Kirjautuminen

Drömdalen - Perho vastaan Viehe

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Perjantai 17.7 9:35

 

Aamupuuron jälkeen viritimme pupanahkat päälle ja suunnistimme ojalle, ylävirtaan. Tuuli aika mukavasti.

 

Wishky sai koskesta koukutettua yhden taimenen, juuri mitallisen eli 40-senttisen, joka sai jatkaa elämäänsä kylmässä tunturikoskessa. Olin kosken alla, suojassa kaikelta. Tuuli iski selkään mutta löysin onneksi paikan jossa pystyin olemaan hyttysten syöttinä, täysin tyvenessä. Tosin hyttysiä ei suuremmin ympärillä pyörinyt. Katselin koskea ja sen alla olevaa matalantuntuista allasta, jota tuuli piiskasi piilottaen tuikit ahneilta silmiltäni. Aivan kosken alla oli pienen pieni tyyni alue. Ja siellä tuikkasi kala.

 

Olin mukavasti pienen rinteen takana tuulensuojassa, joten pääsin heittämään muutamaan kohtaa perhoa. Mielessä kävi jo tilanne, jossa perho vastaan viehe ratkeaa ensimmäisinä päivinä tuulen valitessa virvelimiehen puolen. Mutta sijoittumispaikkani tarjosi juuri tällä hetkellä mainion tuikkikalastustilaisuuden, joten unohdin pessimistiset ajatukseni ja keskityin siimanoiontaan veden pinnan yllä, vapaa vaakatasossa huiskuttaen.

 

Siinä se tuikkasi. Siirryin kosken reunavallin suojassa hieman keskemmälle kivistä koskea, suoraan tuikkineen kalan yläpuolelle. Tunsin tuulen niskassani mutta nyt olin sopivasti liki tuulen yläpuolella, tuoksuni leijaili kalaa kohti aikamoisella vauhdilla, mutta tiesin, että voisin viskata tuikkikohtaan suhteellisen helposti huolimatta tunturituulesta. Mitä alemmaksi vavan siirsi, sitä helpommin pystyi perhoa ohjaamaan siimalla. Viskasinkin sen muutaman metrin tuikin yläpuolelle pysäyttäen perhon aivan heiton loppuvaiheessa jolloin siima ja peruke jäivät käppyrälle. Siinä se tuikkasi taas. Seuraavalla heitolla sain perhon ujutettua syöntilinjalle ja hetken päästä pääsin vapauttamaan 41-senttisen harrin.

 

Alempaa tartutin vielä useamman harrin sekä muutaman taimenenpennun. Wishky vastaavasti pamputti ruokakalaksi yhden 40-senttisen taimenen. Palasimme leirille, jossa Wishkyn teltta oli pyrkimässä maatakiertävälle radalle. Laitoin rinkan teltan päälle ensiavuksi. Korjasimme teltan kimpassa ja siirryimme työn päätteeksi rinteen taakse tuulensuojaan nuotiota suunnittelemaan.

 

 

taimen

 

Ruokakala

 

harri

 

Vieheen huijaama harri

 

Tuulee. Nuotio ei syty. Onneksi rinne on täynnä kuivunutta variksenmarjaa. Auringonpolttamaa. Joskus täälläkin on ollut lämmin. Söimme paistettua taimenta ja pottumuusia, joka ei suinkaan maistunut mitenkään huonolta. Kuittasimme nuotion sytytysvaikeudet lyhyesti: "Variksenmarja pelastaa". Saattoipa muutama tyytyväinen röyhtäisykin nousta kohti tunturia...

 

Tuulee... päätimme lähteä mahat pömpöttäen teltoille nokkaunille, kellon ollessa 17:45.

 

Wishky kävi tuulessa ronkkimassa alaosaa, saaliinaa jokunen pikkutaimen, harrien ollessa tuppisuina. Siirryimme sen jälkeen rinteen suojiin maistelemaan sauhujuomaa.

 

- "Tää tuuli kyllä tyyntyy iltaa kohti"

- "Tää rupeis vituttamaan jos satais TAI tuulis. Onneks tekee kumpaakin."

- "Hölökyn kölökyn!"

- "Haist vit*tu!"

- "Sevverta muutes tuulee, että virppamiestäkin selkeesti vituttaa."

- "Otetaas taas..."

 

Totesimme siinä suuria tunturiviisauksia mietiskellessämme, että huomispäivän ottivinkkinä melkoisen luotettava tulisi olemaan päivänkorento ahvenvärissä. Tämän suuren ottiväripäätelmän jälkeen, jossain vaiheessa, vetäydyimme väsyneinä makuupussiemme sisuksiin...

 

Perho 1 - Viehe 2

 

Kokonaistilanne 2 - 2

 

 

Lauantai 18.7 10:00

 

Piähän koskoo... Hutera olo, mutta päätin silti mennä pesemään hampaat kivisen varvikon läpi kivisemmälle rannalle, tuulen piiskoessa kasvoja niin kovasti, että kyyneleet kirposivat raavaan miehen silmistä. Rantaan päästyäni en uskaltanut eteenpäin astua, pelotti, mitään en nähnyt eteeni.

 

Sain hitaasti suoriuduttua pakollisista aamutoimista ja onnistuin rämpimään ammupalan laittopaikalle tuulen suojaan rinteen taakse. Aamupalan jälkeen en kyennyt mihinkään joten jäin telttaan. Tässä tuulessa ei perhomies pysty tekemään mitään. On annettava pieni etumatka. Mutta mielessäni mietin, että peli ei ole vielä menetetty...

 

Lähdin silti jonkin ajan kuluttua leirin alapuoliselle koskelle kiroilemaan tuulen ja perhojeni kanssa. Yhden liki mitallisen harjuksen sain jopa tarttumaan, pintakäynnin paljastaessa harjuksen sijainnin ja tuulesta huolimatta sain perhon, hieman ennakoiden, osumaan harrin paikan ohittavalle reitille. Moni harjus kävi nuuhkimassa perhojani mutta hylkäys tuli usein, tuulen takia kun en saanut suurempaa kontrollia perhon uintiin perhon upotessa virran vetäessä siimaa usein samantien perhon laskeuduttua veteen. Tuskaisena jatkoin silti viskelyä onnistuen välttävästi joka kymmenennellä heitolla. Sain muutaman alamittaisen harrin vielä tartutettuakin.

 

tunturijoki

 

Kivinen tunturikoski

 

Wishky oli koukuttanut graavikalaksi 40-senttisen taimenen ja päätettyämme palata leiriin Wishky sai vielä viime metreillä joen ylityspaikalta 40-senttisen harjuksen.

 

Palasimme leiriin ja aloimme kalasopan sekä graavikalan valmistelun. Fileoin ja paloittelin harjuksen ja Wishky fileoi taimenen graaviksi folioon. Laitoimme molempien kalojen ruodot perunoiden kanssa keittoveteen muhimaan, perunoiden kiehuessa ruodot tuottivat lisäksi mainion liemen. Sekaan kuivattua porkkanaa, lanttua, selleriä ja palsternakkaa, puolitoista kalaliemikuutiota ja parit roiskaukset merisuolaa. Poistin ruodot sopasta ja lisäsin loput sipulit ja purjot. Viskasin vielä sekaan harjuspalat ja sinihomesulatejuustoa puoli pakettia. Tuloksena oli, vaikka itse sanonkin, kerrassaan maukasta harjussoppaa, jonka kanssa nautimme tietysti valkoviiniä.

 

Tuulen osoittaessa minimaalisia tyyntymisen merkkejä vaivuin kalasoppanirvanaan makuupussissani, uupumus kesti iltamyöhään. Herättyäni sain huomata, että Wishky oli kerännyt nuotiota varten puita, joten oli selkeästikin nokipannukahveen aika...

 

Nuotion sytyttäminen oli jostain syystä jälleen vaikeaa. Tuskaisen puhaltelun jälkeen variksenmarja suostui syttymään. Valkoisen miehen nuotio tunturimittakaavassa sai nokipannun hehkumaan ja pääsimme nauttimaan kunnon kahvit. Tai no, hieman vahvaa teetähän se muistutti, mutta olosuhteet huomioonottaen, varsin maukasta sumppiahan se oli... "Ensi kerralla laitat sitten kourallisen enemmän puruja, Wishky."

 

Tuulen osoittaessa edelleenkin yhtä suuria tyyntymisen merkkejä päätimme siirtyä hoitometsän siistimiseen. Pientä viitseliäisyyttä osoittaen saimme nuotion hiillokselle, jonka vieressä nokipannu hehkui uudelleen tuottaen kuumaa vettä kanakeittoa varten. Kyllä tuore puu palaa...

 

Kello kolme olimme jälleen valmiita makuupussiemme syleilyyn...

 

Ollessani makuupussinuumenissa huomasin, että tuuli osoitti sittenkin tyyntymisen merkkejä. Teltan liepeiden lepatuksessa oli nimittäin ajottaisia lyhyitä taukoja...

 

Perho 0 - Viehe 2

 

Kokonaistilanne 2 - 4

 

 

Sunnuntai 19.7 9:15

 

Tuuli on liki laantunut!

 

Aamupalan jälkeen otimme reppuun reissumuonat ja keittimen ja painalsimme joen yli alavirtaan. Pilvet häipyivät ja tuulikin liki kokonaan. Ronkimme kaikki kosken kolot ja saimme molemmat useita 35-37 sentin harreja. Suurimmiksi ennen ruokataukoa jäivät saamani harjukset kokoluokassa 42 ja 41 cm. Keitimme pussimuonille vettä ja joimme oluen kyytipojkeksi. Aurinkoinen eväsretki ja jatkokin näytti hyvältä - ei pilven pilveä taivaalla ja tuulikin vain vienona suhinana korvissa.

 

Tauon jälkeen sain vielä yhden 41-senttisen ja tuhottomasti 35-37-senttisiä lurjuksia. Koko joki oli täynnä tuikkeja... Alaosan kosket olivat käytännössä kokonaisuudessaan vedenalaista rakkaa - kahlaaminen oli helppoa jos kivet olivat isoja ja pelottavaa jos eivät. Wishky sai vielä päivän päätteeksi ronkittua 43 ja 44-senttiset harjukset.

 

harjus

 

Perholla saatu harjus

 

harjuksen paluu

 

Harjuksen paluu

 

Norjan Saana

 

Paikallinen Saana

 

Palasimme leiriin ja paistoimme yhden pamputtamamme harjuksen ja nautimme päälle näkkäriä graavitaimenen kera. Loppuillan ajan jauhoimme tunturijargonia ja ihmettelimme outoja tunturin ääniä. Kiimainen naali, joka piti aikamoista älämölöä, kuulosti aika pelottavalta. Totesimme, että ehkä voisi olla parempi olla hiljaa, jos se kuulee meidät niin se tulee nylpyttämään...

 

graavitaimen

 

Graavattua taimenta

 

Seurasimme vielä lopuksi kolmen koskelon metelöintiä leirisuvannolla. Ja makuupussi oli jääkylmä...

 

Perho 3 - Viehe 2

 

Kokonaistilanne 5 - 6

 

 

Maanantai 20.7 10:00

 

Pilvetöntä ja tuulee... Tuulen suojassa söimme aamupuurot ja joimme aamuteet. Yhteistuumin päätimme aamupalan jälkeen lähteä eväsretkelle ylävirtaan.

 

Saavuimme suht helpon talsimisen jälkeen järvelle. Lähes koko matka oli rinnettä ilman sen suurempia suomättäitä. Leppoisaa tassuttelua, eikä hyttysistäkään ollut suurempaa haittaa tuulen kuivattaessa otsalle nousseen hien. Rannalle päästessämme tuuli oli aikamoinen joten perhomies oli välittömästi alakynnessä. Ranta oli kaunis tunturijärven hiekkaranta ja Wishkyn viskellessä vieheitään jokaisella heitolla seurasi vähintään yksi kala. Tummat hahmot vain vilisivät matalassa rantavedessä. Wishky sai koukutettua 42- ja 41-senttisen harjukset ja lisäksi yhden alamittaisen. Kolme heittoa ja kolme kalaa. Tyrmäävä alku... Yritin ensin viskoa paksumpaa pintaperhoa, sitten uppoperhoa ja lopuksi viimeisenä toivona pientä streameria. Aivan turhaa... Tuuli jatkoi puhkumistaan eikä perhomiehellä ollut yhtään hyvä olla.

 

Siirryin tuulesta tuskastuneena joelle, joka sai alkunsa järven itäpäästä. Joki jakautui kahdeksi uomaksi ja perääni hetken päästä lähtenyt Wishky lähti toiselle niistä minun jatkaessani sen toisen seulomista. Yhtäkkiä huomasin joen pohjassa hahmon. Iso harjus! Olin kolmen metrin päässä täysin liikkumatta. Kuin Mannerheimin patsas Tampereen Mannerheiminkallion metsässä. Mietin hetken ja päätin perääntyä hitaasti. Kala oli selkeästikin huomannut minut, sen siirtyessä kapean joen toiseen laitaan, kokonaiset kaksi metriä. Ihme, että se ei paennut suoraa päätä... Näin sen vielä siirtyvän takaisin sen pari metriä ja sanoin sille, että olehan nyt rauhassa jokunen hetki, vaihdan perukkeen ja perhon ja siirtyen samalla hieman sivuun ja odotin muutaman minuutin. Vain huomatakseni, että tarjoamani perho ei kelpaa. Kala teki saman liikkeen, siirtyi pari metriä sivuun parhaasta olopaikastaan ja jäi sinne. Totesin itsekseni, että tapaamme varmaankin uudestaan jonain lähipäivänä...

 

Siirryin suosiolla ison harrin alapuolelle ja jätin sen rauhaan. Hieman alempana joki teki mutkan ja mutkan kohdalla oli monttu. Viskoin siihen hetken perhoa ja lopulta 42-senttinen harjus siihen erehtyikin.

 

 

harjus

 

Pikkuinen perhoharjus

 

Wishky siirtyi seuraani ja päätimme liittymisen kunniaksi nauttia päivän kurmeeaterian: pussimuonaa ja yksi olut. Wishkyn saama pieni harjus oli seuranamme ruokailun ajan pienessä matalassa sivupoukamassa sen etsiessä pääsyä takaisin päävirtaan. Tekemäni pato esti sen liikkeet, tosin vesi oli muutenkin alhaalla eikä se olisi siitä päässyt kuin kyljellään. Harrinpentu kieretli poukamaa ympäri, selkeästi tietoisena siitä, että alavirran suunnassa olisi vapaa vesi mutta myös ilmeisen tietoisena siitä, että samalla suunnalla vaani vaara... Saatuamme ruokailut hoidettua päätimme päästää harriparan pälkähästä ja Wishky kaivoi uoman, jota pitkin harri pääsisi takaisin jokeen. Hetken kuluttua se jo tulikin ja osasi heti käyttää tilaisuuden hyväkseen.

 

Päätin koettaa ruokailutauon aikana ehkäpä rauhoittunutta harjusta parinkymmenen metrin päässä ylävirrassa. Ehkä se olisi nyt otillaan? Kahlasin sivu-uomaa ylöspäin ja huomasin tumman hahmon edessäni. Olin kalan alapuolella ja hyvässä paikassa. Mutta selkeästikin se oli huomannut minut. Nousin rannalle ja siirryin pois näköpiiristä. Hetken päästä palasin varovasti rannalle. Harjus vajosi alavirtaan päin takaperin ja huomasin, että sitä on turha enää yrittää. Se ei ota tänään mihinkään enää...

 

Wishky kalautti ruokailumontusta 42-senttisen harjuksen ruokakalaksi. Järveltä löysin paluumatkalla vielä harjukset kokoluokassa 47, 41, 44, 46, 42 senttiä.

 

harjus

 

Toinen pikkuinen harri

 

Tunturitorveloksi tuota miestä voisi ryhtyä kutsumaan, yhtäkkiä kuului loiskis ja mies on liki vatsallaan järvessä. Onneksi kamera ei kastunut... Wishky sai kompurointinsa jälkeen yhden 41-senttisen harrin ja paluumatkalla rakkakoskea ylittäessään tunturitorvelo tietysti kaatui ja melkein katkoi virvelinsä. Sais lopettaa tuon könyämisen pikkuhiljaa...

 

vapa melkeen rikki

 

Hyvä tuuri, ettei mennyt vapa poikki

 

Palasimme leiriin ja siirryimme tuulen suojaan iltaryypylle. Wishky loihe lausumaan:

 

Kun sataa, ei hönninkäinen.

Kun tuulee, ei hönninkäinen.

Ne on hjuva.

 

Tais mennä tämä päivä tiistain puolelle....

 

 

Perho 6 - Viehe 4

 

Kokonaistilanne 11 - 10

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt