Kirjautuminen

Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share


25.7.2001

Herätys, kello on..... kroooh.... eikun 9:17. Tuulee nivvitusti...

Aamukaakkkkkaot, Jussi koisii. Läksin talsimaan suolle katsomaan olisiko marjoja. Lakat olivat vielä punaisia. Hain sarviparin kiveltä, jonne ne olin laittanut edellispäivänä näytille. Palasin takaisin teltoille, ja päätin koitella pientä kalastusta isommalla vavalla. Yks mitallinen harri pääsi kasvamaan. Tuulee nivvitusti...

Jussi heräsi, laitoin uudestaan vettä kiehumaan. Kahveeta, tällä kertaa 8 mitallista...

Sumpit höräistyämme läksimme Valtijoen alajuoksulle tutkimaan ojan piirteitä. Pientä kalastelua nivaosuudesta ylöspäin, jokunen tärppi ja kala, ei muuta... Palasimme takaisin teltoille ja syömään. Perkasin eräksi ottamamme harrit ja laitoin ne suolaan ja folioon. Nälkä iski - nuudelisoppaa ja harjusta sekaan mausteeksi.

Rupesi satelemaan ja tuulemaan. Piti kömpiä telttaan. Päätettiinkin pitää perhonsidontailta. Väsäsin teltan uumenissa 5 Super-Pupaa ja 2 pikkustriimeriä. Ja eikun testaamaan... Kotikoskesta iskikin halsteriin juuri ja juuri sopiva harri.

Sitten kapusin Valtijokea ylöspäin, "perseelliskiven" yläpuolella harrastin armotonta viskelyä. Ei tuule nyt, on tuuli tyyntynyt. Jussi vaan töllisteli maisemia ja katseli kosken kohinaa. Oli mennyt nukkumaankin jossain vaiheessa.

Kolusin kosket läpi mitkä pääsin koluamaan. Perkeleellisesti pieniä taimenia, olisi ollu aineet moneen smolttisoppaan. Ja tärppejä liki joka heitolla. Vaan ei isompaa...  Lopulta kolmekymppinen harri iski kotikoskesta. Kasvakoon, laiheliini...

Palasin teltalle teen keittoon. Teetä ja salamileipää, sitten koisimaan... Vesi lämmennyt 11:een asteeseen. Hyttyset hävisivät kuin pieru tunturiin kun ilma laski 5:een asteeseen. Eipä tullut niitä ikävä. Mutta vilu tuli.



26.7.2001

Jussi heräsi ja laittoi aamuteetä. Kärvistelimme ja ihmettelimme ensin, sitten päätimme lähteä Poroenolle päiväreissulle. Reppuun safkat ja eikun menoks. Tarkoitus oli mennä sinne minne jaksetaan. "Kiinanmuuri" näkyi selkeästi, jaksettaisiinkohan sinne asti?

Saarikoskien jälkeiselle "Siikasuvannolle" ensin, siellä kevyttä kalastelua. Muutamat pienet sintit saatiin mieheen, ei muuta.

Ajateltiinpa jatkaa matkaa "Kiinanmuurille". Kiinanmuuriksi kutsutaan Poroharjua, joka kulkee Valtijoen itäpuolella ja jonka läpi Poroeno on aikojen kuluessa puskenut reiän. Goaskinkielaksen ryteikkö esti suunnitelmat, tehtiin täyskäännös polun loppuessa. Saimme lyhyen ajan sisällä jo toisen opetuksen: tunturissa ei ole helppoa kävellä vapa kädessä läpipääsemättömän koivikon läpi.

Toinen hukkareissu
Ilman viidakkoveistä ei kannata yrittää....


Palasimme takaisin Saarikoskille. Kahlasimme molemmat alimpaan saareen ja kalastelimme aikamme, mitään saamatta. Sitten iski nälkä. Kurmeepeltipussiruokana tällä kertaa Kurrikanaa. Kana lie karannut ennen pussitusta...

Sapuskan jälkeen vähän kalastelua, sitten päätimme hakea ruokakalat Saarikoskien yläpäästä. Vaan toisin kävi. Sielläkään ei ketään kotona.

Kokonaissaalis Saarikoskitesetiltä lopulta mitalliset harrit mieheen ja pieniä tirrejä. Eipä niitä kehdannut ees ottaa mukaan... Ja kotia kohti... kaljankiilto silmissä.

Saivaara
Olut maistuu parhaimmalta kun ollaan poissa kotoa


Oluen tuhottuamme harrastin kevyttä mutta pientä kalastelua kotikoskista sillä aikaan kun Jussi keitti itselleen kurmeesafkaa. Pari mitallista harria päästin pois. Pitipä itsekin sitten kostoksi nuudelisoppaa mutustella.

Laavukokki
Jussi kokkaa kurmeesapuskaa


Valtijoen leirikoski
Leirin kohdalla on turvallisinta ja helpointa ronkkia


Kotikoskista piti yrittää taimenta vaan ei napannut kuin yksi mulkunmittainen. Kuningaspultti keskeytti kuitenkin harrastuksen, onneksi ei sentään kriittisellä hetkellä. Posliini ois taatusti mennyt tukkoon moisesta "pyyttonista"... Jos joku pelkää hyttysiä kyykkyharrastuksen ohessa niin täällä niitä ei tarvinnut suuremmin pelätä. Maasto leirin lähettyvillä oli kuivaa ja nyppyläistä joten nopeasti juosten kukkulan päälle pystyi selviämään ilman suurempia näppylöitä kasseissa ilman toimituksen aikana suoritettavaa hosumista ja hätäilyä. Vaivaiskoivulla huiskiminen kuulostaa hieman epäilyttävältä, etenkin jos sietokyky on sitä sorttia, että ensimmäiset päivät menee varpusparvimoodissa... Ja tuulesta ei ole puutetta.

Valtijoen leirikoski
Leirin kohdalta alavirtaan


Valtijoen alaosaa
Perseelliskiveltä oli hyvät näkymät alaosalle


Valtijoen pikkuköngäs
Eräs niistä kauniista Valtijoen koskista


Valtijoen koski
Voiko tätä rumaksi väittää?


Palasin huojentuneena ja keventyneenä takaisin rannalle virpomaan. Jussi katseli aluksi kalasteluani ja tuli sitten seuraksi harreja kiusaamaan. Tappoi kaksi harria halsterikaloiksi.

Poroeno
Poroeno on iso joki verrattuna Valtijokeen


Joki
Kiveäkin piisaa, Poroenon Saarikoskilla


Poro-oja
Saaria myös, Saarikoskilla kun ollaan...


Piipahdin vielä Poroenolla pikavisiitillä. Mitään en saanut. Lohi ei syö... Palaisin leirille nauttimaan illasta.

Pilvet Toskalharrin päällä
Toskalharjun iltarusko


Ja sitten nuotion tekoon. Eilinen harri ja uudet toiset kaksi nuotionloisteeseen paistumaan. Nuotion teko vaati hieman hommia ja tämän reissun aikana tulikin todettua, että kalan paistaminen pajuilla on sangen työlästä, jopa suhteellisen vittumaista. Onneksi olin tutustunut nettikirjoitteluihin ja oppinut, että tunturikatajasta saa kunnon hiilloksen. Sillä saatiin kuumuutta kalanpintaan. Huomenna joutuu taas etsimään ruokakalaa jostain...

Tunturinuotio ei koolla komeile
Tunturissa nuotion teko ei ole yhtä yksinkertaista...


Koisimaan....



27.7.2001

Herätys.... ja aamukaakao sekä Ekströmin mustikkasoppaa.

Ei ollut kalastusvirettä. Sitasin teltan suojissa perhoja parit, Jussi kävi sillaikaa uimassa, tai siis piti käydä, mutta käymättä jäi. Oli kuulemma "näin" kylmää...

Sitten lähdimme talsimaan jänkhälle. Tallustelimme hissuksiin Goallá-nyppylälle (n. 740 m) ja otimme liudan valokuvia.

Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille


Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille


Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille


Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille


Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille

 

Näkymä Goalla-nyppylältä Porojärvelle



Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille


Näkymä Goalla-nyppylältä
Näkymä Goalla-nyppylältä tunturiin...


Leiriltä Goallalla ja takaisin
Tallustelureitti


Ádjatoaiville (845 m) emme viitsineet enää ajatellakaan kun Goallállekin matka kesti tunnin vaikka mokoma nyppylä näytti olevan ihan vieressä... Takaisin talsimisen aikana keräilimme Tattimus Tökötyksiä paistinpannullinen päivällistä varten. Sitten menimme ottamaan tirsat.

Valtijoen leiri ja Goalla-tunturi
Eihän tuo Goalla-nyppylä oikeesti ees isolta näytä, siinä isomman oikealla puolella...


Tirsojen jälkeen ruvettiin kokkaamaan kurmeeta. Jussi teki pottumuusin ja paistoi pihvit (nautasäilykkeestä), minä paistoin sienet ja sipulia tietysti sekaan. Kastikkeeksi Blå Bandin Kuuma Kuppi herkkusienipussijuomajauhekastiketta... nam! Jussi perkele oli pihdannut punaviiniä!

Sitten emme tehneet yhtään mitään. Pällistelimme typerinä tunturin menoa ja ruokimme lokkeja rannalta löytämällämme kuolleella alamittaisella harrilla. Eipä mene hukkaan nekään ravinteet kun lokki, tuo tunturin suuri saalistaja on paikalla.

Raapaisimme sumpit viskitujauksen kera. Sitten iski kalastusvire. Jussi oli jo päättänyt pitää luppopäivän eli jäi teltalle seurustelemaan punaviinin kanssa kun meikä lähti talsimaan Poroenolle, tuttua lampien välistä reittiä. Kerkesin perille ennen aikaisemmin talsimaan lähteneitä kumivenetelttailijoita. Mitäs kiersivät, pölijät...

Kalastin ensin Saarikosken kalapaikkaa, palautin yhden 32 cm harrin kasvamaan, sitten tutkailin mitä Kekkosen kämpän kohdilla olevan kahlaamon luona tapahtuu. Siellä joki on tosi leveä, ja matala, ja paljon pikkukalaa oli koskessa pintomassa. Tiirailin aikani etsien siikoja, mutta turhaan. Siirryin takaisin alemmas, menin Saarikoskien aivan alaosalle, välillä kalastellen. Rupesi satamaan. (Teltoilla ja ylävirrassa kuulemma satoi oikein kunnolla, säästyin täydelliseltä kastumiselta hyvällä sijottautumisella). Lohi ei syö... paitsi yksi virkeä 30-senttinen taimenen pentu.

Takaisin ylös kalapaikalle kun sade lakkasi ja eikun virpomaan. Kalaa oli pinnassa joka paikassa vaan kun ei syö... ei sitten mihkään ota... tuskaista... palelee... lohi ei syö...

Tylsistyneenä palasin takaisin teltalle... perillä lämpömittari näytti ilman lämpötilaksi +3 astetta. Kumma ettei palele yhtään. Tuli vissiin käveltyä suht rivakkaan takaisin.

Koisimaan....

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt