Kirjautuminen

Brokeback Mountain - tunturitangon alkeet

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share


17.7.2008

Sataa... ei, se ääni kuuluukin teltan katosta itikoiden iskiessä siihen päätään... Jäsenissä tuntuu selvästi, että eilen on kannettu jotain...

Tukevan puuro-mehukeitto-mysli-aamiaisen ja aamupesun jälkeen läksimme eilistä selkeästi painavammat rinkat selässä tassuttelemaan eteenpäin kohti suunniteltua perusleiriä. Suoraan edessä oli suo, oja ja hieltä suorastaan löyhkäävä pusikko. Päätimme kiertää tuon kaiken ja kulkea muutaman sata metriä pidemmän mutta kuivan rinteen kautta.

Mikey pesulla

Miesvartalo on kaunis, kauempaakin katsottuna

Tunnin talsinnan jälkeen totesin jalassa hiertävän tuskan. Hemmetin kantapää. Onneksi Mikeyllä oli näppäriä Compeed nimisiä anturapaikkatarpeita. Rakko oli iso, mutta pehmeä laastarintyyppinen lätkä rakon päälle toi liki samantien helpotuksen asiaan ja matka pääsi jatkumaan. Ja sitä talsimista riitti. Puolen metrin levyisillä tunturipuroilla pidimme jääkylmän veden litkintää varten taukoa ja etsimme niistäkin kiihkoissamme tuikkeja.

Edessä oleva mäki piti päästä ylös. Välillä tuntui suorastaan jumalaiselta jaloissa tuntuvan maitohapon ja edessä olevan kalastusnautinnon yhteisvaikutuksen tulviessa mieleen ja jäntereisiin. Tieto jälkimmäisestä tunteesta ajoi eteenpäin edellisen laittaessa parhaansa mukaan vastaan.

Tunturin rinteellä niskaan iski salamasade. Onneksi oli rinkoissa sadesuojat, ne rinkkojen suojana käänsimme selät tuuleen päin ja säilyimme itse kuivina ja katselimme hiljaisina komeita maisemia. Sitten sade taas taukosi ja kapuaminen voi jatkua. Edessä oli vielä kilometrikaupalla kiviä, rakkaa, räkkää ja rinnettä. Normaalista poiketen räkkä oli pienin haitta. Lopulta pääsimme mäen päälle ja lasku alkoi. Kiviä piisasi mutta edessä siintävä paratiisi sai kivet talsijan mielessä unohtumaan liki täysin.

Sateenkaari tunturissa

Sateenkaaren yllä puolen

Tuo rinne vielä ylös...

Älä jätä minua, älä jätä, minä tarvitsen sinua....

Tauko tunturissa

Sade seis, tauko paikalla!

Edessä oli vielä kilometrien levyinen risukko, tai ainakin se siltä näytti. Risukkoon päästyämme totesimme, että ilman kompassia tänne eksyy kolmessa minuutissa. Näkyvyys jokaiseen ilmansuuntaan 50 metriä. Maksimissaan. Ja silti metsä oli suhteellisen helppokulkuista ja avoinaista. Lopulta, usean tunnin talsimisen jälkeen pääsimme vihdoin joen rannalle. Ja kiihko kalaan oli valtava.

Ennen reissua olimme suunnitelleet kevennysvarusteita. Yksi niistä ratkaisuista, joilla säästettiin kilokaupalla painoa, oli kahluuhousujen kanssa kengiksi virittämämme tossut. Tai eihän siinä mitään virittämistä oikeasti ollut, puhumattakaan mistään suurista innovaatioista: kahluuhousujen neopreenisen sukkaosan päälle vain suojaava sukka, esim. neopreeninen sukka, ja painavan kahluukengän sijasta koipeen isot sandaalit. Sandaalien kokoluokka saa olla pari numeroa normaalia isompi, etenkin jos käyttää paksumpia suojasukkia.

Leirin pystytyksen jälkeen painalsimme hiki päässä kalaan, munat kahluuhousuissa vaahdoten. Suolla on leveiden  sandaalikahluukenkien kanssa helppo tallustaa, ainoana uhkana oli jalan uppoaminen syvälle turpeeseen ja jalan palatesssa sieltä ilman sandaalia. Mutta tällä suolla siihen ei tainnut olla sen suurempaa pelkoa, sen verran helppokulkuista maasto oli. Joskin vetistä myös.

Talsimme vesi loiskuen suota myöten hiljaiselle suvannolle, välillä kovaa tunturiharjua myöten, kunnes pääsimme kalan pesän luo ja aloimme, totta kai, välittömästi kiihkokalastuksen.

Siirryin koivikon reunaa myöten hieman ylävirtaan, Mikeyn jäädessä alemmaksi. Ohi lipui jokin... ja se jokin iski! Mutta se pääsi karkuun, mikä hieman sapetti, olihan heti aluksi kiinni iskenyt enkkakalan näköinen ja kokoinen otus.

Siirryin hieman ylemmäs ja seurasin kun vastarannalla tuikkasi. Mittasin siimaa ja heitin pyydön lipumaan kosken hitaaseen virtaan. Nyt on kiinni! Mutta ei... se karkasi samantien...

Koukutin hetken päästä vastarannalta samaa tuikkialuetta ronkkien 47-senttisen harjuksen ruokakalaksi. Ajattelin mielessäni, että parempi kai kuitenkin jättää ne isot eloon ja ottaa näitä keskenkasvuisia pannulle...

Harjus on perhossa kiinni

Ja tunturin suurharjus on kiinni

Haaviin siitä, senkin harjus

Harjus haaviin, mars!

Mikey tunturijoella

Mies, joki ja tunturi

Tunturin harjus, 47 cm

Tunturin harjus, 47 cm

Mikey siirtyi valokuvailun jälkeen vastarannalle, suota pitkin. Suolla oli paskahalvauksia aiheuttavia haukia, lähtivät kuin hauet rannasta. Kuulemma isojakin joukossa. Enkä ihmettele, niin isoja harreja näytti olevan joki täynnä, että niitä on pakko olla leegio tunturikrokotiileja harventamassa.

Siirryin ylemmäksi virralle ja ryhdyin lähestymään heittopaikkaa. Suo oli vetinen ja hyllyvä - liika hätäily vain karkottaisi kalat, joten etenin dressmann-kävelyvauhdilla edessä olevan suokoivumättään kohdalle. Edessä tuikkasi. ISO!

Hätäilin. Alitajuisista kielloista huolimatta tömistelin hyllyvää suota yrittäen mahdollisimman hitaasti mutta samalla mahdollisimman nopeasti siirtyä parisenkymmentä metriä ylävirtaan. Suo oli silläkin kohdalla pelottavan pettävän tuntuista. Otin riskin ja siirryin lähemmäksi. Siinä oli kaatunut ja puoliksi mätä tunturikoivu, atuin sen päälle ja asetuin hajasäärin heittoasentoon. Huh... kyllä tässä on hieman turvallisempaa kuin löllyvän suon päällä...

Siinä se taas oli, terävä tsup paljasti jättiharrin sijainnin vaikka tuikkirengasta en olisi nähnytkään. Mittasin siimaa ja heitin perhon tuikkirenkaasta pari metriä ylävirtaan, ehkä liiankin lähelle... pelkäsin, että se olisi pelästynyt... otti!

Vapa pystyyn ja varovasti lähemmäksi rantaa. Siinä se oli, käsivarren käsivarren pituinen harjus, ennätys hyvinkin lähellä rikkoutumista. Se jurotti, jumputti ja vilautteli vihaisena selkäeväänsä, tuota valtavaa purjettaan. Purjeen violettiset viirut ja täplät heijastuivat harrin vääntäessä vastaan. Lopulta se antautui ja solahti tappion kärsineenä haavin pohjalle 54 sentin mittaisena ja hyvin syöneen näköisenä. Hihkaisin hillityn jihaa-huudon vastarannalla väijyvälle Mikeylle ja siirryin harrin päästyä takaisin tunturijokeensa hieman ylävirran suuntaan ja koukutin sieltä vielä 52-senttisen purje-eväkkään.

Harjus 54 cm

Harjus 54 cm

Harjus 54 cm palaa kotiin

Mene pois, kasvamaan, mokoma sintti

Harjus lepää

Lepäävä selkäevä

Harjus 52 cm C&R

Harjus 52 cm

Mikey koukutti loppuliu'ulta kunnon kalaa mutta tumpeloi kolmesti. Ärräpäitä på svenska sateli tunturi-ilmaan...

Hyttysmyrsky iski päällemme ja pakotti lisäämään karkotetta. Ilmassa oli enemmän verenimijöitä kuin koskaan olin elämäni aikana nähnyt. Tai siltä se ainakin vaikutti...

Palasin alemmaksi nivakoskelle ja siellä tuikkikin kala, jota yritin koukuttaa kauan aikaa. Pitkän yrityksen jälkeen 45-senttinen vihdoin ja lopulta iski perhoon ja joutui haavin kautta takaisin koskeen. Kerrassaan mainio kalastustapahtuma, näin reissun aloitukseksi.

Palasin tyytyväisenä leirille, Mikeyn jäädessä vielä ylävirralle yrittämään. Viritin nuotion valmiiksi ja perkasin kalan. Leirin edessä tuikki, joten se oli pakko katsastaa. 50-senttinen pääsi lyhyen väsytyksen jälkeen takaisin leirikoskeen. Jatkoin hetken vielä kalastusta ja karkuutin ison kalan, yli 50-senttisen. Sopivasti alkoikin satamaan ja kaiken lisäksi vielä tuulemaan, joten oli aika siirtyä  parempien harrastusten pariin.

Mikey palasi ja kehui saaneensa jopa kaloja. Ja olihan niitä tullut. Söimme sen ja koko mahtavan kalastuspäivän kunniaksi harjuksen ja nautimme lopuksi sen kaiken kunniaksi teetä ja Stroh-merkkistä sympatiaa. Sitten vetäydyimme suhteellisen tyytyväisinä itseemme ja saavutuksiimme tunturiunille, kellon ollessa jotakuinnii tasan 02:00...

Tunturijoki

Tunturijoki on hiljainen

Harjus

Tunturissa piisaa muillekin harjuksia

Harjuksen vapautus

Liian pieniä, kasvakoot...

Veden alla harjus on komeimmillaan

Vedenalainen eläin

Harjus

Hetki lepoa kiven päällä

Harri vapaaksi

Kättä rupeaa jo väsyttämään jatkuva vapauttelu

tunturijoki ja auringonlasku

Auringonlasku tunturissa

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt