Kirjautuminen

Unelma Raudusta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

 

15.7 Torstai

 

Aamulla heräillään ajoissa.

 

Tänään taitaa suuntana olla Peeran isännän antamien vinkkien perusteella järvi noin viiden kilometrin päässä leiristä. Aamupalat ääntä kohti, tarvittavat kamat päiväreppuun ja matkaan. Tällä kertaa kuljetaan tunturin juurella, Savolax oli kartasta katsellut hieman helpomman reitin kuin tunturin ylitys. Huomattavasti helpompi tämä reitti olikin, pääasiassa helppokulkuista tunturinummea, ilman jyrkkiä nousuja. Matkalla kohtaamme hienon näyn, kun kotka lehahtaa lentoon vain parikymmentä metriä edestämme. On se komea lintu.


Ennen järveä saavumme mukavan oloiselle purolle, tai siis Savolax ja Wishky siellä jo kalastavat kun minä saavun paikalle, piti välillä vapauttaa tunturissa hamsteri. Savolax sieltä jo huuteleekin saaneensa toisella heitolla taimenen, jaa taitaa se sitten olla parempi tämäkin liru kokeilla. Jään heittelemään hetkeksi pienelle suvannolle, mitään kuitenkaan siittä saamatta. Jatkan matkaa järvelle muiden vielä jäädessä purolle taimenten kiusaksi.

 

 

Matkalla SUPER-järvelle

 

taimen

 

Puron asukki

 

taimen

 

Toinen puron asukki


Hikisen kävelyn päätteeksi saavun järven rantaan, ei vaikuta tämä ranta mitenkään erityisen houkuttelevalta, ranta on heinikkoinen ja märkä, lähes nevaa, syvempää vettä ei heti edes näy... Päätän kuitenkin muutaman heiton verran kokeilla. Kolmannella heitolla vapa nyökkää ja raskas jumputus alkaa, hetken päästä pinnassa läsähtää... Ja mitä ihmettä... Ilmaan loikkaa komean oloinen taimen. Hep, huippua, ei puhunut laphin isäntä paskaa tämän järven hyvästä taimenkannasta. Rantautan kauniin täpläkyljen ja näppään nopeasti parit valokuvat, enempää en viitsi raukkaa mittauksella rääkätä vaan vapautan kaunokaisen takaisin valtakuntaansa. Kokoa kalalla oli suunnillensa 50 cm.


Juuri, kun olen saanut kalan elvytettyä ja virpan takaisin käteen, Savolax näyttää myös saapuvan järvelle, heti kyselee et kuinkas on menny...

 

Hyvinhän tämä alkoi!!

 

taimen

 

Noin 50-senttinen taimen

 

Siihen jäämme molemmat heittelemään, eikä kauaakaan mene kun Savolax näppää myös ensimmäisen taimenen, selkeästi pienemmän kylläkin, mutta näitähän tuntuu täällä riittävän. Itse käytän myös nätin harjuksen rannalla, reilut 40 cm. Pikkuhiljaa etenemme pitkin rantaa kohti oletettua paikkaa, missä puro laskee järveen. Sieltä pitäisi Uiskimiähenkin jossain vaiheessa saapua.

 

Saavumme pienelle lahdelle, mihin puro tosiaan laskee, ja siellähän se Wishky jo seisoskeleekin, kuusi taimenta kehuu purolta koukuttaneensa. Pieniä harjuksia tuntuu tässä kohtaa riittävän vähintäänkin tarpeeksi. Kierrämme lahden vastapuolelle, missä alkaa julmetun kivikkoinen ranta, hirvittävä louhikko näyttäisi jatkuvan järven perälle saakka.


Pysähdyn heittämään kohtaan, jossa ranta syvenee suoraan jalkojen juuresta niin, ettei pohjaa näy, mutta noin kymmenen metrin päässä kohoaa valtavan kokoinen lohkare lähes pintaan asti. Heitän lipan lohkareen viereen, hetken päästä huomaan kalan tulevan lipan perässä,
RAUTU. Evien valkoisista reunoista ei voi erehtyä, mutta eipä ollut minun rautuni se, kun minut huomaa niin hirmukyytiä lähdetään takaisin syvänteeseen. Kokeilen vielä muutaman heiton verran, mutta eipä näy enää rautua, ei edes harjuksia.


Jatkan matkaa... Seuraava heittopaikka on lähes kopio äskeisestä. Heitän taas suuren kivenjärkäleen viereen, montakaan kammen pyöräytystä en kerkeä tekemään, kun vapa taipuu ja pinnassa alkaa vesi lentää, ruskea täplikäs kylki välähtää pinnassa ja jarru alkaa sirittää. Huikkaan isännille, et nyt taitaa olla hieman reilumpi kala... Neuvottelen kalan kanssa hieman pidemmän tovin, meillä on pahoja näkemyseroja

kulkusuunnasta. Savolax ja Wishkykin ovat valuneet katsomaan kamppailua, taisipa Wishky ottaa jopa videotakin pätkän verran. Viimein kala antautuu kuvattavaksi ja mitattavaksi. Mittaa oli tälle komistukselle kertynyt 57 cm.


Elvytän taimenta pitkän tovin ennen kuin se suostuu rannasta lähtemään, selvästikin antoi kalastajalle kaikkensa. Kiitos ja palataan asiaan ensi vuonna, huikkaan kalalle perään.

 

taimen

 

57 senttiä taimenta

 

taimen

 

57 senttiä vapautettua taimenta

 

Seuraavalta heittopaikalta Wishky koukuttaa nätin 44 cm taimenen, joka on syönyt lipan suoleen asti, joten joutaa ruokakalaksi. Jäämme pitämään ruokataukoa, olihan sen verran mukava kamppailu, että nyt on mukava hetki istuskella ja nauttia kauniista ilmasta pussimuonan kera... Mutta olut maistui ruokaa paremmalle.

 

Ruokatauon jälkeen kellokin näyttää jo vaikka mitä... Oliskohan ollu jossain kolmen tuntumassa, ja pitkästi yli puolet järvestä kiertämättä. Minulla alkaa tätä rakkarantaa tulla jo korvistakin, ja jäljellä olisi vielä toistasataa metriä. Päätän hipsiä pois rannasta ja kävellä etäämmällä tasaisella maalla lopun kivikon matkaa, Wishky tekee saman tempun.

 

Savolax jää sinnikkäästi kipuilemaan kivillä. Jäämme Wishkyn kanssa heittämään paikkaan, jossa kivikko loppuu. Muutamat taimenenpennut ja harjukset siitä koukutamme. Yhtäkkiä kauempaa kuuluu Savolax huutelevan paremman kalan olevan kiinni. "RAUTU!" kuuluu seuraava huuto, jäämme katselemaan tilanteen etenemistä. Pikkuhiljaa Savolax neuvottelee kalan rantaan ja kutsuu papin paikalle, jonka jälkeen tulee kalan kanssa pönökuvien ottoon. 49 cm oli kuulemma mitta näyttänyt tälle kaunokaiselle pituutta... On se komea kala, on se!!

 

Onnittelut saamamiehelle, ja matka jatkukoon järvestä lähtevän puron yli vastarannalle.

 

rautu

 

49-senttinen kaunotar

 

Koetamme yhteispäätöksellä edetä hieman ripeämmin, että kerkeämme koko järven kiertää ja leiriin kävellä vielä ennen seuraavaa päivää... Kukaan ei vain kovin kiivaasti malttaisi matkaa jatkaa, kun näin mahtaville kalapaikoille on päästy. Muutaman sataa metriä kun olemme lännen puoleista rantaa jatkaneet, jäämme porukalla heittämään hyvän näköistä paikkaa. Seison vedessä puoleen reiteen asti ja seurailen, kuinka lippa sieltä syvänteen reunan ylittää... kun samalla huomaan perässä tulevan kalan, harjus... VANKKA... TOSI VANKKA... EIPS MUUTEN OLE KU TAIMEN... JA TOSI ISO!! Hihkun isännille vieressä, kun kala seuraa lippaa jalkoihin asti ja jää vielä hetkeksi pällistelemään, että minne se eväs katos. Todella komea taimen kääntyy ja palaa takaisin syvempään veteen. Heitän äkkiä uudestaan perään, ja sama tilanne toistuu, sillä erotuksella että kala ei tällä kertaa tule jalkoihin asti, vaan kääntyy aiemmin pois.


Aikani paikalla vielä heittelen, mutta ei kuulu enää taimenesta mitään... Matka jatkuu.

 

Jo seuraavalla heittopaikalla Wishky sanoo saman moisen kalan seurailleen myös hänellä lippaa rantaan asti. Etenemme verkkaisesti sieltä täältä heitellen, lähes joka paikasta saa ainakin harjuksia. Ohitamme järven puolivälin ja jäämme istumaan kivikkoon pienelle oluttauolle. Wishky kertoo ottaneensa riekon kiinni ja näyttää kuvaa kamerasta... Väittää kuitenkin, että oli C&R.

 

 

Eipä se riekko päässyt kalamiestä karkuun

 

 

30

 

 

Superjärvi on lähes tyyni

 

Oluttauon jälkeen kokoamme itsemme viimoseen rypistykseen, pitkästi ei enää olisi järveä kierrettävänä. Lähes viimeisiä heittopaikkoja heittäessämme koukutan vielä 52-senttisen taimenen, joka lähtee myöskin matkaamme, pannukalaksi. Savolaxia tuntui hieman sapettavan, kun hänen vierestään kävin taimenen koukuttamassa, koetin lohduttaa että sullahan on jo kaksi rautua... Mulla ei sentään ole vielä ainuttakaan.

 

taimen

 

Taimen, 52 cm

 

Klo 19 tietämissä saavumme viimein paikkaan, josta kalastusrupeaman Savolaxin kanssa aloitimme. Tästä on hyvä aloittaa hikeä tihkuva matkan leiriin... Vielä olisi viitisen kilometriä marssia jäljellä.

 

Viimein leiriin palattuamme vaatteet ovat läpimärkiä hiestä, juuri tänään ilma ei sattunut olemaan kylmä. Kuivaa päälle, jonka jälkeen siirrymme iltatulille kalojen valmistuksen pariin.

 

Alkupaloiksi: sashimirautua.
Pääruoaksi: perunamuusia ja paistettua rautua & taimenta.
Palan painikkeeksi valkoviiniä.

 

Voin puhtaalla omallatunnolla kertoa, että ateria oli taivaallinen!

 

Tulilla istutaan taas jokunen hetki pidempään, päivän tapahtumissa riittää puhuttavaa.

 

 

16.7 Perjantai

 

Heräilen, kun Savolax teltan ulkopuolella huutelee, et mitenkäs olisi tänään se ylempi järvi eilisestä? Nousen ylös... Mulle passaa. Aamupalaa naamariin, tavarat reppuun ja matkaan mars. Mukailemme edellispäivän menomatkalla tutuksi tullutta reittiä. Järvi näkyy tunturin laen saavuttaessamme koko loppumatkan, tuntuu vain kuin ei lähenisi ollenkaan. Ranta kuitenkin viimein saavutetaan, ja rytmiryhmä aloittaa kalastuksen. Huvikseni heitän ilmoille pienen kisan, kuka saa ensimmäisen kalan? Toisella heitolla kisa ratkeaa, kun Savolax rantauttaa nätin harjuksen. Kovinkaan aktiivisina eivät kalat kuitenkaan tunnu tänään olevan, ilmakin tosin on edellispäivän vastakohta: tuulee kovaa, taivas on pilvessä ja kylmää riittää.

 

Savolaxin ensimmäisen kalan jälkeen saammekin lampea kiertää pitkän matkaa ennen kuin seuraavan kerran mitään tapahtuu. Heittelen pitemmän tovin kivikkoisella rannalla, kunnes yhtäkkiä vapa taipuu ja jumputus alkaa... Katsos, kalahan se siellä. Hetken aikaa kalaa suostuttelen rannalle, ja viimein harjuksen rantautankin. Hieman hämmästyn kalan koosta, mittanauhaa en jaksanut kaivella, mutta selkeästi suurin saamani harjus tällä reissulla... Suunnillensa 50 cm oli kalalla pituutta.

 

Järven perälle asti kiertelemme kohtuullisen nopeasti, liekö johtunut kalojen yhteistyöhaluttomuudesta. Pienen puron ylityksen jälkeen jäämme pitämään ruokataukoa.

 

Juuri ja juuri saamme syötyä, kun taivas alkaa heittää vettä niskaan ja vie viimeisetkin kalastus fiilikset. Pikaiseen heittelemme viimeisen rannan läpi ja aloitamme marssin leiriin päin. Tästä järvestä Peeran isäntä puhui... Kaikkein paras taimenjärvi kuulemma. Liekö johtunut kelistä kun ainuttakaan en nähnyt, saatikka saanut.

 

Vetäisemme noin viiden kilometrin marssin leiriin pikavauhtia, aikaa taisi mennä vain hieman reilu tunti. Ilta meneekin sitten teltassa sateen taukoamista odotellen.

 

Sade ei sinä iltana loppunut.

 

 

17.7 Lauantai

 

Tänään ei taideta enää minnekään kauemmaksi lähteä, suunta siis kotijärven rantoja kiertelemään. Lähden kohti rantaa hieman ennen kuin Wishky ja Savolax mukaan ennättävät. Ensimmäiset heitot lähes kotirannassa, ja heti ensimmäisellä heitolla tärähtää nätti harjus. Toista kun ei kuulu niin matka jatkuu.

 

Parisataa metriä ja neljä harjusta myöhemmin rytmiryhmän muut jäsenet saavuttavat minut, hiljasta on kuulemma ollut. Järveä kierrellessä saan säännöllisin väliajoin kuunnella vinoilua saamattomasta ensimmäisestä raudustani... Kuuntelen tyynesti. Koko järven kiertelemme kohtuullisen kauniissa ilmassa. Olisi voinut kuvitella, että tänään rautujakin nousee, mutta pelkkiä harjuksia on saaliina. Suurimpina harjuksina tällä kierroksella ovat Savolaxin saamat 45- ja 46-senttiset yksilöt.

 

Leirissä harrastamme ruoanlaittoa ja hetken aikaa myös löhöilyä. Aurinko porottaa telttaa niin kuumasti, että on pakko mennä ulos istumaan, pärkule kun olis ollu kiva ottaa pienet päivätorkut. Pitkää tovia en ulkona kerkeä Savolaxin kanssa istua, kun Wishky ponnahtaa ylös

teltastaan puuharit jalassa aikomuksenaan lähteä uudelle kierrokselle. Itsellänikin alkaa kovasti kalastus taas poltella, onhan sentään viimeinen mahdollisuus saada se elämäni ensimmäinen rautu. Toiveeni raudusta olen kyllä oikeastaan jo edellispäivänä haudannut, ja tyydyn lohduttelemaan itseäni sillä, että ensi vuodelle on sitten parempi "kotijärvi" tiedossa.

 

Vetelen kahluuvarustuksen päälleni ja lähden Wishkyn perään rantaan. Tuuli tuntuu kovasti yltyvän ja hankaloittaa kovasti jo virpallakin heittämistä. Sinnikkäästi jatkamme kalastusta tuulesta välittämättä. Puoleen järveen asti etenemme kalastellen, jonka jälkeen toteamme homman mahdottomaksi. Nykäisemme pikamarssin lännenpuoleiselle rannalle, siellä saapi myötätuuleen roiskia hirveitä kaaria. Savolaxkin näyttää leiristä lähteneen ja tulee meitä vastaan järven perällä, kertoo koukuttaneensa vielä yhden isomman harjuksen, tällä kertaa kalalla oli ollut mittaa 47 cm.


Taas saan ruveta kuuntelemaan armotonta vinoilua, yllättäen saamattomasta raudustani... Kuuntelen tyynesti. Ja siinä samassa... "Kala... VIDDU SE ON RAUTU... JA MINULLA!"

 

Vinoilu lakkaa kuin veitsellä leikaten. Rantautan raudun ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Eipä ole mikään jätti tämä kala, 37,5 cm. Kummasti lämmittää mieltä katsella elämänsä ensimmäistä tunturivesien kaunotarta. Rautu päätyy illan sashimin raaka aineeksi.

 

rautu

 

Neitsytrautuni

 

Hetken vielä paikalla heittelen, mutta into loppuu melko lyhyeen... Nyt on reissun tavoite saavutettu. Marssin suoraan leiriin juomaan viimeisen oluen, onneksi tätä tuli pari päivää säästeltyä. Myöhemmin Wishky ja Savolaxkin palailevat leiriin. Illan istumme tulilla ja tuhoamme viimeisiä jäljellä olevia juomia ja polttopuita. Jokainen viettää yön omassa teltassaan.

 

 

 

18.7 Sunnuntai

 

Lähtöpäivä, ja sataa niin perkuleesti. Tietenki, just tätä en olisi toivonut. On mukava lähteä seuraavana päivänä uudestaan erämaahan, kun kaikki kamat ovat jo valmiiksi märkänä.

 

 

Tuulee...

 

Sade vain pahenee ja tuuli yltyy, kun lähtö lähestyy. Käväisen ulkona helpottamassa oloa pakkaamisen lomassa, taivasta kun katselee, niin eipä anna sekään toivoa paremmasta.

 

Klo 13.50 päätämme kuitenkin laittaa teltat kasaan, vaikka vettä tulee vaakatasossa ja vaikkei tuuli ainakaan hiljentynyt ole. Lennon piti tulla klo 14. Kuskaamme tavarat kukkulalle, minne kopteri meidät jättikin, ja rytmiryhmä suuntaa viereisen harjanteen taakse tuulensuojaan.

 

Klo 14.30 eip näy kopteria.

 

Klo 15.00 Eip näy edelleenkään kyytiä.

 

Klo 15.30 Ei näy ei. Keli kuitenkin näyttäisi hieman parantuneen.

 

Klo 15.50 Yllättäen tunturin takaa alkaa kuulua kopterin ääni, ja heti perään näkyy itse kopterikin. Jepulis jee, eipä tarvinnut sitten kuitenkaan kovin kauan odotella. Kamat koneeseen, ja matka sivistykseen voipi meidän puolestamme alkaa. Kopterin setä kertoo, että ollaan vähän niinku kokeilulennolla, kun Ruotsin puolella keli hieman parani... Suomen puolelle ei kuulemma ole edelleenkään mitään asiaa. Hieman meinasi paikoin olla töyssyinen matka, mutta lentäjä hoiti hommansa ensiluokkaisesti, ja ehjänä saamme tavarat koneesta pois purkaa. Tavarat autoon, Wishkylle ja Savolaxille Hej hej, hyvää matkaa ja suuret kiitokset mukavasta seurasta. Itse suuntaan kulkuni Kilpis-hotellille, ja ensimmäisenä pesulle. Toiselle tunturireissulle startataan huomenna, odottelu voipi alkaa...

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt