Kirjautuminen

Juhannus 2008 - paluu siikajoelle

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Lähtö 17.00.

En kertonut pomolle mitään. Työkavereille sanoin, että jos pomo kysyy niin olen työmatkalla. Kuutisensataa kilometriä ajettiin, arvioitu saapumisaika oli klo 02:00. Oltiin 20 minuuttia nopeampia. Silmiä väsytti, haukotus toisensa jälkeen pääsi irti viileään ilmastoituun autoilmaan... Ulos hypätessä leegio hönninkäisiä iskeytyi välittömästi lähitaisteluun.

"Pesän" teon jälkeen katselimme maisemia. Jokin iso tuikkasi... Joutsen lensi yli, laskeutui ja hetken päästä nousi meluten siivilleen ja seuralaista etsien läpsytti ylävirtaan, suuh suuh...

Otimme näkäräiset, väsymys tuntui hävinneen jonnekin...

Image .

19.6.2008

Aamu on ja kello 9. Nautimme kevyen aamupalan ja siirryimme välittömästi kevyeen lähialuekalastukseen, jospa sitä vaikka saisi siikaa perholla. Leirin kohdalla kala tuikki jokeen kaatuneen haavan yläpuolella. Isolta näytti. Muttei napannut eteen heitettyyn pyytöön...

Jussi siirtyi hieman ylemmäksi nähtyään kalan tuikkivan. Kuului huuto "Kiinni!" ja Jussilla vapa väärällään. Lyhyen väsytyksen jälkeen 43-senttinen halsterisiika solahti haavin pohjalle. Ihan mukava alku kalareissulle.


Jussilla kala kiinni
Siika liikkui ja otti pyydykseen


Se on kahden kilon siika!
Kahden kilon siika! JUMALAUTA!


Palasimme nuotiolle ja laitoimme rasvatappia kärisemään. Siika odottaa suolassaan...


Ruokailuhetken jälkeen vetäydyimme makuupusseihin, ruokaryypyn jälkeen, toki. Reilut neljän tunnin tirsat tuli nykäistyä, kuulemma kuorsasin  häiritsevästi... Jussi oli piipahtanut kalalla (ei evääkään) ja laittanut luomukalan (= villi, ei-istari, suom. huom.) nuotion viereen nauttimaan nuotion loimusta. Onkohan kukaan koskaan loimuttanut haukea? Siinä sitä saa vettä liman päälle viskoa aivan tosissaan... Ja ennen loimutusta pitää pitkäpäätä uittaa voikylvyssä ainakin viisi vuorokautta... sadekauden sapuskaa... Mutta kohta nautitaan loimuluomusiikaa... Liki koko loimutuksen ajan piiskonut sade suostui luovuttamaan ja pääsimme vihdoin asiaan.


Olut on liian kallista! Hidastelkaa kassajonoissa!

Siinä päivän tekstiviestikampanja... alkuperäinenhän oli rekkamiesten kehittämä protesti, jossa tankkaajia kehotettiin hidastelemaan tankkauksessa, koska menovesi on liian kallista. Parikymmentä viestiä samalla sisällöllä kaikista suunnista. VAT69, köyhän miehen sauhujuama, lörpöttelevät laulurastaat kolmella suunnalla ja käki ja juhannus on parhaimmillaan. Joku joutuu viettämään city-Juhannusta. Laitoin lohdutustekstiviestin... ja toisenkin... ja muutaman vielä lisää...



20.6.2008

Aamulla heräsimme virkeinä vaikka vähän hönöteltyä illalla tulikin. Aamutoimien jälkeen puimme sukkahousut ja muovihousut jalkaan ja läksimme talsimaan ylävirtaan leirin yläpuoliselle koskelle. Matkalla olisi se ison siian suvanto...


Siellä se siika on! Yritimme, mutta onnistumiseen vaadittava kyky ja pärstäkerroin puuttuivat. Ja takana oli puita... Tai ainoastaan pari kappaletta, mutta normaaliin tapaan perho osui niihin väistämättä. Jos takanasi on puu niin perho siihen osuu. Emme kumpikaan saaneet siikaa tarttumaan ja läksimme yrittelyn jälkeen hieman ylävirtaan olutistunnolle.


Suvannon yläpuolinen koski
Hiljainen korpijoki


Päätimme oluen jälkeen mennä koskelle katsomaan olisiko harjus hereillä. Eipä ollut.... Jussi ei jaksanut kahlata koskea ylös ja jäi suvannon nurkille väijymään siikoja. Kahlattuani kosken läpi ja ronkittuani kaikki mukavannäköiset kiventakuset ja -edustat palasin tyhjin käsin takaisin suvannolle.


Harjuksen pesä
Paluu harjuksen pesäkoskelle oli pettymys


Hiljainen koski
Harrinpesäkoski


Joimme oluet ja katselimme suvannon liikennettä. Satakunta metriä alempana oli täysin tyyni alue muun suvannon ollessa tuulenvireiden vallassa. Tyvenessä tuikki kala. Saattoipa siellä tuikkia kaksikin. Siirryin oluen jälkeen tyvenen reunalle ja viritin pyydön peliin.


Siinähän se kala on, selkäevä vilahti ison siian noustessa ottamaan jotakin pinnalta. Kädet vapisten nostin siiman ilmaan ja mittasin siimaa -  yksi heilautus, kaksi, kolme, nyt! Takana kuului puun ääni. Se takamaaston ainoa koivu hakeutui tottakai perhon tielle. Kuinkas muuten... Ja perhokalastajaa vituttaa armottomasti... Nykäistyäni terävästi perho irtosi kuin irtosikin rämekoivun oksistosta ja pääsin jatkamaan heiluttelua. Siika tosin oli jo mennyt...


Jussi saapui myös paikalle ja asettautui tyvenen yläosalle, jossa siika näyttäytyi useampaan otteeseen. Kiroilusta päätellen sielläkin on osuttu takamaaston koivuparkoihin...


Siika jatkoi pintomista ja vilautteluaan tasaisen epätasaisesti. Siinä se taas oli! Heilautus, toinen, nyt... Ja taakse jostain siirtynyt suokoivu kumartui ja päästi kahisevan äänen. Tämä se syö miestä. Pudotin vavan maahan ja siirryin noutamaan perhoa puusta. Siika hävisi silläaikaa jonnekin. Peruke oli kietoutunut koivun oksistoon ja mennyt solmuun. Kiskaisin kiihkossani siitä terävästi, sillä seurauksella, että se katkesi, juurikin solmun kohdalta. Ja v-käyrä jatkoi nousuaan... Perhokalastus on rauhallisen kalamiehen laji. Suo imi kaikki kirosanat itseensä...


Peruke oli onneksi poikki kärkiosastaan joten sain sen korjattua tekemällä siihen yksinkertaisen silmukan. Olin tietysti unohtanut varaosaperukkeet leiriin... Siika näyttäyi taas ja kädet alkoivat tärisemään. Sain sidottua perhon ja onnistuin jatkamaan kalastusta. Samassa siika yritti syödä perhoni. Siima lensi kaaressa taakse vastaiskun vaikutuksesta ja, yllätys, jäi kiinni jostain taakse ilmestyneeseen rämekoivuun. Suo sai taas imeäkseen liudan kirosanoja. Otin pikkulinkkarin esiin ja kostin koivulle kaiken. Hiki valui nirhatessa pikkulinkkarilla ranteenpaksuista koivua poikki. Mulle ei vittuilla.


Siika ilmestyi taas nenän eteen ja kurkkasi perhoa. Ja taas oli siima risuissa. Kohta loppuu suon imukyky...


Jatkoimme tuikkeihin heittelyä mutta turhaan. Siiat voittivat meidät molemmat 6-0. Palasimme nöyrinä ja kaikkemme antaneina leiriin ja otimme masennusoluet. Kokkasimme kanaa nuotiolla ja otimme palan painikkeeksi pienet tirsat.


Sitten ryhdyimme juhlimaan Juhannusta. Konjamiini ja halpa viski saivat kyytiä ja laulu raikui. Käen kanssa harrastin kilpakukuntaa, tunsin voittaneeni, ainakin äänen kovuudessa. Onneksi naapureita ei ollut lähimailla... Hävetä saisin huomisaamuna myös city-Juhannusta viettävää tekstiviesteillä häirittyäni. Leirissä oli niin surkea kenttä, että jouduin välillä kiipeämään viskin voimalla läheiselle mäelle viestin lähettääkseni. Ehkä niin olikin paras, olisin muuten saattanut kerätä liikaa hävettävää huomisaamuksi...


Joku ilmeisesti talutti minut nukkumaan joskus...

 

21.6.2008

Piipahdimme kylällä näyttäytymässä ja huokastiin ylävirtaan suuntaan lammelle. Olin ottanut mukaan kelluntarenkaan. Räpylätkin olivat mukana. Kaveri oli illalla ilmoittanut menevänsä samalle paikalle. Sielläpä sitten törmättäisiin...


Ajoin tuttuun paikkaan ja suurella vaivalla sain auton käännettyä kapealla kärrypolulla ympäri. Pumppasin konevoimalla kellurenkaan täyteen ja lastasin kalavehkeet ja pari  kantovälineisiin. Sanoin Jussille, "Kohta hiki lentää". Ja kuinka ollakaan, olin oikeassa.


Läksin vanhaan tapaan sorakuopalta suoraan metsään. Kelluntarengas selässä metsässä käveleminen eroaa normaalista tallustelusta siinä, että joka raosta ei mennä. Jotenkin alitajuisesti käännyin jatkuvasti hieman vasemmalle ja hien valuessa törmäsin hiekkatiehen. Kilometri sivussa lammelta. Kiva.. Ja hiki valuen tarkastin kännykän kartan ja GPS:n avulla sijainnin ja lähdin johtamaan kalaseuruetta oikeaan suuntaan. Lopulta paita märkänä saavuimme rannalle.


Siellä kaveri jo olikin, eukkonsa kanssa. Istahdimme hetkeksi ja nautin tarpeeseen tulleen oluen. Lammen pinta oli tyyni ja kauempana kalat tuikkivat. Hiljaista kuitenkin oli, verrattuna viime juhannukseen. Ötökkää ei ollut pinnalla, liekö suurkuoriutuminen tulossa vasta ensi viikolla...


Puin pupanahkan päälle, räpylät jalkaan ja istahdin renkaaseen. Räpylöin lammen toiseen laitaan muiden jäädessä taukorannan läheisyyteen virpomaan. Ankkuroiduin renkaineni rannalta huomaamieni tuikkien esiintymisalueen välittömään läheisyyteen ja ryhdyin piiskaamaan vettä. Tuikkeja oli edelleenkin ja yksi siika yrittikin syödä perhoani mutta epäonnistui surkeasti ja katosi syvyyksiin. Sitten iski ensimmäinen kala. Näytettyäni sitä lopulta ylpeänä rannallaseisojille sain vastauksena kehuja: "Olet selkeästi mestarikalastaja". Laskin kymppisenttisen särjen takaisin koukkua kääntämällä...


Viskoin aikani saamatta minkäännäköistä kontaktia edes särkiin. Vaihdoin paikkaa hieman keskemmälle. Paikka oli rasvatyyni ja aivan hiljainen. Ei mitään liikettä paitsi yksinäiset hopeasepät, jotka liitivät nykien veden pinnalla. Hiljaisuudessaan paitsi kaunis niin myös ärsyttävä. Sitten etuoikealla mulahti. Mittasin siimaa, tällä kertaa tietäen, että taakse ei voi ilmestyä koivua, ja sinkosin perhon tuikista vasemmalle. Hetken se siinä ehti olla kun kuului pehmeä SLURPS.


Väsytin 37-senttisen graavisiian nopeasti ja ryhdyin vonkaamaan lisää. Mutta paikka oli kuin kuollut. Rannalla ei tilanne ollut yhtään parempi. Kaverilla oli tuikkikala tähtäimessä mutta siellä siika otti selkävoiton. Rämekoivikko sai pientä harvennusta... kirveessä terää löytyy...


Kellurenkaassa haavittu siika 37 cm
Graaviin valmistautuva siika


Kaveri eukkoineen lähti pois. Jatkoin lillumista vaikka paikka oli täysin tyhjä. Sitten joku yritti tavoitella perhoa mutta siitä tuli ohilyönti. Heräsin kuitenkin sillä sekunnilla ja kiinnitin huomion perhoon, jättäen rannan tapahtumien seuraamisen.


Paikka oli silti kuin körttiläisten osasto seksimessuilla. Lilluin mieli tyhjänä tuijottaen perhoa. Sitten losahti. Ja vapa väärällään! Jesh! Tämä kala olikin virkeä jässikkä. Jouduin pyörimään renkaan kanssa ympyrää siian intouduttua ajattelemaan pakoaikeita. Hetken jopa luulin sen pyrkivän hyppäämään kuten harjuksella on tapana. Muttei se aikonutkaan vaan jatkoi sinkoilua. Kunnes se yhtäkkiä ryntäsi hitaasti kohta rengasta ja siellä odottavaa haavia. Savusiialla oli pituutta 46 cm.


kahden kilon siiat! JUMALAUTA!
Siika on mainio perhokala


Päätin mennä seurustelun vuoksi Jussin kanssa rannalle perseelliselle. Nautin siinä sivussa Iisalmen panimon tuotteen, taaskin tarpeeseen.


Perseellisen jälkeen sokkokalastus jatkui, ilman sen suurempaa tulosta. Alle 30-senttinen siian päästin kasvamaan. Paikka oli tyhjentynyt entistä tyhjemmäksi. Katsoimmekin parhaaksi lopettaa ja lähteä syömään.


Palasimme tyytyväisenä autolle, tällä kertaa metsän läpi ja polkua pitkin, ilman harharetkiä. Hikikään ei tullut. Palattuamme leiriin jäivät kalavehkeet autoon. Tämä reissu oli kalastuksen osalta selkeästi tässä.


Istuin nuotiolla, nautin pari olutta enkä pitänyt mitään kiirettä minkään kanssa. Laitoin rehentelykuvaviestit kalakavereile ja city-Juhannusta viettävälle. Uransa huipulla ollessaan kannattaa asiasta pitää meteliä. Sateen uhka oli ilmassa mutta otin vielä yhden oluen. Jussi jo käristi kananpalojaan avotulella. Sian sisäfile odotti vielä kosketustaan liekkeihin.


Perkasin sateen alettua kalat, fileoin pienemmän ja laitoin sen graavifolioon. Isompi löysi tiensä savupussiin. Tänään siian sijasta söin sikaa foliokääreessä.


Illalla äänessä olivat ainoastaan laulurastaat. Rauha oli palaamassa siikajoelle...

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt