Kirjautuminen

Paluu unelmien rautuvesille

Käyttäjän arvio:  / 19
HuonoinParas 
Share

 

Päivä 5

Yöllä alkanut sade jatkuu aamulla.

Ja päivällä.

Kolmen maissa taivaalle katsellessa alkaa vaikuttaa siltä, että tänään ei kalasteta. Täytynee kaivella sauhupullo esiin. Kutsun Kimin kyläilemään. Kohta torvelo saapuu kera Viru Valgen, mustikka-vadelmasopan ja pelikorttien. Jatkamme tällä kaavalla aina iltaan saakka, kunnes sade hellittää. Sateen tauottua siirrymme tulille syömään graavirautua ruisleivän kera. Iltapala on vallan taivaallinen. Kalastukset tältä päivältä jäivät, mut onko tuolla nyt niin väliä? Siirrymme telttoihin sateen alkaessa uudelleen.

Sadepäivän eväät

Sadepäivän eväät

Sopat oli vanhoja.. mutta hyviä

Hupsista, eip ollu keitot aivan tuoreita

 

Päivä 6

Herätessäni jään kuuntelemaan vallitsevaa säätilaa. Ei sada enää, mutta tuulee sitten senkin edestä. Onneksi univelkaa riittää edelleen, joten jatkan uniani. Puolenpäivän tietämissä herään uudelleen. Kuuntelemalla totean tuulen edelleen yltyneen ja vetoketjua raottamalla totean ilman kirkastuneen.

Hamsteri kurkkii sen verran tukalasti että se on pakko lähteä vapauttamaan. Eipä ole hyttysiä ahteria kairaamassa tällä tuulella, saapi kakkia ihan rauhassa.

Selkä alkaa kertoa että makoilu alkaisi riittää, jotain muuta on keksittävä. Popsin hieman särkylääkettä ja hipsin kotirantaan harjusjahtiin. Tunnin verran jaksan lorkkia ujeltavassa tuulessa, saldona kolme tärppiä.

Loppupäivä makoillaan teltassa kelien paranemista toivoen. Edes iltatulille emme vaivaudu.

Päivä 7

Aamulla herään teltan liepeiden edelleen paukkuessa. Vaivun takaisin tiedottomuuteen.

Kim herättelee puolen päivän tietämissä, oli käynyt tennarikalalla kotirannassa. Muutamia harjuksia oli kuulemma saanutkin.

Toteamme makoilun jo riittävän. Tuulen kuitenkin edelleen estäessä mielekkään kalastuksen päätämme suunnata viereiselle tunturille ottamaan yhteyksiä kotipuoleen. Tunturin päälle oli laphalainen jättänyt vanhat kodan kepit, kaikesta päätellen vuosia jo paikallaan maanneet. Keräämme molemmat keppejä mukaan polttopuiksi niin paljon kuin kunnialla saa alas kannettua. Herättelen puhelimen, ja välittömästi kun kentät löytyvät alkaa puhelin piipittää tekstiviestin merkiksi. Kukas tänne osas tekstata? No saunalahtihan se vain laskulla muisti. Perkule olis pitäny jättää koko luuri kotio! Lähettää ny toiselle lasku tunturiin.. Törkeitä ovat!

Tunturista polttopuulastin kanssa palattuamme päätämme yksissä tuumin, että tänään on harjuskeittopäivä. Virpat kainaloon ja kotirantaan soppakalajahtiin. 10 minuutin heittelyllä Kim koukuttaa 47-senttisen purje-evän, oikein sopiva keittokala. Palaamme leiriin keiton valmistukseen. Minä otan vastuulleni perunat ja sipulin, Kim hoitaa kalan.

Tunturin paras kalakeittohan sisältää:

-         perunoita

-         sipulia

-         Koskenlaskija-juustoa

-         mausteita oman maun mukaan

-         harjusta reilusti

Kattilallisen kun kahteen torveloon vetää kalakeittoa, univelkaa kertyy mukavasti. Tuulen edelleen estäessä kalastuksen siirrymme telttoihimme poistamaan univelkaa.

Herään määrittelemättömän ajan kuluttua hiljaisuuteen... Mitä ihmettä, teltta ei pauku! Äkkiä puuhapöksyt pykälään, ulos ja kellumaan. Kala ei erikoisemmin tunnu syönnillä olevan: muutamia harjuksia koukutamme, keskikoon ollessa 45 sentin tuntumassa.

Illalla istutaan tulilla ja nautitaan sauhuista juomaa... Monta viimeistä. Maailma on jälleen parempi paikka elää.

Ilta maisemaa 

Tuulisen päivän ilta

Tulet

Tulta on mukava tuijottaa

 

Päivä 8

Herään melko ajoissa auringon suunnasta päätellen. Aamuisella tyhjennyksellä huomaan tuulen hiljentyneen entisestään. Pikainen aamupala ääntä kohti ja kellumaan. Koetan lähtiessä houkutella vielä Kimiä mukaan, saan vastaukseksi teltasta epämääräistä örinää. No kellutaan sitten yksin.

Noin tunnin kellumisen jälkeen ei vielä ole ollut tärppiäkään. Missä ihmeessä kalat ovat? Viimein leirin vastakkaisella rannalla rämähtää kunnolla, vaan eipä kestänyt kala kiinni kolmea sekuntia pidempään. Puoli tuntia myöhemmin samaisella rannalla rämähtää uudestaan, jarru ulvoo kalan vetäessä kohti syvyyksiä. Yhtäkkiä vapa oikenee ja siima löystyy, sinne meni se juna. Vain hetkeä myöhemmin, juuri vaapun pudotessa veteen, pinnassa vesi pärskähtää ja nätti taimen loikkaa korkealle ilmaan. Taimen pitää kunnon mellakkaa siiman päässä hyppien vähän väliä korkeita loikkia. Saan kalan aina kellurenkaan vierelle asti, ja hetken jo kuvittelen kalan savupöntössä. Ja yhtäkkiä kala on irti, aivan jalkojen juuressa. Ei nyt oikein natsaa. Tunnin verran vielä yritän mitään saamatta ja palailen kotirantaa kohti. Kim näkyy juuri tepastelevan kohti rantaa, vuoron vaihto siis. Minä menen viettämään ruokailu- ja lepotaukoa Kimin lähtiessä liottamaan siimojaan. Syön ja jään telttaan elpymään.

Pari tuntia myöhemmin kuulostaisi Kim palailevan kalalta. Kyselen kuulumisia, ei kuulemma ole kala purrut. Hetkeä myöhemmin rupean valmistautumaan päivän toiselle kellumiskeikalle, ja Kim lähtee hetken päästä perään. Käyn paikalla, missä aamulla pitelin kaloja. Nyt en pääse enää pitelemään, mutta pulssia nostavat komeiden rautujen seuriot aina jalkoihin asti. Kun raudut eivät kuitenkaan suostu kiinni ottamaan ja lopulta katoavat kokonaan, lähdemme valumaan kohti järven perukkaa. Hiljaista on eteläpäässäkin. Kun mitään suurempaa ei tapahdu, palailemme pikkuhiljaa takaisin päin, samalla toki heitellen. Kim lähtee perässä ja saavuttaa minut hetkeä myöhemmin. Rinnakkain jatkamme matkaa kohti leiriä, kunnes yhtäkkiä Kimillä on vapa mutkalla ja komea taimen loikkaa ilmaan silmiemme edessä. Tärppi oli niin raju että minultakin pääsi huuto. Kalalla on niin ilmavaa menoa, että hetkeksi aikaa tunturi täyttyy torveloiden ulinasta. Viimein Kim haavii 52-senttisen taimenen, ja tunturi hiljenee. Pappi kutsutaan paikalle. Pappi puhuu, ja tänään syödään savukalaa.

52 senttiä taimenta

Saalistaja ja saalis

 

Iltatulilla on taas mukava istua ja kalaa savustella, kylläisinä pääsemme taas unille. Päätämme myös, että tällä reissulla saavat lähialueen muut järvet jäädä osaltamme rauhaan, sen verran heikkoa keliä on puskenut. Pysymme kotijärvellä varmojen apajien tuntumassa.

Kaunis ilta tunturissa

Kaunis ilta tunturissa

 

Päivä 9

Aamulla herätessäni tuuli on kääntynyt etelään ja puhaltaa, yllätys yllätys, melkoisella voimalla. Kolmatta tuntia makoilen ja odottelen, ilmeisesti univelat on nukuttu jo pois, koska en vajoa tiedottomuuteen. Viimein Kim tulee ilmoittamaan lähtevänsä kellumaan. No, kyllähän minäkin sitten. Tuuli on todella kova ja töitä saa tehdä tosissaan vastatuuleen päästäkseen. Lähden kohti järven eteläpäätä Kimin lähtiessä vanhalle tutulle paikalle niemen kärkeen. Harjuksia tulee harvakseltaan koon ollessa 4046 senttiä. Viimein tunnen rajumman tärpin, ja samassa vesi roiskuu täplikkään kalan riuhtoessa siimanpäässä. Hetkeä myöhemmin haavin renkaaseen 48-senttisen taimenen. Kyllä on voittajafiilis niiden kaikkien eilisten karkuutusten jälkeen. Jatkan vielä vähän matkaa kohti järven perää, mutta yltyvä tuuli ja alkava vesisade pakottavat kääntymään takaisin kohti leiriä. Kimin saavutan leirilahden edustalla, ja onhan silläkin taimenta matkassa, 46 senttiä. Keli näyttää niin pahalta, että laitamme molemmat kalat graavisuolaan, illalla kun ei välttämättä tulille pääse.

Tamu ja ottipeli

Taimen 48 senttiä

Harrastamme molemmat omatoimista ruokailua ja ruokalepoa. Ruokalevolta silmiä aukoessani keli on kuitenkin muuttunut taas siedettäväksi kellumaan siis. Kauas en renkaallani kerkeä kun koukutan jo melko komean taimenen, joka tekee kaikkensa välttääkseen savupöntön. Saan kalan kuitenkin onnellisesti renkaaseen ja annan papin sanoa aamenen. 50 senttiä taimenta savuun. Juuri samaan aikaan Kim huutelee selkäni takana komean kalan olevan kiinni. Kim onnistuu myös väsytyksessään ja käyttää kellurenkaassa tismalleen samankokoisen kalan jonka minä juuri papitin. C & R.

Vain hetkeä myöhemmin Kim huutelee taas selkäni takana, tällä kertaa vain on apua vailla. Torvelo on onnistunut heitossa tartuttamaan vaapun kiinni kellurenkaan keulaan eikä ylety sitä itse irrottamaan. Riennän apuun, mutta enpä voi minäkään vaappua irti nykiä. Koukut ovat läpäisseet ponttoonin ja sihinä kuuluu. Annan Kimille omat paikkaustarpeeni, ettei tarvitse kotirantaan asti lähteä. Torvelo suuntaa lähimpään rantaan paikkaushommiin. Minä jatkan kalastusta. Muutama heitto, ja siiman päässä on taas taimen. 40-senttinen kaunokainen vapautetaan hellästi. Pari heittoa kerkeän heittämään, kunnes taas saa vaappu kunnon kyytiä. Komea taimen yrittää tehdä kellurenkaasta karusellia, mutta valkoinen mies pistää vastaan minkä voi. Mukavan kamppailun päätteeksi haavin 50-senttisen täpläkyljen ja annan papin taas puhua. Nyt on molemmille oma savukala iltatulille. Tänään on viimein alkanut taimen syödä kunnolla: päivän saldo yhteensä 8 kpl täpläkylkiä.

Taimenat 

Kaverukset

Tutun oloinen ottipeli 

Taimen ja luottovaappu

Siä se pilkistää... sama ottipeli

Lihavampi taimen

Tyytyväinen kalamies 

Tyytyväinen saalistaja

Tytöt matkalla savuun

Tytöt matkalla savuun

Iltanuotiolla savustellaan taas taimenta, ja telttoihin kömpii taas kaksi tyytyväistä tunturitorveloa mahat pinkeinä.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt