Kirjautuminen

Kuhaa ja kumia

Käyttäjän arvio:  / 10
HuonoinParas 
Share

Menneenä syksynä Kalamies.comin amatööri sai kutsun lähteä vesille ammattitason ranskalaisen jigimiehen Frédéric Julianin ja hänen ruotsalaisen kollegansa Mikael Tonon kanssa. Tarkoitus oli lähteä tutustumaan Gunki-nimiseen tuotemerkkiin joka valmistaa muun muassa laadukkaita jigejä ja jigikalastukseen liittyvää oheistavaraa. Tällaisesta mahdollisuudesta oppia uutta ei sovi kieltäytyä, joten erään myöhäissyksyn päivän säätiedotukseen tulikin kuulumaan vaihtelevaa pilvisyyttä, koleaa keliä, ranskalaista kumia sekä suomalaisia kuhia. 

.



Valikoivia kaloja  
Päivä alkoi samalla tapaa kuin se tuli jatkumaankin, eli vertikaalijigauksen merkeissä, kurvatessamme ensimmäiseen salmeen jossa jigien varsinaisten tuomareiden oletettiin makailevan pohjan tuntumassa. Kaiku näytti satunnaisia kaloja ja niinhän alamitan molemmilla puolin pyöriviä kuhia alkoikin nousta veneeseen.

Kalat olivat tänä syyspäivänä hyvin valikoivia jigin ja sen värin suhteen ja tämän päälle toimivat väri- ja jigiyhdistelmät elivät päivän mittaan. Ensimmäisessä kalapaikassa kuhille kelpasi oikeastaan vain Gunkin valkoinen Roller Gun -niminen kalajigi 13 cm mittaisena. Siinä minulle riitti ihmettelemistä, sillä olen tottunut pyytämään kuhaa puolet pienemmillä jigeillä. Asiasta ei kuitenkaan voinut juurikaan väitellä sillä tämä oli se peli mikä toimi muiden pyytäessä tyhjää.



Ongittuamme aikamme kalasaldo oli ehtinyt muuttua melkoisen edulliseksi tekijämiesten hyväksi, siitäkin huolimatta että koko miehistö oli siirtynyt käyttämään aamun ottipeliä. Kysyessäni syytä tähän Frédériciltä hän selitti, että Gunkin kalajigeihin saa koukutuskohtaa muuttamalla viritettyä erilaiset uinnit, joko niin että jigi ui voimakkaasti kylkiään rullaten tai vaihtoehtoisesti niin että se ui rauhallisemmin, lähinnä pyrstöään heiluttaen. Tänään vaikutti olevan rullaavan uinnin päivä. Viritin siis omankin jigini rullaamaan ja aloin sen myötä itsekin saamaan kalaa. Ja kalaa siis tuli mutta koko oli hieman vaatimatonta.



Taajamahauki iskee kuin miljoona volttia
Pohdittuamme tilannetta päätimme siirtymästä toiselle alueelle, isompien kuhien toivossa. Tuskin oli keulakone vedessä ja jigit pohjassa kun keulamiehellä jo oli isomus kiinni. Harmittavasti lupaavan kokoinen kala kuitenkin irtosi. Seuraavaksi minun vapani nytkähti astetta rajummin ja tunsin vellovaa painoa siiman päässä. Tein nopean vastaiskun sillä seurauksella, että menetin jigini. Ei ollut ihan pieni hauki, se. Haukikontaktin jälkeen penkka hiljeni, eikä mikään ihme, sillä vihernieriän saalistaessa on saaliin parempi pysyä piilossa.

Rauhallisen uiton taikaa
Päätimme jälleen nostaa kytkintä ja siirtyä alueelle, jossa on yleensä ollut hyvin, joskin hieman pienempää kalaa liikkeellä. Mutta eipä ollut tänään, ei edes niitä pieniä. Saimme hajakaloja sieltä täältä ja nyt oli entistäkin tärkeämpää että jigi, sen paino, väri ja uinti osuivat kohdalleen. Jigin uitto vaikutti olevan avainasemassa. Kun uittokäsi oli herkkä, tulostakin syntyi. Etenimme hiljakseen keulakoneen avulla kaikua tutkaillen. Mikael Tono näytti miten pienillä liikkeillä jigiä kannatti uittaa, lähinnä pohjakontaktia ylläpitäen. Hänen mukaansa monet kalamiehet liikuttavat vertikaalijigiä aivan liian rajusti moukaroiden sillä pohjaa. Pienet liikkeet, varovaiset pohjapompotukset ja hitaat nostot toimivat Mikaelin mukaan yleensä kaikista parhaiten. Myös vastaiskun piti tulla nopeasti ja selkäytimestä, muuten heikohkolla otilla olevat kuhat ehtivät hylätä jigin.



Vaihdoimme vielä kertaalleen paikkaa, alueelle josta tiesin että oli syksyn mittaan noussut hieman vauraampaa kuhaa sekä ahventa. Eikä aikaakaan, kun kipparille osui jo hieman mukavampi, noin 55 cm kuha joka jäikin päivän isoimmaksi ylös asti tulleeksi. Seuraavaksi sekä keulamies että minä karkuutimme oikein mukavat kuhat, mutta tämän jälkeen hauet valtasivat alueen eikä kuhia enää kuulunut. Kokeilin hetken verran myös tavallista jigikalastusta ja dropshottausta hieman pienemmillä sirppijigeillä ja sainkin muutaman ahvenen, mutta tässä vaiheessa iltahämärä hiipi jo yllemme ja komean sateenkaaren piirtyessä taivaalle lähdimme ajamaan kohti lähtölaituria. Vaikka pystyjigauksen asiantuntijat saivatkin odotetusti saalista noviisia enemmän, en jäänyt minäkään aivan tyhjin käsin. Päinvastoin kalaa tuli itse asiassa kohtalaisesti huonoon syöntiin nähden ja kipinä perehtyä vertikaalijigaukseen paremmin pääsi syttymään.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt