Kirjautuminen

Brokeback Mountain - tunturitangon alkeet

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share


22.7.2008

Maakuntasade jatkuu... Eikä loppumisesta tietoakaan... Siispä voikin lojua patjalla...

Meni kituuttamiseksi. Sataa, sataa, vituttaa, tili tili tom...

Söimme Pasta Bolognesea kaikkine lisukeporkkanoineen ja -kantarelleineen.

Pääsimme vihdon kalalle. Vesi noussut parikymmentä senttiä. Suolla piti kävellä hiukkasen varovammin... välillä tuntui siltä, että nyt uppoaa mies pohjattomaan suohon. Kosteutta tuntui muuallakin kuin jalkojen alla. Välillä todellakin tutisutti, vaikka paikalla oli tullut käytyä jo ehkä kymmeniä kertoja.

Pääsimme notkuvien polkujen päältä vihdoin pois ja kala-aitta oli edessämme. Siispä keppiä heiluttamaan... Mikey sai haavittua 45-senttisen harrin graavikalaksi ja 50-senttisen savukalaksi ja vielä kaupan päälle 52-, 53-senttisetkin.

Tunturiharrit

Harjukset 50 ja 45 cm

tunturin harjus

Harjus 52 cm

20080722-195718-63

Harri pääsee takaisin kotiin, jälleen kerran

Mikey ja harjus

Poikaystävä ja harri 53 cm

harjus 53 cm

Harjus odottamassa elvyttämistä

Tuikkiva harri ei maistanut mitään. Sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Perhoni saivat lillua aivan rauhassa. Valikoivalla päällä oli, oikein vitutti... ja perhot ne vierestä vei... liekö meikäläisen deodorantti pettänyt?

Tuskaisen yrittämisen jälkeen läksimme leirille savustamaan harjusta. Savuinen lurjus se vaan maistuu tällaisen päivän jälkeen!



23.7.2008

Tuuli nivvitusti. Aivan saatanallisesti. Ei siis puhettakaan järvelle menosta. Siispä kuin yhdestä suusta päätimme lähteä alavirtaan taimenta jahtaamaan. Kävelimme ronkkien perhoillamme kaikkia mahdollisia paikkoja. Saaliina 5 harjusta, kooltaan 30-35 cm. Mikeyllä vastaavasti 5 harria kokoluokassa 15-35cm sekä yksi 30 cm taimen. Se siitä taimenjahdista...

Tunturitaimen

Se on kolmekymppinen, kolmekymppinen...

20080723-193327-67

Ei tässä kalaa ole

Palasimme leirille ja jatkoimme suoraan ylävirtaan, "hakemaan" ruokakalaa. Menin kosken yläosaan, viskasin perhon 51-senttisen harrin nenän eteen. Ja sehän päätti suostua haavin pohjalle. Mikey nappasi vielä 43-senttisen alapajuilta tuikilta.

Käsivarren suurharjus

Harjus 51 cm

Kalapäivän päätteeksi söimme paistettua harjusta ja riisiä sienikastikkeessa, olin löytänyt paluumatkalla paistettavaksi pari tattia. Kahvit siihen päälle ja sitten saunan lämmitykseen...



24.7.2008

Tuulee kovemmin kuin koskaan... Aurinko sentään paistaa, eikä pilviäkään ole suuremmin. Piipahdimme variksenpoikia tervehtien mäellä soittamassa pakolliset seksipuhelut.

Palattuamme kahlasimme leirin yläpuolelta kosken niskalta yli ja kuinka ollakaan, toisella rannalla oli helpompi kävellä. Tottakai nyt kun reissu on jo loppusuoralla pitää tämmöinenkin havaita, kun vasta viikko ollaan rämmitty leirirannan soita, viimeksi jo peläten, että jalat menevät vähintään kolmanteen asti suosta läpi.

Tuuli ei osoittanut pienintäkään elettä hiljetäkseen, silti menimme “kala-aitallemme“ ylävirtaan. Kalastuksesta ei juurikaan tullut mitään ja päätimmekin mennä vielä hieman ylävirtaan, josta löysimme suht' rauhallisen nyppylän ruokailupuuhastelujamme varten. Nuudelisoppaa, johon lisäsimme kaikkea pussista löytynyttä, lihaliemikuutiosta lähtien. Alkoivat olla kuivatarvikkeetkin lopussa...

Tuuli rauhoittui, toki pysyen puuskaisena, mutta ainakin se piti taukoa aina välillä, joten kalallehan tästä piti päästä. Palasimme molemmat alavirtaan päin.

20080724-171448-69

Puun takana tuulen suojassa on hyvä olla

Viskoin perhoa kiroillen tuulta, sen puskiessa siimat jalkoihini. Välillä tuuleen toki tuli tauko, jolloin onnistuin sinkoamaan siiman ja perhon sinne minne oli tarkoituskin.

Joki oli hiljainen. Ei minkäänlaista elämää... Tuikki! Iso selkäevä välähti kalan noustua pehmeästi, ilman ääntä, ottamaan veden pinnalta jotain, josta minulla ei ollut mitään käsitystä. Oletin se olevan päivänkorento, joita oli hetkeä aiemmin purjehtinut tuulen mukana alavirtaan n. 20 metriä sekunnissa. Hauska katsoa kun hyönteisellä ei ole mitään sanomista kun tuuli ottaa ja vie...

En vaihtanut perhoa, vesiperhosjäljitelmästä päivänkorentojäljitelmään, toivoen että olin väärässä siitä mitä kala oli pinnalta napannut. Heitin perhoa tuikin yläpuolelle, surkeasti epäonnistuen, tuulen painaessa siimaa takaisin voimallaan. Yritin uudestaan, ja tällä kertaa tuuli oli suosiollinen, pitäen pienen lepotauon juuri oikeaan aikaan. Perho tippui tarkalleen sinne, minne olin sen halunnutkin. Puoli sekuntia myöhemmin selkäevä välähti taas ja vapa alkoi taipumaan. 48 cm harjus taisteli aikansa ja valahti lopulta haaviin ja sai tuomionsa: paistikala.

Harjus

Paistiharjus 48 cm

Palasin lopulta leirille, tein roskanpolttonuotion ja perkasin kalan. Mikey jäi vielä yläosalle kalaan, saaliinaan 35- ja 30-senttiset harrit, joista isompi päätti haluta graavikalaksi..

48-senttinen joutui siis tattien kanssa paistinpannulle, ja maukkaan tattiharrin painoimme mahan pohjalle stroh-kaakaolla. Tylysti ja voimalla: kolmella.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt