Kirjautuminen

Unelma Raudusta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

9.7 Perjantai

 

Aamulla heräsin jo reippaasti ennen kellon herätystä... Mistä lie mahtaa johtua?? Aamupalaa nakertaessa katselen viimeisimmät säätiedotukset internetin ihmeellisestä maailmasta. Pärskule kun näyttää sateiselta.


Puoli yhdeksän tietämissä puhelin soi... Savolax siältä soittelee: "matkalla ollaan, puolen päivän tietämissä Oulussa."


Puoli kymmenen aikaan pakkaan kamat autoon, ja matka kohti unelmien kalavesiä voipi alkaa, takaraivossa pyärii ajatus siitä ensimmäisestä tunturivesien kaunottaresta.

 

.

Kello näyttää 11.30, ja nyt ollaan jo Oulussa. Koukkaan kurvin Zeppeliinissä... Alkossa tietenkin. Matka jatkuu kohti sovittua kaffipaikkaa.


Juuri kun saan auton parkkiin huoltsikan pihalle, niin Wishkyhän sieltä kaartaa Savolax kyydissään viereiseen ruutuun. Tervestä herroille. Kahvit juodaan, ja matka kohti Kilpisjärveä jatkukoon.


Puuduttavaa ajoa parin tauon säestämänä jatkuu puoli yhdeksään asti illalla, jolloin saavumme Peeraan, sieltä on majoitus ensimmäiselle yölle varattu. Ilta menee mukavasti rytmiryhmän kanssa olutta hörppiessä.

 

 

10.7 Lauantai

 

Herätys 7.30. Huomenta isännille, parin tunnin päästä lennetään. Aamupalaa mutustaessa utelemma kalapaikkoja Peeran isännältä... Muutaman hyvän vinkin saamme leiripaikan lähellä olevista järvistä. Aika tarkasti yhdeksän tietämissä saavumme lentosatamaan. Ketään vain ei näy missään, ei kopteria ja palvelu pisteen ovet lukossa... No eip auta kuin odotella. Wishky ja Savolax lähtevät tekemään viimoset tarvehankinnat kaupasta, kuivalihaa jne.

 

Viimein kopterikin sieltä saapuu, vain 15 min myöhässä. Kamat kopteriin, ja ei muuta ku ilmojen teille. Kopterista avautuu mahtavat näkymät alla oleville kalavesille... Joskus vielä käyn tuon mukavasti kiemurtavan Kummaenonkin kokeilemassa. N. 15 min lennon jälkeen kopterin setä kertoo edessä olevan järven olevan meidän tuleva "kotijärvemme". Järven eteläisessä päässä setä ottaa kopterin alas, nätisti ja tasaisesti kukkulan päälle, osoittaa etuvasemmalle ja sanoo siellä olevan hyvä leiripaikka kukkulan suojassa. Tavarat pois verkkohäkeistä ja kopterin sedälle hej hej. Katselemma kukkulalta, kuinka setä poistuu kohti etelää.

 

 

Ilmakuva

 

Komeeta tunturimaisemaa

 

Ilmakuva

 

Oliks tuala tuikki?

 

Tunturit

 

Norjassa on jylhää ja lumista

 

Kummaeno

 

Kummallinen Kummaeno

 

Helikopteri

 

Kamat kukkulalle ja...

 

Helikopteri

 

Katsomaan kun setä poistuu paikalta

 

Leiri

 

Leiri on pystytetty

 

Telttapaikkojen katselua ja leirin pystyttämistä sisältävät seuraavat hetket, kovin pitkää tovia ei näihinkään askareisiin käytetä, taitaa kaikilla olla jo kova polte kalalle. Ensimmäiselle paineidenpoistokeikalle ajattelin vielä jättää kahluuvarustuksen teltalle, rannat näyttävät sen verran kuivilta että vaelluskengillä saa luvan pärjätä. Harhaluulo, todellakaan näin ei ollut... Sekin paljastui jo kotirannassa.

 

Wishkyn kanssa lähdemme etenemään järven läntistä rantaa Savolaxin lähtiessä vastapuolelle. Kovin pitkään emme kerkeä edetä ennen kuin Wishky tokaisee ensimmäisen kerran: "Kala!" Joku ruipelo näyttää pinnassa räpiköivän... Onko se pieni rautu?? No eipä ollut ei, pienen harjuksenpennun siältä kaveri rantaan kelailee. Jatkamme etenemistä pitkin rantaa sieltä täältä heitellen.

 

Saavun järven puolivälissä olevalle kivannäköiselle hiekkarannan pätkälle ja toppaan hetkeksi heittämään. Ensimmäisellä heitolla vapa taipuu, ja siiman päässä venkoilee nyt jotain hieman raskaampaa... Joko nyt Rautu?? Eipä ollu rautu tämäkään vaan hieman parempi harjus, pituutta kaverilla hieman yli 40 cm.


Matka jatkuu muutaman heiton jälkeen kohti järven perää. Saavun vanhalle leiripaikalle, rannassa on jonkun tekemät puiset jakkarat, joissa kaiken lisäksi on solumuovipehmuste, istahdan alas heittelemään ja Wishkyä odottelemaan. Sieltähän se Wishkykin hetken päästä saapuu, oli koukuttanut yhdestä kohdasta lähes joka heitolla harjuksenpentuja... no ainakin niitä järvessä riittää. Jatkamme yhteistuumin matkaa.

 

Parisataa metriä edettyämme kuuluu edeltäni niin ihanainen sana "RAUTU", hirmu vauhdilla kelaan oman pyytöni ylös ja kipaisen Wishkyn luokse. Vapa kaksinkerroin miäs vääntää raudun kanssa, välillä pinnassa läsähtää ja punainen vatsa vilahtaa, seurailen vierestä kiivasta kamppailua, haavi valmiina töihin. Kovasti kamppailee tunturivesien kaunotar hengestään, mutta viimein joutuu antautumaan haaviin. Lähes mykkinä katsomme rautua rannalla, Uiskimies toteaa että nyt tais enkka mennä rikki... Toista kiloa ja yli 50 cm näyttäis kala olevan. Tarkempi mittaus joudutaan kuitenkin jättämään leiriin, kun kumpikaan ei muistanut mittanauhaa matkaan ottaa.

 

Huomaamme olevamme jo niin lähellä järven perää, että taitaa olla sama kiertää koko järvi, matka ei leiriin siinä enää pitene. Savolax näyttää jo leiriin palanneen. Pitkään emme mekään kerkeä toista rantaa kalastella ennen kuin sade yllättää, taitaapi olla parempi vetäistä pikamarssi leiriin, kun sadevarustusta ei matkassa nyt ole.

 

Leirissä kalan mittaus osoittaa aiemman ennätyksen parantuneen kahdella sentillä... Eli tämä rautu on saanut mittaa 51 cm. Onnittelut saamamiehelle ennätyksestä, paljoa paremmin ei voisi reissu ainakaan Wishkyn kohdalla alkaa.

 

 

Rautu

 

 Wishky ja ennätysrautu

 

Telttaan menen hieman oikaisemaan selkää, ja arvaahan sen että uni tuli... Pari tuntia kun koisi niin kylläpä oli taas kepeämpi olo. Tutkiskelemme hieman alueen karttaa, viereisen tunturin takana näyttäisi olevan mukavan oloinen lampi... Puuharit jalkaan ja matkaan lammelle.

 

Tunturin ylitys osoittautui melko raskaaksi, ei ollut mikään loiva mäki. Matka ei kuitenkaan mikään pitkä ole, ja tunturin päältä jo lampi näkyykin. Lähdemme kiertämään lampea myötäpäivään, ensimmäisessä lammen kulmassa huomaan tuikin aivan siinä vieressä minne Savolax juuri heitti, ja hetkeä myöhemmin isäntä jo ilmoittaakin, että uistimen perässä tuli rautu. Sama toistuu seuraavalla heitolla, no miksei ota?
Ei ollut Savolaxin rautu se. Yli puolet lammesta on jo kierretty, eikä kenelläkään ole vielä ollut näpyäkään.


Lammen peränurkassa Wishky menee heittämään kivelle, josta itse juuri hetkeä aikaisemmin lähdin jatkamaan matkaa, kun mitään ei kuulunut... Ja arvaahan sen: heti, kun uistin veteen putoaa, niin johan sieltä mies tokaisee: "Kala".


Palailen Wishkyn luokse haavin kanssa. Ei näytä tämäkään rautu helpolla luovuttavan. Rautu kuitenkin joutuu antautumaan valkoisen miähen tahtoon... Taas on nätti kala 47 cm. Ruokakalaksi lähtee tämäkin yksilö.

 

 

Rautu

 

 Kalamiestä hymyilyttää

 

Muita asukkejaan ei lampi meille luovuta... Ei anna edes merkkejä enää kaloista. Palailemme leiriin rautuillallisen valmistukseen ja iltanuotiolle. Toinen rauduista menee graavisuolaan ja toinen halsteriin ja tulille. Hetken päästä nautiskellaan ruisleipää päällänsä halstrattua rautua, ja kyytipoikana tietenkin valkoviiniä. Parit iltaoluet tulilla vielä nautimme.

 

Puolenyön jälkeen allekirjoittanut ja Wishky menevät telttoihinsa koisimaan, Savolax nukkuu tuulipussissaan.

 

 

 

Maisemaa leiristä pohjoiseen

 

 

Maisemaa tunturista leiriin


 

Kihulle on juhla-ateria katettuna

 

Teltta

 

Tuuli on selvästi etelä-kaakosta

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt