Kirjautuminen

Paavon pervåreissu, Rommaeno 2008

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share
28.6.2008

Aamulla heräsin, kuinka ollakaan, etuajassa. Onneksi olin sopinut aamukahvit ennen lähtöä. Kipusin ylös, lastasin auton täyteen tavaraa ja porhalsin aamukahville. Vastahakoisesti kahvin jälkeen starttasin matkaan. Tarkoituksena olisi olla Jämsän linja-autoasemalla klo 9:30 Jussin saapuessa sinne maantien ässällä.

Pääsimme hyvin matkaan ja se alkoi sujumaankin hyvin aurinkoisessa säässä, paria pidempää jonoa lukuunottamatta. Piti vielä varmistaa soittamalla hulikutamutterifirmalle, että onko paikalliset kaupat auki sunnuntaina ennen reissua. Mitäpäs ne sulki olisivat, hullujahan yrittäjät olisivat jos sesonkiaikana oviaan kiinni pitäisivät.

Pyhäsalmella pissitauko ja kuskin vaihto. Paluu Romma lle oli alkanut...

Lentävä lappalainen

.
Piipahdimme lihasopalla Torniossa ja nappasimme kassimies-Mikan kyytiin. Kiinnitimme kärryn katolle suksiboksin ja ahdoimme Mikan lukuisat kassit sinne ja sitten matka jatkui. On se ihme, ettei mies kykene pakkaamaan kaikkea yhteen tai kahteen kassiin... jokainen irtotavara pitää olla omassa K-kaupan Väiski-kassissaan.

Väylä oli tulvalla. Suurella tulvalla. Lappeassa oli vesiraja normitasosta ylhäällä 310cm. Kiersimme rantatietä, tarkoituksena käydä irvailemassa kavereille. Sami ja Saku olivat kylläkin paikalla mutteivät vastanneet puhelimeen, joten jatkoimme matkaa. Saunassakin saa pitää kännykän mukana kun on vieraita tulossa.

Saavuimme Ylläkselle vähän ennen iltakymmentä, asetuimme majaksi ja singahdimme välittömästi rantasaunaan nauttimaan humalluttavista löylyistä. Sohvi-koira peittosi meidät taas saunomisessa.

Saunan jälkeen hyökkäsimme paikalliseen savuporohampurilaiselle ja parille oluselle. Vesa jostain kumman syystä halusi liittyä seuraamme. Aito lapphalainen kun oli, viinankiilto silmissään... Kauaa emme uskaltaneet kännipäissämme riekkua joten vetäydyimme unille. Harjuksen perhokalastus oli unien aiheena. Tässä vaiheessa se on yhtä hyvä, ellei jopa parempi uniaihe kuin normaalit kosteahkot naisunet. Ainakin uneen urvahti joka sälli sillä sekunnilla. Tai mistä minä sitä tiedän, nukahdin huoneeseen yllättäen tulleen kostean naarasharjuksen viereen melko varmasti ensimmäisenä koko sakista...


29.6.2008

Herätys oli illalla asetettu kännykkään kello 6:30. Heräsin 6:25. Aamutoimien jälkeen läksimme köröttelemään viimeisen 250 kilometrin etappia. Aurinko möllötti liki pilvettömältä taivaalta.

Ei ihme, että Väylä tulvi. Jokaikinen tien ali menevä joki, oja ja puro oli ruskeana tulvavedestä. Väylän vesi noussut Lappean kohdalla lisää kymmenen senttiä, ollen nyt 320 cm yli normitason. Hieman huoletti mikä tilanne tulisi olemaan Rommaenolla. Onhan siellä isoja järviä puskuroimassa vesimassaa, mutta pelko ylitulvasta hiersi kylmänä persposkia.... Romma on eno, eno se on, lappalaisen perimätiedon mukhan eno on iso, ellei jopa valtava joki. Ja valtavassa joessa vesi yleensä virtaa valtoimenaan... ajatus pyöri kokoa ajan tulvan ja suurtulvan ympärillä. Torniojoki oli siis yli KOLME metriä tulvalla Kolarin korkeudella.... ajatus sinällään jo sisälsi tuskaa ja pelkoa... Onneksi olin takapenkillä jossa pystyin vapisemaan muiden huomaamatta....

Piipahdimme turistirysässä kahvilla ja aamupalalla. Kahvi ja munkki 50 senttiä. Tarjoilijatytöllä oli aika näpsäkät sääret. Jatkoimme hetken niitä ihailtuamme kiireetöntä köröttelyä.

Kilpisjärveltä ostimme mukaan voita, pottuja sekä grillistä läskiä aamupalaksi. Sitten ajelimme vanhasta tottumuksesta suoraan hotellille maksamaan helikopterikeikkaa. Eihän lentopuljun toimisto siellä tietenkään ollut. Sehän oli lentoasemalla, samalla paikalla kuin Polar-Lennon koppi, pari kilometriä etelään Käsivarrentietä. Ketään ei ollut sielläkään paikalla, joten ryhdyimme säätämään reissutavaroita parkkipaikalla. Hetken päästä lentojätkä saapui ja pääsimme maksamaan ja matkaan, hyvin kivuttomasti. Kalastusluvat ostimme Polar-Lennon kopista, 35€ viikko tai 50€ vuosi. Kaikille vuosilupa. Meikäläisen lappuun loppumisajaksi eukko löi saman päivän kuin alkamisaika ja hinnaksi 50€. Noh, kaipa se paikalliselle vallesmannille kelpaa...

Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Lentokuvaa matkalla Rommalle
Lentokuvaa matkalla Rommalle


Hulikutamutteri lähtee
Hulikutamutteri lähtee


Pääsimme telttapaikallekin kivuttomasti, mäen nyppylälle, jossa oli hyvännäköiset näkymät molempiin suuntiin. Teltat normaaliin tapaan välittömästi pystyyn. Tämän suorituksen jälkeen kaivoin voipaketeille ja parille oluelle viileän pesäkuopan, jonka kanneksi leikkasin palan palsasuota. Siellähän muhivat...

Saatuamme pesäpaikan asumiskuntoon paloi halu tietysti päästää kuumimmat kiihkot pihalle. Tai paloivathan ne toki jo ensi hetkistä lähtien, mutta kirjoittamattoman erämaan lain mukaan: ensin pesä kuntoon, sitten vasta hommiin. Jussi kipitti jo kotikosken liu'ulle, Mika siitä ylöspäin kosken niskalle, minä vielä ylemmäs pajukkoon. Aluksi olimme kaikki huojentuneita siitä, että veden korkeus ei ollutkaan huimalla tasolla. Tarkemmin katsottuna se mitä ilmeisimmin kuitenkin oli aika korkealla, pajujen ja heinien ollessa saarekkeissa osittain veden alla. Mutta joki oli leirin kohdalla silti helposti kalastettavissa.

Tyhjää vispattuani, ja huomattuani pienten päivänkorentojen lipuvan koskea alas, päätin pukea pupanahkan päälle ja lähteä alavirtaan kellumaan renkaalla. Tällä kertaa kun räpylätkin olivat mukana. Lilluin kivipohjaista virtaa alas, potkin tyvenen puolelle ja jäin parkkiin hyvältä näyttävälle paikalle. Oli tyyntä ja aurinko möllötti. Tummia pieniä päivänkorentoja lipui edelleen alavirtaan. Yhtäkkiä ympärille ilmestyi renkaita. Isoja! Iso selkäevä nousi, katosi ja pyrstöevä jäi näkymään hetkeksi, kadoten ja jättäen ison renkaan veden pintaan.

Kädet vapisivat, kelluntarengas kääntyi väärään suuntaan, yritin potkia sen niin, että olisin naama tuikkia päin. Sitten kaloja ilmestyi paikalle useampia. Niitä oli joka puolella! Viskoin perhoa tuikkien kohdalle, mutta ei siellä ketään ollut. Kelluntarengas kääntyi taas väärään suuntaan. Heittosuunta oli selän takana. Tuskaista... Hemmetti! JUMALAUTA! Tuskan hiki alkoi valumaan otsalta kelluntarenkaan pyöriessä juuri siihen suuntaan, johon sen ei pitänyt pyöriä... eikä renkaan pitänyt edes pyöriä!

Sitten lopulta onnistuin vakauttamaan renkaan. Tuossa tuikkasi! Iso! Toinen! Heitin toiselle, sitten ensimmäiselle, ei tulosta. Jahtasin tuikkeja, onnistumatta. Sitten tärähti. Vapa väärällään.. Jesssh! Tämä tunne oli sitä jotain... Harjus loikkasi ilmaan, muistin samalla kameran... Ja sen, että kamera oli teltalla. Tottakai... Väsytin 50-senttisen paistikalan, pamputin ja verestin sen ja laitoin kalapussiin odottamaan vedet kielelle nostattavaa nuotion loimua.

Jatkoin tuikkien metsästystä. Viskoin vierelle, eteen, taakse, ja liian kauas, todeten lopulta, että niitä on lähempänäkin eikä kannata pilata kalastusta woimavedoilla. Hetken päästä iski isomus. Samalla tajusin, että se oli kokoluokaltaan ennätyskalakandidaatti. Se perkeleen kamera! Väsyttelin jötkylää aikani, sitten ryhdyin hitaasti samalla sotkemaan räpylöillä hitaasti kohti kotirantaa. Kala tuntui olevan tukevasti koukussa, joten kiihdytin hieman vauhtia ja samalla kelasin siimaa lyhyelle. Sain körmyn lopulta haaviin ja annoin haavin lillua vedessä. Pääsin pitkän urakan jälkeen kotirantaan ja viittoilin Jussia ja Mikaa paikalle. Hemmetin torvelot vaan seisoivat paikallaan huitomisistani huolimatta, kuulematta huutojani, mutta tajusivat vihdoin tulla paikalle ottamaan pönöä ja mittaa kalasta. Palautin mittauksen ja pakkopönöjen jälkeen 56-senttisen ennätysharrin takaisin syömään päivänkorentoja ja palasin takaisin ottiasemaan, tällä kertaa kameran kanssa. Ei voisi alkaa harrikeikka enää paremmin kuin enkkakalalla...

Suurharjus
Ennätysharjus 56 cm elvytyksessä


Jussin jäädessä rantapusikkokalalle Mika saapui myös paikalle. Harjukset ryhtyivät taas syömään ja koukutimmekin muutamat. Mikalla kävi alottelijan tuuri: ennätysharri, 54 cm, ja heti ensimmäisenä päivänä. Päästin yhden yli 50-senttisen kasvamaan sekä reilun nelivitosen. Sitten alkoikin jo suolenmutkaa kutittamaan, joten siirryimme nuotiolle. Päivän menu: rieskasta tehty calzone voissa paistetulla harjuksella täytettynä. Ja sitten alkoikin tuulemaan ja kaakossa jyrisi ja salamoi. Kärvistelimme hetken mutta sitten tuuli yltyi liian kovaksi ja menimme elpymään teltanliepeiden lepattaessa.

Tuikki!
Tuikki!


Harjus räpylän päällä lepäämässä
Harri räpylän päällä lepäämässä


Roiskis!
Roiskis!


Kellurengaspönö
Kellurengaspönö


50 senttiä paistiharjusta
50 senttiä paistiharjusta


Paistaminen alkaa
Paistaminen alkaa


Harjusta fileinä
Harjusta fileinä


Synkeä on ilma Rommalla
Synkeä on ilma Rommalla


Ja tuulee...
Ja tuulee...


Nousimme jonkun ajan päästä ylös, joimme sumpit. Läksimme Mikan kanssa tuulen jatkuessa, tosin onneksi siedettävänä, katsomaan ylävirran menoa ja meininkiä, Jussin jäädessä levyksi kuittaamaan univelat. Vaan eipä ollut meininki kummoistakaan.

Pieni siivu konjamiinia helpotti unen tuloa... keskiyöllä...


30.6.2008

Tunturikihu suorittaa ohilennon
Tunturikihu suorittaa ohilennon


Tulihan nukuttua univelat hevon kettuun. Aamupuuroa naamariin ja kärvistelyä, tuulta kun piisasi. Ei suurempia tehty kunnes Mikan edellisiltana suolaama harri alkoi muistumaan mieleen. Raapastiinkin harri leivän päällä vatsantäytteeksi. Että osasikin olla jumalaista!

Siirryimme pienen hetken päästä kärsimättöminä kalastuspuuhiin. Jussin jäädessä kotirantaan läksimme Mikan kanssa vastarannalle etsimään tuulensuojaista kalastuspaikkaa. Piiskasin koskipätkää ilman hajuakaan kalasta. Ensimmäinen välinemenetys: perho jäi pohjaan.

Rommassa riittää vettä
Rommassa riittää vettä


Leirin koskea
Leirin koskea


Leirin koskea
Leirin koskea


Siirryin kosken niskalle ja jäin istuksimaan rannalle, tuulen piiskatessa selkää. Mika saapui paikalle ja alkoi tuulesta välittämättä kahlaamaan ja kalastamaan. Katselin kun Mika väsytteli ja vapautti 45-senttisen harjuksen. Siirryin tovin päästä 100 metriä ylemmäs armottoman risukon läpi. Mieleeni muistuivat ne useat kirjoitukset, joissa pusikot mainittiin Rommaenon kirouksena. Ne kirjoitukset tuskin olivat tästä paikasta, sillä tämä paikka oli HELVETTI! Mutta jostain syystä sitä taas tykkäsi rämpiä, ehkä tietoisuus siitä, että siellä ei ole muita vaikutti asiaan. Toisaalta, minussa on aina asunut pieni pajukkohullu... onneksi helvetti oli suhteellisen lyhyt paikka... mutta lyhyyteensä nähden sangen hikinen...

Mika ronkkii tuulensuojassa harjuksia
Mika ronkkii tuulensuojassa harjuksia


Palailin lyhyen huitomissession jälkeen tyhjin käsin Mikan luo ja koukutin paikalta yhden n. 35-senttisen. Mokoma sintti... todennäköisesti se jäisi pienimmäksi harriksi tällä reissulla, sen verran hyvältä näytti kalastus leirin kohdalla...

Palasimme pienen tauon säestämänä leirille ja söimme maukkaat pussimuonat. "Jääkaapista" kaivoimme esiin huurteiset oluet. Ja sitten vetäydyimme lepattaviin telttoihimme tirsoille. Tirsoille, jotka keskeytyivät välittömästi kopteriäijän laskeuduttua leirin viereen. Liettualaiset kumiveneporukat olivat hukassa. Hävetti hieman kun ensin singahdin pihalle sukkahousut jalassa. Singahdin yhtä pikana takaisin telttaan laittamaan housut jalkaan. Kerrottuamme lentojätkälle missä viimeksi olimme heidät nähneet, lentojätkä hurautti alavirtaan - ja me takaisin telttoihimme. Kohta kopteri hurauttikin ohitse kohti Kilpisjärveä...

Herättyäni kuulin häviävää höpinää. Jätkät prkl läksivät joen toiselle puolelle ja jättivät minut tänne yksin! Otin kuitenkin rauhallisesti ja keitin kupillisen kuumaa ja katselin ympärilleni. Jo oli pojilla vapa väärällään! Ja kohta toinenkin... Vaikkei ollutkaan tyyntä ja tuuli tuiversi, harrit tuikkivat ja ottivat poikien pyytöihin.

Totesin tuulen olevan hiipumassa ja hyökkäsin kelluntarenkaan kanssa poikain kanssa samalle nurkalle. Jo vain tuikkii harri! Mikalla oli 48 cm ja Jussilla 47 cm kalat jo ruokakaloiksi, joten pääsin tappohommissa tällä kertaa helpolla. Olivat päästelleet jo useampia kasvamaankin. Pienen tovin päästä vapautinkin jo 45 cm lurjuksen. Ja karkuutin & tumpeloin muutaman.

Alueella oli joka puolella kalaa, joten tuikinmetsästys ja tarkka heitto oli kaiken a&o. Vapautin vielä toisen 46-senttisen ja pari pienempää, Jussin saalistaessa ruohoa. Kala karkasi mutta jätti Jussille läjän ruohoa korvaukseksi.

Palasimme juuri ennen sateen alkua rannalle, perkasimme ja suolasimme kalat sekä pakenimme sadetta teltoille. Siellä odottikin The Macallan 10 Cask Strength, johon sopi kuin suola harjukseen tilkka tunturijuomaa jatkeeksi...

Nae Macallan, nae fish...

Hetken kuluttua sade lakkasi.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt