Kirjautuminen

Ällistyneet Äkäslompolossa

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share
Se alkoi salakavalasti. Aiemmin ajattelin, että kalastaminen on parasta kotikulmilla. Sitten ajattelin, ettei merta eikä järveä voita mikään. Sitten luin "muutaman" loistavan rapsan kalareissuista Lappiin, sen joille, puroille ja järville. Nuoruudessani roihunnut, sittemmin laantunut ja jopa sammuneeksi luultu Lapinkuume roihahti ilmiliekkeihin. Se oli siinä, Lappiin oli päästävä.

.
Suunnitelmat Lapin reissulle alkoivat keväällä, mutta erinäisistä syistä johtuen sopivaa ajankohtaa ei löytynyt millään. Pettymys hiipi väkisin mieleen, kunnes mainitsin asiasta veljelleni. Heikkiä ei kalastussatiainen ollut koskaan purrut kuten minua, mutta monesti oli hän lähtenyt kanssani kalaan, kunhan olin vain reissun järjestänyt. Nyt hän ehdotti, että koska ongelma oli ajankohdissa, lähtisimme Lappiin lyhyemmälle reissulle lentäen. Tällä kertaa emme edes tarvitsisi halpoja lentoja Ebookersilta, vaan hän ilmoitti, että ottaisimme lennot hänen Finnairin pisteillään, roihahti veljesrakkaus niinkuin se vain kahden miehen välillä voi roihahtaa.

Koska reissu oli lyhyt ja ytimekäs ja molemmat lähtijät neitsyitä, päätimme luottaa ammattilaiseen ja teimme varauksen Ylläksen Yöpuuhun , jossa isäntä Veekhoo ja ehtoisa emäntä toivottivatkin meidät sydämmellisesti tervetulleiksi. Veekoon palvelutarjonnasta löytäisimme monta erilaista ja mielenkiintoista kalastuskohdetta. Eikun reissuun!

 x

Torstai 9.8.07

Aamulla Heikki kurvasi pihaan ja pakkasimme tavarat autoon. Suuntana Helsinki-Vantaan lentokenttä, kiitos! Check-Inin jälkeen säntäsimme suoraan Heikin FF(tarkoittaa tässä yhteydessä Frequent Flyer...)-korttia hyväksikäyttäen kotimaan loungeen, jossa ällistykseksemme EI ollut olutta tarjolla. Siis vielä nopeammin ulkomaan terminaalin loungeen, jonka alla sopivasti lähtöporttimme oli. Ajan vähyyden lisäksi tieto tulevasta ajomatkasta Rovaniemeltä jarrutteli meitä, joten tempaisimme vain yhdet(1!) oluet ennen koneen lähtöä. Sitten vain nauttimaan kauniiden lentoemojen tarjoamista sämpylöistä. Kotimaan lennot ovat hauskoja, juuri kun kone pääsee lentokorkeuteen, alkaakin laskeutuminen...

Rollossa sataa. Siispä autovuokraamoon, josta saamme firman ID-korttia vilautettuani upgraden ja alle tuliterän Civicin. Noh, voittaa sentäs sen Corsan mikä olis tullut ilman korttia...

Alkoon, Öö-Markettiin ja navigaattoriin suunnaksi Äkäslompolo. Puolen tunnin seikkailun jälkeen navigaattori alkoi jopa toimia ja oikea tie löytyi. Karttaahan EI tarvita, jos on N95...

Parin tunnin ajomatkan jälkeen alkoivat tunturit näkyä ja poroja pyöriä tiellä. Sydämmessä tuntui viilto, eikä se tällä kertaa johtunut rasvaisesta ruoasta. Olimme saapuneet Äkäslompoloon. Kurvi Yöpuun pihaan, jossa Veekhoo vei meidät erinomaisesti varusteltuun mökkiin. Vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme seuraavien päivien kalareissuista. Illan päätimme erinomaisiin löylyihin rantasaunassa, jonka näköala oli vailla vertaa.




Perjantai 10.8.07

Vastoin toisilta matkalaisilta kuultuja tarinoita ei rantasauna aiheuttanut meille päänsärkyä. Ilmeisesti joko harjoituksen puutetta tai huono nestetankkaus ollut?

Kun saimme silmät puhdistettua rähmistä ja kahvit naamaan, lähdimme tapaamaan isäntää. Kuten edellisenä iltana olimme sopineet, tänään vietäisiin meiltä jokikalastusneitsyys. Eikä siinä kaikki, kalastus tapahtuisi kelluntarenkaista. Saimme täydelliset varusteet, opastukset ja eikun matkaan. Koppasimme Villapakka-kioskista luvat ja suuntasimme kohti Äkäsjokea. Jätimme kelluntarenkaat lähtöpaikalle , jossa oli sopiva suvanto harjoittelua varten.


Kun kisu alkoi hieman totella räpylän potkuja, aloitimme kellunnan. Intoa täynnä heittelimme uistimiamme sikin sokin pitkin jokea, amatöörit... Onnex kukaan ei nähnyt. Aluksi melkein kokemus vei voiton kalastuksesta, jokea pitkin lilluminen, nopeuden ja suunnan vaihdellessa on pirun hauskaa puuhaa! Kun uutuudenviehätys oli hieman laantunut, avasin purkillisen kepukkaa ja OIKEA kalastus saattoi alkaa. Homma riistäytyi jopa niin pahasti käsistä, että aloimme molemmat vaihdella aktiivisesti uistimia. Kaloja vaan ei näkynyt, ei edes tuikkeja.

Etsimme kaloja virrasta, sen liepeiltä, rantapenkan alta, mutta tuloksetta. Yhden pienen kosken jälkeen heitin kirjolohen värisen Salmoni virtaan kaatuneen pienen koivun viereen, manaten mielessäni, että tuossa paikassa ei varmaan ole kuin jalokalamme hauki, jos joku. Muutaman kammen pyöräytyksen jälkeen kala kiinni! Se nousee heti pintaan, tekee pienen hypyn ja hopeinen väri paljastaa lajiksi harjuksen. Kala on kuitenkin pieni, joten väsytys on lyhyt ja pian sylissäni lepää elämäni ensimmäinen harjus! Ihailen hetken kaunista kalaa, kuva ja sitten vapautan pirteän polskijan takaisin Äkäsjoen syövereihin.
Äkäsjoen harri

On se kumma, miten pienikin kala voi antaa niin paljon. Fiilis korkealla jatkamme kelluntaa jokea alas. Yhdessä suvannossa Salmoa viedään taas. Pieni taimenen penikka räpiköi kuin riivattu, ,voin kuvitella millainen vastapeluri se olisi täysikasvuisena. Samalle päivälle kolmas neitsyyden menetys, ensimmäinen taimen virtavedestä. Kaunis taimen pulahtaa äkäisesti takaisin Äkäsjokeen, huikkaan perään, että "Vielä tavataan".
Äkäsjoen taimenpenikka

Jäämme ankkuriin erään hieman isomman kosken niskalle. Vaihdan siiman päähän Veekoolta saadun perholitkan, jolla kuulemma on saatu joelta monta harria. Nyt vasta onkin leppoisaa kalastusta, heitto ja odottelua, että litka valuu virran mukana niskalle, jonka jälkeen hidasta kelausta. Hetken kuluttua teemme Hekan kanssa vaihtareita, minulta uusia ottipelejä kepukkaa ja sämpylää vastaan. Vaihto-operaation ajan lilluttelen perholitkaa niskalla. Juuri kun otan vastaan keputölkkiä, vavassa tömähtää. TUMPS, TUMPS! Kaksi vihaista nykäisyä, nappaan äkkiä toisella kädellä kiinni vavasta mutta liian myöhään. Kala on mennyt menojaan. Aloitamme vimmatun niskan pommituksen, mutta turhaan. Äkkiä takanamme mulahtelee, yritämme heittoja selän taakse, mutta ei. Niskan valtiaat eivät näyttäydy.

Loppureissu sujuu rauhallisissa merkeissä, molemmat karkuuttavat taimenenpenikat. Matkan arviointi joella on yllättävän vaikeaa, alamme viiden tunnin jälkeen epäillä ohittaneemme päätöspisteen . Se kuitenkin löytyy ja väsyneinä, mutta onnellisina lastaamme tavarat autoon.

Päivän kruunasivat löylyt Euroopan komeimmalla näköalalla varustetussa rantasaunassa. Paikallisessa soittoruokalassa esiintyi Janne Tulkki, hetken houkutti, mutta sitten uni vei miehistä voiton.
On se hieno näköala 

Lauantai 11.8.07

Tälle päivälle olimme valinneet hieman tutumman kalastusmuodon, suuntasimme kohti luonnonkaunista Pyhäjärveä tarkoituksenamme uistella harvinaisen kirkasvetisestä järvestä suurtaimenia ja -nieriöitä. Veekoo lastasi mukaamme taas mainiot varusteet, soutuveneeseen sopivaa takilaa ja kaikua myöten. 30 kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme Pyhäjärven
rantaan, lastasimme veneen ja sitten vain ihailemaan jylhiä maisemia...
Pyhäjärven maisemaa

Aakenustunturin ja Pyhätunturin väliin sijoittuva järvi on kuulemma mahtitaimenien koti. Veekoon housut ovat kuulemma usean kerran olleet koetuksella, kun nuo jätit ovat innostuneet pintaan näyttäytymään.
Vilkaiskaapa kaiun näyttöä

Jylhät maisemat näyttivät jatkuvan veden alla, tässä uistelemme ehkä kymmenen metrin päässä rannasta ja kaiku näyttää 23 jalkaa. Syvin ylittämämme paikka oli 122 jalkaa, yli 40 metriä. Siinä taas etelän kuralammikoihin tottuneille ihmettelemistä.

Erään niemen kärjessä muutama metri veneen perässä käy joku pintomassa. Pulssi nousee välittömästi ja odotamme uistimien saapumista paikkaan. Silloin takilavavan räikkä rääkäisee ja takila laukeaa. Nappaan vavan irti telineestä ja totean pettymykseksi kyseessä olleen tujumman pohjatärpin. Pintoja oli mennyt menojaan.

Kierrämme järven pariin kertaan, välillä pysähdymme juomaan kahvit ja paistamaan makkarat. Illansuussa joudumme myöntämään järven meitä taitavammaksi ja suuntaamme kohti Äkäslompoloa. Mökissä avaamme viinipullon, sitten toisen ja seuraamme mielenkiinnolla, voittaako Tiikeri pallonpiilotuksen.

Sunnuntai 12.8.07


Aamu sarasti harmaana ja kuten lähtöpäivät aina, ankeana. Hetken pähkäilyn ja buranan vaikutuksen jälkeen päätimme jättää kalastuksen seuraavaan reissuun. Sopivaksi kuritukseksi äänestimme Kellostapulin valloituksen, jonne kiivetessämme saisimme hikoiltua edellisen yön synnit pois.
Kesänkit, tunturi ja järvi

Kellostapulin huipulta oli upeat näkymät Kesänkitunturiin ja -järvelle. Ihailimme maisemia, joimme kahvit ja päätimme palata tänne mahdollisimman pian.
Lasketaanko tää pönökuvax?

Vaikka emme kalansaaliilla päässeet kehumaan(normipäivä), oli reissu onnistunut. Ylläksen Yöpuun palvelut olivat loistavat, siitä iso kiitos isäntäväelle. Aikaa oli tietysti liian vähän, mutta kun sen tiesi heti, emme ottaneet siitä paineita. Ja jos oli ennen reissua Lapinkuumetta, nyt täytyy mittarin asteikkoa vaihtaa...

Ai niin otsikko, "nokkelan" sanaleikin lisäksi olemme edelleen ällistyneitä paikan kauneudesta, hiljaisuudesta ja tunnelmasta.
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt