Kirjautuminen

Syyskauden avajaiset

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share
Päätinpä tänään käydä pikapistolla vesillä ottamassa selvää josko haukikausi jo pian pääsisi vauhtiin? Kelit ovat muuttuneet jo sen verran koleiksi että vesikin taitaa pikkuhiljaa olla jäähtymään päin. Varusteiksi valitsin kellurenkaan ja perhovavan. Jonkin aikaa pohdittuani minne mennä, päätin suunnata kaislikkoiselle lahdelle joka sijaitsee ulkosaariston ja sisävesien välissä. Tuumin, että kalat ehkä pysähtyisivät tämäntyyppiseen paikkaan siirtyessään sisemmäs? Vesi on alueella kohtalaisen kirkasta ja rakkolevääkin löytyy tuuhean kaislikkomaton ulkopuolelta. Maukas haukilahdukka siis.


. Saatuani vermeet ylleni ja kellurenkaan veteen mittasin vedenlämmön. 16 astetta, olisikohan niin että vielä on kuitenkin hieman liian aikaista? Nå, kokeilemallahan se selviää. Heittoa heiton perään, kalastin lempeässä syysillassa kaislikkoa todella tarkkaan. Kalaa tuli harvakseltaan lähes kaikilla kokeilemillani perhotyypeillä ja -väreillä. Koko tosin oli hakusessa, ei tainnut kilo edes paukkua. Hiljalleen siirryin kohti alueen hotspottia puolenkilon puikkareita silloin tällöin vapautellen. Iltahämärä teki tuloaan, laskeva aurinko maalasi taivaanrannan punertavan oranssiksi.

Saavuttuani alueen parhaalle paikalle, kaislikkoniemeen joka muuttuu kivikkoiseksi rakkolevärannaksi, onnistuin vielä narraamaan muutaman kääpiön. Päätin että nyt olisi aika ruveta potkimaan takaisin autolle päin, etten nyt sentään aivan pimeässä joutuisi hamuilemaan kaislikoissa. Vaihdoin kuitenkin viimeisenä vetona 18cm pituisen haukitinselin siiman päähän. Pari heittoa vielä, sen jälkeen saa riittää tältä päivältä. Paria heittoa myöhemmin olin valmis lähtemään, mitä nyt kerta kiellon päälle vielä... Heitin, annoin perhon vajota paria sekuntia ja aloin ottamaan siimaa sisään. Viitisen metriä kaislikon ulkopuolelle päästyään perho pysähtyi kuin seinään. Tein pari lujaa vastavetoa ja nostin vavan pystyyn, kymppiluokan kanki meni saman tien aivan luokille. Laajaa potkua, paikallaan juromista. Selkeästi vauraamman luokan kala, uusi perhoennätys käväisi jo mielessä, mutta työnsin nämä ajatukset taustalle, ensinhän kala olisi saatava ylös. Lisäsin painetta kalalle ja samalla potkin itseäni ulommas, väljemmille vesille. Kala seurasi perässä pohjaa pitkin, paljastamatta kokoaan. Otin löysät siimat puolalle ja lisäsin varovasti kalalle vielä hieman enemmän painetta. Siitähän se suuttui, ja lähti uimaan vimmattua vauhtia minua kohti. Kaksi kohtalaisen tuoretta isomuksen tiputusta perhosta pistivät jännittämään, adrenaliinin samalla saadessa kädet tärisemään kuin horkassa. Ison hauen piteleminen on uskomattoman hieno tunne, johon ei koskaan totu. Hauki ei suostunut irtautumaan pohjasta ja päätinkin olla heti alkuun käskemättä sitä liian raskaalla kädellä. Kyllä se siitä sitten väsyy, aikanaan.

Pikkuhiljaa hauki rupesikin irtautumaan pohjasta lyhyiksi hetkiksi. Sen sijaan se spurttaili nyt raivokkaasti sivuille aikaansaaden tuon  äänistä hienoimman, eli vettä leikkaavan perhosiiman sihinän. Marryattin jarru säesti sihinää hienostuneella tirinällään. Taistelun ääniä!

Nyt pääsin jo näkemään vastustajani hahmon ensimmäistä kertaa ja totesin heti että kala oli iso, kympin rajaa hätyyttelevä kaveri. Näin myös että koukku oli kunnolla suupielessä kiinni ja että puruperuke oli turvallisesti isojen hampaiden ulottumattomissa. Tämä kala ei karkuun pääsisi. Jottei hauki joutuisi liian hapoille lopetin taistelun siihen. Jarru tappiin ja kala väkisin kyytiin. Saatuani kalan syliini otin siitä parit kuvat ja tungin sen "myttypussiin" odottamaan.



Potkin itseni kaislikon läpi rantatörmälle ja otin esiin vaan sekä mittanauhan. Ensin punnitus. Märän säkin paino poistettuna kalalle jäi painoa 9.3 kiloa, ei hullummin! Pituutta rouvalle oli kertynyt 113cm. Ei lihava eikä laiha, tyypillinen alkusyksyn kala. Asetin kalan rantaveteen punnituspussin päälle kuvausta varten. Otuksen silmät pyörivät päässä "kiukusta", aika hassun näköistä itse asiassa.



Otin mammasta pyrstöotteen elvyttämisoperaatiota varten. Vaikka taistelun jälkeinen aika pussissa jäikin todella lyhyeksi, pelkäsin kuitenkin pahinta. Lämmin vesi ja kova taistelu voivat olla raskaita näin isolle kalalle. Mutta mitä vielä! Tuskin ehdin saada kalan pyrstöä käteeni, kun se jo väkisin potki itsensä otteestani irti ja kiihdytti pimeään syvyyteen kastellen minut asiaankuuluvalla tavalla. Huusin kiitokset rouvalle ja kokosin kamani rannalta. Pimeän tehdessä tuloaan potkin rengastani laiskasti kohti autoa, saaden vielä yhden pienen kalan siinä sivussa. Autolle saavuttuani vaihdoin vaatteet ja hoidin pakollisen puhelu/tekstarirumban. Syyskausi on nyt virallisesti avattu!

Vapautus. Iltahämärän ja varakameran yhdistelmän valokuvauksellinen lopputulos ei ole se paras mahdollinen.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt