriin ja pesimme pyykit. Sitten paransimme tunturimaailmaa ja joimme kunnon sumpit. Hyttysiä oli taas miljardi. Ja toinen mokoma minun ympärillä... Hönninkäisten suristessa ympärillä vaivuimme vihdoin, klo 02:45, uniin iniseviin...

 

 

Perho 1, viehe 6

 

Kokonaistilanne 20 - 33

 

 

Lauantai 25.7 9:30

 

Aamupuuron jälkeen päätimme yksissä tuumin lähteä ylävirtaan järvelle. Wishky pyysi sukkahousut testiin. Kaivoin tällä reissulla käyttämättömät sukkahousut esiin ja viskasin ne kokeilunhaluiselle nuorelle miehelle. Olin huomaavinani iloista kokeilunhalua jo sukkien päällelaittovaiheessa...

 

sukkahousut

 

Eikö mies sukkahousuissa olekin kaunis näky?

 

Läksimme jolkottelemaan samaa tuttua reittiä ylävirtaan tuulen puhaltaessa hyttyset Ruotsin puolelle. Kotka siirtyi ohitsemme ja alkoi kohottautua yläilmoihin. Sukkahousut kuulemma olivat hyvinkin sopivat eivätkä kiertäneet saatikka hiertäneet.

 

Saavuimme rinteessä olevalle hiekkaharjulle, jossa pidimme pienen juomatauon. Tunturista vuotava vesi oli mukavan kylmää. Hetken päästä jatkoimme matkaa. Edettyämme harjun sivuitse jonkin matkaa näin jonkin liikkuvan edessämme. Luulin sitä poroksi. Seurasimme sitä nopeasti edessämme olevan kumpareen taakse, odottaen näkevämme sen sinne päästyämme. Suureksi yllätykseksemme ahma kääntyi katsomaan meitä ja laukkasi harjua ylös ja häipyi tiehensä. Kaikkien näiden vuosien ja Lapin reissujen jälkeen vihdoinkin sain bongattua tuon näädistä suurimman.

 

Tuulee. Saavuimme vihdoin järven rantaan ja oletusarvoisesti perholla ei tässä tuulessa taaskaan tee mitään.

 

Tuskaa, kala ei syö. Wishky kiskoo kalaa, saaden 45, 44, 42, 42-senttiset harjukset ja 42-senttisen taimenen. Perhoon ei ota, tuulee liikaa. Tai mies ei vaan osaa...

 

Kivilompolon yläpuolelta sain ärhäkän taimenen pennun. Sen vapautettuani astelin hitaasti rantapengertä alas etsien heittopaikkaa. Samassa huomasin joen pohjassa hahmon - isohko harjus! Seisoin suolapatsaana katsoen harjusta. Se liikkui hitaasti ylöspäin. Pelkäsin sateen tulevan ja sulattavan suolapatsaan. En uskaltanut liikahtaa. Katsoin kun harjus oli päässyt hiukan ylöspäin, liikautin ojossa ollutta vapaani, jossa oli lyhyt siima, sopivasti, ja ujutin perhon harjuksen nenän eteen. Onnistuin, mutta harjus oli selkeästi häiriintynyt eikä huolinut tarjoustani. Totesin paljastuneeni, joten siirryin alemmaksi ja sain pitkän heittelyn jälkeen tartutettua 42-senttisen harrin.

 

Wishky saapui paikalle ja jonkin ajan päästä siirryimme pienen penkereen suojaan ruokatauolle - tunturimenyy oli tällä kertaa nuudelia sekä suppilovahveroita ja katkarapuja. Ruokajuomana olut. Tätä en söisi kotona mutta täällä se maistui taivaalliselta. Etenkin se ruokajuoma.

 

Jatkoimme ruokailun jälkeen joen ronkkimista. Aiemmin pelottamani harjus oli kotona - kiersin sen kaukaa ja lähestyin alavirrasta. Heitin sille korennon... Ja se tarttui! Mutta ei jäänyt kiinni... Jätin vavan maahan ja läksin katsomaan harjusta. Siinä se oli. Selkeästi hermostuneena se valui alas ja jälleen ylös. Päätin jättää sen rauhaan. Minua parempi kun oli...

 

Siirryin joen eteläpuolelle, jossa miesmetsä, korkeat vihreät pajut, olivat. Toivoin, että suuremmat harrit olisivat siellä. Vapa taivaaseen asti korotettuna hikoilin miesmetsässä päästen hyttysten päällystämänä vihdoin joen rantaan. Seisahduin ja odotin. Aurinko tuli esiin ja paikka oli täysin tyyni, muualla tuuli heilutteli varpuja. Paikka oli liki kuin pätsi. Valelin itseni taas kerran hyttysmyrkyllä ja seurasin joen liikettä. Tuolla! Tuikki! Kymmenisen metriä alavirtaan siitä missä olin. Pikkujuttu. Jos edessä olisi hiekkatie. Nuo käyrät ja vittumaiset tummanvihreät pajut ja kuoppia täynnä oleva kivien ja suon sekoitepäällyste eivät kovinkaan paljoa hiekkatietä muistuta. Tietäen, että se tuikkinut harjus ei kuule mitä pinnan yllä melutaan, kiroilin ja hikosin vuorotahtia edetessäni hyttysten ja hien kuorruttamana alavirtaan yrittäen pysyä tarpeeksi kaukana harjuksesta. Lähempänä jokea olisi helppo kulkea ruohossa ja tasaisella rannalla ja mutta harjus huomaisi siellä kulkevan heti. Hyvä kalapaikka on vittumaisen tien päässä.

 

Hikeä valuen pääsin kalan alapuolelle ja kalhasin kuin haikara hitaasti ja kolisematta heittomatkan päähän alavirtaan. Pääsin keskelle virtaa ja jäin siihen hetkeksi silmät kiinni paikassa jossa tuikki oli näkynyt. Siinä se oli! Pieni rengas ilmestyi veden pintaan reilun viiden metrin päässä, laajentuen kunnes se rikkoutui hitaasti virtaavan veden joutuessa kivien rikkomaksi. Mittasin siimaa ja heitin ensimmäisen heiton. Se meni ohi ja valui koskemattomana kalan ohi. Annoin siiman valua alavirtaan kunnes se oli liki kohdallani ja nostin sen ylös toiseen heittoon. Onnistuin kohottamaan siiman ylös ilman että koko lähitienoo olisi karuutanut karkuteille ja mittasin siiman oikean pituiseksi. Nyt se osui juuri sinne minne piti. Slurps! Liki viisikymppinen harjus tuli kuhana kohti haavia mutta juuri kun olin saamassa sen haaviin se teki sen mitä ne aina tekevät - heräsi ja pyrki karkuun.. Näin koukun olevan kitalaessa kiinni tukevasti. Väsyttelin sitä reilut viitisen minuuttia, kunnes... Seisoin tovin paikallani ja mietin osaamattomuuteni syitä enkä löytänyt sille parannuskeinoa...

 

ison harjuksen paikka

 

Ison harjuksen pesä

 

Ajattelin, että olin onnistunut pelottamaan lähialueen muutkin kalat joten päätin lähteä mielessäni kiroillen alas järvelle. Kivisellä pnkereellä seisten viskoin perhoa syvän veden päälle ja onnistuin koukuttamaan alle viiskymppisen harjuksen. Se meni kuitenkin kivikkoon ja katkaisi siiman. Hetken päästä toinen samankokoinen teki täsmälleen saman tempun. Ja vielä kolmaskin. Silloin päätin, että nyt JiiHoolta saamani fluorocarbon saa kyytiä! Sulloin fluorocarbonista tekemäni siimasopan äristen roskakorina pitämääni taskuun ja lupasin pyhästi samalla antaa kitkerää palautetta mokoman narun lahjoittajalle. Ikinä en kyllä osta tuota merkkiä!

 

Siirryin hetken päästä saareen heittämään tyveneen ja karkuutin yhden ison. Ehkä se oli rautu, ehkä ei... Palasin mantereen lähelle pysytellen vielä saarella ja karkuutin taas ison mutta sain lohdutukseksi sentään 44 ja 46 senttiset harjukset.

 

harjus pussissa

 

Harri pussissaan

 

Palasimme leiriin ja mietimme hetken ruokailun järjestämistä. Kellon ollessa 23:50 lienee hyvä aika ryhtyä kokkaamaan päivällistä? Harjusta paistettuna ja pussimuusia jauhettuna. Päälle olutta ja valkoviiniä. Kirosin ruokailun alussa, lomassa ja sen päätteeksi fluorocarbon siimat alimpaan helvettiin syyttäen mokomaa narua tämänpäiväisestä huonosta tuloksesta. Jossittelun päätteeksi poltin taskussani olleet siimanjämät surutta. Tämän jälkeen nautimme kaiken rentouttavat Stroh-kaakaot mieheen ja se vei miehen vaaka-asentoon, kellon ollessa 2:00.

 

Perho 5, viehe 12

 

Kokonaistilanne 25 - 45

 

 

Sunnuntai 26.7 12:30

 

Meni vähän pitkäksi...

 

Päätimme toistaa eilispäivän reissun. Nyt lähtöhetki oli läkähdyttävä. Onneksi sentään tuuli, taas, ja hyttyset pysyivät maassa.

 

Järvellä oli normaali tilanne, eli perhomiehen on turha yrittää yhtään mitään. Rannassa jokin tuikki, kiven vieressä. Heitin perhon paikalle ja sain tartutettua sen. Ehkä max 40-senttinen kala pääsi lyhyen väsytyksen jälkeen irti. Wishky sai hiekkarannalta 46-senttisen harrin.

 

Kosken niskalta sain sentään juurikin nelikymppisen harrin. Wishky vastaavasti koukutti 47-senttisen. Sen jälkeen Wishky siirtyi kivilompololle. Koukutin lopputöikseni järveltä ruokakalaksi pienen raudun. Jospa sushirautua sais kerran elämässään... Siirryin sen jälkeen itsekin kivilompololle, jossa Wishky otti myös yhden raudun ruokakassiin. Totesimme, että tänään syödään sushi-rautua. Sitten siirryimme sen tutun penkereen suojiin pussimuonalle.

 

Sapuskoinnin jälkeen siirryin taas katsomaan olisiko se iso asentoharri paikalla. Kiersin kaukaa sen olinpaikan ja siirryin sen alapuolelle, mittasin siiman pituuden ja annoin siiman lentää. Se laskeutui väärään paikkaan tuulen painaessa perhoa. Annoin tietenkin perhon valua alas minkään siihen koskiessa. Viritin perhon ilmaan uudelleen, nyt huomioiden tuulen, ja samalla toivoen, että rannan pajut eivät osuisi tielle. Perho putosi likimain sinne mihin olin ajatellutkin ja veden pinnassa näkyi pieni rengas. Kiinni!

 

Wishky saapui paikalle kertomaan saaneensa ruokapaikan edestä 47-senttisen harrin. Näytin ylpeänä hänelle toista samanmoista, jota olin juuri elvyttämässä. Siirryin lyhyen jutustelun ja kalastelun jälkeen pikamarssia eilispäivän karkuutuspaikalle, jossa oli jälleen miesmetsä edessä. Osasin tällä kertaa väistää lyhyen miesmetsäosuuden säästäen useammankin hikipisaran ja saavuin eiliselle karkuutuspaikalle.

 

Siellä oli kaksi kalaa tuikkimassa, ja siirryin haikaramaisesti samaan heittopaikkaan ja siirsin perhon tuikkiuomaan. Alempi kala nappasi perhon ja karkasi lyhyen väsytyksen jälkeen. Pidin pienen tauon seisoessani koskessa, vaihdoin pienen perhon ja katselin kun ylempänä ollut tuikki edelleen. Pieni rengas ilmestyi paikalle tasaisin välein. Pieneksi kalaksi olisi helposti luullut. Mittasin siimaa ja ojensin vavan suoraksi ikäänkuin antaen siimalle lisävauhtia. Samassa se iski. Väsyttelin kalaa tovin ja näin sen useammankin kerran suurena hahmoja jalkojeni vieressä ja ajattelin, että jokohan menisi viisikymppinen rikki. Haavittuani kalan totesin sen olevan täsmälleen puolimetrinen.

 

 

harjus

 

Paksu on puolimetrisen harrin selkä

 

harri

 

Tunturipuron ja joen risteymästä saatu 45-senttisen harri

 

harri

 

Kiven päällä lepäävä harri

 

 

Jatkoin miesmetsän läpi rimpuilemista. Vastaan tuli pieni lampi, jossa jokin tuikki. Ohitin tuikit kuitenkin olankohautuksella, luullen lampea umpilammeksi. Kohta kuitenkin huomasin, että siihenhän laskee kapea mutta syvä oja. Tai siitä laskee, sillä oja näytti suht virrattomalta, joten sen virran suuntaa ei osannut sanoa. Niin syvä se oli, etten viitsinyt lähteä sitä ylittämään vaan seurasin sitä odottaen, että näkisin kaloja. Juuri kun pääsin ojan toiseen päähän näin ohitseni lipuvan ison harjuksen, ehkä noin 45-senttisen. Koska olin juuri ajatellut vaihtaa perhon, en ryhtynyt sille mitään sen suuremmin tarjoamaan, mitä nyt pari kertaa perhoa sen menosuuntaan siimalla huiskaisin. Jatkoin matkaa järven rantaa pitkin kunnes lyhyen matkan päässä tuli eteen taas oja, tällä kertaa vielä leveämpi ja likimain yhtä syvä. Olin varma, että tuossa ojassa jokin isompi lymyää, joten hitaasti läksin miesmetsän pajujen suojassa etenemään kuikuillen ojan sisältöä. Hiki puski otsalle ja pajut ryskyivät, ympärillä olevat miljoonat hönninkäisetkään eivät haitanneet menoa, hyvä kun niiden olemassaoloa edes huomasi.

 

Oja oli kuitenkin tyhjä ja sitä ylävirtaan seuratessani kohta vastaan tuli joen pääuoma. Pettyneenä ryhdyin miettimään joen ylitystä. Alaspäin en viitsinyt mennä, tiesin ylempänä olevan varmuudella matalia kohtia ylitystä varten. Rannat olivat pelkkää risua, korkeita pajuja ja penkat korkeita. Ylävirrassa jonkin matkan päässä ruohikkoranta, mutkan takana olisi jo aikaisemmin käytetty matalikko. Sinne siis...

 

Samassa katseeni kohdistui veteen ja siinä hitaasti liikkuvaan möhkäleeseen. Kala! Jumalauta! Iso! Aivan nenän edessä, eikä se huomannut minua, varmaankaan? Olin sopivasti pajujen seassa piilossa, kala ei taatusti tiennyt olemassaolostani mitään, olin aivan satavarma asiasta. Siinä se mennä muljusti, parin petrin päässä varpaistani. Pudotin perhon metrin sen olinpaikasta ylävirtaan ja samassa hahmo selkeytyi ja nyt näin sen evät ja tunnistin kalan harjukseksi, ja sitten se imaisi perhoni ja säikähti. Rulla huusi hetken ja sitten säikähdin minä. Mistä hemmetistä pääsisin rantauttamaan kalan? Syvää oli heti rannasta ja pahuksen pajuja koko ranta täynnä! Sehän sotkee siimaan pajuihin ja pakenee!

 

Tutkailin tuskissani rantautumismahdollisuuksia eikä niitä juurikaan ollut. Sitten huomasin vasemmalla puolella seuraamani ojan suussa penkereessä pienen uran, josta oli varmaan joku tunturimajava mahalaskua harrastanut ja siirryin uran kohdalta ojan pohjalle. Kampesin samalla harria tähän ojaan, ojasta yli ja aivan rannan pielessä onnistuin ujuttaa suurharjuksen sitä odottavaan haaviin. Elvytin tasan puolimetrisen harrin onnesta säteillen ja siirryin sen jälkeen ylävirran kautta joen yli, jossa Wishky jo odotteli.

 

harri

 

Harri vapaaksi


savustusuuni

 

Norjalainen savustusuuni kertoo ainakin sen, että kalaa pitäisi lähellä olla

 

Palasimme leiriin ja kokkasimme teeveden nokipannulla. Fileoin raudut ja poistin niiltä ruodot. Palottelin epähuomiossa ensimmäisen fileen nahkoineen, ja siinä suoraan perkuulaudalta siivuja soijaan upotellessamme rupesi hieman naurattamaan nahan pureskelu. Mutta neljästä pikkuraudun fileestä tuli hyvät tunturisushi. Soijakastiketta, sitruunapippuria ja kalamaustetta sotkettuna sopivassa suhteessa.

 

Ruokailun jälkeen alkoi sopivasti heti satamaan joten siirryimme telttoihimme. Otin teltan absidissa vielä pienet näkäräiset. Tämä sade kuulosti maakuntasateelta...

 

Perho 3 - Viehe 4

 

Kokonaistilanne 28 - 49

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt