Kirjautuminen

Unelma Raudusta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

18.7 sunnuntai klo 16 - ?

kirjoittanut Savolax

 

Jamon poistuttua hotellille suuntasimme Wissyn kanssa tankille ja paikalliseen k- kauppaan. Halpaa oli bensa huomioiden sen, että ajotietokone lupasi 60 kilometriä tankissa olevalla bensalla. Aamupalan jälkeen kun ei muuta ollut tullut syötyä koko päivänä. Mukaan lähti kaupasta molemmille reilu puoli kiloa lämmintä grillikylkeä. Palan paineeksi otin oluen, kuljettajan tyytyessä vielä tässä vaiheessa hieman laimeampaan ruokajuomaan. Hyvin upposi koko satsi yhdeltä istumalta ja matka kohti Äkäslompoloa ja Ylläksen Yöpuuta voi alkaa. Jotenkin alkoi yläluomet raskaiksi käymään vatsa täynnä ja lämpimässä autossa. Pakko oli pysähtyä rihkamakaupan 50 sentin munkkikahville.

 

Hieman ennen Äkäslompoloa vettä tuli taivaan täydeltä; hienoa ei edes mökkiin kuivana pääsisi. Sade loppui kuitenkin ennen Ylläksen Yöpuuta, mutta pihassa odottikin yllätys. Samainen violetti Mazdahan se siellä oli parkissa, mikä oli helikopterikentällä ollut: Ruutta! Puhelinsoitto selvensi mikä oli mökkimme ja sen, että siellä olivat isäntä ja toiset kalamiesvieraat jo saunomassa.


Kamat mökkiin, kaljat, pyyhkeet ja puhtaat vaatteet pykälään, ja kohti saunaa. Saunalla oli sitten sitä normisettiä: saunomista, uimista, olutta, konjakkia, ns. sauhujuomaa ja erityisesti paljon paskanjauhantaa. Olo oli saunomisen ja uimisen jälkeen niin ihmismäinen, kuin se meidän tapauksessa voi olla. Ruutta teki saunalla pitkään lähtöä tuplaporoburgerille ja lopulta häipyi majalleen.

 

Vähän myöhemmin mekin siirryimme mökille ja kas kummaa, ei se Ruuttakaan sinne burgerille asti ollut päässyt. Yhdessä lähdimme kohti ravintelia, kun oli kai se kovasti kehuttu ihmeburgeri maistettava. Vaan toiveeksi jäi burgerit, kun ei se ravinteli enää siihen aikaan auki ollut ja eikun takas mökille.

 

Ja suoraan nukkumaanko? No ei suinkaan, sitten se vasta kuningasajatus tulikin:
Veekhoolle pitää sitoa jotain spesiaali perhoja.

 

 

19.7 Maanantai

 

Aamulla oli tarkoitus matkaa jatkaa etelää kohti, mutta heti kahdeltatoista herään tuttuun ääneen ja kukapa se onkaan tullut tervehdys- käynnille. Perhonsidontakamat on pitkin keittiön pöytää, ja ne parin promillen humalatilassa sidotut 'perhot' pöydällä. Voi helevetti mitä sätösiä, äkkiä kamat kasaan ja piiloon.

 

Aamukahvin paineeksi Wissy oli kaukaa viisaasti ottanut tunturilta mukaan graavia harjusta. Hyvälle maistui graavattu harjuskin ruisleivän päällä. Vähän levittelin enimpiä märkiä varusteita pihalle kuivumaan ja lähdimme Veekoolla käymään aikaa tappaaksemme, kun ei kumpikaan
oikein vielä auton rattiin mielinyt, yhden tasoittavankin jouduin vielä matkalla ottamaan.

 

Mieli ei oikein olisi tehnyt reissua vielä päättää ja soittelin vielä E.N.Hääppöselle jos olisi ehtinyt kuhaan lähteä meidän kanssa. Eipä valitettavasti onnistunut, joten kävimme ravintelilla ne tuplaporoburgerit syömässä ja suuntasimme kotia kohti.

 

Torniossa kävimme virvoketauolla huoltsikalla ja vaihdoimme kuskia. Montaakaan kilometriä emme päässeet, kun autosta alkoi kuulua kummallisia ääniä. Ei kun tavaratalon parkkipaikalle ja tutkimaan tuhojen vakavuutta. Helpotus oli auton omistajalla suuri, kun selvisi pakoputken katkenneen äänenvaimenninten etupuolelta. Kello oli jo kuitenkin yli kuusi ja kaikki korjaamot kiinni. Tavarataloon siis etsimään tarvekaluja millä pakoputken saisi fiksailtua siten, että pääsisimme Varkauteen. Klemmareita ja akselipukit löytyivät helposti, mutta mitään sopivaa tiivistämiseen ei meinannut löytyä ja lopulta päädyimme ostamaan alumiiniteippiä. Parkkipaikalla toinen kylki ylös akselipukeille ja alle könyämään. Klemmarit ei oikein korjaustoimiin soveltuneetkaan, mutta onneksi rinkastani löytyi rautalankaa, millä wissy sai sen pakoputken paikalleen. Teippiä väliin, lisää rautalankaa ja korjaus oli valmis. Äänet oli kyllä murakat, kuin paremmassakin teinirassissa, mutta Varkauteen pääsimme ilman enempiä kommelluksia.

 

Pääsi se uiskimies vielä kotiinkin sillä autolla ilman varikkopysähdystä

 

-----------------------

 

Loppuun voisin muutamalla sanalla reissua kiteyttää:

 

Ilmat hieman rajoittivat kalastusta, varsinkin perholla tapahtuvaa. Kalaa kuitenkin tuli kohtuudella, ja reissusta yleisesti ottaen jäi varsin mukavat muistot.

 

Kalavedet olivat TODELLA mahtavia ja kokemisen arvoisia.

 

Suuret kiitokset Herroille Wishky ja Savolax ensiluokkaisen mukavasta ja huumorintajuisesta seurasta.

 

Ensivuotta odotellen...

 

- Jamo81

 

-----

 

Upea reissu kaikkineen. Jo tuntureilla olo itsessään oli taas hienoa ja vielä kun seura oli näin hyvää ja kalaakin tuli niin mitä voisi enempää toivoa. Ei varmasti ollut viimeinen kalareissu Lapin tuntureille.

 

- Savolax

 

------

 

Tunturiin kun lähtee ei kannata varusteissa tinkiä, teltta menee uusiksi ja veikkaan etta Savolaxi pistää kanssa tuulipussin vaihtoon jos tunturiin lähtee...

 

Reissu oli erittäin onnistunut. Kalaa tuli hyvin, rautuenkka paukkui heti kärkeen ja niin taisi paukkua muillakin (rautuneitsyitä kun olivat), harjusta reilusti vaikka kokoa ei juurikaan löytynyt ja muutama taimenkin löysi itsensä vavan päähään.

 

Seura oli loistava, seuraavaa reissua odotellessa...

 

- Wishky

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt