Kirjautuminen

Paluu unelmien rautuvesille

Käyttäjän arvio:  / 19
HuonoinParas 
Share

TunturinuotioPaluu unelmien rautuvesille

Päivä 0

Pannulla tirisee itse pyydettyä lohta. Aivan pian Kim jo kolistelee ovella. Ajattelin ruoan laittaa valmiiksi, onhan kaverilla jo reipas 400 kilometriä ajettuna. Ateriavalinta oli ehkä hieman heikohko ajatellen tulevan kahden viikon pääasiallista ravintoa. No, hyvää se kuitenkin oli.Kun olemme saaneet tavarat autoon, voimme vain todeta, että mitään muuta ei enää olisikaan mahtunut. Ahtaudumme tavaroiden sekaan kuljettimeen ja aloitamme yhteisen matkan kohti unelmien rautuvesiä Sonata Arctican saattelemana.Kim oli tämän tulevan pesäpaikkamme jo edelliskesänä kalastellut, mutta itseltäni jäi se reissu surkeiden sattumusten johdosta väliin. No, nyt on jalat ainakin ehjinä.

.

Pitkä ja puuduttava väli on viimein saatu taitettua, ja saavumme Ylläkselle. Majoitusta tiedustellessamme selviää sellainen seikka, että Kim oli varannut majoituksen vasta seuraavalle päivälle. Vapaa mökki kuitenkin löytyy, asetumme taloksi ja avaamme oluet. Vain hetkeä myöhemmin kurvaa viereisen mökin pihaan auto, josta ulostautuu kaksi tunturihåmppelia: Ruutta ja Aavikkosammakko palailevat tunturikeikalta. Pyrimme porukalla syömään kuuluisaa ja kehuttua poroburgeria. Ovella tyttö haluaisi 10 € sisäänpääsystä... Njet, pitäkää burgerinne. Lähdemme siis porukalla rantasaunalle ja humalluttaviin löylyihin. Löylyt olivat maineensa veroiset. Löylyjen päälle vielä makkaran paistot, ja unille mars.

Päivä 1

Saavumme Kilpisjärvelle hyvissä ajoin ennen sovittua lentoa. Ensimmäisenä hurautetaan lentosatamaan ilmoittautumaan ja kyselemään tilannetta. Tilanne on heikko, kaikki edellispäivän lennot lentämättä ja ruuhkaa siis purettavana aikalailla. Epäilivät lentomme myöhästyvän n. 4 tuntia.

Aikaa riittää siis kaupassa käyntiin sekä rauhassa ruokailuun ja ihmettelyyn, ja siltikin saamme odotella vielä aivan riittävästi. Viimein likimain kuusi tuntia myöhässä pääsemme kantamaan romut laiturille, seuraava lento olisi meidän. Lentäjä kyselee tavaramäärän nähdessään että teille ilmeisesti on kaksi lentoa? No eip ole kuin yksi. No siinä tapauksessa kolmasosa tavaroista jää tähän, sanoo lentäjä ja osoittaa kädellään, mistä kohti tavarakasa pannaan poikki. No kyl mää mielellään tuon rinkan mukaan ottaisin. Tuumimme hetken tavaroiden painoa ja päädymme siihen, että raja ei voi ylittyä. Tavarat siis puntariin. Niinhän siinä käy, että kaiken saamme mukaan ottaa, mahtumisen kanssa vain meinaa olla pientä ongelmaa.

Romua

Rojua oli kertynyt matkaan vähintäänkin riittävästi.

Ahdasta

Koneessa meinasi olla hieman ahdasta. 

 

Hetken sovittelulla kuitenkin pääsemme ilmaan.

Pienen hetken kuluttua alkaa alapuolellamme näkyä noita tuttuja ja suurta kaihoa herättäviä maisemia. Kummaeno jää taakse, samoin toissavuoden kotijärvi ja monta, monta muuta niin kaunista ja houkuttelevaa paikkaa.

Maisemia

Imaan päästiin.

 Kummaeno

Kummaeno oli muuttunut edellispäivän sateissa kura ojaksi.

Pieni joki tulvassa 

Normaalisti olematon puropaha oli nyt reilussa tulvassa. 

Nätti harju

Komea harju

Viimein alkaa tuleva kotijärvi häämöttää. Täysin tyynessä kelissä näkyy järven pinnalla satoja toinen toistaan suurempia tuikkeja. Hetken päästä teemme ikävän huomion: järvellä soutaa joku, voi prkl! Lentosetä ottaa koneen nätisti järven pinnalle ja hetken väittelyn jälkeen suostuu rantautumaan Kimin haluamaan paikkaan. Paikka on sama jossa isännät olivat viimevuonnakin leiriä pitäneet. Varovasti meloen lentosetä saa vietyä koneen rantaan asti, vain kerran kiviä kolistellen. Puramme tavarat rannalle. Lentäjä sanoo vielä ennen lähtöään, että olisi erittäin toivottavaa, että siirtyisimme vastarannalle paluukyytiä odottamaan.

Rantautuminen

Romut rannassa.

Kyyti poistuu

Kyyti poistuu kohti etelää.

 Tyyntä ja tuikkeja 

Ja järvellä tuikkii.

Leirin pystytys

Leirin pystytys.

Maisemaaa jossa sielu lepää

Maisemaa leiristä etelään.

 

Seuraava puoli tuntia meneekin tavaroiden siirtämiseen leiriin, parinsadan metrin päähän kukkulan päälle. Asumukset ovat nopeasti pystyssä, ja kauan odotettu tunturireissu on virallisesti alkanut. Leirissä ei malta maleksia, kun järven täyttävät sadat tuikit. Kim käy hakemassa vaappupakistani tilaamansa vaaput. Illan suunnitelmana on tennarikalastelua leirin läheisyydessä. Pienen pieni harjus sieltä, toinen täältä, ja hetkeä myöhemmin Kim onnistuu jättämään ensimmäisen juuri saamansa vaapun pohjaan. Ei tuota tennarikalastelu suurempaa tulosta, joten siirrymme leiriin iltatulille. Parit oluet maistuvat varsin makoisille tunturin tyynessä kesäillassa.

Päivä 2

Aamulla herään helteeseen teltassa. Ulostaudun tyhjennykselle. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, eikä tuulikaan häiritse. Pikainen aamupala ääntä kohti, kellurenkaan täyttö ja puolijuoksua rantaan. Kerkeän vesille hieman ennen Kimiä. Koukutan lähes välittömästi pienen n.30-senttisen taimenen. Taimen pääsee takaisin märkään ja minä jatkan harrastuksia. 10 minuuttia myöhemmin, Kimin juuri saapuessa renkainensa vesille, minulla tärähtää vaappuun paremmin. Syvällä mennään, ja sellaisen vaikutelman saa alusta asti, että nyt on punalihaista siiman päässä. Renkaan lähellä syvyyksistä nousee kaunis punavatsa. Hetken päästä haavi heilahtaa ja ensimmäinen rautu on totta. Tavoitteena tälle reissulle pidin vanhan rautuennätykseni rikkomista, ja nyt se näyttäisi heti toteutuneen. Pikainen mittaus antaa tulokseksi 40 senttiä. Kaunokainen saa pappia ja pääsee sashimi-aterialle. Näin sitä päästiin heti reissun alkuun onnen kukkuloille. Aikaa on vielä liki kaksi viikkoa, mitähän täältä vielä löytyy? Jatkan kalastelua. Vaikuttaa siltä, että harjuksilta ei voi täällä välttyä: tietyille paikoille kun renkaan kanssa kelluu, alkaa lähes jokaisella heitolla paukkua reippaan 40 sentin purje-eviä. Kellumme aikamme harjuksia kiusaten ja palailemme leiriin ruokailemaan.

Kaunokainen

  Rautu 40 senttiä

 

 Ensin syödään pussimuonat, sitten riisutaan raudulta vaatteet ja pistellään sopiviksi annospaloiksi. Soijaa ja wasabia kippoon, rautua perään ja ääntä kohti. Ai että, kyllä on tunturissa kaksi tyytyväistä torveloa. Ruokailun jälkeen päätämme elpyä tovin. Herään joskus, ja kurkistaessani teltasta ulos näen Kimin jo kellumassa vastarannan tuntumassa pienen niemen kärjessä.

Kokoan itseni ja tarvittavat tavarat ja siirryn seuraksi kelluntahommiin. Potkin suoraan vastapuolelle Kimiltä kuulumisia kyselemään. Oli kuulemma kepittänyt 45-senttisen raudun.

Torvelo ja rautu

Kim ja rautu 45 senttiä

 

 Harjuksia saa taas kiusata mielin määrin. Kellumme kohti järven eteläpäätä, missä Savolax koukutti toissa vuonna nätin raudun. Viime vuonna taas taimenet asustelivat siellä tiiviisti. Puolimatkassa renkaani vieressä pintoo rautu. Heitän vaapun tuikin yli ja veivailen tulemaan, tuntuu kolahdus, ei perkule tarttunut. Vaappu saapuu renkaan viereen komea rautu perässään, vielä käy rautu hätäiseen kolauttamassa, mutta ei vain tartu. Pulssin ollessa 400 tuntumassa jatkan heittelyä paikalla, mutta rautu on kadonnut. Koukutan vielä myöhemmin toisaalta ennätysharjukseni, 51 senttiä. Ei voisi paljoa paremmin ensimmäinen kokonainen kalastuspäivä mennä. Illalla istutaan tulilla ja savustellaan rautua. Maukas savurautu katoaa nopeasti kalamiesten kupuihin. Päälle nautimme valkoviiniä ja savuisia juomia. Päätämme pysytellä tällä järvellä kalastelemassa vielä ainakin pari päivää, ja sen jälkeen katsotaan, josko muuallakin käytäisiin.

Ja ilta on kaunis... ja savuinen.

Maisema leiristä etelään

Tunturin ilta

 

Päivä 3

Aamulla herätessä kieli on liimautunut kitalakeen.

Viimein iltapäivällä joskus kahden tietämissä suuntaan järvelle kellumaan. Potkin hieman ulos rannasta ja suuntaan ensimmäisen heittoni suoraan siihen mistä juuri lähdin. Saman tien kun vaappu putoaa veteen, vesi pärskähtää ja vapa taipuu. Ruskea kylki välähtelee pinnassa, kun taimen koettaa venkoilla itseään irti. Niin vain joutuu taimen antautumaan suuren valkoisen miehen tahtoon ja päätyy illan savukalaksi. Harjuksia paukkuu kiinni jatkuvasti, suurimpien ollessa 46- ja 47-senttiset. Parin tunnin pikaisen kellunnan jälkeen poistumme ruokailemaan ja elpymään.

Mikäs siellä menee? 

Vaappua viedään

Nätti taimen ja ottipeli

Karun järven kasvatti

 

Iltakellunnalle kerkeän hieman ennen Kimiä. Leirinaapurit soutelevat kumiveneellä lähelle ja kertovat saaneensa hyvin rautuja vastapuolen niemen kärjestä. He kehottavat meitä vuorostamme sinne siirtymään, heillä kun on jo mukavasti ruokakalaa. Samalla kyselevät josko meillä olisi polttopuiden tarvetta, heiltä kun jää paljon ylimääräisiä. Tottahan meille puut kelpaavat! Paiskomme paikalla pitkän tovin, mutta hiljaista tuntuu olevan. Me ei vaan osata... Mutta sitä me ei myönnetä.

Valumme pitkin rantaa kohti järven eteläistä päätyä samalla kalastellen. Kalat vain tuntuvat olevan hukassa. Järven päädyssä koukkaamme vastapuolen rannan tuntumaan ja palaamme kohti leiriä uistellen. Alamme olla jo melko lähellä leiriä, pienen lahden kohdalla, kun minulla yllättäen vapa nytkähtää ja jarru alkaa sirittää kauniisti. Siimaa viedään taas siihen tyyliin että oletan punalihaista olevan tuloillaan. Hetken venkoiltuaan kala nousee pintaan, mikäs se siellä... No rautupa tietysti. Pian haavi heilahtaa ja mitta kertoo ennätyksen rikkoontuneen jälleen. Tällä kertaa rautu on saanut pituutta 42 senttiä. Rantaan palatessa huomaamme leirinaapurin tuoneen veneellä säkillisen koivuhalkoja. Iso kiitos heille.

Kauniin värinen rautu

Rautu 42 senttiä

 

Siirrymme iltanuotiolle raudun ja taimenen savustukseen. Toteamme taimenen olevan parempi savukala, huomattavasti rasvaisempi.

Tänäkin iltana telttoihin kömpii kaksi tyytyväistä tunturitorveloa.

Päivä 4

Aamulla heräilemme ajoissa. Leirinaapurit ovat pakanneet tavaransa ja odottelevat kyytiä sivistykseen. Mutustelen aamupalan teltan suojissa, ja sen jälkeen suuntaan kulkuni kelluntahommiin. Kala tuntuu olevan heikolla otilla, edes harjukset eivät suuremmin häiriköi kalastusta. Päätän käydä kokeilemassa lahdukan, josta edellispäivänä koukutin raudun. Heittelen aikani, ja juuri kun olen poispäin lähdössä, vapa nytkähtää mutkalle. Kala venkoilee ja vääntää tosissaan ja tekee kelluntarenkaasta hetkessä karusellin. Mittelö kuitenkin päättyy minun voittooni, ja kellurenkaassa pötköttää 42-senttinen rautu. Ottikoneena toimi jälleen sama vaappu, jolla kaikki aiemmatkin kalat ovat tulleet: Rymy Sokeuttaja.

Hieman hailakampaa väritystä

Kaunis on tämäkin, vaikka hieman hailakampi

 

On ruokatauon aika. Ateriaksi koiran oksennukset ja päälle sashimia. Taas on torvelon vatsa pinkeänä, ja onnellinen mies kömpii telttaansa elpymään.

Sashim

Maailman paras tunturiruoka

Herään taas joskus... Myöhään. Kim näkyy olevan jo kellumassa. Suuntaan perään ja käyn ensi töikseni kyselemässä kuulumiset. 42-senttisen raudun oli papittanut hän. Kalat eivät minun kalastustani häiritse, saan pyytää ihan rauhassa. Kim koukuttaa vielä 46-senttisen taimenen halstrattavaksi, rautu pannaan graaviin.

Iltatulilla nautimme halstrattua taimenta, leivän kanssa ja ilman. Toteamme tunturielämän olevan varsin mukavaa.

Tyytyväinen kalamies

Tyytyväinen saamamies

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt