Kirjautuminen

Unelma Raudusta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

11.7 Sunnuntai

 

Aamupalaksi ruisleipää kera meetvurstin ja juuston. Siinä leipää mutustaessa mietiskelen et mihinkäs tänään suunnataan. Rytmiryhmän kanssa tuumataan, että jospa kotijärven alapuoliset järvet käytäisiin kokeilemassa. Kahluuvarustus päälle, ja eipä muuta kuin matkaan. Marssimme suosiolla ohi kotijärven rantojen heittoakaan heittämättä suoraan järvestä lähtevälle purolle, puron suvantokohdassa kokeilen muutaman heiton... Pyh, täälä mitään ole, jatkan matkaani puronvartta kohti seuraavaa järveä. Savolax ja Wishky jäävät kokeilemaan puroa hieman tarkemmin.

 

Seuraavan järven rantaan saapuessani puronsuussa näkyy tuikkeja, perhoa kehiin. Koukutan pari pientä harjusta, seassa näkyy kyllä tuikkivan hieman isompiakin, milläs ne sieltä sais ottamaan? Vaihdan perhoksi reilusti painotetun katkajäljitelmän. Ensimmäisellä heitolla siima kiristyy... ja NAPS... Voe pärkule, mikä ihme meni pieleen, siima katkesi lähes suoraan tärpistä?

 

Tässä vaiheessa Savolax ja Wishkykin ovat jo saapuneet purolta järven puolelle. Savolax jää viereeni perhoa heittämään, Wishky jatkaa suosiolla matkaansa eteenpäin. Vieruskaverikin onnistuu harjuksen pinturilla koukuttamaan... Vähän tuntuvat kalat olevan pienenlaisia puronsuulla. Jatkan matkaani, ja saavutan Viskimiähen parinsadan metrin päässä, ei kuulemma ole kala purrut.

 

Pikapuoliin saavumme järven päähän ja siittä lähtevälle purolle, jatkamista hieman hankaloittaa poroaita, hetken tutkiskelulla löydän paikan mistä pääsee aidan ylittämään. Seuraava järvi onkin sitten jo reilusti isompi, ja syvältäkin se vaikuttaa. Puron suussa tuikkii taas, pannaan perhoa tarjolle. Joitakin kappaleita harjuksia koukutamme ja päätämme pitää ruokatauon. Termospullosta kuumaa vettä pussiin

ja odotellaan 10 min... Lusikoimme sopat ääntä kohti, ja päälle nautimme oluet kauniissa auringon paisteessa.

 

Pitkin rantaa jatkuu matka. Kulku hieman hidastuu ja hankaloituu melkoisen rakan vuoksi, tää on niin tätä täällä. Hetki hetkeltä kun järveä katselee, niin joka kerta se vaikuttaa suuremmalta ja hankalalta kalastaa. Ehkä kilometrin verran kalastelemme pitkin rantaa ja päätämme palata samaa reittiä takaisin pienemmälle järvelle. Tuuli on hiljentynyt lähes kokonaan, ja puronsuulla harjukset tuikkivat, siellähän se Savolax on jo niitä koukuttamassa. Itsekin muutaman heiton verran harjuksia siinä kiusaan ja jatkan matkaani Uiskimiehen perässä kohti pienempää järveä.

 

Tällä kertaa päätämme alittaa poroaidan ja palailla leiriin päin vastakkaista rantaa kuin tullessa, se kun vaikuttaa hieman syvemmältä. Järven pinta on aivan tyyni ja kaloja tuikkii siellä täällä, jämähdän järven puoleen väliin perhoa heittämään. Koukuttelen muutaman harjuksen paikalta, suurimmat oli jälleen 40 cm tuntumassa... Missä ihmeessä täällä on ne isommat harrit? Leiriin palaillaan pikkuhiljaa, matkalla kalastellen, mitään mainittavia kaloja ei tälle päivälle sattunut. Iltatulilla leirissä kaivellaan edellispäivän rautu pois jääkaapista, ruisleipää kera graaviraudun ja valkoviinin, hjuvaa on! Parit oluet vielä maistelemme ennen kuin telttoihin nukkumaan painelemme...

 

Savolax nukkuu tuulipussissaan.

 

 

12.7 Maanantai

 

Aamulla herätessä sateista ja sumuista, ja taivas ei lupaa parempaa. Helpotan oloani kivikkoon ja painelen pikavauhtia takaisin telttaan sadetta pakoon. Ei nukuta enää, ei...

 

Aamupalan mutustelen, tuttuun tyyliin ruisleipää päällänsä meetvurstia ja juustoa. Jään vaakatasoon kuuntelemaan sateen ropinaa telttaa vasten. Sadetta jatkuu pari tuntia. Sateen hieman hiljentyessä nousen ylös teltasta, Wishkyhän siellä jo vetelee kahluuvermeitä sukkiksien päälle. Ehdotan tunturin takana sijaitsevaa rautulampea kohteeksi, tuntuu rytmiryhmälle kelpaavan, hetken Savolaxia odottelemme ja matkaan mars.

 

Melkoisen sakea sumu yrittää tehdä kaikkensa, jottemme lampea löytäisi, mutta kalamiehien pettämätön hajuaisti ei jätä pulaan. Osumme suoraan samaan paikkaan mihin viimeksikin saavuimme, vaikka lammen rantaa ei nähnyt vasta kuin kolmisenkymmentä metriä etukäteen.

Samalla mallilla liikkeelle kuin viimeksikin, eli lampi myötäpäivään kiertäen. Lammen perällä istutaan persiilleen ja hörpitään tauko-oluet... Kommentit ovat kaikilta samanlaisia: "Ei ole kala"

 

 

Matkalla rautulammelle

 

 

Rautulammella


Jatkamme tauon jälkeen armotonta yrittämistä komeasti kirkastuvassa ilmassa. Koko lampi on kierretty, ja ainoana tapahtumana oli Savolaxin epävarma tärppi. Rytmiryhmän kaksi muuta jäsentä lähtevät palailemaan leiriin päin, minä ilmoitan tulevani perästä sitten joskus... Näyttää siltä, että tuuli saattaisi tyyntyä. Ajattelin jäädä kyttäämään, josko tuikkeja alkaisi ilmaantua. Toista tuntia lammen rannalla istuskelen, välillä perhoa heittäen, mutta tuuli vain ei kuitenkaan tyynny, eikä tuikkeja ilmaannu.

 

Palailen leiriin, alkais mahassa tuntua siltä että syödä pitäis. Leiriin palatessa Savolax ja Wishky olivat muokanneet Savolaxin tuulipussista teltan... Pärkule mistä ihmeestä me nyt tiedetään mistä tuulee ja kuinka lujaa?? Vatsan pohjalle järjestän täytettä ja jään istuskelemaan teltan viereen katsellen komeaa ilmaa. Tuulikin pikkuhiljaa tyyntyy. Katselen kuinka Savolax siellä rannassa on jo perhovapoineen häiritsemässä tuikkivien harjusten elämää... Mää tahron kans... Vavat kainaloon, ja rantaan mars.

 

Homma lähti varsin mukavasti käyntiin, viidellä ensimmäisellä heitolla koukutan lipalla neljä nättiä harjusta, kaikki yli 40 cm. Jatkan matkaa järven perälle päin, kohti syvempiä rantoja, mielessäni tietenkin se ensimmäinen rautu. Savolax ja Wishky seurailevat hetkeä myöhemmin perässä. Tuikkeja näkyy joka puolella kokonaan tyyntyneellä järvellä, isommat vain tuntuvat olevan harmittavan kaukana. Jään istuskelemaan perhovavan kanssa paikkaan, josta ranta syvenee jyrkästi noin viiden metrin päässä. Kokeilen pinnasta ja pinnan alta, tuloksena vain sinttisarjan harjuksia.

 

 

Kotijärvellä tuikkii

 

 

Perhoa tarjolle

 

 

Tarjoillaan siis perhoa

 

Hetken jo mietin taas tunturin yli kiipeämistä rautulammelle, nyt olis sielläkin varmasti elämää... Mutta ei jaksa nyt lähteä kävelemään, tyydyn kotijärveen. Jokunen tunti kalastellaan, ja pikkuhiljaa palaillaan leiriin päin. Wishky ottaa vielä kotirannasta parit paistoharjukset ruuaksi.

Leirissä viritellään tulet ja pannaan harjukset halsteriin, taas saamme syödä kalaa kera valkoviinin.

 

Ja olutta päälle.

 

Niin on mukava tulilla istuskella rytmiryhmän kanssa, että ilta venyy erinäisten juomien saattelemana aamun tunneille, ja kun viimein telttaan pääsen, niin uni tuleekin hieman liian nopeasti, jalat kerkesin työntää makuupussiin... Noo Wishkyllä oli uni tullut vielä vauhdikkaammin, makuupussin viereen. Savolax ei myöntänyt mitään...

 

 

Harrit halsterissa

 

 

Hianot pilvet

 

 

13.7 Tiistai

 

Ei ollut aamulla leirissä säpinää... Puoli kahden tietämissä käväisen ulkona tyhjennyksellä, ja takaisin telttaan. Puoli viiden aikaan alkaa Savolax kysellä kuulumisia... Vähän on vetämätön olo. Yhteisellä päätöksellä kuitenkin lähdemme kotijärven itäpuolella sijaitsevalle
lammelle. Wishky ja Savolax lähtevät marssimaan edeltä, kun minulla on vielä hommat täysin vaiheessa, lupaan tulla perästä kun kerkeän.

 

Pari kilometriä rivakkaa kävelyä, ja saavutan isännät juuri kun ovat lammen rantaan saapuneet. Pikkuhiljaa pitkin rantoja kävelen samalla uistinta heittäen, matalan oloista. Wishky saavuttaa minut jossain vaiheessa ja kertoo nähneensä rantavedessä kymmensenttisen raudunpennun... Jaa, ainakin tässä sitten kaloja on. Paria syvempää kohtaa lukuun ottamatta lampi vaikuttaa kauttaaltaan masentavan
matalalta. Kierretään kuitenkin lähes koko lampi ennen kuin Savolax ehdottaa takaisin kotijärvelle siirtymistä, suostumme Wishkyn kanssa mukisematta ajatukseen.

 

Kotijärvelle siirryttäessä päätämme kalastaa tähän asti vähemmälle kalastukselle jääneen itäisen rannan. Ei tarvinnut kovinkaan kummoisemmin yrittää, kun ensimmäiset harjukset jo rannassa käytimme, hieman päälle 40 cm kaloja tuntui rannassa pyörivän. Pikkuhiljaa leiriin päin valuessamme koukutamme pitkin matkaa harjuksia, lippa tuntuu kaloille maistuvan.

 

Sitten hetkenä hiljaisena takaani kuuluu tokaisu: "Nyt on rautu". Katsos, Savolaxilla on nyt tuuri kohdallaan. Koolla ei ole tätä kalaa pilattu... 36 cm. Mutta eipä se mitään, mukava piristys tähän päivään. Kala saa pappia ja kevennystä suoliensa verran, tänään syödään sashimia.

 

 

Rautu 36 cm

 

Leirissä Savolax irrottaa kalasta fileet ja paloittelee sopiviksi paloiksi, Wishky sekoittaa kastikkeet, wasabia ja soijakastiketta. Minä katselen sujuvasti vierestä toimitusta.

 

Enpä olisi uskonut, että raaka kala voi olla näin hyvää... Uskomaton makuelämys.

 

Iltatulilla hetki istutaan, mutta tänään ei joikhata. Ajallansa rytmiryhmä hiipii telttoihin, jokainen omaansa.

 

 

14.7 Keskiviikko

 

Sataa, sataa ja sataa...

 

Vieläkin sataa.

 

Aivan tarpeeksi pitkän odottelun jälkeen sade viimein taukoaa, ulos katselemaan josko kalalle pääsisi. Wishky näkyy vetäneen jo puuharit jalkaansa, aikoo kuulemma suunnata kotivesille, Savolax mukailee samaa linjaa. Itse ajattelin taas kivuta tunturin yli rautulammelle.

 

Matkaan siis. Ylhäällä tunturissa näkyvyys on taas vain parikymmentä metriä, mutta vanhasta muistista lampi löytyy sieltä mistä ennenkin. Lähes tyynessä kelissä yllätyksekseni en näe lammella ainuttakaan tuikkia. Päätän kiertää lammen, tällä kertaa vastapäivään. Kokeilen lampea kiertäessä lähes kaiken mahdollisen, mutta tuntuu kuin lammessa ei koskaan olisi kalaa ollutkaan. Jos ei Wishky olisi ensimmäisenä päivänä täältä rautua saanut, niin nyt kyllä jo tuomitsisin lammen kalattomaksi.

 

Puhtaasti MP:t vedettyäni lähden palailemaan leiriin päin, matkalla tuuli alkaa yltyä ja ilma kirkastua, jäämereltä puhaltelee TODELLA kylmästi. Tunturin päällä pysähdyn soittelemaan kotipuoleen, hellettä kuulemma pitää nyt kolmatta päivää, tällä hetkellä lämpöä +30 varjossa. Katsos sehän on melkeen niin ku täälläkin... Tänäänkin on kuitenkin parhaimmillaan käyty lähellä +10, nyt kylläkin reilusti kylmenee.

 

Tunturista alas tallustaessani huomaan rytmiryhmän kahden muun jäsenen kalastelevan kotirantaa, suuntaan itsekin sinne, jospa vaikka saisi munat pois padasta tältäkin päivältä. Ensimmäisellä heitolla käytän pikku harjuksen rannassa, toisella karkuutan samanmoisen. Wishky näppää taas kerran ruokakalat. Yhä yltyvässä tuulessa palaillaan leiriin kalakeiton valmistukseen.

 

Syötyä kun saamme niin alkaa jäämereltä työntää yhä yltyvässä tuulessa todella synkkiä pilviä. Ilma alkaa olla niin kylmä, että jos satamaan alkaa niin huonolla tuurilla sade tulee lumena. Ilta meneekin teltassa makoillessa, kaikki vaatteet kun laittaa päälle niin makuupussissa tarkenee.

 

"Laphin kesä on lämmin."

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt