Kirjautuminen

Paavon pervåreissu, Manakin selviytymisleiri (Manak) 2007

Käyttäjän arvio:  / 2
HuonoinParas 
Share

 

12.7.2007

Rommaeno lta piti palata kotiin hätäisesti, sillä aikaa kalsareiden vaihtoon oli kaksi päivää ja siitä ajamiseen kului jo pelkästään kymmenen tuntia. Lähtö Ruotsiin Kiirunaan, Kaitumjoen latvoille, harjuksen, taimenen ja raudun kalastus mielessä, olisi lauantaina 14. päivä aikaisin aamulla. Kohteina Manak -tunturin alue, ja siellä eritoten Manakjavri, Muovllekjavri eli Målitjaure, Muovllekjohka, Skarttajavri ja Baikejavrras. Tuntemattomia nimiä varmaan kaikille...

 

Pääsin kotiin illanpielessä ja laitoin heti pesukoneen pyörimään ja pikahuolsin reissukamat ja laitoin makuupussin tuulettumaan.... ja otin rentouttavan iltajuoman.

IMGP0405.JPG

.

13.7.2007


Hikisen rinkanpakkauksen jälkeen pääsin lähtemään Lahteen. Mukana kaikki paitsi sapuskat, voimajuomat, tulentekovälineet ja kaasupatruunat. Olimme jo toukokuussa päättäneet, että ajaminen saa jäädä tältä kesältä. Lennämme Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Kiirunaan. Lentoyhtiön pisteet saavat parasta mahdollista käyttöä. Ja puuttuvat tavarat ostamme Ruotsista. Systembolagetin internet sivuilta olimme tarkastaneet, että sauhujuomaa saa tynnyrivahvuisena ja viinipattereitakin ovat svenssonit osanneet oppia juomaan.

 

Jussin kanssa illalla teimme vielä viime hetken säädöt, kiinnitimme vavat rinkkaan ja Jussin vapa Jussin kassiin. Lopuksi kävimme saunassa. Aamulla on aikainen herätys.

 

14.7.2007

 

Aamukuusi ja ajoa tauotta Vantaalle. Auton jätimme Lentoparkkiin, pari viikkoa kustantaa sellaset 50 euroa.

Lentokentällä check-in'ssä vavat aiheuttivat ongelmia, siirsimme Jussin vavan rinkkaani kun se pysyy siinä varmemmin. Onneksi olimme virittäneet rinkkani kuntoon edellisiltana irtoremmeillä, yhden vavan lisäys ei ollut enää vaikeaa.

 

Kevyt odottelu ja ilmasillan kautta Tukholmaan, jossa kassit piti viedä tullin kautta uudelleen hihnalle pudotettavaksi. Ja tietysti hemland-osaston lounge oli suljettu heinä-elokuun ajan, joten jouduimme juomaan rahvaan seassa. Ja eikun tiskille. No voi v*ttu! Täällähän on hommat pahemmin pielessä kuin kotimaassa! Olutta saa vasta klo 11 jälkeen... Odottelimme kiltisti puoli tuntia. Saatuamme ensimmäisen kouraan joimme toisen heti perään.

Koneessa vedin kevyet tirsat. Saavuttuamme Kirunan lentokentälle meitä vastassa oli kaksi svenssonia. Annoimme kassit heille ja rupesimme suunnittelemaan jatkotoimenpiteitä, eli kaupassakäyntiä. Kyseessä olivat helikopterifirman miehet, jotka tulivat sopimuksen mukaan noutamaan meidät kentältä. Olimme jo kesäkuun alussa tilanneet lennot Nordicheli -nimiseltä firmalta. Kyseessä oli "kalat käteen" -tyyppinen sopimus, joka käsitti noudon lentokentältä, siirto kaupoille, lennot ees-sun-taas, mökki paluupäivänä Ripan -leirintäalueella, sauna sekä viskaus lentokentälle seuraavana päivänä. Lystille hintaa kertyi 8500SEK eli 4250SEK per pervo.

 

Toinen vastassa olleista svenssoneista, Kent nimeltään, tuli jutulle ja sanoin hänelle, että ensteks mennään Systembolagetiin ostamaan viskiä, viiniä, konjamiinia ja kaljaa. Mitä!? Suljettu? Ei prkl! Nyt tuli kuiva reissu...

 

Hätä ei ole tämännäköinen, sanaili Kent ja lupaili järjestellä asioita. Menimme ruokakauppaan. Ostimme hyllyn tyhjäksi 3,5-prosenttista lirukaljaa, hädissämme. Perunaa, leipää, hyttysmyrkkyä ja metukkaa sunmuuta tärkeätä syötävää lisukkeeksi kassiin ja takaisin kopterifirman äijän luo. Nyt jo lupasivat viskipullon, Absolut Raspberry -putelin ja 24-packin kunnon kaljaa. Nää jätkäthän tekee asiakkaan olon mukavaks tuskasellakin hetkellä! Ei enää näytäkään surkealta! Lopuksi pojat sujauttavat vielä pari punkkupulloa lisukkeeksi. Heja Nordicheli, vi älskar er! Kiss

Gällivaaran kalaluvat, 400SEK/vuosi, joka tulee samanhintaiseksi kuin kaksi viikkoa, ja kamat kärryyn ja kohti Nikkaluoktan suunnalla olevaa kopterikenttää. Siellä kamat koneeseen ja n. 15 minuutin lento Manakiin, Kaitumjärven yläpuolelle. Löysimme helposti teltoille paikan, sanoimme lentojätkälle adjö ja ryhdyimme hommiin.



Muovllekjavri

Muovllekjavri

 

Hulikutamutteri

 

 

 Manak leiripaikka

 

Ensin piti etsiä jonkunlainen kuoppa voipaketeille. Sellainen löytyikin jonkun matkan päästä kivenkolosta. Sitten teltat pystyyn aivan joen viereen. Paremmin nukkuu kun joki kohisee vieressä, ei kuulu mörköjen äänet niin selvästi. Saatuani teltan pystyyn viritin pakollisen avaruushuovan se päälle, että saisi nukkua vähän pidempään. Sitten kaivoin maakuopan poronsarvella raapien nuotion lähettyville, pohjoisrinteeseen ja katselin kuinka joella tuikki, teltoilta ylävirtaan, mutkan takana. Siirsin voit, metukat ja muut kylmää kaipaavat tavarat maakuoppaan. Voi oli jo kerennyt pehmenemään. Siirsin uuteen jääkaappiimme myös pari tölkkiä voimajuomaa mieheen. Laitoin kaikki muovipusseihin, irtosoraa on ikävä syljeskellä ryystämisen sivussa.

Palasin teltoille ja todettuani, että elävänä ja kuivana selviämisen kannalta tärkeimmät työt on nyt tehty, ryhdyin virittelemään vapaa vireeseen. Jussi viritti vielä avaruushuovan telttansa päälle.

 

Iso tuikki aivan nenän edessä ylävirrassa! Siirryin varovaisena absolutinkirkkaan joen rantaa koittamatta olla tömistelemättä rantaa, vedin siimaa kelalta ja vispasin muutamat valeheitot ja sinkautin perhon ylävirtaan. Ei iskenyt. Toistin suorituksen, ja tuntui siltä kuin heitto olisi mennyt oikeaan paikkaan mutta virta ajoi sen sivuun oletetusta kalan paikasta. Yritin siis uudestaan, tällä kertaa hieman keskemmälle tähdäten. Eipä iskenyt sittenkään. Vedin perhoa pois vedestä ja silloin se yritti iskeä mutta iski ohi. Hädissäni vielä vedin vavan pystyyn, sillä seurauksella, että seuraavaksi kuului joukko kirosanoja. Mutta kala oli mennyt...

 

Lähdimme vielä alavirtaan päin, mutta siellä ei ollut elämää. Jokikin muuttui pitkäksi matalaksi koskeksi, joten nousin kukkulalle odottelemaan Jussia. Kukkulan laelta pilkisti järven pinta. Hieman tarkemmin katsottuna siellä tuikkikin aika tiheään tahtiin. Päätimme löntystää sinne, alamäki kun oli...

Muovllekjàvri, Målitjaure på svenska, oli tyyni ja pinta täynnä tuikkeja. Osa selkeästi pienten kalojen aikaansaamia, mutta joukossa oli myös kunnon kaloilta näyttäviä möyräytyksiä. Jussi meni ruoholahden pohjukalle virpomaan ja onnistui heti tekemään siimasopan. Koukutin ensimmäisen tuikkijan. Sehän oli pirteä, veti siiman kiviin ja nirhautti sen sykerölle mutta joutui lopulta rantaveteen, jossa totesin sen 30- senttiseksi taimeneksi ja ottamalla koukusta kiinni ja kääntämällä pudotin sen käsin koskematta rantaveteen. Äkäinen oli, kokoisekseen, mutta kasvakoon, mokoma sintti. Koukutin kohta samanmoisen ja sekin veti ja taisteli paremmin kuin kotoinen pullataimen. Mutta jatkaa kasvuaan. Koukutin vielä muutaman ja jouduin toteamaan, että isommat lienevät jossain muualla. Jussikin sai siimasoppansa selvitettyä ja pääsi taas viuhtomaan. Mutta saalis jäi saamatta, tuikitkin hupenivat...

Palasimme leiriin ja otimme MP-reissun kunniaksi yhdet.

 

15.7.2007


Aamiaisen jälkeen päätimme suorittaa tutkimusmatkailua ylävirtaan, lähinnä kartoittaaksemme minkälaisen matkan ja hien päässä ovat ylävirran mainostetut rautujärvet. Samalla tietysti tarkastaisimme onko joessa elämää.

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Image

 

Läksimme löntystelemään joesta kauempana kulkevaa helppokulkuista rinnettä pohjoiseen. Joki näytti herkulliselta suvantoineen. Saavuimme lopulta paikkaan, josta näimme loppumatkan ja totesimme, että sinne pitää mennä rinnettä pitkin eikä jokea seuraten. Päätimme nyt tutkaista itse joen kulkemalla sitä pitkin takaisin teltoille. Jussi läksi suoraan joelle, koskiosuudelle, itse siirryin väijymään vielä vähän ylempänä olevaa suvantoa. Siirryin sen rantaan ja totesin sen olevan hiekkapohjainen ja suht syvä niin että siinä kalakin ehkä viihtyisi. Seurasin ja väijyin pitkän aikaa kunnes sadekuuro yllätti.

 

Jouduin hassuun tilanteeseen: joki kupli sadepisaroiden iskiessä sen pintaan. Itse rannalla seisoessani jäin täysin kuiville. Pisarakaan ei osunut...

Sateen loputtua väijyin vielä hetken ja totesin paikan tyhjäksi. Siirryin alaspäin ja ohitin huomaamattani Jussin, joka oli ronkkinut suvannon alapuolisia koskia. Ei ollut nähnyt evääkään. Kuten en minäkään. Heittelin alapuoliseen suvantoon ilman tulosta. Jussi näki kaksi kalaa. Silakan kokoisia...

 

 

 

 

Koko joki tuntui olevan kuollut. Tuskastuneena ryhdyimme pyörittelemään mielissämme ajatuksia, että onko tämä joku selviytymisleiri...

Siirryimme leiriin ja söimme pikaiset limput ja joimme kuppi-kuumaa. Sitten tutkaisimme alapuolisen osuuden.

Jussi oikasi järvelle, jatkoin jokea alas vielä jonkun matkaa, sitten koukkasin järvelle minäkin. Järvellä tuuli ja tuikit olivat piilossa.

Palasimme leiriin ja kokkasimme tukuisan lihasopan.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt