Kirjautuminen

Siikajoen Juhannus, talvi -09

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

18.6.2009

 

Työnantajan ajalla on mukava matkustaa. Klo 12:00 toimiston ovi lukkoon ja kotiin syömään ja kasaamaan kamat. Jussi oli aamulla soittanut, herättämällä onneksi, ois jäänyt sekin työpäivän osa tekemättä. Nyt sentään aamuksi ehdin töihin. Jussi oli päättänyt lähteä matkaan puoli yhdeltä. Olin vähän lyhyemmällä matkalla, äkkiäkös tästä Jämsään hurauttaa, vanhaan kohtauspaikkaan...

 

.

 

Mäntsälässä nelostiellä jotkin hätäiset juhannuksen juhlijat olivat ajaneet perähudlarissa toisiaan kiinni ja kuinka ollakaan siinä tuli ensimmäiset juhannuskolarit. Ja Vantaan vankilan nurkalla toiset. Oli siinä etelän Jussin juhlijoilla taas mahtava alku... Eikä siinä vielä kaikki: nelostiellä edellämme menijät ajoivat toistensa perseeseen kiinni ja jarruvalot kirskuivat. Takana tultiin persiiseen kiinni ja tunsin suurta halua näyttää punaisen takamukseni lähentelijälle. Mikä ihme tällä kansalla on vikana? Eikö kukaan ymmärrä, että pitämällä tasaisen 100 metrin etäisyyden edellä ajavaan jätät itsellesi aikaa reagoida vauhdin hidastumiseen ja pystyt pelkästään nostamalla jalan kaasulta välttämään typerät äkkijarrutukset eikä jonossa tapahtuisi matoliikkeitä... Mutta kun ei... ohittajilla tuntuu olevan ajatuksena "Kiire on, kiire kiire kiire! Vi*tun hidastelija ajaa satasta satasen alueella! OHI!"

Kiroan poliisien vähyyden taas kerran.... sillä miekalla mikä niidenkin hihassa on, sille olisi töitä...

Zeppelinistä piti ostaa nuotiopottuja ja rieskoja, olutta ei ostettu yhtään. Alkokin meni kiinni sopivasti nenän edessä, eli sekin homma oli sillä selvä. Hyvää juhannusta vaan teillekin...

Ouluun asti päästiin kuivana, sitten alkoi kevyt sade. Onneksi ei sentään tulvinut. Tienvarsiojat näyttivät vesimääriltään normaalilta, mutta auton ulkoilmamittarin mukaan tilanne oli huolestuttava: 5 astetta, ja ilta oli vasta nuori. Hrrrrrrrr...

Saavuimme ottipaikan naapuriin 22:30 ja lastasimme tavarat selkään. Mitä? Ei yhden yhtä hönninkäistä?! Tämä jos joku on huolestuttavaa...

Siirryimme leiripaikkaan ja laitoimme leirin "pystyyn". Ja pystytyksen jälkeen kuin yhdestä suusta: nuotio! Kaljaa! Tosin suoritusjärjestys saattoi olla toinen...

Makkara paistui kevyessä tihkusateessa laulurastaiden pitäessä seuraa etelässä ja pohjoisessa, ilmeisen vittuuntuneina toinen toisiinsa.

Joki tyyntyi ja jokunen pieni kala kävi pinnassa. Siirryimme sisuksiin ja nautimme toistemme läheisestä seurasta... Hrrrr....


19.6.2009

Tee-aamiaisen jälkeen tuntui siltä, että tuohon tundrailmaan ei mennä. Vettä tihkusi ärsyttävän vähän, vihmoi ja rikkoi kuitenkin veden pinnan, ja kylmä oli kuin alkukeväästä. HRRRRR...

Läksimme leiristä alavirtaan kevyessä tuulenvireessä. Alotimme kalastuksen heti kosken loppuliu'ulta ja hitaasti siirryimme pitkää suvantoa alavirtaan toivoen, että kylmästä huolimatta päivänkorennot alkaisivat kuoriutumaan ja että se nostaisi siiat pintaan ja paljastaisi niiden olinpaikat.

 

Jussi kalassa kosken loppuliu'ulla

Jussi innokkaana kalalla leirikosken loppulu'ulla


Mitään ei näkynyt, jokunen päivänkorento toki lipui ohitsemme.

Siirryimme kaiken hiljaisuuden ja tyhjyyden keskellä suvannon mutkaan ja istahdimme reissuolusille, kiroillen sään jumalia ja tiiraillen suvantoa ylös ja alas, toivoen edes jonkinlaista tuikkia.

Puolivälissä oluttölkkiä vastarannalla tuikki, kaksikin kertaa. Siirryin sinne ja samalla vastarannalla, aivan oluttaukopaikan kohdalla mulahti, jättäen suuret kuplat veden pinnalle. Jussi viskoi perhon paikalle ja se hävisi samantien veden alle mutta vastaisku saapui liian myöhään...

Palasimme lopulta leiriin ja aloitimme Juhannuksen juhlimisen. Läskiä nuotioon: ensin kuumennusvärjäys grillaamalla, sitten folioon ja nuotion pohjalle, kännykän kelloon hälytykseksi tunti. Ja puita lisää nuotioon, ettei vaan tuli pääse leviämään. Pari halkoa vielä. No jos vielä yksi...

Odottavan aika on pitkä mutta voiteluainetta onneksi on. Hieman ennen täyttä aikaa tuli nälkä. Läskifoliot esiin ja työkalut vireeseen. Näistä ribseistä helppo pika-apu pyrstöyskälle. Hiilipitoisuus liki 100%. Päätimme paistaa makkaraa.

Onneksi ei ollut liian lämmin. Ikävähän tuo olisi ollut jos olisi vielä hyttysiäkin joutunut tappamaan.


20.6.2009

Pienen aivokoppaan kohdistuneen kolotuksen avittamana havahduin hereille viideltä. Aurinko paistoi ja kottaraisen kokoinen kimalainen pyrki sisään pitäen saatanallista surinaa. Päästin sen ulos ja palasin levyksi.

Lopulta herättyämme ja aamupalailtuamme läksimme ylävirtaan etsimään siikoja. Ilma tuntui lämmenneen hieman, joten toiveet olivat vähän korkeammalla. Saavuimme leppoisan tassuttelun päätteeksi viimevuotiselle ottipaikalle ja asetuimme aluksi tauko-oluelle. Käveleminen oli nostattanut Jussille hien, joten tauko oli ansaittu.

Harrikosken loppuliuku

Hiljainen korpijoki



Suvanto oli hiljainen. Jokunen päivänkorento lipui virtaa alas. Turha niille henkivakuutusta olisi myydä, hetkeäkään ei henki ollut uhattuna. Siirryin ylemmäksi, joskopa kaloja olisi kosken alla.

Vastarannalla kuului posaus. Tuikkirenkaat ilmestyivät suurten kuplien kera vastarannalle aivan kosken alle. Syöksyin kohdalle ja ryhdyin paiskomaan siialle syötävää jo hävinneiden tuikkirenkaiden syntysijoille. Liekö sittenkin ollut hauki kun ei ottanut täydellisesti tarjottua ruokaa vastaan... en kyllä halunnut edes tietää.

Haravoin koko lähiseudun ja samalla testasin kierretyn perukkeen toimimista kaikenlaisissa heitoissa ja vispausnopeuksissa. Toimii kuin unelma. Olisipa tuota kalaakin niin saisi lopullisen testinsä.

Palasin Jussin luo säikäyttämään onkisällin. Tässä heinikossa olisin varmaan todella yrittämällä päässyt parin metrin päähän jos olisin yrittänyt. Säikytyksen päätteeksi otimme toisen oluen. Ansaittu tai ei, mutta hyvälle se maistui. Palasimme leirille syömään.

 

Siinä niitä siikoja oli viime vuonna

Siinä niitä siikoja viime vuonna oli...


Ruokailun jälkeen ilma näytti paranevan entisestään ja päätinkin liikahtaa alavirtaan siikajahtiin. Tassuttelin helppokulkuista kangasta joenrantaan leirikosken loppuliu'ulle, joka oli aivan tyhjä, liekö kalaton kerrassaan...

Ryhdyin heittämään perhoa sokkona keskivirtaan katsellen samalla ylä- ja alavirtaan etsien merkkejä kaloista. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Aina välillä tuuli nousi hieman rikkoen veden pinnan, tyyntyen liki saman tien. Päivänkorentoja lipuu yksi ja toinen ohi, mutta joki oli kuollut... Nautin sen muistolle yhden oluen istuen ja kuunnellen uunilintujen taistelua viidessä eri suunnassa. Sieltä valui taas yksi päivänkorento, täysin liikkumatta. Turvattu oli sen lyhyt elämä.

 

Siialle haiseva suvanto

Kuusi luo varjoaan kuolleelle suvannolle



Palasin kalastusrupeaman päästä leirille ja päätin ottaa ärtymykseen lisää räyhäjuomaa. Aboriginaali osasi soittaa sillä ainoalla hetkellä, jona kännykässä oli verkkoyhteys ja ilmoitti tulevansa leiriin makkaranpaistoon. Siitähän se ilta sitten siirtyi sen harrastuksen puolelle, joka mekin osattiin. Haistakoon siiat minkä kerkiävät.


21.6.2009

Aamulla oli leirissä hiljaista. Vitutusta ei vähääkään laskenut tieto ja huomio siitä, että ilma oli lämmennyt ja ötökkääkin oli jo erilailla ilmassa.

Ryhdyimme pakkaamaan ja vältin kalavehkeiden pakkausta viimeiseen asti, seuraten joen tapahtumia ja valmiina syöksymään viime hetken yritykseen vähäisenkin merkin ilmestyttyä. Mutta ei...

 

Siian perhokalastus on kallis laji.

 

Jo vain ottaa päähän jättää tyyni suvanto taakse....

Hermoja raastavaa se on, jättää nyt tämmöinen suvanto taakse...

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt