Kirjautuminen

Unelma Raudusta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

9.7 Perjantai

 

Aamulla heräsin jo reippaasti ennen kellon herätystä... Mistä lie mahtaa johtua?? Aamupalaa nakertaessa katselen viimeisimmät säätiedotukset internetin ihmeellisestä maailmasta. Pärskule kun näyttää sateiselta.


Puoli yhdeksän tietämissä puhelin soi... Savolax siältä soittelee: "matkalla ollaan, puolen päivän tietämissä Oulussa."


Puoli kymmenen aikaan pakkaan kamat autoon, ja matka kohti unelmien kalavesiä voipi alkaa, takaraivossa pyärii ajatus siitä ensimmäisestä tunturivesien kaunottaresta.

 

.

Kello näyttää 11.30, ja nyt ollaan jo Oulussa. Koukkaan kurvin Zeppeliinissä... Alkossa tietenkin. Matka jatkuu kohti sovittua kaffipaikkaa.


Juuri kun saan auton parkkiin huoltsikan pihalle, niin Wishkyhän sieltä kaartaa Savolax kyydissään viereiseen ruutuun. Tervestä herroille. Kahvit juodaan, ja matka kohti Kilpisjärveä jatkukoon.


Puuduttavaa ajoa parin tauon säestämänä jatkuu puoli yhdeksään asti illalla, jolloin saavumme Peeraan, sieltä on majoitus ensimmäiselle yölle varattu. Ilta menee mukavasti rytmiryhmän kanssa olutta hörppiessä.

 

 

10.7 Lauantai

 

Herätys 7.30. Huomenta isännille, parin tunnin päästä lennetään. Aamupalaa mutustaessa utelemma kalapaikkoja Peeran isännältä... Muutaman hyvän vinkin saamme leiripaikan lähellä olevista järvistä. Aika tarkasti yhdeksän tietämissä saavumme lentosatamaan. Ketään vain ei näy missään, ei kopteria ja palvelu pisteen ovet lukossa... No eip auta kuin odotella. Wishky ja Savolax lähtevät tekemään viimoset tarvehankinnat kaupasta, kuivalihaa jne.

 

Viimein kopterikin sieltä saapuu, vain 15 min myöhässä. Kamat kopteriin, ja ei muuta ku ilmojen teille. Kopterista avautuu mahtavat näkymät alla oleville kalavesille... Joskus vielä käyn tuon mukavasti kiemurtavan Kummaenonkin kokeilemassa. N. 15 min lennon jälkeen kopterin setä kertoo edessä olevan järven olevan meidän tuleva "kotijärvemme". Järven eteläisessä päässä setä ottaa kopterin alas, nätisti ja tasaisesti kukkulan päälle, osoittaa etuvasemmalle ja sanoo siellä olevan hyvä leiripaikka kukkulan suojassa. Tavarat pois verkkohäkeistä ja kopterin sedälle hej hej. Katselemma kukkulalta, kuinka setä poistuu kohti etelää.

 

 

Ilmakuva

 

Komeeta tunturimaisemaa

 

Ilmakuva

 

Oliks tuala tuikki?

 

Tunturit

 

Norjassa on jylhää ja lumista

 

Kummaeno

 

Kummallinen Kummaeno

 

Helikopteri

 

Kamat kukkulalle ja...

 

Helikopteri

 

Katsomaan kun setä poistuu paikalta

 

Leiri

 

Leiri on pystytetty

 

Telttapaikkojen katselua ja leirin pystyttämistä sisältävät seuraavat hetket, kovin pitkää tovia ei näihinkään askareisiin käytetä, taitaa kaikilla olla jo kova polte kalalle. Ensimmäiselle paineidenpoistokeikalle ajattelin vielä jättää kahluuvarustuksen teltalle, rannat näyttävät sen verran kuivilta että vaelluskengillä saa luvan pärjätä. Harhaluulo, todellakaan näin ei ollut... Sekin paljastui jo kotirannassa.

 

Wishkyn kanssa lähdemme etenemään järven läntistä rantaa Savolaxin lähtiessä vastapuolelle. Kovin pitkään emme kerkeä edetä ennen kuin Wishky tokaisee ensimmäisen kerran: "Kala!" Joku ruipelo näyttää pinnassa räpiköivän... Onko se pieni rautu?? No eipä ollut ei, pienen harjuksenpennun siältä kaveri rantaan kelailee. Jatkamme etenemistä pitkin rantaa sieltä täältä heitellen.

 

Saavun järven puolivälissä olevalle kivannäköiselle hiekkarannan pätkälle ja toppaan hetkeksi heittämään. Ensimmäisellä heitolla vapa taipuu, ja siiman päässä venkoilee nyt jotain hieman raskaampaa... Joko nyt Rautu?? Eipä ollu rautu tämäkään vaan hieman parempi harjus, pituutta kaverilla hieman yli 40 cm.


Matka jatkuu muutaman heiton jälkeen kohti järven perää. Saavun vanhalle leiripaikalle, rannassa on jonkun tekemät puiset jakkarat, joissa kaiken lisäksi on solumuovipehmuste, istahdan alas heittelemään ja Wishkyä odottelemaan. Sieltähän se Wishkykin hetken päästä saapuu, oli koukuttanut yhdestä kohdasta lähes joka heitolla harjuksenpentuja... no ainakin niitä järvessä riittää. Jatkamme yhteistuumin matkaa.

 

Parisataa metriä edettyämme kuuluu edeltäni niin ihanainen sana "RAUTU", hirmu vauhdilla kelaan oman pyytöni ylös ja kipaisen Wishkyn luokse. Vapa kaksinkerroin miäs vääntää raudun kanssa, välillä pinnassa läsähtää ja punainen vatsa vilahtaa, seurailen vierestä kiivasta kamppailua, haavi valmiina töihin. Kovasti kamppailee tunturivesien kaunotar hengestään, mutta viimein joutuu antautumaan haaviin. Lähes mykkinä katsomme rautua rannalla, Uiskimies toteaa että nyt tais enkka mennä rikki... Toista kiloa ja yli 50 cm näyttäis kala olevan. Tarkempi mittaus joudutaan kuitenkin jättämään leiriin, kun kumpikaan ei muistanut mittanauhaa matkaan ottaa.

 

Huomaamme olevamme jo niin lähellä järven perää, että taitaa olla sama kiertää koko järvi, matka ei leiriin siinä enää pitene. Savolax näyttää jo leiriin palanneen. Pitkään emme mekään kerkeä toista rantaa kalastella ennen kuin sade yllättää, taitaapi olla parempi vetäistä pikamarssi leiriin, kun sadevarustusta ei matkassa nyt ole.

 

Leirissä kalan mittaus osoittaa aiemman ennätyksen parantuneen kahdella sentillä... Eli tämä rautu on saanut mittaa 51 cm. Onnittelut saamamiehelle ennätyksestä, paljoa paremmin ei voisi reissu ainakaan Wishkyn kohdalla alkaa.

 

 

Rautu

 

 Wishky ja ennätysrautu

 

Telttaan menen hieman oikaisemaan selkää, ja arvaahan sen että uni tuli... Pari tuntia kun koisi niin kylläpä oli taas kepeämpi olo. Tutkiskelemme hieman alueen karttaa, viereisen tunturin takana näyttäisi olevan mukavan oloinen lampi... Puuharit jalkaan ja matkaan lammelle.

 

Tunturin ylitys osoittautui melko raskaaksi, ei ollut mikään loiva mäki. Matka ei kuitenkaan mikään pitkä ole, ja tunturin päältä jo lampi näkyykin. Lähdemme kiertämään lampea myötäpäivään, ensimmäisessä lammen kulmassa huomaan tuikin aivan siinä vieressä minne Savolax juuri heitti, ja hetkeä myöhemmin isäntä jo ilmoittaakin, että uistimen perässä tuli rautu. Sama toistuu seuraavalla heitolla, no miksei ota?
Ei ollut Savolaxin rautu se. Yli puolet lammesta on jo kierretty, eikä kenelläkään ole vielä ollut näpyäkään.


Lammen peränurkassa Wishky menee heittämään kivelle, josta itse juuri hetkeä aikaisemmin lähdin jatkamaan matkaa, kun mitään ei kuulunut... Ja arvaahan sen: heti, kun uistin veteen putoaa, niin johan sieltä mies tokaisee: "Kala".


Palailen Wishkyn luokse haavin kanssa. Ei näytä tämäkään rautu helpolla luovuttavan. Rautu kuitenkin joutuu antautumaan valkoisen miähen tahtoon... Taas on nätti kala 47 cm. Ruokakalaksi lähtee tämäkin yksilö.

 

 

Rautu

 

 Kalamiestä hymyilyttää

 

Muita asukkejaan ei lampi meille luovuta... Ei anna edes merkkejä enää kaloista. Palailemme leiriin rautuillallisen valmistukseen ja iltanuotiolle. Toinen rauduista menee graavisuolaan ja toinen halsteriin ja tulille. Hetken päästä nautiskellaan ruisleipää päällänsä halstrattua rautua, ja kyytipoikana tietenkin valkoviiniä. Parit iltaoluet tulilla vielä nautimme.

 

Puolenyön jälkeen allekirjoittanut ja Wishky menevät telttoihinsa koisimaan, Savolax nukkuu tuulipussissaan.

 

 

 

Maisemaa leiristä pohjoiseen

 

 

Maisemaa tunturista leiriin


 

Kihulle on juhla-ateria katettuna

 

Teltta

 

Tuuli on selvästi etelä-kaakosta

 

 


11.7 Sunnuntai

 

Aamupalaksi ruisleipää kera meetvurstin ja juuston. Siinä leipää mutustaessa mietiskelen et mihinkäs tänään suunnataan. Rytmiryhmän kanssa tuumataan, että jospa kotijärven alapuoliset järvet käytäisiin kokeilemassa. Kahluuvarustus päälle, ja eipä muuta kuin matkaan. Marssimme suosiolla ohi kotijärven rantojen heittoakaan heittämättä suoraan järvestä lähtevälle purolle, puron suvantokohdassa kokeilen muutaman heiton... Pyh, täälä mitään ole, jatkan matkaani puronvartta kohti seuraavaa järveä. Savolax ja Wishky jäävät kokeilemaan puroa hieman tarkemmin.

 

Seuraavan järven rantaan saapuessani puronsuussa näkyy tuikkeja, perhoa kehiin. Koukutan pari pientä harjusta, seassa näkyy kyllä tuikkivan hieman isompiakin, milläs ne sieltä sais ottamaan? Vaihdan perhoksi reilusti painotetun katkajäljitelmän. Ensimmäisellä heitolla siima kiristyy... ja NAPS... Voe pärkule, mikä ihme meni pieleen, siima katkesi lähes suoraan tärpistä?

 

Tässä vaiheessa Savolax ja Wishkykin ovat jo saapuneet purolta järven puolelle. Savolax jää viereeni perhoa heittämään, Wishky jatkaa suosiolla matkaansa eteenpäin. Vieruskaverikin onnistuu harjuksen pinturilla koukuttamaan... Vähän tuntuvat kalat olevan pienenlaisia puronsuulla. Jatkan matkaani, ja saavutan Viskimiähen parinsadan metrin päässä, ei kuulemma ole kala purrut.

 

Pikapuoliin saavumme järven päähän ja siittä lähtevälle purolle, jatkamista hieman hankaloittaa poroaita, hetken tutkiskelulla löydän paikan mistä pääsee aidan ylittämään. Seuraava järvi onkin sitten jo reilusti isompi, ja syvältäkin se vaikuttaa. Puron suussa tuikkii taas, pannaan perhoa tarjolle. Joitakin kappaleita harjuksia koukutamme ja päätämme pitää ruokatauon. Termospullosta kuumaa vettä pussiin

ja odotellaan 10 min... Lusikoimme sopat ääntä kohti, ja päälle nautimme oluet kauniissa auringon paisteessa.

 

Pitkin rantaa jatkuu matka. Kulku hieman hidastuu ja hankaloituu melkoisen rakan vuoksi, tää on niin tätä täällä. Hetki hetkeltä kun järveä katselee, niin joka kerta se vaikuttaa suuremmalta ja hankalalta kalastaa. Ehkä kilometrin verran kalastelemme pitkin rantaa ja päätämme palata samaa reittiä takaisin pienemmälle järvelle. Tuuli on hiljentynyt lähes kokonaan, ja puronsuulla harjukset tuikkivat, siellähän se Savolax on jo niitä koukuttamassa. Itsekin muutaman heiton verran harjuksia siinä kiusaan ja jatkan matkaani Uiskimiehen perässä kohti pienempää järveä.

 

Tällä kertaa päätämme alittaa poroaidan ja palailla leiriin päin vastakkaista rantaa kuin tullessa, se kun vaikuttaa hieman syvemmältä. Järven pinta on aivan tyyni ja kaloja tuikkii siellä täällä, jämähdän järven puoleen väliin perhoa heittämään. Koukuttelen muutaman harjuksen paikalta, suurimmat oli jälleen 40 cm tuntumassa... Missä ihmeessä täällä on ne isommat harrit? Leiriin palaillaan pikkuhiljaa, matkalla kalastellen, mitään mainittavia kaloja ei tälle päivälle sattunut. Iltatulilla leirissä kaivellaan edellispäivän rautu pois jääkaapista, ruisleipää kera graaviraudun ja valkoviinin, hjuvaa on! Parit oluet vielä maistelemme ennen kuin telttoihin nukkumaan painelemme...

 

Savolax nukkuu tuulipussissaan.

 

 

12.7 Maanantai

 

Aamulla herätessä sateista ja sumuista, ja taivas ei lupaa parempaa. Helpotan oloani kivikkoon ja painelen pikavauhtia takaisin telttaan sadetta pakoon. Ei nukuta enää, ei...

 

Aamupalan mutustelen, tuttuun tyyliin ruisleipää päällänsä meetvurstia ja juustoa. Jään vaakatasoon kuuntelemaan sateen ropinaa telttaa vasten. Sadetta jatkuu pari tuntia. Sateen hieman hiljentyessä nousen ylös teltasta, Wishkyhän siellä jo vetelee kahluuvermeitä sukkiksien päälle. Ehdotan tunturin takana sijaitsevaa rautulampea kohteeksi, tuntuu rytmiryhmälle kelpaavan, hetken Savolaxia odottelemme ja matkaan mars.

 

Melkoisen sakea sumu yrittää tehdä kaikkensa, jottemme lampea löytäisi, mutta kalamiehien pettämätön hajuaisti ei jätä pulaan. Osumme suoraan samaan paikkaan mihin viimeksikin saavuimme, vaikka lammen rantaa ei nähnyt vasta kuin kolmisenkymmentä metriä etukäteen.

Samalla mallilla liikkeelle kuin viimeksikin, eli lampi myötäpäivään kiertäen. Lammen perällä istutaan persiilleen ja hörpitään tauko-oluet... Kommentit ovat kaikilta samanlaisia: "Ei ole kala"

 

 

Matkalla rautulammelle

 

 

Rautulammella


Jatkamme tauon jälkeen armotonta yrittämistä komeasti kirkastuvassa ilmassa. Koko lampi on kierretty, ja ainoana tapahtumana oli Savolaxin epävarma tärppi. Rytmiryhmän kaksi muuta jäsentä lähtevät palailemaan leiriin päin, minä ilmoitan tulevani perästä sitten joskus... Näyttää siltä, että tuuli saattaisi tyyntyä. Ajattelin jäädä kyttäämään, josko tuikkeja alkaisi ilmaantua. Toista tuntia lammen rannalla istuskelen, välillä perhoa heittäen, mutta tuuli vain ei kuitenkaan tyynny, eikä tuikkeja ilmaannu.

 

Palailen leiriin, alkais mahassa tuntua siltä että syödä pitäis. Leiriin palatessa Savolax ja Wishky olivat muokanneet Savolaxin tuulipussista teltan... Pärkule mistä ihmeestä me nyt tiedetään mistä tuulee ja kuinka lujaa?? Vatsan pohjalle järjestän täytettä ja jään istuskelemaan teltan viereen katsellen komeaa ilmaa. Tuulikin pikkuhiljaa tyyntyy. Katselen kuinka Savolax siellä rannassa on jo perhovapoineen häiritsemässä tuikkivien harjusten elämää... Mää tahron kans... Vavat kainaloon, ja rantaan mars.

 

Homma lähti varsin mukavasti käyntiin, viidellä ensimmäisellä heitolla koukutan lipalla neljä nättiä harjusta, kaikki yli 40 cm. Jatkan matkaa järven perälle päin, kohti syvempiä rantoja, mielessäni tietenkin se ensimmäinen rautu. Savolax ja Wishky seurailevat hetkeä myöhemmin perässä. Tuikkeja näkyy joka puolella kokonaan tyyntyneellä järvellä, isommat vain tuntuvat olevan harmittavan kaukana. Jään istuskelemaan perhovavan kanssa paikkaan, josta ranta syvenee jyrkästi noin viiden metrin päässä. Kokeilen pinnasta ja pinnan alta, tuloksena vain sinttisarjan harjuksia.

 

 

Kotijärvellä tuikkii

 

 

Perhoa tarjolle

 

 

Tarjoillaan siis perhoa

 

Hetken jo mietin taas tunturin yli kiipeämistä rautulammelle, nyt olis sielläkin varmasti elämää... Mutta ei jaksa nyt lähteä kävelemään, tyydyn kotijärveen. Jokunen tunti kalastellaan, ja pikkuhiljaa palaillaan leiriin päin. Wishky ottaa vielä kotirannasta parit paistoharjukset ruuaksi.

Leirissä viritellään tulet ja pannaan harjukset halsteriin, taas saamme syödä kalaa kera valkoviinin.

 

Ja olutta päälle.

 

Niin on mukava tulilla istuskella rytmiryhmän kanssa, että ilta venyy erinäisten juomien saattelemana aamun tunneille, ja kun viimein telttaan pääsen, niin uni tuleekin hieman liian nopeasti, jalat kerkesin työntää makuupussiin... Noo Wishkyllä oli uni tullut vielä vauhdikkaammin, makuupussin viereen. Savolax ei myöntänyt mitään...

 

 

Harrit halsterissa

 

 

Hianot pilvet

 

 

13.7 Tiistai

 

Ei ollut aamulla leirissä säpinää... Puoli kahden tietämissä käväisen ulkona tyhjennyksellä, ja takaisin telttaan. Puoli viiden aikaan alkaa Savolax kysellä kuulumisia... Vähän on vetämätön olo. Yhteisellä päätöksellä kuitenkin lähdemme kotijärven itäpuolella sijaitsevalle
lammelle. Wishky ja Savolax lähtevät marssimaan edeltä, kun minulla on vielä hommat täysin vaiheessa, lupaan tulla perästä kun kerkeän.

 

Pari kilometriä rivakkaa kävelyä, ja saavutan isännät juuri kun ovat lammen rantaan saapuneet. Pikkuhiljaa pitkin rantoja kävelen samalla uistinta heittäen, matalan oloista. Wishky saavuttaa minut jossain vaiheessa ja kertoo nähneensä rantavedessä kymmensenttisen raudunpennun... Jaa, ainakin tässä sitten kaloja on. Paria syvempää kohtaa lukuun ottamatta lampi vaikuttaa kauttaaltaan masentavan
matalalta. Kierretään kuitenkin lähes koko lampi ennen kuin Savolax ehdottaa takaisin kotijärvelle siirtymistä, suostumme Wishkyn kanssa mukisematta ajatukseen.

 

Kotijärvelle siirryttäessä päätämme kalastaa tähän asti vähemmälle kalastukselle jääneen itäisen rannan. Ei tarvinnut kovinkaan kummoisemmin yrittää, kun ensimmäiset harjukset jo rannassa käytimme, hieman päälle 40 cm kaloja tuntui rannassa pyörivän. Pikkuhiljaa leiriin päin valuessamme koukutamme pitkin matkaa harjuksia, lippa tuntuu kaloille maistuvan.

 

Sitten hetkenä hiljaisena takaani kuuluu tokaisu: "Nyt on rautu". Katsos, Savolaxilla on nyt tuuri kohdallaan. Koolla ei ole tätä kalaa pilattu... 36 cm. Mutta eipä se mitään, mukava piristys tähän päivään. Kala saa pappia ja kevennystä suoliensa verran, tänään syödään sashimia.

 

 

Rautu 36 cm

 

Leirissä Savolax irrottaa kalasta fileet ja paloittelee sopiviksi paloiksi, Wishky sekoittaa kastikkeet, wasabia ja soijakastiketta. Minä katselen sujuvasti vierestä toimitusta.

 

Enpä olisi uskonut, että raaka kala voi olla näin hyvää... Uskomaton makuelämys.

 

Iltatulilla hetki istutaan, mutta tänään ei joikhata. Ajallansa rytmiryhmä hiipii telttoihin, jokainen omaansa.

 

 

14.7 Keskiviikko

 

Sataa, sataa ja sataa...

 

Vieläkin sataa.

 

Aivan tarpeeksi pitkän odottelun jälkeen sade viimein taukoaa, ulos katselemaan josko kalalle pääsisi. Wishky näkyy vetäneen jo puuharit jalkaansa, aikoo kuulemma suunnata kotivesille, Savolax mukailee samaa linjaa. Itse ajattelin taas kivuta tunturin yli rautulammelle.

 

Matkaan siis. Ylhäällä tunturissa näkyvyys on taas vain parikymmentä metriä, mutta vanhasta muistista lampi löytyy sieltä mistä ennenkin. Lähes tyynessä kelissä yllätyksekseni en näe lammella ainuttakaan tuikkia. Päätän kiertää lammen, tällä kertaa vastapäivään. Kokeilen lampea kiertäessä lähes kaiken mahdollisen, mutta tuntuu kuin lammessa ei koskaan olisi kalaa ollutkaan. Jos ei Wishky olisi ensimmäisenä päivänä täältä rautua saanut, niin nyt kyllä jo tuomitsisin lammen kalattomaksi.

 

Puhtaasti MP:t vedettyäni lähden palailemaan leiriin päin, matkalla tuuli alkaa yltyä ja ilma kirkastua, jäämereltä puhaltelee TODELLA kylmästi. Tunturin päällä pysähdyn soittelemaan kotipuoleen, hellettä kuulemma pitää nyt kolmatta päivää, tällä hetkellä lämpöä +30 varjossa. Katsos sehän on melkeen niin ku täälläkin... Tänäänkin on kuitenkin parhaimmillaan käyty lähellä +10, nyt kylläkin reilusti kylmenee.

 

Tunturista alas tallustaessani huomaan rytmiryhmän kahden muun jäsenen kalastelevan kotirantaa, suuntaan itsekin sinne, jospa vaikka saisi munat pois padasta tältäkin päivältä. Ensimmäisellä heitolla käytän pikku harjuksen rannassa, toisella karkuutan samanmoisen. Wishky näppää taas kerran ruokakalat. Yhä yltyvässä tuulessa palaillaan leiriin kalakeiton valmistukseen.

 

Syötyä kun saamme niin alkaa jäämereltä työntää yhä yltyvässä tuulessa todella synkkiä pilviä. Ilma alkaa olla niin kylmä, että jos satamaan alkaa niin huonolla tuurilla sade tulee lumena. Ilta meneekin teltassa makoillessa, kaikki vaatteet kun laittaa päälle niin makuupussissa tarkenee.

 

"Laphin kesä on lämmin."

 

 


 

15.7 Torstai

 

Aamulla heräillään ajoissa.

 

Tänään taitaa suuntana olla Peeran isännän antamien vinkkien perusteella järvi noin viiden kilometrin päässä leiristä. Aamupalat ääntä kohti, tarvittavat kamat päiväreppuun ja matkaan. Tällä kertaa kuljetaan tunturin juurella, Savolax oli kartasta katsellut hieman helpomman reitin kuin tunturin ylitys. Huomattavasti helpompi tämä reitti olikin, pääasiassa helppokulkuista tunturinummea, ilman jyrkkiä nousuja. Matkalla kohtaamme hienon näyn, kun kotka lehahtaa lentoon vain parikymmentä metriä edestämme. On se komea lintu.


Ennen järveä saavumme mukavan oloiselle purolle, tai siis Savolax ja Wishky siellä jo kalastavat kun minä saavun paikalle, piti välillä vapauttaa tunturissa hamsteri. Savolax sieltä jo huuteleekin saaneensa toisella heitolla taimenen, jaa taitaa se sitten olla parempi tämäkin liru kokeilla. Jään heittelemään hetkeksi pienelle suvannolle, mitään kuitenkaan siittä saamatta. Jatkan matkaa järvelle muiden vielä jäädessä purolle taimenten kiusaksi.

 

 

Matkalla SUPER-järvelle

 

taimen

 

Puron asukki

 

taimen

 

Toinen puron asukki


Hikisen kävelyn päätteeksi saavun järven rantaan, ei vaikuta tämä ranta mitenkään erityisen houkuttelevalta, ranta on heinikkoinen ja märkä, lähes nevaa, syvempää vettä ei heti edes näy... Päätän kuitenkin muutaman heiton verran kokeilla. Kolmannella heitolla vapa nyökkää ja raskas jumputus alkaa, hetken päästä pinnassa läsähtää... Ja mitä ihmettä... Ilmaan loikkaa komean oloinen taimen. Hep, huippua, ei puhunut laphin isäntä paskaa tämän järven hyvästä taimenkannasta. Rantautan kauniin täpläkyljen ja näppään nopeasti parit valokuvat, enempää en viitsi raukkaa mittauksella rääkätä vaan vapautan kaunokaisen takaisin valtakuntaansa. Kokoa kalalla oli suunnillensa 50 cm.


Juuri, kun olen saanut kalan elvytettyä ja virpan takaisin käteen, Savolax näyttää myös saapuvan järvelle, heti kyselee et kuinkas on menny...

 

Hyvinhän tämä alkoi!!

 

taimen

 

Noin 50-senttinen taimen

 

Siihen jäämme molemmat heittelemään, eikä kauaakaan mene kun Savolax näppää myös ensimmäisen taimenen, selkeästi pienemmän kylläkin, mutta näitähän tuntuu täällä riittävän. Itse käytän myös nätin harjuksen rannalla, reilut 40 cm. Pikkuhiljaa etenemme pitkin rantaa kohti oletettua paikkaa, missä puro laskee järveen. Sieltä pitäisi Uiskimiähenkin jossain vaiheessa saapua.

 

Saavumme pienelle lahdelle, mihin puro tosiaan laskee, ja siellähän se Wishky jo seisoskeleekin, kuusi taimenta kehuu purolta koukuttaneensa. Pieniä harjuksia tuntuu tässä kohtaa riittävän vähintäänkin tarpeeksi. Kierrämme lahden vastapuolelle, missä alkaa julmetun kivikkoinen ranta, hirvittävä louhikko näyttäisi jatkuvan järven perälle saakka.


Pysähdyn heittämään kohtaan, jossa ranta syvenee suoraan jalkojen juuresta niin, ettei pohjaa näy, mutta noin kymmenen metrin päässä kohoaa valtavan kokoinen lohkare lähes pintaan asti. Heitän lipan lohkareen viereen, hetken päästä huomaan kalan tulevan lipan perässä,
RAUTU. Evien valkoisista reunoista ei voi erehtyä, mutta eipä ollut minun rautuni se, kun minut huomaa niin hirmukyytiä lähdetään takaisin syvänteeseen. Kokeilen vielä muutaman heiton verran, mutta eipä näy enää rautua, ei edes harjuksia.


Jatkan matkaa... Seuraava heittopaikka on lähes kopio äskeisestä. Heitän taas suuren kivenjärkäleen viereen, montakaan kammen pyöräytystä en kerkeä tekemään, kun vapa taipuu ja pinnassa alkaa vesi lentää, ruskea täplikäs kylki välähtää pinnassa ja jarru alkaa sirittää. Huikkaan isännille, et nyt taitaa olla hieman reilumpi kala... Neuvottelen kalan kanssa hieman pidemmän tovin, meillä on pahoja näkemyseroja

kulkusuunnasta. Savolax ja Wishkykin ovat valuneet katsomaan kamppailua, taisipa Wishky ottaa jopa videotakin pätkän verran. Viimein kala antautuu kuvattavaksi ja mitattavaksi. Mittaa oli tälle komistukselle kertynyt 57 cm.


Elvytän taimenta pitkän tovin ennen kuin se suostuu rannasta lähtemään, selvästikin antoi kalastajalle kaikkensa. Kiitos ja palataan asiaan ensi vuonna, huikkaan kalalle perään.

 

taimen

 

57 senttiä taimenta

 

taimen

 

57 senttiä vapautettua taimenta

 

Seuraavalta heittopaikalta Wishky koukuttaa nätin 44 cm taimenen, joka on syönyt lipan suoleen asti, joten joutaa ruokakalaksi. Jäämme pitämään ruokataukoa, olihan sen verran mukava kamppailu, että nyt on mukava hetki istuskella ja nauttia kauniista ilmasta pussimuonan kera... Mutta olut maistui ruokaa paremmalle.

 

Ruokatauon jälkeen kellokin näyttää jo vaikka mitä... Oliskohan ollu jossain kolmen tuntumassa, ja pitkästi yli puolet järvestä kiertämättä. Minulla alkaa tätä rakkarantaa tulla jo korvistakin, ja jäljellä olisi vielä toistasataa metriä. Päätän hipsiä pois rannasta ja kävellä etäämmällä tasaisella maalla lopun kivikon matkaa, Wishky tekee saman tempun.

 

Savolax jää sinnikkäästi kipuilemaan kivillä. Jäämme Wishkyn kanssa heittämään paikkaan, jossa kivikko loppuu. Muutamat taimenenpennut ja harjukset siitä koukutamme. Yhtäkkiä kauempaa kuuluu Savolax huutelevan paremman kalan olevan kiinni. "RAUTU!" kuuluu seuraava huuto, jäämme katselemaan tilanteen etenemistä. Pikkuhiljaa Savolax neuvottelee kalan rantaan ja kutsuu papin paikalle, jonka jälkeen tulee kalan kanssa pönökuvien ottoon. 49 cm oli kuulemma mitta näyttänyt tälle kaunokaiselle pituutta... On se komea kala, on se!!

 

Onnittelut saamamiehelle, ja matka jatkukoon järvestä lähtevän puron yli vastarannalle.

 

rautu

 

49-senttinen kaunotar

 

Koetamme yhteispäätöksellä edetä hieman ripeämmin, että kerkeämme koko järven kiertää ja leiriin kävellä vielä ennen seuraavaa päivää... Kukaan ei vain kovin kiivaasti malttaisi matkaa jatkaa, kun näin mahtaville kalapaikoille on päästy. Muutaman sataa metriä kun olemme lännen puoleista rantaa jatkaneet, jäämme porukalla heittämään hyvän näköistä paikkaa. Seison vedessä puoleen reiteen asti ja seurailen, kuinka lippa sieltä syvänteen reunan ylittää... kun samalla huomaan perässä tulevan kalan, harjus... VANKKA... TOSI VANKKA... EIPS MUUTEN OLE KU TAIMEN... JA TOSI ISO!! Hihkun isännille vieressä, kun kala seuraa lippaa jalkoihin asti ja jää vielä hetkeksi pällistelemään, että minne se eväs katos. Todella komea taimen kääntyy ja palaa takaisin syvempään veteen. Heitän äkkiä uudestaan perään, ja sama tilanne toistuu, sillä erotuksella että kala ei tällä kertaa tule jalkoihin asti, vaan kääntyy aiemmin pois.


Aikani paikalla vielä heittelen, mutta ei kuulu enää taimenesta mitään... Matka jatkuu.

 

Jo seuraavalla heittopaikalla Wishky sanoo saman moisen kalan seurailleen myös hänellä lippaa rantaan asti. Etenemme verkkaisesti sieltä täältä heitellen, lähes joka paikasta saa ainakin harjuksia. Ohitamme järven puolivälin ja jäämme istumaan kivikkoon pienelle oluttauolle. Wishky kertoo ottaneensa riekon kiinni ja näyttää kuvaa kamerasta... Väittää kuitenkin, että oli C&R.

 

 

Eipä se riekko päässyt kalamiestä karkuun

 

 

30

 

 

Superjärvi on lähes tyyni

 

Oluttauon jälkeen kokoamme itsemme viimoseen rypistykseen, pitkästi ei enää olisi järveä kierrettävänä. Lähes viimeisiä heittopaikkoja heittäessämme koukutan vielä 52-senttisen taimenen, joka lähtee myöskin matkaamme, pannukalaksi. Savolaxia tuntui hieman sapettavan, kun hänen vierestään kävin taimenen koukuttamassa, koetin lohduttaa että sullahan on jo kaksi rautua... Mulla ei sentään ole vielä ainuttakaan.

 

taimen

 

Taimen, 52 cm

 

Klo 19 tietämissä saavumme viimein paikkaan, josta kalastusrupeaman Savolaxin kanssa aloitimme. Tästä on hyvä aloittaa hikeä tihkuva matkan leiriin... Vielä olisi viitisen kilometriä marssia jäljellä.

 

Viimein leiriin palattuamme vaatteet ovat läpimärkiä hiestä, juuri tänään ilma ei sattunut olemaan kylmä. Kuivaa päälle, jonka jälkeen siirrymme iltatulille kalojen valmistuksen pariin.

 

Alkupaloiksi: sashimirautua.
Pääruoaksi: perunamuusia ja paistettua rautua & taimenta.
Palan painikkeeksi valkoviiniä.

 

Voin puhtaalla omallatunnolla kertoa, että ateria oli taivaallinen!

 

Tulilla istutaan taas jokunen hetki pidempään, päivän tapahtumissa riittää puhuttavaa.

 

 

16.7 Perjantai

 

Heräilen, kun Savolax teltan ulkopuolella huutelee, et mitenkäs olisi tänään se ylempi järvi eilisestä? Nousen ylös... Mulle passaa. Aamupalaa naamariin, tavarat reppuun ja matkaan mars. Mukailemme edellispäivän menomatkalla tutuksi tullutta reittiä. Järvi näkyy tunturin laen saavuttaessamme koko loppumatkan, tuntuu vain kuin ei lähenisi ollenkaan. Ranta kuitenkin viimein saavutetaan, ja rytmiryhmä aloittaa kalastuksen. Huvikseni heitän ilmoille pienen kisan, kuka saa ensimmäisen kalan? Toisella heitolla kisa ratkeaa, kun Savolax rantauttaa nätin harjuksen. Kovinkaan aktiivisina eivät kalat kuitenkaan tunnu tänään olevan, ilmakin tosin on edellispäivän vastakohta: tuulee kovaa, taivas on pilvessä ja kylmää riittää.

 

Savolaxin ensimmäisen kalan jälkeen saammekin lampea kiertää pitkän matkaa ennen kuin seuraavan kerran mitään tapahtuu. Heittelen pitemmän tovin kivikkoisella rannalla, kunnes yhtäkkiä vapa taipuu ja jumputus alkaa... Katsos, kalahan se siellä. Hetken aikaa kalaa suostuttelen rannalle, ja viimein harjuksen rantautankin. Hieman hämmästyn kalan koosta, mittanauhaa en jaksanut kaivella, mutta selkeästi suurin saamani harjus tällä reissulla... Suunnillensa 50 cm oli kalalla pituutta.

 

Järven perälle asti kiertelemme kohtuullisen nopeasti, liekö johtunut kalojen yhteistyöhaluttomuudesta. Pienen puron ylityksen jälkeen jäämme pitämään ruokataukoa.

 

Juuri ja juuri saamme syötyä, kun taivas alkaa heittää vettä niskaan ja vie viimeisetkin kalastus fiilikset. Pikaiseen heittelemme viimeisen rannan läpi ja aloitamme marssin leiriin päin. Tästä järvestä Peeran isäntä puhui... Kaikkein paras taimenjärvi kuulemma. Liekö johtunut kelistä kun ainuttakaan en nähnyt, saatikka saanut.

 

Vetäisemme noin viiden kilometrin marssin leiriin pikavauhtia, aikaa taisi mennä vain hieman reilu tunti. Ilta meneekin sitten teltassa sateen taukoamista odotellen.

 

Sade ei sinä iltana loppunut.

 

 

17.7 Lauantai

 

Tänään ei taideta enää minnekään kauemmaksi lähteä, suunta siis kotijärven rantoja kiertelemään. Lähden kohti rantaa hieman ennen kuin Wishky ja Savolax mukaan ennättävät. Ensimmäiset heitot lähes kotirannassa, ja heti ensimmäisellä heitolla tärähtää nätti harjus. Toista kun ei kuulu niin matka jatkuu.

 

Parisataa metriä ja neljä harjusta myöhemmin rytmiryhmän muut jäsenet saavuttavat minut, hiljasta on kuulemma ollut. Järveä kierrellessä saan säännöllisin väliajoin kuunnella vinoilua saamattomasta ensimmäisestä raudustani... Kuuntelen tyynesti. Koko järven kiertelemme kohtuullisen kauniissa ilmassa. Olisi voinut kuvitella, että tänään rautujakin nousee, mutta pelkkiä harjuksia on saaliina. Suurimpina harjuksina tällä kierroksella ovat Savolaxin saamat 45- ja 46-senttiset yksilöt.

 

Leirissä harrastamme ruoanlaittoa ja hetken aikaa myös löhöilyä. Aurinko porottaa telttaa niin kuumasti, että on pakko mennä ulos istumaan, pärkule kun olis ollu kiva ottaa pienet päivätorkut. Pitkää tovia en ulkona kerkeä Savolaxin kanssa istua, kun Wishky ponnahtaa ylös

teltastaan puuharit jalassa aikomuksenaan lähteä uudelle kierrokselle. Itsellänikin alkaa kovasti kalastus taas poltella, onhan sentään viimeinen mahdollisuus saada se elämäni ensimmäinen rautu. Toiveeni raudusta olen kyllä oikeastaan jo edellispäivänä haudannut, ja tyydyn lohduttelemaan itseäni sillä, että ensi vuodelle on sitten parempi "kotijärvi" tiedossa.

 

Vetelen kahluuvarustuksen päälleni ja lähden Wishkyn perään rantaan. Tuuli tuntuu kovasti yltyvän ja hankaloittaa kovasti jo virpallakin heittämistä. Sinnikkäästi jatkamme kalastusta tuulesta välittämättä. Puoleen järveen asti etenemme kalastellen, jonka jälkeen toteamme homman mahdottomaksi. Nykäisemme pikamarssin lännenpuoleiselle rannalle, siellä saapi myötätuuleen roiskia hirveitä kaaria. Savolaxkin näyttää leiristä lähteneen ja tulee meitä vastaan järven perällä, kertoo koukuttaneensa vielä yhden isomman harjuksen, tällä kertaa kalalla oli ollut mittaa 47 cm.


Taas saan ruveta kuuntelemaan armotonta vinoilua, yllättäen saamattomasta raudustani... Kuuntelen tyynesti. Ja siinä samassa... "Kala... VIDDU SE ON RAUTU... JA MINULLA!"

 

Vinoilu lakkaa kuin veitsellä leikaten. Rantautan raudun ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Eipä ole mikään jätti tämä kala, 37,5 cm. Kummasti lämmittää mieltä katsella elämänsä ensimmäistä tunturivesien kaunotarta. Rautu päätyy illan sashimin raaka aineeksi.

 

rautu

 

Neitsytrautuni

 

Hetken vielä paikalla heittelen, mutta into loppuu melko lyhyeen... Nyt on reissun tavoite saavutettu. Marssin suoraan leiriin juomaan viimeisen oluen, onneksi tätä tuli pari päivää säästeltyä. Myöhemmin Wishky ja Savolaxkin palailevat leiriin. Illan istumme tulilla ja tuhoamme viimeisiä jäljellä olevia juomia ja polttopuita. Jokainen viettää yön omassa teltassaan.

 

 

 

18.7 Sunnuntai

 

Lähtöpäivä, ja sataa niin perkuleesti. Tietenki, just tätä en olisi toivonut. On mukava lähteä seuraavana päivänä uudestaan erämaahan, kun kaikki kamat ovat jo valmiiksi märkänä.

 

 

Tuulee...

 

Sade vain pahenee ja tuuli yltyy, kun lähtö lähestyy. Käväisen ulkona helpottamassa oloa pakkaamisen lomassa, taivasta kun katselee, niin eipä anna sekään toivoa paremmasta.

 

Klo 13.50 päätämme kuitenkin laittaa teltat kasaan, vaikka vettä tulee vaakatasossa ja vaikkei tuuli ainakaan hiljentynyt ole. Lennon piti tulla klo 14. Kuskaamme tavarat kukkulalle, minne kopteri meidät jättikin, ja rytmiryhmä suuntaa viereisen harjanteen taakse tuulensuojaan.

 

Klo 14.30 eip näy kopteria.

 

Klo 15.00 Eip näy edelleenkään kyytiä.

 

Klo 15.30 Ei näy ei. Keli kuitenkin näyttäisi hieman parantuneen.

 

Klo 15.50 Yllättäen tunturin takaa alkaa kuulua kopterin ääni, ja heti perään näkyy itse kopterikin. Jepulis jee, eipä tarvinnut sitten kuitenkaan kovin kauan odotella. Kamat koneeseen, ja matka sivistykseen voipi meidän puolestamme alkaa. Kopterin setä kertoo, että ollaan vähän niinku kokeilulennolla, kun Ruotsin puolella keli hieman parani... Suomen puolelle ei kuulemma ole edelleenkään mitään asiaa. Hieman meinasi paikoin olla töyssyinen matka, mutta lentäjä hoiti hommansa ensiluokkaisesti, ja ehjänä saamme tavarat koneesta pois purkaa. Tavarat autoon, Wishkylle ja Savolaxille Hej hej, hyvää matkaa ja suuret kiitokset mukavasta seurasta. Itse suuntaan kulkuni Kilpis-hotellille, ja ensimmäisenä pesulle. Toiselle tunturireissulle startataan huomenna, odottelu voipi alkaa...

 

 


18.7 sunnuntai klo 16 - ?

kirjoittanut Savolax

 

Jamon poistuttua hotellille suuntasimme Wissyn kanssa tankille ja paikalliseen k- kauppaan. Halpaa oli bensa huomioiden sen, että ajotietokone lupasi 60 kilometriä tankissa olevalla bensalla. Aamupalan jälkeen kun ei muuta ollut tullut syötyä koko päivänä. Mukaan lähti kaupasta molemmille reilu puoli kiloa lämmintä grillikylkeä. Palan paineeksi otin oluen, kuljettajan tyytyessä vielä tässä vaiheessa hieman laimeampaan ruokajuomaan. Hyvin upposi koko satsi yhdeltä istumalta ja matka kohti Äkäslompoloa ja Ylläksen Yöpuuta voi alkaa. Jotenkin alkoi yläluomet raskaiksi käymään vatsa täynnä ja lämpimässä autossa. Pakko oli pysähtyä rihkamakaupan 50 sentin munkkikahville.

 

Hieman ennen Äkäslompoloa vettä tuli taivaan täydeltä; hienoa ei edes mökkiin kuivana pääsisi. Sade loppui kuitenkin ennen Ylläksen Yöpuuta, mutta pihassa odottikin yllätys. Samainen violetti Mazdahan se siellä oli parkissa, mikä oli helikopterikentällä ollut: Ruutta! Puhelinsoitto selvensi mikä oli mökkimme ja sen, että siellä olivat isäntä ja toiset kalamiesvieraat jo saunomassa.


Kamat mökkiin, kaljat, pyyhkeet ja puhtaat vaatteet pykälään, ja kohti saunaa. Saunalla oli sitten sitä normisettiä: saunomista, uimista, olutta, konjakkia, ns. sauhujuomaa ja erityisesti paljon paskanjauhantaa. Olo oli saunomisen ja uimisen jälkeen niin ihmismäinen, kuin se meidän tapauksessa voi olla. Ruutta teki saunalla pitkään lähtöä tuplaporoburgerille ja lopulta häipyi majalleen.

 

Vähän myöhemmin mekin siirryimme mökille ja kas kummaa, ei se Ruuttakaan sinne burgerille asti ollut päässyt. Yhdessä lähdimme kohti ravintelia, kun oli kai se kovasti kehuttu ihmeburgeri maistettava. Vaan toiveeksi jäi burgerit, kun ei se ravinteli enää siihen aikaan auki ollut ja eikun takas mökille.

 

Ja suoraan nukkumaanko? No ei suinkaan, sitten se vasta kuningasajatus tulikin:
Veekhoolle pitää sitoa jotain spesiaali perhoja.

 

 

19.7 Maanantai

 

Aamulla oli tarkoitus matkaa jatkaa etelää kohti, mutta heti kahdeltatoista herään tuttuun ääneen ja kukapa se onkaan tullut tervehdys- käynnille. Perhonsidontakamat on pitkin keittiön pöytää, ja ne parin promillen humalatilassa sidotut 'perhot' pöydällä. Voi helevetti mitä sätösiä, äkkiä kamat kasaan ja piiloon.

 

Aamukahvin paineeksi Wissy oli kaukaa viisaasti ottanut tunturilta mukaan graavia harjusta. Hyvälle maistui graavattu harjuskin ruisleivän päällä. Vähän levittelin enimpiä märkiä varusteita pihalle kuivumaan ja lähdimme Veekoolla käymään aikaa tappaaksemme, kun ei kumpikaan
oikein vielä auton rattiin mielinyt, yhden tasoittavankin jouduin vielä matkalla ottamaan.

 

Mieli ei oikein olisi tehnyt reissua vielä päättää ja soittelin vielä E.N.Hääppöselle jos olisi ehtinyt kuhaan lähteä meidän kanssa. Eipä valitettavasti onnistunut, joten kävimme ravintelilla ne tuplaporoburgerit syömässä ja suuntasimme kotia kohti.

 

Torniossa kävimme virvoketauolla huoltsikalla ja vaihdoimme kuskia. Montaakaan kilometriä emme päässeet, kun autosta alkoi kuulua kummallisia ääniä. Ei kun tavaratalon parkkipaikalle ja tutkimaan tuhojen vakavuutta. Helpotus oli auton omistajalla suuri, kun selvisi pakoputken katkenneen äänenvaimenninten etupuolelta. Kello oli jo kuitenkin yli kuusi ja kaikki korjaamot kiinni. Tavarataloon siis etsimään tarvekaluja millä pakoputken saisi fiksailtua siten, että pääsisimme Varkauteen. Klemmareita ja akselipukit löytyivät helposti, mutta mitään sopivaa tiivistämiseen ei meinannut löytyä ja lopulta päädyimme ostamaan alumiiniteippiä. Parkkipaikalla toinen kylki ylös akselipukeille ja alle könyämään. Klemmarit ei oikein korjaustoimiin soveltuneetkaan, mutta onneksi rinkastani löytyi rautalankaa, millä wissy sai sen pakoputken paikalleen. Teippiä väliin, lisää rautalankaa ja korjaus oli valmis. Äänet oli kyllä murakat, kuin paremmassakin teinirassissa, mutta Varkauteen pääsimme ilman enempiä kommelluksia.

 

Pääsi se uiskimies vielä kotiinkin sillä autolla ilman varikkopysähdystä

 

-----------------------

 

Loppuun voisin muutamalla sanalla reissua kiteyttää:

 

Ilmat hieman rajoittivat kalastusta, varsinkin perholla tapahtuvaa. Kalaa kuitenkin tuli kohtuudella, ja reissusta yleisesti ottaen jäi varsin mukavat muistot.

 

Kalavedet olivat TODELLA mahtavia ja kokemisen arvoisia.

 

Suuret kiitokset Herroille Wishky ja Savolax ensiluokkaisen mukavasta ja huumorintajuisesta seurasta.

 

Ensivuotta odotellen...

 

- Jamo81

 

-----

 

Upea reissu kaikkineen. Jo tuntureilla olo itsessään oli taas hienoa ja vielä kun seura oli näin hyvää ja kalaakin tuli niin mitä voisi enempää toivoa. Ei varmasti ollut viimeinen kalareissu Lapin tuntureille.

 

- Savolax

 

------

 

Tunturiin kun lähtee ei kannata varusteissa tinkiä, teltta menee uusiksi ja veikkaan etta Savolaxi pistää kanssa tuulipussin vaihtoon jos tunturiin lähtee...

 

Reissu oli erittäin onnistunut. Kalaa tuli hyvin, rautuenkka paukkui heti kärkeen ja niin taisi paukkua muillakin (rautuneitsyitä kun olivat), harjusta reilusti vaikka kokoa ei juurikaan löytynyt ja muutama taimenkin löysi itsensä vavan päähään.

 

Seura oli loistava, seuraavaa reissua odotellessa...

 

- Wishky

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt