Kirjautuminen

Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share
Sarjassamme "Kuinka kaikki sai alkunsa" olemme päässeet ensimmäiseen jaksoon, joka todellakin on jakso, josta kaikki sai alkunsa. Jaksoa edelsi toki eräs reissu Käsivarteen, Poroenolle, jonkinlainen harjoitusreissu, mutta oleellisesti kaikkien varsinaisten tunturikalastus reissujen äiti on tässä.

Hyvät naiset ja herrat: Valtijoki - Suomen kaunein taimenjoki. Pääosissa Valtijoen ja Poroenon harjus, taimen sekä rautu. Sivuosissa rumia miehiä, ampiaisia, lokkeja ja pari hönninkäistä. Niitäkin kun Valtijoella riitti...

Image


.
21.7.2001

Kello on 7:10. Valtijoki kiiltää silmissä. Tavarat autoon, tankkaus Viinikassa, ja julmaa ajoa Jämsään Shellille, josta Jussi tavaroineen kyytiin ja lujaa vauhtia kohti Kilpisjärveä. Kahveet juotiin kahvilassa ennen Viitasaarta. Ennen Oulua käytiin Zeppelinissä kaupalla ja Alkossa. Puteli Famous Grouse viskiä messiin... ja tonni käteistä.

Laiskanluonteista köröttelyä, kunnes lopulta ennen 21:00 oltiin perillä. Huone Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta (290 mk), viskasimme tavarat sisään ja sitten poikkesimme iltakaljalle. Tilasimme lievästi väsyneenoloisina pizzan puokkiin, sitten koisimaan....



22.7.2001

Klo 6:50

Heräsimme tietysti reilussa etuajassa. Aamupalalle pääsimme vasta klo 8. Ruokailutilassa näimme ensimmäisen kerran ihmeen: yksi hyttynen oli selviytynyt ja oli elossa ikkunalla. Se oli toistaiseksi ainoa hyttynen jonka olimme nähneet. Normaalisti joka paikassa on ötökkää, etenkin nenässä ja silmissä. Tämä oli ensimmäinen ötökkä, jonka näimme tällä reissulla. Eikä siitä ollut meille mitään vastusta. Totesimme kuitenkin yhteen ääneen, että tunturissa niitä on, turha pelätä.

Aamupalan (35 mk) jälkeen pidimme pakollisen tauon - kaupat olivat sulkiasennossa. Niinpä ajelimme ja katselimme ympärillemme, odotellen kauppojen aukenemista. Klo 10 pääsimme vihdoin kauppaan ostamaan leipää ja kuivalihaa sekä kameraan varapatterin.

Klo 11:55 kopterilla kohti kuolemaa. Kopterin tunnus OH-HOH. Olisiko se enne?

Saana
Saanan ohi lentäen


Pikku-Saana
Pikku-Saanan ohi kiitäen


Lento kesti 19 minuuttia. Jännää oli... helikopterineitsyys meni ja oli se kieltämättä aika kutkuttava tunne, munaskuissa...

Tuulee... teltan pystytys ei onnistu yksin. Lopulta yhteistuumin ja -voimin saatiin molemmat järkättyä pystyyn, sitten laavun viritykseen... tuulee....

Leiripaikan koski
Leiripaikka on löytynyt


Leiripaikan koski
Leiripaikalla vesi virtailee...


Kartta
Valtijoki - Poroeno alueen kartta


Valtijoen leirikoski
Leirikosken allas


Telttapaikka
Teltat tyhjyyden ympäröimänä


Valtijoen leirikoski
Leirikoskea


Valtijoen leirikoski
Leirikoski ja Toskalharju


Valtijoen leirikoski
Saivaara ja leirikoski


Valtijoen leirikoski
Leirin kohdalta näkymä alavirtaan ja Porojärvelle


x marks the spot
Leirin paikka


Seuraavaksi tietenkin edessä oli koekalastus ja joen tutkintaa. Kaanis oj jok! Valtijok. Ei ne "Suomen kaunein taimenjoki" puheet olleet todellakaan tunturituulesta temmattuja. Parit tärpit saimme kotirannasta. Lähdimme hetken päästä tutkiskelemaan ylävirran suuntaa. Kalastus ei onnistunut alkuunsa tuulen takia. Palasimmekin kotvan päästä takaisin teltoille.

Väsäsimme Trangialla herkullista herneheittoa, joka siirtyi tunturiviimaa pakoon näkkileivän kera. Sapuskoinnin päätteeksi päätimme lähteä talsimaan kohti Poroenoa. Reitiksi valitsimme kahden leiripaikan ja Poroenon välisen lampareen itäpuolen. Mutta matka tuntui tyssäävän siihen. Olipas soinen rinne. Ttu, joutuu kiertämään... Saimme ensimmäisen opetuksen: se mikä teltalta katsottuna näyttää helppokulkuiselta rinteeltä on upottavaa suota.

Hukkareissu
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä


Totesimme homman turhaksi ja palasimme takaisin lampareiden pohjoispäähän, josta löysimmekin ilmeisesti paremman reitin: lammikoiden välistä. Mutta kaikesta tarpomisesta vittuuntuneina päätimme palata takaisin teltoille sumpin keittoon. Ilmeisesti lammikoiden välinen reittitteoria olisi testattava huomenissa...

Sumpin jälkeen oli edessä laiskojen miesten pikakalastus kotirannasta ja alavirtaan pusikkorantaan, jossa ei tuntunut sielläkään olevan elämää. Palasimme takaisin kotirantaan, jonka montusta iski pikkutaimen. Nätti... mutta aivan liian pieni. Kasvakoon, mokoma kakara...

Veden lämpö oli 9 astetta, ilman 10. Palasimme takaisin teltohille ja hetken päästä väsyneinä koisimaan...


23.7.2001

Aamukaakkkkkaot... tuuli tyyntynyt... vesi 9, ilma 10, poutapilvinen.

Läksimme tesetille Poroenolle lampareitten välistä. Kuinka ollakaan, siinähän kulkee reitti ja vieläpä helppokulkuinen, kivikkopohja ja kaikki. Miksei me tästä ensimmäisenä päivänä hokattu mennä?

Linnuntie
Linnuntietä pääsee paremmin...


Poroeno, harjuksen pesä, siian koti ja taimenen joki. Kaanista o... Saavuimme kohtaan, jossa ylempänä olevalta kahlaamolta leveänä saapuva joki hajoaa saarten pilkkomana. Saarten koskesta iski yksi mitallinen harri, joka joutui kasvamaan. Jussille iski 54,5 cm, 1,3 kg taimen. Jouduin haavimieheksi. Ja osasin. Kaunis uroskala, maha tyhjänä...

Jussin ja taimen

 

Poroenossa asuu ainakin taimenia



Vielä pari tälliä muttei kalaa. Alempaa sain vielä yhden alamittaisen harrin. Palasimme takasin teltoille. Osan kalasta laitoimme savupussiin ja pyrstöpäästä tuli graavikala. Ja ei kun nuotion tekoon... ja syömään... ruisleipää ja savutaimenta... nam... Ilma on nyt 13 astetta ja tuulee...

Sitten teltalle tirsaa ottamaan klo 16:05... ja kolmen tunnin tirsojen jälkeen kahveelle. Jussi ei totellut ohjeita vaan laittoi 9 mitallista sumpinsiementä. Tulipas jäykkää sumppia...

Pupanahka päälle ja Valtijokea ylös. On hyvät pöksyt, ei hiosta. Ennen reissua oli pitänyt investoida hengittäviin kahlureihin, Visionin Xtreme -mallia. Sukkahousujen kanssa aika pätevät pupanahkat, hakkaa neopreenit mennentullen. Eipä ole munat vaahdossa.

Ison kiven kalliokoskelta karkuutin ison taimenen. Siihen jäi siltä alueelta tärpit. Hiukka alempaa saaren pienemmästä sivu-uomasta yks seurasi, toinen iski. Mutta olivat molemmat sinttisarjaa... (Myöhemmin luin jostakin, että tässä uomassa joen alaosalle laskeutuneet raudut tykkäävät väijyä rantapenkan suojissa).

Palasin ärsyyntyneenä telttojen ohi alavirtaan. Jätin nuolen maahan merkiksi Jussille mihin suuntaan läksin. Olin ennen reissua lukenut, että siiat nousevat silloin tällöin Valtijoen suulle ja siitä ylöspäin syönnökselle. Ne, ja vähän myös se mielessä tallustelin ja kahlailin suuren kiven koskelle asti, kokonaissaaliina vaivaiset 4 alamittaista taimenta. Siikoja ei näkynyt... eikä sitäkään...

Palailin hiljalleen takaisin ylöspäin, kalastellen sieltä täältä. Ei nykyjä...

Jussi palasi myös alavirtaan ja etsiskeli meikäläistä vaan ei löytänyt. Sitten huomasi ja kahlasi joen yli saarekkeeseen, jossa olin sauhuttelemassa. Oli lähtenyt väärää uomaa pitkin perässä. Pöljä...

Palasimme lyhyen kalastusurakan jälkeen hiippaillen teltalle iltateelle ja sen jälkeen kotikoskille kalalle. Saaliina yksi pikkutäräys ja 20 senttinen harri. Eipä tullut osattua tänäänkään...

Pupanahka pois ja iltasauhut ja -pissit, sitten teltalle... krooh...


24.7.2001

Herätys... kello on 9

Enolle, kahlasin saarille. Pientä ja mitallista pilvin pimein. Jopa tusinoittain. Hyvät pintaperhosyönnit... Jussi hävisi jonnekin näkymättömiin. Toivottavasti menee munat pataan papparaisella...

Mutta ei, Jussi löysikin kalan paikan: koukutti harjukset kokoluokkaa 36 cm, 37 cm ja lisäksi vielä kolme pienempää. Vastarannalla, sivu-uomalla oli koukutellut isoja ja karkuuttanutkin mahtiharrin. Menin samaiselle uomalle ja siellähän niitä oli. Koukutin yhden tasan nelikymppisen, kostoksi.

Palasimme takaisin teltoille ja päivän menu oli harjus-homejuusto-sipuli-peruna-soppa, huuhdeltuna alas lasillisella (tai ehkä muutamallakin) valkoviiniä... nam...

Tirsat siihen päälle... olisivat minullekin maistuneet, Jussin kuorsatessa niin että tunturi tärisi meikäläisen yllätti kuningaspultti... tyyni ilma... karmee kiire... hyttysiä... tuskaa! Koittakaa joskus tätä itse niin tiedätte! Kassit ruvella kömmin takaisin makuupussin suojaan...

Lopulta tirsojen jälkeen pientä heittelyä kotikoskessa; kaksi ruokakalaa päästin mittaamatta takaisin kasvamaan. On Valtijoessa isoakin harria.

Pikateet, sitten tesetti ylävirtaan, kevyt sellainen. Heti eka heittopaikassa yksi mosautus, sen jälkeen samasta paikasta pari pikkutärppiä ja loppuaika alavirtaan tyhjää...

Tikkuharrit nuotiolle ja suihin, sitten viskinhajuista kärvistelyä ja nuotionpolttoa (sääli tunturipusikoita!)

Ruokaharjuksia
Jussin harrinselkäeväpönö


Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt