Kirjautuminen

Brändöcup 2010 - Menestystä vai nöyryytystä? - Kisapäivä 1

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Moukaria ja siimasotkuja

 

Kipparikokouksessa havaittiin heti sään vaikutus. Poikkeuksellisen moni joukkue oli päättänyt jättää kilpailun väliin, ilmeisesti juuri sään takia. Aikaisempien vuosien yli sadan joukkueen kokonaisuus typistyi lopulta 64 joukkueeseen. Lähtöpaikan rannasta puuttui pienemmät veneet lähes kokonaan ja usea monivuotinen vastustajia loisti poissaolollaan. Erotimme kuitenkin nopeasti kilpailijoiden joukosta useita tuttuja kasvoja aikaisemmilta vuosilta ja totesimme että jokseenkin kaikki kovimmista kilpailutiimeistä olivat paikalla edustettuna. Hyvä näin, sillä tästä me imemme motivaatiomme!

Tuntia myöhemmin odotimme lähtölaukasta Torsholman lähtöpaikalla. Nyt strategiat ja taktiikat punnittaisiin. Ja sen kyllä näki kaikissa veneissä tuimista ja päättäväisistä ilmeistä päätellen. Lähtölaukaus (haulikolla) ei edes erottunut myrskyisessä kelissä, mutta matkaan lähdettiin taas kuin pyssyn suusta. Otimme suunnan kohti strategiamme edellyttämää aloituspaikkaa. Päätös näytti nopeasti oikealta, sillä muut kilpailijat jäivät nopeasti näköpiiristä.

 

Aloitimme kovan tahkoamisen ja tuntui hienolta päästä purkamaan patoutunutta energiaa. Busterin Blue Gill sai viidennellä heitolla toivottua huomiota osakseen. Kala oli kuitenkin niukasti alle 60cm, joten takaisin kasvamaan. Nopea pelinavaus sai kuitenkin virnistämään, kunnes seuraavan heiton jumi sai ottipelin lentämään kaaressa pohjaan. Mika lainasi nopeasti uuden vastaavan omasta valikoimastaan. Nopeasti käy kuitenkin selväksi, että vedenalainen tuomaristo on tietoinen kisan alkamisesta... ei enää tärppejä eikä edes seurioita. Tuleen ei parane jäädä makaamaan, joten kaasu auki ja kohti seuraavaa paikkaa. Siirtymälle sattuneessa kaislikkorännissä heitän pikku-Rapiksen vetoon veneen taakse, sillä vähän venettä leveämmässä rännissä täytyy olla ainakin jokunen kala väijyssä. Ei minuuttiakaan kun Rapiksessa roikkuu kiukkuinen kaveri ja aiheuttaa pikku sähellystä veneessä! Mikan laitaa vasten laittama setti tarttuu kaislaan ja linkoutuu mereen! Tapsa saa kuitenkin napattua viime hetkillä vavasta kiinni ja vältyttiin kalustotappioilta Ensimmäinen kisakala kyytiin kaikesta sekoilusta huolimatta!

 

Jatkoimme kohti tuttua matalikkoa joka oli harjoituksissa osoittautunut tiiviisti miehitetyksi. Näin heti että kilpailijavene lähestyi toisesta suunnasta kovalla vauhdilla, tavoitteena sama paikka. Nopeasti tarkkaan valittuun kohtaan ja ankkuri veteen paikan tehokkaan peittoamisen varmistamiseksi. Kilpailija joutui tyytymään alempaan kohtaan, mutta heitä onnisti. Kolmas heitto aivan matalaan antoi heille heti kalan. Itse saimme vain kaksi tärppiä, jonka jälkeen paikka hiljeni tyystin. Prhna, että on taas helppoa! Muitakin veneitä ilmestyi ympäristöön, mutta jatkoimme omaa suunnitelmaamme röyhkeän määrätietoisesti. Tuuli piinasi meitäkin ja rekaamisvauhti meni todella hurjaksi valuessamme kohti erään poukaman pohjukkaa. Ohjailin venettä ja vaihdoin samalla jerkkiä aallon osuessa kovaa, heilauttaen venettä niin että vavan perä heilahti laidan yli. Prkle, sainpahan siimasta kiinni viime hetkellä. Ei helv...döörin liipasin oli osunut veneen laitaan ja vapauttanut puolan. Se mitä suusta pääsi, on painokelvotonta, nyhtäessäni hurjaa vauhtia kaksi käsin siimaa veneeseen. 130 metriä nyhdettävää, vapasetti merenpohjassa ja vene valumassa kaislikkoon, ilman että konetta voisi käynnistää siiman viistäessä veneen perän alta! Viime hetkellä siima vihdoin loppuu ja pääsen hilaamaan settini merestä, kone käyntiin ja nopea peruutus pois matalasta. Onneksi on varasetti mukana, sillä uineesta setistä ei ole enää mihinkään. Jatkamme vauhdilla eteenpäin kohti seuraavaa paikkaa sillä 3 tunnin kilpailuaika ei jätä aikaa tuumailulle. Seuraavat paikat eivät antaneet lupausta paremmasta, vaikka vesi suunnilleen vaahtosi veneen ympärillä ja uistimet vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

 

Siirryttyämme erään syvän rännin laitamille alamme taas saamaan kontaktia kaloihin. Veneeseen asti ehdokkaita ei kuitenkaan tahdo nousta. Kilpailuaika alkaa lähestyä loppuaan ja epätoivo lisää heittotiheyttä koko veneessä. Ärräpäät veneen keskituhdolla paljastavat Mikalle sattuneen pahan harakanpesän, mutta tähänkin löytyy varasetti. Matka jatkuu kohti punnituspaikkaa, sillä kilpailuajan jälkeiselle siirtymiselle ei ole varattu kuin 15 minuuttia diskauksen uhalla. Paine veneessä lisääntyy, sillä yhdellä mittakalalla ei ole syytä nauruun. Palaamme aloituspaikallemme ja Mika saa vihdoin hanat auki. Arviolta nelosen kala iskee kiinni todella kaukaa matalassa ja aloittaa julmetun temuamisen. Mika ottaa kalaa määrätietoisesti sisään, kun kala onnistuu sittenkin repimään itsensä irti. Ärräpäät lentelee pitkin venettä, sillä näimme selvästi kalan koon! Ei kuitenkaan lannistusta tästäkään vaan työnnytään veneellä entistä kapeampiin ja matalampiin paikkoihin, kalakontaktien tultua pääosin matalasta.

 

Ahvenanmaan hauki

 

My name is Esox, Esox Lucius!


Kello näyttää 3 minuuttia kun pudotan taas kiroillen yhden kisakokoisen kalan. Tapsa hihkaisee muutaman heiton jälkeen "kala" ja vilkaisen epäuskoisena kelloa. Viimeinen kala nousee veneeseen 18.59, eli viimeisellä minuutilla!


Punnituspaikalla voidaan todeta että huonoissa asemissa ollaan. Muilla kalaa on tullut varsin kohtalaisesti, joskaan mitään megasaaliita tai -kokoja ei nähdä. Kaikki valittelevat että tiukassa on ollut. Väsyneinä painumme takaisin mökille miettimään syntyjä syviä. Mikan kanssa noidumme illalla edessä olevaa kela- ja siimaprojektia. Ruuan, muutaman lonkeron ja Talisman-pullon poksauttamisen jälkeen yritämme vielä Mikan kanssa selvittää siimasotkujamme hämärtyvässä illassa. Lopulta kuitenkin tunnustamme tappiomme ja tartumme puukkoon. Uudet siimat kelalle ja omalle vielä kuivaus ja rasvaus päälle, jonka jälkeen kukin keskittyy hiljaisena henkiseen itseruoskintaan. Kaikilla pyörii mielessä sama kysymys: "mitä me tehtiin väärin"?

 

 

Haugi

 

Kalkkiviivoilla kyytiin!!

 

Päivän epäonnistuminen kaivelee mieltä ja nautiskelen juomaa rupatellen tyttöystävän kanssa puhelimessa, kun Tapsa yhtäkkiä ryntää sisään huutaen jotain veneen avaimista. Hölmistyneenä kysyin että mitä helv.. sä niillä? Mikalla on tosi iso kala kiinni, saan kuulla. Ei stna! Mitä toi Tapsa nyt hourii?! Ulkonahan on säkkipimeää ja ollaan oltu rannassa jo useamman tunnin? Niin, Mika oli sitten päättänyt mennä vielä venevalkamaan testaamaan kelansa toimivuutta ennen seuraavaa kisapäivää, pimeästä huolimatta. Paikka on hankala, vain veneen levyinen ränni kaislikossa ja Mikan pari ekaa heittoa menikin pimeässä kaislikkoa repiessä. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun ensimmäiseen veteen osuneeseen heittoon iski välittömästi vauraampi kala kiinni! Kala painoi suoraan kaislikon sekaan, missä se jatkoi hillitöntä melskaamistaan. Tapsa sattui onneksi olemaan juuri kuistilla, kuullen Mikan avunhuudon kauempana. Kala saatiin lopulta haaviin saakka, paljastuen kiukkuiseksi vähän alle neljän kilon veijariksi, joka onnistui hämäämään Mikaa koostaan hirttämällä itsensä kaisloihin. No, tästä saatiin kuitenkin mukava iltakevennys heikon kisapäivän päätteeksi. Näin kaikille tuli ihan uutta uskoa tekemiseen ja istuimme alas suunnittelemaan seuraavan päivän strategiaa. Päädyttiin pelaamaan "Upporikasta tai rutiköyhää", eli valittiin lähteä ennestään tuntemattoman lahden kimppuun.

 

Siimasotku

 

Heitä nyt tällä sit prkl!

 

Share

 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt