Kirjautuminen

Etelän pojat isomusten perässä Muoniojoella

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Reissua alettiin suunnittelemaan jo vuoden 2009 reissun jälkeen, kohteeksi valittiin tällä kertaa Nunas ja Tornio-Muoniojoki. Reissu oli ensimmäinen kyseisiin maisemiin, kun yleensä reissut ovat suunnanneet tuonne pienemmille joille. Nyt oli isompi joki tiedossa ja toiveitakin oli pääkopassa kohtuu roimasti. Selkeitä tavoitteita ei ollut kuin rentoutuminen ja mukava yhdessä olo tutulla porukalla. Toki ne isomukset mielessä ja oman ennätyksen puhkominen.

 

Matkassa oli mukana 4 karvaista äijää ja roimasti erähenkeä.

.

 

Reissuun tuli lähdettyä Vantaalta 30.7 n. klo 18.30 ensimmäisen urhoon voimin... ja täällä itsekseni odotellassa kyyti saapuikin sovitusti n.klo19 aikoihin tuohon Klaukkalan seutuville. Kamat autoon ja suunnaksi Raisio ja lisämiehityksen haku.

 

Rattoisa moottoritien pätkä. Eikä kauaakaan tuosta niin auto tönötti Raisiossa parkkipaikalla n. klo 21. josta suunnaksi vielä Mietoinen josta viimeinen mies matkaan n.klo 22. Ja eikun vaan kohti pohjoista ja pitkää ajorupeamaa.

 

Onneksi matkassa oli kuskeja 4, joten matka taittuu kohtuu helposti, mitä ny persauksien puutumista yms. Nunaksen kämpälle saavuttiin n. klo 14, 1394 km ajoa lähdöstä asti...

 

 

 

Järäm Sturmbock - Stellung

 

Elämää juoksuhaudoissa

 

 

Luvat/mökin avain tuli noudettua matkalta Arctic Knifesta. Äijät otti luvat klo 16 alkamaan ja itse ahneena jo klo 14, jotta saa heti kättelyyn etumatkaa.

 

Ensimmäinen päivä olikin pääasiassa paikkaan tutustumista ja lepoa tuon ajelun jäljiltä. Keli oli pilvistä ja puuskaisen tuulen sekä vesiripausten maustama. Vehkeiden kasaus yms. Ruoka ja "rypälemehu" oli oikein maittavaa. Ruoan ja juomien jälkeen olikin aikaa käydä tutustumassa joen tarjontaan, lähinnä tämä Kattilakosken pikainen läpikäynti.

 

 

mökistäkin kuvaa, jotta paikalla ollaan oltu.

Perus tarpeiden kera.

Muonionjoki, Nunäs

 

maisema fotoa suoraan mökin rannasta, Kattilakosken alajuoksua

 

Alkujaan ensimmäisillä heitoilla tuli mökin rannasta alamittainen taimen joka pääsi jatkamaan kasvua. Ja reissun yllätykseksi jokainen äijä pääsi nauttimaan jo ensimmäisenä iltana kalan tunnusta... tosin pientä oli.

 

Mikä muiden reissujen perinteiden mukaan oli aika epätoivottua. Kyseinen kohtalo kun saattoi olla niitti sille, että muutahan reissusta ei saada ja tästähän on kokemusta.

Pienen kokeilun jälkeen päätettiin laittaa kämpän sauna tulille ja siirtyä sitä kautta illan viettoon. Juomaakin kerta oli tarjolla. Loistavat löylyt ja muutaman hyvin nautitun öölin jälkeen olikin jo aika käydä yöpuulle. Perhoja ei kasaan laitettu kovan tuulen takia.

 

Hyvin nukutun yön jäljiltä aamulla noustiin ylös siinä 8-9 aikoihin. Kukin omalla tahdillaan. Sää näytti kohtuu lupaavalta aurinkoa ja hivenen tuulta. Kaffet juotua ja hetken aikaa siinä heräiltyä, olikin aika siirtyä itse tosi toimiin.

 

Perhovehkeet kuntoon, kahluukamat päälle ja joelle. Kahluuvermeet pitivät ja perhotkin tuli kastettua, tosin saalis jäi uupumaan, yksinäinen tärppi ja siinä kaikki. - No keskellä päivää tämähän ei ole mikään yllätys.

 

Laitellaanhan pojat loputkin vieheet iskuun ja nautitaan pari virkistysjuomaa näpertämisen ohessa.

 

Illemmalla sitten uusi yritys koko porukan voimin, pari veneellä kosken alla olevan suvannon antimia kurkkimaan, toinen pari kun taaseen kirmasi kohti Kattilakosken niskaa. Reissu niskalle, tuotti muutaman taimenen ja niin tutun hauen rotjakkeen. Tuli sitten lähdettyä hieman vielä pidemmälle kuin tuohon niskalle, joten lopullinen paikka missä tuli käytyä oli tuo Kolmenmiehennivan ja Liinakurkion välinen osuus. Maisemista ei kyllä mitään isompaa mainitsemista tullut kuin pajukkoinen reunusta ja muutama ärräpää. Joki oli näiltä osin kyllä upea ja kalaisan oloinen, mutta vaati aina pienen työn ennen kuin pääsi mitään veteen asti viskaamaan.

 

Veneen porukka sai Kattilakosken alta 5 harjusta ja roimasti kokemusta.

 

Illan kruunasi heh, niin epätavallinen saalis käsin rantavedestä nostettu kiiski. Pitihän tuokin ny mainita, kun niistä kalalaji määristä oli reissussa keskustelua (ja kilpailua).

 

Ilta/yö taittuikin mukavasti korttia lätkiessä ja seurustellessa.

 

Aamuste taas ylös siinä 10 hujakoilla... Kaffet lärviin ja kohti "uusia"seikkailuja. Päivä tosin tuli oleiltua mökin tietämillä, eri pelejä pelaillessa. Kalastus saa jäädä myöhemmäksi illalle. Vesikuurotkin pääsivät kastelemaan koko porukan.

 

Illan tullessa tulikin aika siirtyä joen suuntaan. Itse pervoilemaan ja muut haspeleiden kera. Itse lähdin kokemaan Kattilakosken alajuoksua ja äijät veneellä Kattilakosken alajuoksun, Ylinenjärämän ja Välinivan alueen.

Kosken alajuoksun saarta onkin muuten varsin mukava kiertää kahluuvermeissä, suvannon puolelta kun tuntuu löytyvän kohtuu syvä monttu, jonka oli joku muukin kokenut. Itsellä onneksi oli keppi matkassa, niin isommalta kastumiselta välttyi. Kosken virran voimakkuus tuotti aavistuksen etenemis ongelmia ja läheltäpiti tilanteita.

 

Perhoon iski muutama pienempi harri ja tärppejä sitten lisäksi. Laihan oloista. Venepoppoo sai koukutettua harrin, muutaman (ah niin ihanan) hauen, sekä menetettyä uistimen kun peruke napsahti poikki. Kalastuksen osalta ilta oli leppoisaa pienten kiusausta ja itselle hyvää harjoitusta tuon perhostuksen suhteen, kun ei tunnu ihan vielä siltä, että ammattilainen olisin. Rantauduttuaan ja mökille päästyä olikin aika suunnitella hiukan viikolle ohjelmaa, saunoa ja nauttia illan viileydestä.

 

Jättiharri

32cm ja rajat puhki

 

 

Pojat pääsi savukalan makuunkin, tosin parin hauen ja yhden harrin maustamana, itsehän en kalaa voi syödä. Vaikka muuten niitä tuleekin harrastettua. Joten tulihan ne makkaratkin siinä ohessa paistettua, jotta itse kirjoittajakin sai kuvun täytettä. Lämpimän mökin sisällä tunnelma tiivistyi marjapussin, viinin ja oluen tahdissa ja kuinka ollakaan kello oli jo heilahtanut kolmen kieppeille… aika oli siis nukkumaan.

 

Aamuste ”pirteänä” ylös siinä 11 aikoihin. Perus aamukaffet ja jutut. Suunnaksi otettiin päiväksi Järämän linnoitusalue. Ilman ollessa puolipilvinen ja muutaman pisaran taisi vettäkin heittää niskaan. Kalastukset kun oli tätä myöten jo päätetty jättää sinne illan viileyden ja hämäryyden suojaan. Joten joelle päin olikin sitten siinä ysin aikoihin hyvä lähteä suunnistamaan. Tavoite oli veneellä käydä väliniva ja tuttut alueet siitä ympäriltä koluamassa. nivalta nousi harjus ja hauet.

 

Yksi sankareistamme näki jo jotain ihan muuta… joku kävi pinnalla. isomus??? vai pelkkä joen oma hirviö. Loppu tulos oli sitten siinä, että pakko olla lohi. Lohi sen oli oltava, kun kävi muutamaan otteeseen suvannossa selkäänsä pinnalla näyttämässä. Niillä kun tuppa olemaan moiseen ”köllöttelyyn” taipumusta. Uistimeen ei tarttunut, eikä sen puoleen kyllä haitannutkaan, ei nuo vehkeemme olisi sitä rääkkiä edes kestäneet.

 

Puolen yön jälkeen suunnaksi mökki ja sauna. Nuotiolla hieman makkaraa ja päälle korttia. Äijät painui pehkuihin siinä puoli 4:n aikoihin ja itse päätin suunnata kalaan. Heti kättelyssä rantavedestä käsin kiinni made. Oli sitä siinäkin. Ilman viileys nosti joesta usvan ja lämpö tippui 8 asteen tietämiin, upea keli kalastuksen suhteen. Matkaan lähti virppa ja haspeli. Suunnaksi otin Kattilakosken niskalle ja siitä sitten mökille päin kalastaen kaikki mahdolliset paikat. Muutama pienempi kävi kääntymässä ja nehän pääsivät kasvamaan takaisin. Yksi mitta kala tuli saatua niskalta. Uistimen mallilla/värillä ei oikein tuntunut olevan suurta merkitystä liki kaikki kelpasi mitä päähän viitsi laittaa. Karkuutuksia tuli useampiakin. Yksi isompi iski liki keskeltä koskea… kerrankin oli toive että olisi omat ennätykset hajonnu, vaan eipä tuo ikinä ylösasti tullut. Mökille saavuin siinä kellon ollessa 6.15. Joten ehkä olikin jo aika siirtyä unille.

 

Harvoilla reissuilla on yhden henkilön kalalaji saalis ollut 4 eri sorttia. Ja tällä kertaa siihen pääsi 2 henkilöä. Mitäköhän seuraavaksi?

 

Aamu alkoi ”todella” pirteästi noustessa siinä 11.30. Hieman ajan kulua pelien lomassa. ja n.klo 15 suunnaksi joki. Ylöspäin jokea kävi reissu… saaliin ollessa muutama pieni taimen sekä sitten yksinäinen harjus, upea sellainen. Toisen sankarin saadessa taimenen ja muutaman hauen, jotka päätyi takaisin jokeen syömään niitä huomattavasti parempia kaloja. Haukiahan saa haettua liki mistä vain, joten ei niitä näiltä reissuilta hirveästi kaipale.

 

Päivä kaffetta ja sapuskaa n. 18 aikoihin. Illaste taas uudelle koetokselle. Ukot otti jälleen tutun ja turvallisen veneen alleen ja suuntasivat Ylinenjärämään. Itse pervokamat matkaan ja joenvartta ylöspäin. Saaliista ei oikein merkkejä saatu, joten oli tyydyttävä saunan lämpöön, markkaraan ja oluen nautintoon. Yöpuulle siinä kahden jäljistä.

 

Yö oli oikein kunnon sateen varjostama… vettä siis tuli ja kovaa.

 

Aamuste noustiin siinä kymmenen aikoihin. Ilma oli pilvinen/harmaa ja sateen uhka leijui päällä koko ajan. Joka reissuilla kun on tehty jokin ”huipun” valloitus, niin nyt otettiin suunnaksi Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Itse olen kyseisellä huipulla käynytkin, mutta muut porukasta eivät. Portaita pitkin käy matka ylöspäin… huh huh n.750 rappua, oli siinä askeltamista. No ylös päästiin ja alaskin. Kun oli kilometri merkkaus hoidettu. Toiset tykkää koti vessasta, toiset korkeuksien nautinnosta.

 

Paluumatkalla tuli haettua 24tunnin enontekiönkalastusalueenlupa, jotta pääsee kokemaan nuo pienemmätkin joet mitä maisemista löytyy.

Illan tullessa piti suunaksi ottaa itsekseen kauemman paikat, kelottijärven alta ja samalla reissulla nuo pienemmät joet, mitä siitä 20km säteeltä löytyi.

Luspan alueelta tulikin sitten mittakalaa muutama kappale. sekä yksi hauen rotjake joka otti sitten lopussa hatkat, siiman ja uistimen kera. Pervoilu ei tuottanut tulosta, ei edes vaikka ruotsalaisiakin maisemissa oli. Joten parhaimmat tulokset saatiin aikaiseksi virpan kanssa. Alku yö tuolla Luspan seudulla ollessa ja siitä hämärän turvin siirtyminen kohti pienempiä jokia.

 

Pikkujoki oli kyllä sitten todellan antoisan oloinen, kun vain viitsi kävellä ja ryvetä pisin pusikkoa jonkin tovin. Lämpötila oli laskenut kerrankin ihaniin lukemiin 4,5 asteeseen. Eli loistava otti sää. Kävely tyssäsi kosteuteen. Vyötäröä myöden kun oli märkä, niin alkoi vilukin painaa päälle ja suunnaksi oli pakko ottaa auto. Käveltävää toki riitti takaisin päinkin. Joten matkalla sitten oli hyvä kokea joen antimet, joka montusta mitä oli läpikäytävissä. Saalistakin tuli parin harrin ja kolmen taimen voimin. Pienehköä tosin, mutta jotain tuntua kalasta oli. Mökille tuli reissulta palattua siinä 5:n jäljistä. Luspan alueella riitti muitakin viskaajia. laihoin saaliin tosin hekin. Toisilla vain petti hermot kun ei tainnut ensikertalaiselle se perhon heiluttaminen kovinkaan helppoa, rantapuskien lomassa. Joten sen pärinän kuuli varmasti kaikki viiden kilometrin sisällä olleet. Johan siinä karkaa kalatkin koko jokialueelta. Kyllä siinä itselläkin meinasi pokka pettää, kun kaveri vieressä yritti perhoa jokeen saada. Hirveän raivon ja voiman kera. Sehän kun onkin ”voima”laji. Eiköhän sitä sitten olisi taas aika unille.

 

Aamusta ylös siinä puolenpäivän aikoihin. Äijät tosin taisi nousta hivenen aikaisemmin. Mitä nyt pieneltä torkkuralta joutivat. Sää oli otollinen, ei tosin kalastukseen mutta muuten aurinkoa ja lämpöä +23.  Ukot päättivätkin lähteä tarpomaan (uppoamaan) hillasuolle. Oli vissiin pojilla hieman ylipainoa kyseiselle alueelle, kun ei meinannu mättää kestää alla. No tulihan ne sieltä muutaman hillalitran kera takaisinkin. Itse suuntasin tuohon mökin lähettyville ja Kattilakoskelle. Kokeilemaan niin perhoja kuin lippoja… tulos ei yllättänyt. Ei siis mainittavaa.

 

Suo

 

Suo siellä, vetelä siellä myös

 

Ilaste pitikin sitten suunnata edellis illan tapaan tuonne Luspan seuduille. Kyseinen seutu kun tuntui alueen parhaimmalta seudulta tälle kyseiselle reissulle. Tosin eipä tuottanut edes samaa tulosta kuin edellisenä iltana. Päivän lämpö ja aurinko ilmeisesti oli sitten piilottanut loputkin alueen kaloista. Taikka sitten se edellisen illan sankarin meluaminen oli ollut niitti sille, että kalat kaikkosivat.

 

Yksi äijistämme päätti illalla käydä koluamassa veneellä saavutettavat paikat ja toinen vielä Kattilakosken antimet. Tulokset tuntui kaikilla olleen samat, eli vehkeissä/vieheissä ei ollut vikaa, äijissä vissiin sitäkin enemmän. Yksi ei edes päässyt mökistä pois edellisen päivän taapertamisen jälkeen, kieltämättä taisi  useimmalla olla jalat kipiänä, kyseisestä kiipeämisestä, minut siis mukaan lukien vaikka reilusti nuorempi muita olinkin.

Viimeisen illan saunomiset, kortit ja olut pakettien tyhjennys sekä unille, aamulla olisi taas pitkä ajoreissu edessä, muilla kuin itselläni. Itsehän päätin vielä reissua jatkaa Oulunjärven maisemissa.

 

Joten seuraavana aamuna kasilta ylös, kämppä pakettiin ja kamat autoon. Matka takaisin etelään alkoi.

 

Kokonaisuudessaan reissusta jäi loistava fiilis kaikille. Takaisin tullaan joku toinen kerta taas. Ainakin itselleni jäi se tavoitteeksi. Saaliin suhteen reissu oli parasta, mitä on ollut, joka päivä jokainen mies sai kalaa. Joka on ollut harvinaista. Suurimukset jäi tavoittamattomiin. Kieltämättä reissun saalis taisi jäädä alhaiseksi veden- ja ilman lämmön takia, vesi oli kutakuinkin 18asteessa ja ilma sitten vielä lämpimämpää. Vaikka yöt olikin viileämpiä, niin ei se vedessä tuntunut vielä tässä vaiheessa. Joten pari viikkoa myöhäisempi reissu olisi ollut todennäköisesti saaliin puolelta vieläkin parempi.

 

Saalislajit olivat:

 - vieheiden osalta harjus, hauki ja taimen

 - käsin kiiski ja made.

 - bongaus lohi.

 

 

-Koko poppoon nuorin sankari-

 


 

Tässä vielä linkit kämppään ja lupatietoihin

 

http://www.villipohjola.fi/item.asp?Section=14&Item=251

 

Mökistä sen verran, että siellä on mahd. autolaturilla latailla puhelinta, kiitos aurinkokennon ja samasta saamme kiittää myös valaistusta, jota tosin ei hirveästi kesäisin tarvitse.

 

Maakellari on kohtuu lämmin ainakin loppu kesästä, mutta tämä tuppaakin olemaan ongelma monessa muussakin paikassa.

 

Vilskettä paikan päällä riittää, joten kaikkea ei kannata oven ulkopuolella pitää, mikäli ei itse ole paikalla. Muuten kyllä rauhallinen ja mukava paikka. Pahaa sanottavaa ei oikeastaankaan löydy.

 


http://www.villipohjola.fi/item.asp?Sec ... 9&Item=406

 

Lupien hinnat maksaa itsensä takaisin, jos vain kelit ovat suotuisat. Lupia ostaessa kannattaa olla tiedossa mitä reissulta hakee ja missä aikoo kalastella. Koska eri kalojen ja alueiden kanssa on luvatkin eri.

 

Paikkana hintansa väärti, luvissa voin suoraan suositella otettavaksi, niin Enontekiönkalastuskunnan luvan ja Tornio-Muoniojoki lupa

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt