Kirjautuminen

Drömdalen - Perho vastaan Viehe

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Tiistai 21.7 8:40

 

Pilvinen mutta tyyni sää, auringon herättäessä ollen kolmisen minuuttia suuren aukon ajan hiostamassa telttaa. Aamupalan jälkeen päätimme lähteä ylävirtaan, rautuvesille. Eli siis trangia ja eväät oluen kera reppuun ja tassuttelemaan tunturirinnettä ylävirtaan, mars! Ohitimme eilisen tyrskyjärven sen ollessa nyt aivan rasvatyyni. Ja sitä tuikkien määrää... tuntui kuin joka puolella olisi ollut sadoittain kaloja. Mutta me päätimme mennä merta edemmäksi kalaan...

 

Saavuimme eri vesistöön kuuluvan rautujoen alkujärvelle, jossa tuikkeja jo muutama olikin. Kävelimme silti siitä ohi etsien hyvää alkupaikkaa, josta etenisimme ylöspäin. Eräs pienehkö lammikko joen vieressä näytti matalalta mutta siellä siltikin näkyi tuikkeja. Menin rantaan ja pistin pyydön veteen. Tärppi tuli mutta kala meni. Wishky tuli viereen ja sai koukutettua pienen raudun. Olihan pikkulammikossa muutama rautu ainakin nälkiintymässä.

 

Siirryimme hetken päästä joelle, Wishky lähdettyä ylävirtaan minä jäin tiirailemaan alaosaa. Yksinäinen tuikki herätti kiinnostukseni ja siirryin rantaan. Tuikkivaa kalaa ei sen koommin näkynyt mutta alempana oli jotain liikettä.

 

Kalat tuikkivat, ilmeisestikin päivänkorentoja napsivat poskeensa. Viskasin yhden sen näköisen tarjolle ja hetken päästä kuului pieni 'plops' mutta se kala ei halunnut haaviini. Yritin kahlata yli mutta rohkeus petti jääkylmän veden pyrkiessä kainaloihin asti nostettuihin kahluuhousuihin, joten palasin nöyränä takaisin. Taas oli silmä pettänyt, näytti siltä että siitä olisi päässyt yli hyvinkin helposti. Samalla vasemmalla puolellani tuikki taas, parikin kalaa siellä mutusteli. Yksi ilmestyi taas eteeni ja viskasin tyrkylle jälleen päivänkorennon. Mitään ei tapahtunut. Vaihdoin perhon paikkaa. Ei mitään. Sitten kuului taas tuo 'plops' ja reilu kolmekymppinen rautu pääsi kalasopan mausteeksi.

 

Yritin aikani saada raudulle kaveria mutta tuikkivat kalat selvästikin kammoksuivat kahlaavaa etelän miestä. Päätin jonkin ajan kuluttua lähteä takaisin ylävirran suuntaan. Nälkäkin hieman kurni suolenmutkassa... Tallustelin hitaasti ylävirtaan joen helppokulkuista pengertä pitkin, kunnes äkkiä huomasin jotain. Seis! Iso kala! Matalaksi! Löin maihin kuin kiväärikomppanian alokas ensimmäisellä metsäkeikallaan. Hemmetti, sehän on rautu! Ja ISO! Seurasin sen kulkua ja nousin varovasti ylös. Siinä se mennä muljusteli, hitaasti... seurasin sitä takaviistosta ja virittelin samalla perhovapaa heittovireeseen ja saatuani aseen toimintavalmiuteen menin matalaksi ja siirryin lähemmäksi rantapengertä. Samassa se kääntyi hitaasti takaisin alavirtaan päin, heitin perhon sen eteen ja tärisin jännityksestä. EIH!!! Perho risuissa!! Saatanan saatana! Penkereen reunassa oli kataja ja kuinka ollakaan siima jäi siihen kiinni! Kiroilin ja ryömin katajan viereen, ja onnistuin yllättävän helposti irrottamaan siiman risuista ja samassa rautu oli aivan nenäni edessä. Sain lyhyellä heitolla siirrettyä perhon sen menoreitille ja samassa se nousi ja tarttui! Puolimetriseltä näyttävä rautu sai mukavan tunteen aikaan - ja vapa taipui...

 

Väsyttelin perhoa aikani, suurimman hankaluuden väsytyksessä toi eteen jyrkkä penger, josta ei ollut helppo laskeutua alas haavitsemishommiin. Wishky saapui juuri sopivasti katsomaan kun nostin 49-senttisen raudun haaviin. Päätimme lähteä ylävirtaan syömään.

 

 

tunturirautu

 

Rautu

 

Palasin ruokatauon jälkeen alavirtaan uudestaan ja löysin sieltä raudun kiertelemässä. Se tuikkasi ensin alempana ja nousi sitten korkean penkereen kohdalle johon olin juuri asettunut väijymään ohikulkijoita. En ehtinyt heittää sille kun se oli jo mennyt. Hetken päästä se kuitenkin saapui alavirtaan ja tarjoilin sille pienen päivänkorennon suoraan nenän eteen. Lyhyen väsytyksen jälkeen päästin 40-senttisen raudun takaisin kasvamaan.

 

rautu

 

Hieman pienempi tunturirautu

 

Odotin vielä väijypenkalla muita ohikulkijota mutta kun niitä ei alkanut näkymään päätin lähteä ylävirtaan. Ylempää kauniista virransivumontusta, ketunpesien yläpuolelta, bongasin raudun tuikkimassa. Tarjosin sille samaa tutuksi tullutta lääkettä ja se maistuikin. Rautu taisi tykätä vähän huonoa kuonoonsa osuneesta koukusta eikä sitä kalaa enää tarvinnut yrittää.

 

Palasimme suht ripeää tahtia takaisin leirivesistöömme ja sen alkujärvelle, jossa Wishky ensin lipallaan toi esille kalat tarjolle ja sain heti 42-senttisen harrin. Wishky sai 41, 42 ja 41-senttiset harjukset siirryttyämme hieman alemmaksi kohti leiriä.

 

Siirryin silläaikaa pikamarssia kohti eilistä jokilompoloa, jossa iso kala oli seurannut lippaa mutta kadonnut. Kalat tuikkivatkin siellä jo, ja yksi siellä olleista oli selkeästi iso. Lähestyin varovasti, jätin viitisen metriä vielä väliä rannan ja itseni väliin ja viskasin päivänkorennon näytille. Se iso liikahti, siirtyi perhon lähelle, nousi ylös... Ja laskeutui alas ja hävisi näkyvistä... Viisas kala.

 

Koukutin alaosalta vielä 42- ja 40-senttiset harrit jonka jälkeen päätimme lähteä leiriin. Viimeisellä heitollaan Wishky koukutti vielä 46-senttisen harrin.

 

Leiriin päästyämme keitimme nokipannukahvit, hieman vahvat sellaiset. Otin isolta raudulta ruodon pois ja asensin suolat sekä tillit tilalle, pienet raudut laitoin ilman suolaa rinteeseen kaivamaamme jääkaappiin odottamaan huomista rautusoppaa. Ja sitten nautimme kuumaa juotavaa kera graaviharjusnäkkileivän. Ja otimme parit näkäräiset päälle....

 

Ja makuupussi on jäätävän kylmä....

 

- "Ikinä ei o ollu näin lämmintä makuupussia"

 

Perho 5 - Viehe 4

 

Kokonaistilanne 16 - 14

 

 

Keskiviikko 22.7 8:40

 

Heräsin aamulla kun luonnon kaksi herätyskelloa pakottivat nousemaan. Sammutin toisen vaivaiskoivun päälle ja tukahdutin toisen laittamalla teltan päälle lepattavan avaruushuovan. Onneksi oli täysin tyyntä ja taivas liki pilvetön. Palasin makuupussiin ja ja vaivuin unenomaiseen tilaan.

 

Heräsin kolmisen tuntia myöhemmin aamupalalle avaruushuovan lepattaessa puuskittaisessa etelätuulessa. Kirosin väsynyttä olotilaani ja menetettyä tyyntä hetkeä, jonka olisi voinut käyttää kalastukseen, mutta tyydyin lopulta osaani ja siirryin aamupalalle rinteen suojaan. Aamupalan jälkeen päätimme harrastaa lähialueen kalastusta koska oli rautusoppapäivä. Wishky lähti hieman ennen kevyen sateen alkamista, viivyttelin hetken, tuulen tyyntyessä ja alkaessa uudestaan puhaltaa epätasaisina puuskina.

 

Alavirrassa oli pelkkää 35-38-senttistä, ja tusinoittain. Wishky tosin sai yhden 42-senttisen harrin heti alkuhetkinä leirikosken niskalta ollessani vielä teltalla. Palasimme leiriin ja kokkasimme rauduista makoisan sopan. Niin makoisan, että sen päälle oli kerrassaan pakko ottaa nokkaunet. Kello näytti 17:30.

 

Heräsin omaan aivastukseeni ja kuulin samalla naapuriteltan vetoketjun aukenevan. Olipas makoisat liki kolmen tunnin tirsat. Päätimme lähteä yläpuoliselle järvelle. Pääsin niskalle josta olin saanut sen taimenen ja ryhdyin tarjoilemaan kalalle syötävää. Aivan vieressä mulahti, isontuntuinen kala, tuumailin. Se ei kuitenkaan hyväksynyt tarjontaani. Tuuli oli siedettävä mutta jatkuva. Sain perhon lentämään suhteellisen kauas, keskelle niskaa, jossa oli syvempi uoma. Isontuntuinen ja -näköinen iski mutta irtosi samantien. Heitin perhoa uudelleen samaan uraan. Hetken päästä 46-senttinen harjus oli haavin pohjalla.

 

Elvytin pikaisesti kalan, vaihdoin perhon ja heitin taas niskalle. Ja kala iski kiinni välittömästi. Väsytys jatkui kauan. Sitten se veti itsensä kiven koloon, yritin kahlaamalla päästä haaviamaan mutta kivet olivat sitä samaa ei-niin-isokivistä rakkaa enkä siis uskaltanut. Sitten siirryin vähän eri paikkaan rannalla ja vedin tasaisesti kunnes se lopulta lähti liikkeelle. Sain sen pitkän lisäväsytyksen jälkeen vihdoin haavittua. Elvytin 48-senttisen harjuksen ja jatkoin vielä hetken kalastusta saamatta muita kuin hutilyöntejä ja alamittaisia harjuksia.

 

Wishky oli ulompana järvellä ja sai sieltä koukutettua harjukset 43, 40 ja 43 cm. Siirryin itsekin sinne tuulen ollessa edelleenkin siedettävä. Heittelin perhoa mutta tapahtumia ei ollut. Sitten siirryimme saaren ja mantereen väliseen salmeen, jossa oli kunnon syvä kohta. Sain yhden kalan nousemaan ja toisella heitolla toisen tarttumaankin, mutta se pääsi irti heti. Ja eikös sitten ruvennut tuulemaan. Hattu oli lentää päästä.

 

Palasimme leiriin nuotiolle, matkamuistona puuceen penkki. Kaikkea sitä tunturista löytyy...

 

wc-pöntön istuin

 

Jos tuohon kuopan kaivais ni siinä ois vessa

 

Perho 2 - Viehe 3

 

Kokonaistilanne 18 - 17

 

 

Torstai 23.7 10:20

 

Tyyntä, melkein... Ja sitten puuska, joka teltan sisällä ollessa kuulostaa siltä, että kohta lähdetään lentoon.

 

Lähdimme tuulessa ja tuiskussa alavirtaan alimmalle järvelle oluen ja pussimuonan kera. Wishky alkoi rantauttamisjuhlat koukuttaen liki jokaisella heitolla harjuksen, toki liki kaikki alle 40-senttisiä, saaden kuitenkin lopulta kolme yli 40-senttistä ennen ruokailua. Meikäläisellä ei onnistu - tuulee liikaa.

 

MX3 Aventure pussimuona "Tandoorikanaa ja riisiä" oli ja on surkeinta pussimuonaa jota kuunaan olen syönyt. Kerrassaan luokatonta: riisit eivät edes tuntuneet riiseiltä. Onneksi oli olut, jolla sain paskan maun huuhdottua alas...

 

Jatkoimme kosken ronkintaa ja vihdoin alkoi perhoonkin ottamaan. Koukutin likimain parikymmentä harjusta, nekin kaikki alle 40-senttisiä. Ja kolmesti peräkkäin jäi perho harjuksen suuhun. Alkoi hieman närästämään tilanne. Tuulikaan ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä.

 

Viimein onnistuin haavitsemaan 42-senttisen harjuksen. Vaikeuksien kautta voittoon ja pallit tältä päivältä pois padasta.

 

tunturijoki

 

Kivipajukoski

 

Päätimme lähteä teltan kautta olut mukaanottaen ylemmälle järvelle. Koukkasin koskenniskan kautta mutta tuulen takia sieltä en saanut kuin kaksi pientä harria tuulen tehdessä ihmeelliset tauot jonka aikana onnistuin perhon veteen tyydyttävästi heittämään.

 

Silläaikaa Wishky oli koukutellut läjän kaloja, kaikkiaan kuusi yli 40-senttistä harjusta. Saavuin paikalle, yritin perhollakin mutta ei siitä mitään tullut. Wishky sai vielä yhden karvanverran yli 40-senttisen ja sitten menimme pienen nyppylän taaksen oluelle. Siellä oli hyttysiä.

 

Palasimme lyhyelle yritykselle. Wishky sai tartutettua ennätysrautunsa, 48-senttinen yllätti "puun takaa". Ja meinasi yllättää vielä toinenkin, tosin pienempi, mutta se onnistui pakenemaan. Kuin loppukaneetiksi Wishky otti vielä yhden 40-senttisen, jonka päätteeksi otimme kalat ja läksimme syömään paistettua rautua ja soija-harria. Loimutimme lisäksi vielä pikkuharrin.

 

rautu

 

Ennätysrautu. Luulisi hymyilyttävän, mutta ei...

 

Tänään ei perhomies mahtanut mitään.

 

Perho 1, Viehe 10

 

Kokonaistilanne 19 - 27

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt