Kirjautuminen

Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share


28.7.2001

Kappas... Jussi koisasi vielä... nooh, Ekströmin mustikkakeitot naamariin ja kaakkaot päälle...

Tuulee... Keräilin lämpimikseni pajuja nuotiota varten. Kuivukoot rauhassa.

Jussi heräili joskus puolilta päivin, sanoi kaatuneensa... ja hukanneensa mukinsa. Join uudestaan teetä Jussin seurana, sitten mieli teki kalalle. Ajattelin lähteä rautujahtiin "Maailmanhuipun" yläpuolisille vesille Valtijoella. "Maailmanhuippu" on harjunnyppylä siinä kohdassa jossa Valtijoessa on putous, josta normivedellä ei enää taimen ylös nouse. Nettikirjoituksissa oli mainittu, että jos rautua haluaa niin sinne kannattaa mennä. Jussi sanoi jäävänsä teltalle "kuolemaan". Mutta yllättäen Jussi lähtikin mukaan talsimaan. Saattajaksi. Heh!

Matka rautumaille
Matka rautumaille...


Kivinen Valtijoki
Valtijoki on kivinen ennen rautualueen alkua


Tuulee....

Talsimme bauttiarallaa alle 2 tuntia sille könkäälle, ja totesimme, että  taimen ei tosiaankaan tällä vedellä siitä ylös nouse nouse. Könkään yläpuolella pieni koskirupeama, jonka yläpuolella suvanto.

Valtiojen rajaköngäs
EI se siitä tällä vedellä ylös mene... ei mene!


Pyramidiharju
Pyramidinyppylänkoski


Könkään yläpuoli alkaa
Aivan kuin vesi selkeästi vähenisi, kuin silmissä?


Valtijoen rautuallas
Rautualueella


TUIKKI!

Ja kalaan, vavat heiluen... kala kiinni! Ensimmäinen laatuaan, kaunis kuin mikä - rautu, kalojen kuningatar. Nirri pois ja kalasoppaa odottamaan... kohta toinen samanmoinen.

Tuulee nivvitusti...

Ylempänä koskella oli joku kalassa, ronkkimassa loppuliukua. Istuimme tuulta pitämässä tovin välillä yrittäen, turhaan... turhautuen.

Kävimme seuraavalla koskella ronkkijan poistuttua ja kosken loppuliu'ussa näkyikin tuikki. Päivänkorennot kuoriutuivat, niitä ne napsivat mokomat... Viskoimme aikamme saamatta mitään aikaiseksi. Palasimme takaisin suvannolle, kädet jäässä. Lohi ei syö... Mieli tekisi kalastaa mutta heittoa tehdessä perho tulee takaisin syliin.... perkele! Tuulen tauon aikana piti viskoa. Jos ehti...

Jussi nappasi vihdoin ensimmäisen rautunsa. Läksin suvannon yläpuolisen kosken ylemmälle osalle ja seurasin lokkien metsästystä. Näin jotain sellaista, jota en ennen ollut nähnyt enkä osannut edes kuvitella tapahtuvan. Lokit olivat ottaneet kohteekseen pikkulinnun poikasen, joka hädin tuskin osasi lentää. Vaikka olinkin Avara Luonto -ohjelman vankkumaton äänenkannattaja ja tiesin, ettei luonnon tekemisisiin kannata sekaantua, jokin minussa sai voiton ja päätin pelastaa pikkutirppaparan. Tirppa räpisteli pusikkoon jonne lokit tikkana ja joukolla perässä. Nostin äläkän, juoksin paikalle ja ajoin lokit huitsin tunturiin. Tunsin oloni mukavaksi, maailman pelastajaksi.

Jatkoin matkaa hieman ylemmäksi ja saavuin tasaiselle alueelle, jossa Valtijoki haarautui useammaksi uraksi. Yhden uran putamassa oli pari mukavaa koskenlokosta, joista nappasin kaksi rautua lisää soppaan. Jussi tuli hakemaan vielä yhden lisää.

Valtijoki on rautuja täynnä
Sopparautuja, nam!


Sitten takaisin torpalle. Matka parin perseellisen (= tupakkatauko perseellään istuen) kanssa kesti 1,5 tuntia. Jussi kokkasi, minä perkasin kalat, joista 4 soppaan ja isoin graavisuolaan. Sinihomekoskenlaskijasulatejuustorautusoppa teki kauppansa. Piti juhlistaa kurmee-elämys tölkillä kaljaa. Ttu että oli maukasta!

Tiskit koneeseen ja koisaamaan. Perkele, kännykästä loppuu patteri... vajaan viikon sekin kesti. Vaihdoin tilalle toisen ja ryhdyin hetken päästä kuorsaamaan.


29.7.2001

Juuh... Ekströmin vadelmakiisseli tuplavesimäärään (0.5 l) ja müsliä sekaan, sillä lähtee kone käyntiin. Ja teetä päälle.

Jussilla oli taas luppopäivä, ei jaksa papparainen kävellä saatikka kalastaa. Nuorehko pariskunta oli leiriytynyt koirineen vastarannalle. Olivat liian kaukana, ei päässyt edes arvioimaan kuinka isot tissit tytöllä oli. Tästä pettyneinä tyydyimme tuijottamaan piskien telmintää.

Meikä syöksyi tennistossukalastajana vapa ojossa Valtijokea alaspäin aina jokisuulle asti. Kalastamatta kertaakaan välillä. Hulikutamutteri oli taas tuonut turisteja Poroenon rantaan mättäät täyteen...

Rupesin räpsimään kuvia Poroenosta Kekkosen kämpältä lähtien. Ja rämmin pajukon läpi. Olisi pitäny katsoa karttaa, ei olisi tarvinnut tehdä hukkareissua yhden Poroenon lampareen takia. Siitä ei ohi pääse, paitsi kiertämällä kilometrikaupalla. Prkl... sen takia melkein astuin tuhon suuhun: iso ampparipesä nenän edessä kun kiersin lamparetta. Ajatuskin kiihkeästä ampiaislaumasta värisytti. Lampareen suolta napsin suuhun ekat kaksi kypsää hillaa. Muut olivat vielä täysin raakoja - suo oli niitä punaisenaan. Napsin kuvia, vieläkään koskematta siimaan ja kelaan. Kuvia napsien siirryin Saarikoskien kalapaikalle, siellä en enää malttanut vaan nyt piti virpoa.

Tutkimusmatkailu avartaa
Tutkimusmatkailu avartaa


Poroeno kahlaamo ei ole tässä
Poroenon kahlaamo ei ole tämännäköinen


Poroeno on leveä eno
Leveä kuin naapurin muijan ahteri, sitä Poroeno on....


Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.... ja Kekkosen torppa


Poroenon kahlaamo
Poroenon kahlaamo, josta yli pääsee, jos vettä ei ole liikaa...


Poroenon kahlaamovirta
Siellä sitä kalaa on, on siellä....



Tuskaista oli, kalaa pintoi ihan simona, vaan ei syötti kelpaa... siikoja prkl! Kolme sain tartutettua mutta yhtään en saanut ylös. Monesti perhon kohdalla nousi kala ylös ja muljautti, koskematta perhoon ollenkaan. Se jos joku söi miestä...

Palasin takaisin torpalle, edessä oli kärvistelyä ja vastarannan kalastajan väijymistä. Mokoma larvan uittaja. Ei poika osannut...

Piti Jussin kanssa näyttämään mallia. Pienen tahkoamisen jälkeen oli mitallinen harri rannalla. Vaan päästin kasvamaan. Ihan vaan vastarannan sällille mallia näyttääkseni.  Muutkin yrittivät vaan eivätpä osuneet perhoon. Iso taimen muljusteli hiekkamontussa. Jussi siitä kiihtyi ja pommitti monttua. Vaan lohi ei syö...

Piti lähteä vielä ennen keskiyötä Poroenolle yökalaan. Saarikosken pitkää juoksua kalastin, ei muuta kuin pientä sinttiä. Piipahdin kahlaamolla, rannan vaahtoakanvirrasta tartutin yhden nippanappa mitallisen vaan päästin kasvamaan senkin. Hiippailin hissukseen takaisin Saarikosken ottipaikalle. Aimo vonkale hyökkäsi perhoon, mutta iski vissiin tahallaan ohi. Ei kelpaa perhot, ei...

Saamattomana tallustelin takaisin teltalle... sumu tosin meinasi aiheuttaa ratkaisevan mutta vähäisen navigointiongelman. Kaljakin kaatui telttaan könytessä...

Perhokalastus on perseestä!


30.7.2001

Jussi oli herännyt ties kuinka kauan ennemmin. Teetä ja näkkäriä. Päätimme lähteä Enolle suurkalaan.

Perukkeet ensin kuntoon. Lämmin päivä, 16 astetta ja hyttysiä nivvitusti. Eikä tuullut. Teltan absidi oli täynnä mäkäräisiä. Vissiin just uusi sukupolvi kuoriutunut... Mutta matkaan: housut pois, sukkahousut tilalle ja pupanahka päälle... ja menoksi.

Kalastelimme aikamme tyhjää, sitten päätimme mennä kahlaamolle. Vaan eipä mentykään vaan päätimme mennä välissä olevaan saareen. Oho, ei se ollutkaan saari vaan mehän kahlasimmekin suoraan toiselle puolelle! Kaikenlaisia näköharhoja sitä tulee eteen, ja vielä molemmille. Noh, eikun virpomaan...

Jäin ekalle lupaavan näköiselle sivu-uomalle, nappasin ruokakalaksi 33 cm harrin. Nätti 35 senttinen taimenkin napsahti pyytöön, mutta sai kasvaa rauhassa. Alempana isossa virrassa tuntui olevan pelkkää lastenkamariosastoa. Siirryin hieman ylemmäksi...

Jussi oli edennyt vuolaalle mutkakoskelle ja napannut sieltä 34 senttisen harrin ruokakalaksi. Tumpeloi toisen samanmoisen karkuun. Lähdin alemmas samantapaiselle mutkan päässä olevalle koskelle, mutta syöntiaika oli mennyt jo. Jussi tuli perässä, valitteli kun joku pikkukala oli pamauttanut siimat poikki. Palasimme takaisin edelliselle koskelle, siellä ei enää mitään tapahtumia.

Kahlasimme suoraan saarten kautta kotirannan puolelle ja talsimme syömään pottumuusia ja lihapullia, oluen kera.

Sitten läksin puolileikilläni heittämään taimenelle perhoa kotimonttuun, Jussi tuli pällistelemään vierelle. Ekaksi iski kymppisenttinen taimen. Sitten komea 35 cm. Ja viimein näiden isoveli... Sanoin Jussille, että 'hae haavi'. Jussi sanoi, 'tossa vieressä on hyvä rantautuspaikka, vedä kala sinne'. Minä siihen, että 'ei tartte enää' ja näytin perhoa, joka yritti kairautua etusormeen... prkl! Hiano kala...

Innostuimme roimimaan, kävelimme ylävirtaan ja kalastimme jokaisen montun läpi. Pientä taimenta tuli jokaisesta näistä montusta. Jatkoin saaren ohi parille koskelle, Jussi palasi teltoille. Pelkkää pientä taimenta ja alempaa vielä yksi harrikin.

Torpalla Jussi viritti nuotiota, siispä harrin halstraushommiin...


31.7
.2001

Katos ku tulikin nukuttua... meni suunniteltu rautureissu pieleen kun tuulee nivvitusti... taas. Ekströmin mustikkakeittoa ja müsliä naamariin, kuppi teetä päälle...

Piti kehittää kalastusvire jostain... pyöräytin kolme CDC-perhoa, rumempia ei pysty tekemään... niillä vissiin otettava parit kalat...

Tuulee nivvitusti...

Päivätaimenjahtiin Valtijokea ylös, itse kävelin Vuoksárohdulle asti, Jussi jäi kalliosaarikosken yläpuoliselle hiekkasärkkäkoskelle. Saaliina 25 senttinen taimen, Jussilla ei mitään... Siispä teltalle pussimuonalle.

Tuulee nivvitusti.

Eipä paljon muuta voi kuin mennä telttaan makoilemaan. Piti silti iltayhdeksältä vielä koittaa josko pystyisi perhoa heittämään. Pystyi, mutta sormet jäätyivät. Takaisin telttaan... klo 22.30.

Tuulee nivvitusti... Jussi kömpi iltateen laittoon klo 23:15, piti kömpiä minunkin laavulle.

Tuulee nivvitusti... Teetä ja näkkäriä. Takaisin telttaan ja kylmään makuupussiin... Tuulee nivvitusti...

Saas nähdä saako unen päästä kiinni kun tuuli pieksee telttaa...


1.8.2001

Tuulee nivvitusti...

Kaakkkaota ja viisi näkkäriä... Tuulee nivvitusti. Kävelimme rannassa edestakaisin ja pitelimme hatuistamme kiinni. Kädet jäässä... Siispä telttaan nysväämään. Tuulee nivvitusti...

Välillä siirryimme laavulle sauhuille, sitten takaisin nysväämään. Sidoin kaksi perhoa aikani kuluksi, kokoa 19. Valoisaa kun oli.

Söimme nuudeliblåbandsekoitusta ja joimme kaljat päälle. Tiskatessa repesi laavu... Eipäs siinä muuta kuin laavun paikkaus ja siirto "tuulensuojaan" harjunnyppylän taakse... paskahuussin viereen... hehehe! Kuluihan ainakin aika kun väsättiin uutta pesää. Suuaukko tuulesta poispäin, paskahuussin eteen viriteltiin näkösuojaksi pajuista "puutarha-aita".

Tunturissa tuulee
Jussi koittaa ehjätä tuulessa revennyttä laavua


Tyhjyys
Joskus tuossa oli pari telttaa


Laavu on pystyssä jälleen
Uusi tunturihåmppeleiden pesä suorastaan kiiltelee puhtautta



Tarkotus oli mennä tunniksi telttaan ja sitten kalalle, tuuli tai ei... sitasin kaksi perhoa lisää mutta tuuli ei laantunut, yltyi vaan. Teltta hyvä ettei repeä liitoksistaan... 'sitasenpa yhden tai kaksi perhoa lisää', ajattelin, ja ryhdyin toimeen. Jussi peitti sillä aikaa paskahuussin ja kehitti kannettavan riu'un lankunpätkästä. Uusi vessa kun oli nyt kauempana, siellä ei ollut riukua. On se näppärä näpertäjä. Ja silläaikaa Jussin teltta meinasi lähteä Norjaan... Pelastin sen ja Jussi tulikin virittelemään kiviä ja hiekkaa teltan painoksi.

Joimme vielä Lämmin Kupit mieheen, sitten piti kostoksi ruimia kotikoskella, ettei tule aikakirjoihin kalastuksetonta päivää. Kaksi kalaa kävi pinnassa mutteivät huolineet perhoa, pikkustreameriä... sitten sekin jäi jonnekin vaivaiskoivukkoon... Tää on niin tätä...

Teltalle iltasauhulle, sitten -pissille ja telttaan löhisemään. Lämpötila 3 astetta ja tuulee nivvitusti...


2.8.2001

Tunturin ääni on raskas.

Syvältä vuomista, loputtomilta kivikoilta se kohahtaa ja on pian poissa - ellei palaa ja iskeydy mahtaviin jyrkänteisiin rajuutena, joka tuntuu vapisuttavan itse maan juuria. On tuntureitten rajuilma, kauhistuttava myllerrys autiudessa, jossa ei ole totisesti enää mitään poistettavaa.

Jollonaivin alimmaisella linkalla uskon, että minua on tultu noutamaan, minä olen vain irrallinen, minut voisi heittää menemään, sillä täällä olisi onnellinen hauta....
- Tuulta, tuntureita ja taimenia, Teuvo Hahl-Marjokorpi 1963

N. klo 02:45. Jahas, tupakkatauko. Tuulee nivvitusti...

Vilkasin Jussin telttaa toisesta teltan ovesta, sain hiekat silmiini. Hyvin näkyi teltta pysyvän... karmea keko hiekkaa ja kiviä narujen ja teltanliepeiden painona, hirveät viritelmät... luulis pysyvän paikallaan! Ja eikun takaisin makuupussiin ja unta palloon... teltta kyllä tärisee ja helmat paukkuu...

n. klo 02:55. Uni ei tule, tuulee nivvitusti... yhtäkkiä teltta kaatuu päälle. Voi vitun vittu! Makuupussissa kaikki nyörit kiinni, yritä sieltä nyt pikana ulos kömpiä... Yritän pitää telttaa kiinni ja pystyssä, turhaan... rysähtää se päälle, ei mahda mitään... jaahas, enää ei tartte pitää kiirettä, koko teltta on irti... Varmaan parhaiten pysyy teltta tallessa jos mies on siellä sisällä. Toki mielessä kävi, että jos Norjaan tästä ilmateitse lähden niin ampuuko Naton koneet minut vihulaisena...

Uskaltauduin ulos katsomaan tuhoja. Tavarat tallessa ja kasassa, onneksi, paitsi lätsä. Se löytyi melkein laavun luota...

Kolme vaihtoehtoa:

1) Yrittää saada teltta pystyyn. Tässä tuulessa? Haha!! Yritys oli surkea, meinas lähteä tuuleen koko teltta... piti painaa vaan alas ettei siitä tule leijaa...

2) Laavulle käkkimään. Juu, pitäs kyllä nukkuakin jossain vaiheessa...

3) Takasin telttaan vaan ja unta palloon. Nuku siinä sitten... teltta naamalla, kirjaimellisesti...

Eikun rojut teltan päälle ja laavulle hermosauhuille, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kappas, laavukin on revennyt...

Aikani pähkäiltyä keksin neljännen vaihtoehdon: päätin siirtää koko mustalaisleirin laavun luo. Jussi oli hereillä ja nousi auttamaan. Nauruaan pidätteli, mokoma paskiainen, mutta ei uskaltanut julkisesti höröttää. Mutta eipä siinä teltan siirrossa kauaa hurahtanut...

Ja sitten mammimaan... klo 04:25. Juu, ja kun pääsin makuupussiin niin tuli tietysti aivan tyyntä. Mietin jo hetken, että lähtisinkö kalalle vaan en jaksanut.

Herättyäni riipaisin naamariin aamukaakkaot ja näkkäriä perään. Sitten kärvistelyä laavulla. Tuulee nivvitusti. Jussi ilmestyi vielä veden ollessa kuumaa.

Sovimme ja päätimme, että soppakalat pitää tänään saada. Tuuli tai ei. Tunti varmaankin meni vetkutellessa. Silläaikaa molemmat testasivat uuden kannettavan riu'un. Hyvin pelittää. Kävin katsomassa kotikoskea josko kalat tuikkisivat. Koko akanvirta täynnä pieniä harmaita päivänkorentoja. Aivan miljoonittain. Pari tuikkiakin oli...

Eikun kalalle. Ensin Ihmepupalla nyin tyhjää, kun se ei edes kellunut. Sitten päivyreitä sinne muiden harmaiden sekaan, eikä silläkään mitään tehoa ollut. Vielä iso Nelson Caddis siiman päähän, muttei silläkään muuta kuin tyhjää. Jussi tuli uittamaan pientä streameriä. Siihen iski, jee! Soppaa tiedossa.

Vaihdoin alavirran osalle eilen sitomani kiiltosiiven. Naps, kaikista miljoonista päivänkorennoista 33 senttinen harri nappasi just mun perhon. Kalasoppaa tiedossa. Kaiken tämän kurjuuden keskellä jo tieto siitä lämmitti...

Sormet jäässä... tuulee nivvitusti... heitot eivät onnistu, on pakko pitää tauko ja heittää taas kohta. Jussi tumpuloi yhden harrin karkuun, samoin minä. Kiiltosiipinen toimi, vaikkei paljoa kerennyt heittelemäänkään.

Perkasimme kalat rannalla samantien. Laitoin nuotion ja kädet lämpenivät nopeasti. Pesin perunat ja lohkoin kalat, Jussi kokkasi. Söin ruisleivän ja näkkärin kera, olutkin meni. Jussi tuskaisena passasi oluen. Sitten telttaan tunniksi pariksi, toivomaan tyyntä keliä...

Tirsojen jälkeen teetä ja näkkäriä. Sitten vaan kärvistelimme, mitään emme viitsineet tehdä. Paitsi kerran läksin hakemaan käkkäräkoivua veisteltäväksi. Ei löytynyt. Polttopuita kasasin läjän, ampparipesän vierestä. Oli pudonnut, ampparit olivat ihan kohmeessa. Olisi tehnyt mieli tuhota koko pesä vaan eipä niistä ois ollu ees vastusta... Sitten lämmitimme teetä ja joimme vielä Lämmin Kupit.

Viritin vielä kerran optimistisena pelit ja vehkeet ja menin ruimimaan kotikoskeen. Jussi tuli katsomaan mutta kyllästyi palellessaan ja meni köllölleen. Tuulee nivvitusti... siimat sekasin... ei onnaa, ei...

Hipsin teltalle, väsäsin pienen nuotion ja korvensin kädet lämpimiksi, sitten pakenin telttaan.


3.8.2001

Heräsin, hain litran vettä mustikkasoppaa ja aamuteetä varten ja jäin käkkimään ja odottamaan Jussia. Jussin heräiltyä pistelimme mustikkasopat naamariin ja sitten lähdimme kalalle. Paitsi että toinen meni ensin kalliolle ja toinen rantakuoppaan...

Ensin kalastimme kotikosken läpi, saaliina yksi vaivainen harri. Jussi yritti jallittaa kotikosken köntystä, muttei huiputtamaan onnistunut. Läksin alavirtaan, Jussi lupasi tulla perässä. Yhden taimenen sain narutettua isosta vuonteesta, pääsi perkele irti rantaviivassa. Tuskinpa oli silti mitallinen... Jussi tuli perässä, kiroili pajukkoja. Läksin alavirtaan isoa kiveä kohti. Jussi kypsyi.

Sain Ison Kiven koskelta kaksi harjusta ylös, monta karkuutin. Jussi kahlasi toisen kosken persettä myöten ja toisen polvia. Hikeä tuottava pajukko olisi säästänyt vilulta ja kylmältä... nyt oli papalla pallitkin huurussa. Yksi vittumaisimmista tunteista on se kun on ostanut kalliit kahluuhousut ja ne eivät päästäkään jääkylmää vettä pois sisältään. Minä vaatisin rahat takasin.

Palasin kotikoskelle ryteikköä myöten. Jussi viittoili luokseen. Oli hukannut silmälasinsa.... 1500 markan pieti, mitäs pienistä. Läksi etsimään, palasi hetken päästä. Huomasin silläaikaa ensimmäisen varustetappion: perhonkuivausjauhepurkki oli pudonnut. Jussi sanoi, 'Etkä voinu mitää sanoa kun näit lasit mun otsalla!'. Taskustaan oli löytänyt... Pahvi!

Jussi kokkasi pheuranlihapiffit pippurilla ja katajanmarjoilla. Magaroonia gans.

Ryyppäämään... jo vain heiluttaa... Ampparipesä sai kyytiä, samoin entinen riukupuu, muisto on se nyt vain...

Painitaanko? Otimme kevyet painit pehmeällä tunturipatjalla. Aleksander Karelinkin olisi joutunut myllytykseen. Meitä ei voita tänä iltana kukaan!


4.8.2001

Heräsimme kolme varttia etuajassa, ja olo oli sangen karmea. Kuppi kuumaa ja viimeiset näkkärit - ja kamat kasaan. Teltta oli hiukkasen märkä, se sai jäädä viimeiseen as kuivumaan, muut tavarat pakkasin kasseihin. Viimeiset tallustelut kotikoskella, kitutuntia kuluttamaan...

Sätkätin meni härpättäen Porojärven toiseen päähän, tulis nyjjo, tahtoo saunaan... ja kaljaa!

Sätkätin saapui ja otti meidät mukaansa. Koneessa lentojätkä antoi vinkin ensi vuodeksi: Ruotsin Rostojärvi tai Peltsan luo; Heliflite lentää myös sinne.

Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva leirialueesta


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva leirialueesta


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva leirialueesta


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva leirialueesta


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Kävelypolkuja reunustavat järvet


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva leirialueesta etelään


Lentokuva Valtijoen leirialueesta
Lentokuva Poroenon alueesta


Perillä 12:35. Soitto kotiin. Piskillä kuulemma pippeli vuotaa verta... tulehdus... taitaa tohtori suositella pallien poistoa... poikaparka...

Saanan majalle, saunaan... mökki + sauna 240 mk, kolme kaljaa heittämällä, sitten kävelimme Hotelli Kilpikselle, siellä Poronkäristys (92 mk) ja kalja (23 mk) mieheen, Jussi otti vielä snapsin päälle. Hulluna vielä piti lähteä tallustamaan Retkeilykeskukseen, matkaa oli 5 km. Asfaltti oli märkä ja sukat kastuivat. Retkikeskuksessa joimme pari kalijaa, ehkä kolmaskin... taksilla takaisin (73 mk).

Mökillä imaisimme vielä kaljat naamariin ja nappasimme pikkunakkia pythoninsiemeneksi. Ja lopuksi tirsaa naamariin... vissiin jossain vaiheessa....



5.8.2001

Heräsimme aikaisin, aamupalaksi nykäisimme pikaisesti prinssinakkeja ja limppapimppaa. Eikun menoks, Kilpisjärven Shelliltä parikymmentä litraa bensaa ja sitten etsimään kahvipaikkaa. Heräsimme vittumaiseen totuuteen: olimme heränneet ja lähteneet liikkeelle liian aikaisin. Lapissa ei tunneta 24H kahvibaareja. Ensimmäinen kahvipaikka löytyi vasta Pellosta (klo 8:40). Kahvi, sillimunavoileipä ja pororieska naamariin (30 mk) ja Jussi rattiin...

Ajelimme Simoon, siellä piti mennä "Pikku Keskiselle". Kiinni oli vaikka mainosti olevansa auki joka päivä. Hemmetin huijarit. Viereiseen kahvilaan sämpyläkahville. Ostin perhoaiheisen naulakon (69 mk). Sitten ajoa...


Reissun opetukset:

Helikopterilennolle voi ottaa paljon tavaraa mukaan:
pilkkijakkara tms
savustuspönttö
UL-koneonki + vieheet tuulisia päiviä varten

Kahden viikon aikana kuluu:
voita 750 g
Sinolia 4 l
suolaa 200-300 g
sokeria 200-300 g
riisiä 300 g
makaronia 500 g

Muuta:
paksuja vaatteita, sukkia
hanskat/kynsikkäät kylmiä päiviä varten
pelikortit
teltat kannattaa kiinnittää aina varmasti
mätitahnaa ja muuta leivän päälle, voin korvikkeeksi
rusinoita enemmän kuin 6 pikkurasiaa
suklaata paljon



----

Kommentteja liki kymmenen vuoden jälkeen

Aloitusreissuksi aivan mahtava. Kalaa ei tullut kovinkaan paljoa, mutta tästä reissusta lähtien ryhdyimme noudattamaan periaatetta "viikon safkat kahden viikon reissulle - jos ei tule kalaa niin sitten syödään variksenmarjoja".

Tuohon aikaan perhokalastus ei ollut vielä aivan 100% asia, joten koneonki oli eräs vaihtoehto. Nykyään koneonkia ei oteta mukaan vaikka se olisi ainoa vapasysteemi olemassa. Eikä niitä muuten otettu koskaan tuon reissun jälkeen mukaan.

Tuohon aikaan helikopterilennolle lähdettäessä ei punnittu tavaroita. Sen minkä jaksoit itse kantaa sait ottaa mukaan koneeseen. Siksi kaikki savustuspöntötkin listattiin ensi vuoden reissuarsenaaliin. Tämän reissun jälkeen punnituslaskutus alkoi Ruotsissa.

Ja toinen virstanpylväs tämä reissu oli myös: jo tuon reissun aikana totesimme, että turisteja on aivan liikaa. Aloimme etsiä paikkaa, jossa turisteja ei olisi. Rostojärvi, jota Helifliten lentoäijä suositteli, jäi samantien ja välittömästi pois laskuista. Onneksemme törmäsimme perhomessuilla suomea puhuvaan hemmoon ja hän kertoi Kirunan maisemista... ja siitä lähtien suunta kutsuikin armaan naapurimme tuntureille. Piäniä poikkeuksia lukuunottamatta...

Ja koiraparka, pallit siltä lähti... mutta onneksi poika ei muuttunut miksikään vaikka kellit kuivattiin.
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt